maanantai 6. tammikuuta 2014

Kun aika ei vain riitä kaikkeen...


Ongelmana ajankäyttö. Liian vähäiset tunnit ja tekemisen määrä. Miten tasapainotella kodin, työn, harrastusten, liikunnan ja blogin välillä?


Tuntuuko kenestäkään muusta ikinä siltä, että muutama tunti kelloon lisää tekisi ihmeitä? Haaveileeko kukaan lisäkäsistä?


On oikeasti ihmeellistä ajatella sitä aikaa, kun Topia ei ollut. En yhtään muista minkälaista oli tulla kotiin töistä ja viettää koko loppupäivä ilman vastuuta. Miten sillon keksi tekemistä niin paljon?


Nyt on tullut tässä lapsi-arjessa se hetki, kun oikeasti haaveilee siitä, kun pystyit elämään ilman vastuuta ja jatkuvaa tekemistä. Oli mahdollista vain napata kirja hyllystä ja kaatua sohvalle lukemaan. Sai syödä ruokansa rauhassa, nukkua pitkään, hukata päivänsä tölsön edessä ja lista jatkuu avaruuteen asti....


Arki on tavallaan pelottavan ruutiinimaista nykyään. Asia, josta en ole koskaan pitänyt. Inhoan kun jutut toistavat itseään. Tämä tähän aikaan ja huomenna sama ja ylihuomenna ja ja... En esimerkiksi ikinä voisi olla täysin onnellinen työssä, jossa kaikki olisi täsmälleen samaa viikosta toiseen. Tarvitsen muutoksia ja erilaisia juttuja jokaiseen päivään.


Aamulla herään ensimmäisenä siihen, kun Topi huhuilee makuuhuoneessaan. Vaihdan haisulivaipan. Sitten me kapuamme portaat ylös ja Topi leikkii itsekseen, kun yritän koomailla täysin hereille asti. Tämän jälkeen syödään aamupala ja sitten taas leikitään. Puoleltapäivin Topi väsyy ja mennään nukkumaan yhdessä päikkärit. Heräämisen jälkeen lähdetään liikenteeseen ja tavataan isukki jossakin. Käydään kaupassa ja tullaan kotiin. Iskä leikkii pojun kanssa ja minä pyykkaan tai vastaavaa. Topi syö iltapuuron, kylpee ja menee nukkumaan. Me katsomme Samun kanssa televisiota, kunnes Samu meneekin jo nukkumaan. Sen jälkeen bloggaan kovalla kiireellä ja yritän lukea muiden blogeja. Nukkumaanmeno venähtää aina kahteen tai joskus pidempään.


Aika aneemista. Kuulostaako herkulliselta arjelta?


Tottakai iloa päiviin ja muutosta arkeen tulee kerhojen sekä ystävien kautta. Työ muuttaa päivän sisältöä heti. Silti elämä tuntuu aika usein peruskaavalta.


Nyt haluan painottaa, että tämä teksti ei ole valitus kurjasta elämästä. Tämä postaus käsittelee asioita, joihin toivoisi muutoksia. Vaikka tilanne on tämä, niin silti Topi tuo elämään niin paljon sisältöä, että sitä jotenkin jaksaa ne tylsätkin ajat.

©Anette


Olen miettinyt, että onkohan nyt sitten tultu siihen pisteeseen, että pitäisi palata töihin? Harmittaa sielläkin käydä vain muutamasti viikossa, koska en saa oikein vastuuta ollenkaan. Toisaaltaan taas sitä kautta en ainakaan saisi yhtään enempää aikaa ja voisi olla vielä vaikeampi revetä joka paikkaan.



Minkähänlaista olisi olla yksinhuoltaja? Ehkä sitä joutuisi tekemään enemmän lapsensa kanssa ja olemaan tosiaan yksin vastuussa kaikesta. Ei olisi ketään heräämässä viikonloppuisin puolestasi, ei olisi omaa vapaa-aikaa juuri nimeksikään. Sitä ei voisi ottaa ja lähteä tapaamaan kavereita yllättäen eikä pukea takkia päälle ja yhdellä ilmoituksella painua lenkille koiran kanssa.

Ehkä sitä tosiaan olisi aika kiinni lapsessa ja arki olisi paljon rankempaa, mutta toisaaltaan... Kun lapsi menisi nukkumaan, voisit pyhtittää ajan vain itsellesi. Topikin menee unille jo klo 19-20 välillä, jolloin itselleni jäisi 5 tuntia aikaa blogata rauhassa ja lukea teidän ihania blogeja. Olisi paljon enemmän mahdollista jättää teille yhtä ihania kommentteja, mitä itse saan. Ja pääsisi silti nukkumaan ihmisten aikoihin.



Ei, tämä ei johda siihen, että haluaisin luopua miehestäni. Nautin todella paljon yhteisistä hetkistä, vaikka sitten kuluttaisimme ne television edessä. Kuten alussa sanoin, kaipaan oikeastaan vain sitä muutamaa tuntia lisää vuorokauteen.


Tämä on toive, joka ei koskaan tule toteutumaan. Sitä pitää itse priorisoida ja tehdä valintoja. Mitä minä eniten haluan tehdä?

Kuva TÄÄLTÄ


Onhan se toki "kuumottavaakin" jo, että lukijoita alkaa olemaan näin paljon. Ihmiset odottavat uutta postausta innolla ja kyselevät sen perään. Käytänkö siis aikani postaamisen vai jätänkö joskus vain kirjoittamatta ja käytän ajan muiden blogeihin?


Näihinkin etsii ratkaisuja. Lukulistanihan on todella pitkä ja joskus kävin sen yhdessä illassa läpi. Aikaa taisi mennä melkein KUUSI TUNTIA!? En pysty samaan joka viikko, valitettavasti. En kuitenkaan halua myöskään valikoida blogien välillä, koska rakastan lukemista ja ihmisten erilaisuutta. Haluan tietää, mitä sen bloggaajan tytölle nyt kuuluu ja saiko se bloggaaja ratkaisua ongelmaansa.

Olen kiireisinä aikoina nyt tehnyt niin, että omaan blogiini kommentoineet bloggaajat ovat olleet etusijalla. On helppo klikata nimen kautta toisen blogiin ja lukea samalla uusimmat postaukset. YRITÄN koko ajan myös satunnaisesti valita lukulistalta muita blogeja, jotka käyn tsekkailemassa läpi.


Haluan olla oman itseni takia aktiivinen bloggaaja. Haluan olla teidän muiden takia aktiivinen seuraaja, koska välitän ihmisistä. Haluan olla Topin takia läsnäoleva ja rakastava äiti. Haluan mieheni takia olla hetkessä mukana ja lähellä. Haluan ystävieni takia olla jakamassa ilot ja tukemassa suruissa. Haluan työilmapiirin takia kuulua porukkaan ja osallistua.


Jos äitiys on jotakin muuttanut, niin tätä. Aikaa ja sen riittävyyttä.  Lapsi vaikuttaa elämän moneen osa-alueeseen, halusit tai et.


Kuten sanoin, en valita tai koe elämäni olevan kurjaa. Olisihan se kiva, jos kaikelle olisi aikaa, mutta joskus on niitä valintoja tehtävä. Liikunta on nyt se, josta olen karsinut. En koe olevani lihava, ainoastaan hieman liian pyöreä. Kelpaan lapselleni ja miehelleni näin, joten taidan pudottaa sen muutaman ylimääräisen kilon, kun aikaa on enemmän. Topikaan ei vaadi varmana koko loppuelämäänsä seuraani 24/7 ja sitä sitten jää enemmän aikaa itselleen. En myöskään mene vielä takaisin töihin, vaikka harmittaa olla kaikkien alapuolella. Tiedän, että jonain päivänä taas palaan töihin ja saan ihan varmana oman roolini takaisin.


Menen sillä mitä annetaan, enkä yritä olla yli-ihminen. 



Kuva  TÄÄLTÄ


46 kommenttia:

  1. Voi että, mä en käsitä miten sä osaat kirjoittaa oikeesti näin hyvin! Vaikea selittää, mutta käyt niin hienosti nää asiat läpi :)

    Itsellä kans vähän sama, että joka päivä tuntuu samalta. Asiat toistuu vaan, eikä mitään ihmeellisempää. Mulla ei ole nimeksikään kavereita, että päivät kuluu odottaen miestä kotiin. Kaipa tää tästä kun Elias kasvaa, niin keksii helpommin vähän erilaisempaa tekemistäkin :) En silti valita, äitinä olo on parasta<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö... nää tämmöset palautteet auttaa paljon! :)

      Mulla on ollut kaks päivää semmonen olo, että tekis mieli heittää koko blogi roskakoriin. Jotenki tuntunu, ettei oo enää mitään annettavaa kenellekään. Ei tiedä mitä sanoa. On ahdistanut. Miettinyt taas huonossa itseluottamuksen retkahduksessa kaikkea.


      Sitten päätin purkaa ajatuksia ja ressiä paperille. Ja sit saan ihanan kommentin! Kiitos <3


      Mulle on tärkeetä olla sen takia aito ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä, koska tavallaan haluan myös yrittää tarjota vertaistukea muille. Jos joku muukin ajattelee samoin jne. Tajusitko? :D

      Poista
  2. Mullekkin kelpais pari extratuntia lisää vuorokauteen!! ja rupee ajottain oleen samanlaisia tuntemuksia blogin kanssa. ei voi vaan kirjottaa ja vastaanottaa kommentteja, pitää myös olla aktiivinen siihen toiseen suuntaan. huoh!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ymmärrän ja tiedän niin tunteen <3

      Tosin haluun olla aaktiivinen toiseen suuntaan! Harmi vaan ,että aina ei aika riitä. :(

      Poista
  3. Mulla oli pakko karsia lukulistaa koska muuten pelkkään blogien lukemiseen menoa koko ilta :/. Enkä myöskään bloggaa joka päivä. Jostain on pakko luopua..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se ymmärtää.... Mä vaan en ite haluis millään. Koska mikä määrittää että joku toinen olis parempi ku toinen? Ei mikään. Siks en pysty valikoimaan!

      Poista
    2. Ajattelisin, että nämä "elävät" ihmiset täällä on se tärkein :). Samoin oma terveys (kuntoilu jne). Mutta voi kuinka monta iltaa liikaa on silti tässä koneella istuttu..

      Poista
    3. Kyllä varmaan mun terveys jaksaa odotella. En koe olevani epäterve tällä hetkellä. Muutama liikakilo kyllä löytyy, joita tulee ahdisteltua joskus.

      Ja aina mulla tietenkin reaalielämän ihmiset menee ohi!

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Voi höpsö! Kyllä sinäkin osaat kirjoittaa, oikeesti!!!

      Poista
  5. Joo täälläkin on pyöriny päässä samoja ajatuksia. Ahistaa välillä kun ite on päävastuussa toisesta 24/7- kyllä Isimieski tekee ja hoitaa, mutta silti mie oon aina se jonka pitää eniten Eetuu hoitaa.

    Meilläki on aika rutinoitunutta arkee. Välillä ärsyttää, mut toisaaltaa kiva ku on oppinu pikkasen ennustamaan millon minillä on uniaika tai vastaavaa. Kaipais silti jotain uutta sisältöö arkeen :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika usein se tuntuu olevan niin, että äiti joutuu ottamaan päävastuun. Sitä kuulee paljon.

      Ja juuri tuo. Asioissa on kaksi puolta. On kivaa, että vihdoin asiat sujuu liukuvasti eteenpäin ilman hankaluuksia, kun oppii siihen perus arkeen... mutta sitten taas se yllätyksellisyys ja jokin erilaisuus olisi myös tärkeää saada päiviin mukaan!

      Miten? Vaikea sanoa... ;/

      Poista
  6. Kun toinen kirjoittaa tällaisen tekstin ja itse elää sillä hetkellä vastakohtaista elämää, sitä tuntee jotenkin arvostusta omaa aikaa kohtaan. Mulla on 3 viikon loma, jolloin teen kiinni koulujuttuja ja nautiskelen helpohkon puolivälin ylittämisestä, käyn rauhassa tallilla, panostan blogiini ja kommentoin jokaikistä postausta, jonka lukemani blogi tuottaa. Elämä muuttuu loppuviikosta arjeksi, lääkelaskut ja vieraat kielet tulee mukaan viikko-ohjelmaan ja itsenäisiä töitä taas pursuaa joka tuutista.

    Vauva syntyy heti kesäloman alkamisen kynnyksellä ja sitten alkaakin toisenlainen arki. Mutta tuo oli hyvin sanottu, että vaikka asiat voisi olla paremminkin, ne voisi olla huonomminkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hetkistä nauttiminen on tärkeää. Lomien tärkeyden muistaminen on kannattavaa. Koska se arki muuttuu erilaisten asioiden takia. Oli se harrastus, joka vie aikaa. Oli se ura tai lapsi.

      Onneksi sitä sopeutuu kaikkiin muutoksiin kyllä. Alkuun voi tuntua vieraalta, mutta ajan kanssa sitä tajuaa kuinka hyvän suunnan elämälleen otti ja kuinka onnellinen sitä voi olla juuri siinä tilanteessa, vaikka vanha suola janottaakiN!

      Poista
  7. Itse olen välillä miettinyt kuinkakohan paljon arki tulee muuttumaan vauvan syntymisen myötä kun nykyään vielä tulee valvottua myöhään ja saa nukkua puoleen päivään tai ylikin yleensä. Koneella voi istua vaikka koko päivän jos on vapaata. Varmaan muuttuu aika radikaalisti sitten. Aika näyttää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai se muuttuu. Alkuun sitä ei jotenkin ajattele edes asiaa, mutta jossakin vaiheessa kyllä.

      Mä en halua maalata ruusunpunaisia kuvia lapsiarjesta ollenkaan. Mutta sen voin sanoa, että olen silti 100% onnellinen tällä hetkellä, kun mulla on pieni poika. Se on se joka merkitsee.

      Poista
  8. Mulla on ihan samoja aatoksia paitsi tuosta töihin palaamisesta. Tänään just ennenkuin luin tätä sun postausta niin puhuin avomiehelle miten ois ihanaa viedä neiti mummilaan tai mummolaan yöksi niin, että neiti lähtis heti aamupalan jälkeen ja tulisi sitten seuraavan päivän iltana takaisin iltapalalle. Ois ihanaa, kun sais tehdä ihan just mitä huvittaa. Eikä tarviis olla koko ajan silmät selässäkin.

    Munkin/meidänkin elämä on ihanaa tälläisenään enkä vaihtais, mutta toisinaan on näitä hetkiä, kun tahtois vaan olla omine ajatukseen tai avomiehen kanssa eikä tarviis miettiä mitään eikä ketään muuta. Just sitä aikaa oli ennen lasta. Sulla tosin on ihanaa se, että sun miehes todella katsoo Topin perään, kun tulee töistä ja saat tehdä rauhassa juttuja. Meillä se ei oo itestään selvää vaan aina pitää käskyttää. ARGH! Avomies ei ymmärrä miten tärkeetä on saada rauhassa tehä juttuja. Ehkä tästä vois tehä postauksen niin sais purettua mieltään tältä asialta!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kysyn suoraan niin miksi ette veisi? :) Sopiiko mummille tai mummolle tämä asia?


      Ja sä puhut juuri niinku mä aattelen. Näin on hyvä, mutta silti olisi kiva, että joskus olisi toisinkin. EIkä se ajattelu väärin ole :)

      Onpa kurja, ettei sun miehes sitten hoida tyttöä... Suosittelen sanomaan miehelle nätisti hyvällä hetkellä miltä susta tuntuu. Tai sitten radikaalisti lähet ovesta ulos ja oot jossakin pidempään niin mies joutuu tavallaan siihen tilanteeseen, että on yksin vastuussa :D

      Postaus kuulosta ainakin hyvältä! Kirjota, jos se helpottaa!

      Poista
  9. Hengähdä Anette, sun ei tarvitse olla yli-ihminen <3

    VastaaPoista
  10. Muutama lisätunti kelpaisi kyllä! :D täälläkin bloggaillaan öisin kun muuten ei sitä aikaa oikein tunnu löytyvän.. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mäki bloggaan aina öisin melkeinpä :D Kohta taas alottelen!

      Poista
  11. Kirjoitatpa kyllä hyvin ja osuvasta aiheesta. :)

    VastaaPoista
  12. sulla on kyllä tajuton taito kirjottaa !

    VastaaPoista
  13. Kuulostaapa tutulta. Mä kans kaipaisin välillä lisätunteja mutta taas toisaalta toivon viikon menevän nopeasti että tulee torstai ja saadaan isimies tampereelta kotiin viikonlopuiksi.. :)

    Sä osaat kyllä kirjottaa asiasta ku asiasta niin hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ton ymmärtää hyvin! Mäki joskus ärsyynnyn, kun on liian vähän aikaa ja sitten taas siitä, ettei joku päivä tuu tarpeeks nopeesti :D

      Kiitos palautteesta! :)

      Poista
  14. Tarvitsetko päiväunia? Silloin sinulla olisi aikaa tehdä omia juttuja, uni tulisi illalla paremmin ja päivä alkaisi pirteämmim:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin samaa. :)

      Poista
    2. Tarviin päiväunia! Vaikka nukkuisin 16 tuntia yössä niin päikkärit on mulle se ihana levon hetki keskellä sitä kiireellistä arkipäivää!

      Saa kaapata oman rakkaan poikansa kainaloon.. katsella hetki pientä ihmistä, joka nukkuu ja hengittää rauhallisesti. Ja sitten nukkua yhdessä. Ihanaa!

      Poista
  15. Kyllä kiitos, lisää tunteja vuorokauteen ja aika riittäisi huomattavasti paremmin kaikkeen! :)

    VastaaPoista
  16. Aikaa kyllä on, mutta voimia ei. Toki varmaan saisin pidettyä kodin siistinä, tehtyä gradua eteenpäin, liikuttua, hoidettua Antonin ja mitä näitä on JOS painaisin satanen lasissa koko ajan. Mutta ei vaan tuu onnistumaan, eikä tuo nyt mikään hävettävä asia ole lainkaan. Tarviin niitä hetkiä, kun saa olla ja tehdä sitä mitä huvittaa. Ja ongelma ilmenee myös siinä, kun on niin isoja projekteja mitä pitäisi tehdä: just tuo gradu ja oman kehon palauttaminen. On paljon helpompi tehdä jokin pieni homma, kuten laittaa tiskit kuin sitten aloittaa jotain useamman kuukauden kestävää urakkaa.

    Tuossa nyt joitain ajatuksia, mitä sinun kirjoitus herätti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo no toi on kyllä hyvä pointti!!

      Mulla on oikeesti kans joskus aikaakin, mutta ei voimia. Ja nimenomaan kaikki pitäs tehdä turbomoodilla, jos haluais kaikkiea tehdä. Ei musta ainakaan ole siihen, valitettavasti.

      Oikeesti tosi hyvän pointin laitoit! :)

      Poista
  17. Lisätunnit kelpais tännekin. Tekemistä olis ja tunnit ei tunnu riittävän millään. Ja sitten iskee stressi kaikesta ja mitään saa aikaan... Oravanpyörässä tässä ollaan vaikkei (palkka)töissä ollakaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oravanpyöräks tätä vois kyllä kutsua joskus.

      Stressi on niin rasittava vaiva.

      Poista
    2. No on! Pitäs vaan tehdä se minkä ehtii ja jaksaa ja unohtaa kaikki muu. Me ollaan vähän joustettu siisteydessä. Ei kerätä joka pvä leluja lattioilta, jos ei siltä tunnu. Muutenki on nyt tavaraa levällään. Toi uus kirjahylly kyllä auttaa siinä, kun saadaan oikeat paikat joillekki jutuille, mut muuten ei kyllä jaksa välittää sotkusta :)

      Poista
    3. Mun on pakko siivoo kaikki tavarat paikoilleen,ku mua ärsyttää jos ei oo.. en ees tiedä miks!!! :D

      Ja sitten jos en siivois niin eipä se maa kyllä edes kaatuis :D

      Poista
    4. Eihän siinä lelujen siivoamisessa kyl edes kauan kestäis, mut kun ei vaan jaksa aina! Olkoot keskellä lattiaa, potkin vaan sivummalle ennen nukkumaanmenoa, niin en kukaan kompastu jos yöllä nousen juomaan tms :)

      Niin ja hei tossa alempana näköjään oli ehdotettu lähtemään urheilemaan tms,kun mies tulee töistä. Mä aika usein teen niin, et kun mies tulee kotiin, niin melkein samalla oven avauksella karkaan jumppaan :D Yritän valita myöhäsempiä jumppia, mut kaikille päiville ei onnistu. Helpointa on kyllä se, et heti melkein lähden jumppaan. Sit ehtii vielä iltahommiin yhdessä poikien kanssa. Kokeile joskus, jos vaan mitenkään jaksat ja jos haluut päästä urheilemaan :) En oo ihan varma meidän välimatkasta, mut pientä osviittaa on. Meidän salille saa jotenkin (pitäis selvittää yhelle toiselle kaverille) järkättyä kaverille tutustumiskäynnin. Voisit tulla mukaan joskus :) jos vaan haluat ja jos jaksat julkisilla matkustella vähän ja jos ei nyt mitään tuntia kestäis matkustaa.

      Poista
  18. Lisätunteja joo, kiitos! :D Ymmärrän täysin, just pari kuukautta sitten juttelin ystävän kanssa, et kun en muistanutkaan miten pienen vauvan kanssa voi ihan kotona olla niin kiire! :D Eikä Sophieta tarvitse edes silmä kovana vielä vahtia kokoaikaa, kun ei se pääse liikkeelle kunnolla vielä, saati että ylettyisi ns. "vaaran paikkoihin".

    Mulla ei sinänsä arki ahdista, oon tosi onnellinen näin (sydänjuuria myöten lapsensa kotona kasvattava äiti), enkä kaipaa esim. työelämään vielä ollenkaan, mutta kyllä joskus miettii, että on tullut luettua liian vähän, maalannut oon viimeksi vuosi sitten ja kuvata vois joskus jotain muutakin, kuin lapsia. Mutta esim. ennen joulua oli NIIN KIIRE, ettei tahtonut keretä itse syömään oikealla lailla, joten jostain on silloin tingittävä -hyvin usein blogista, vaikka tunnenkin lukijamäärän kasvaessa pientä velvollisuutta päivittää sitä useammin.

    Mut ehkä mua ei asia vaivaa siksi, että tiedän tän hektisen pikkulapsi-ajan olevan niin lyhyt. Ei Emmin ja Maxin kanssa, kun he ylittivät viiden vuoden iän, enää ollut niinkään kiire, ja arki oli vapaampaa, vaikka kävi töissäkin. Isommat keksii itse tekemistä ja ovat niin omatoimisia, että välillä pitää ihan muistaa käpertyä heidän kanssa sohvalle ja kysyä kuulumisia, jutella ja olla. Tällähetkellä olen edelleen niin vauvahuumassa, että sellainen aika Sophien kanssa tuntuu vähän haikealta. Se on kova paikka, kun tajuaa ettei lapsi enää tarvitse apua jokapäiväisiin pieniin asioihin, pukemiseen, syömiseen.. kohta ne tarvii (tekemiseen) apua enää asioiden ottamiseen korkealta, ruanlaittoon, ja läksyihin.. kohta ei enää noihinkaan.

    Ymmärrän silti ihan täysin, että arki voi uuvuttaa. Olen kokenut sen itsekkin, monet kerrat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisätunteja - kyllä kiitos! Mä olen itse täyspäiväisesti töissä,lapset jo "isoja" eli 17v,6v ja kohta 3v. Kotoa lähdetään 7.30 ja sinne palataan 16.45. Sen jälkeen ruokaa,ulkoilua,pyykkiä,tiskiä,siivousta,leikkiä,pesulla käyntiä...ja ykskaks kello onkin paljon. Meillä pojat (eli nuorimmat) menee nukkumaan n. 21.30,sen jälkeen ei ite oikein jaksa enää urheilla,tavata ystäviä,shoppailla tms.
      Ja joo,olen yksinhuoltaja ja raha tiukilla - ei kannata haaveilla tästä urasta ;)

      Poista
    2. Älä pelottele Jenaya!! Ei vaan kyllä mä tiedän, että tulee se päivä, kun Topi pukee, syö, menee kouluun itse. Siksi mä en lähdekään töihin vielä.

      Siksi mä tykkäänkin tästä mun elämästä,vaikka se joskus puuduttaakin. Mä en ole kuitenkaan tämmöseen niinkään vielä tottunut, kun eka lapsikin vasta kyseessä.

      Kyllä mäkin tinkisin blogista, jos aidosti tulis semmonen tilanne, ettei aika ollenkaan riittäs. Pakkohan se olis! :)

      Poista
    3. Varismami!

      En todellakaan haaveile. Mietin vaan,että minkälaista se voisi olla. Ja eri asia minkälaisessa elämäntilanteessa sitä miettii. Varmana jää vähemmän omaa aikaa mitä enemmän lapsia ja riippuu iästäkin.

      En väitä,että yhona olis helpompaa. En ikinä! Molemmissa on haasteensa ja helppoutensa ihan varmasti! :)

      Poista
  19. mitenkäs tuo päivä-aika, jos lähtisit suoraan lenkille/salille/minne haluat joskus kun mies pääsee töistä? erilaista omaa aikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sillon varmaan se pitäs tehdä, jos aikoo muutakin tehdä.

      Väsytttää vaan aina päivän jäljiltä ja tulee tehtyä semmosta hommaa, joka menee rutiinilla.

      Täytys vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja siinä vaiheessa nauttia omista jutuista.

      Poista

Kiitos, kun jätät kommentin!