keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Muutoksen tuulet puhaltavat



Moikka, pieni tauko tuli pidettyä. Tarkoitus oli alkuun ottaa vähän etäisyyttä juttuihin, mutta sitten koko homma jotenkin pitkittyi asioiden myötä.


Ollaan oltu aika kiireisiä tässä, koska ihan kamalasti hommaa kesken. Meillä on ensi kuussa muutto edessä ja vaihdetaan paikkakuntaa. Halutaan hoitaa kaikki aika stressittömästi ja roudata mahdollisimman vähän tavaraa mukana. Siirrytään 90 neliöstä 76 neliöön.

Tuntuu tosi turhalta asua näin isossa kämpässä, koska on jotenkin tyhmää maksaa liiasta tilasta. Siivoaminen on työläämpää ja kaikki. Mitä tehdään yhdellä ylimääräisellä makuuhuoneella, joka toimii lähinnä varastona? Vihaan myös sitä, että tässä on kaksi kerrosta. Hankalaa, rasittavaa ja inhottavaa puljaamista porttien kanssa. Siksi siis valitsimme pienemmän asunnon ja kyllä; muutamme kerrostaloon.













Aiotaan sisustaa kokonaan uudelleen. Ei mitään väliaikaista, ei mitään rumaa. Pistetään rahaa siihen mitä halutaan ja rakennetaan omannäköinen koti. Siinä on tavoitetta kerrakseen.

Kiire tässä kuitenkin tosiaan on, koska muutto häämöttää jo muutaman viikon päässä ja pitäisi päästä eroon huonekaluista, tavaroista sekä kaikesta muusta mitä ei mukaan oteta. Säästetään, ei säästetä, säästetään... päässä pyörii ja urakalla. Elämäkin muuttuu samalla paljon tämän myötä. On suunnitelmia ja asioita, joita lähden toteuttamaan. Alan harrastamaan omia juttuja ja muuttamaan paljolti sitä elämää mitä nyt on eletty.

Tämä kaikki tekee hyvää tässä vaiheessa. Olen saanut miettiä ja ajatella kokonaisuutta; odotan muuttoa innolla. Pääsen kauemmaksi joistakin asioista ja hengittämään uutta ilmaa. Tätä kaivataan!

Netissä pyörii nyt paljon huhuja, juttuja ja asioita. Ei, en halua ottaa kantaa niihin ollenkaan. Se mitä tässä blogissa olen kirjoittanut, on se mitä itse olen kokenut ja halunnut ääneen sanoa. En tunne tarvetta puolusteluun, itkemiseen tai asian avaamiseen enempää. Elämä jatkuu. Jos joku roikkuu draaman nälkäisenä täällä listoilla, niin kehotan poistumaan. En näe syytä puhdistaa mainettani, pönkittää itsetuntoani tai todellakaan ottaa kantaa koko jupakkaan.

Ihmiset uskokoon puhtaasti mitä haluavat, itse aion unohtaa koko asian ja jatkaa tätä minulle tärkeää harrastusta eli bloggaamista. Kirjoitan oikeastaan lähinnä itseäni varten! On hyvä nyt kuitenkin muistaa, että tärkeintä on se mitä itse sisällään tietää.

Viimeisiksi sanoiksi tälle jupakalle sanon; pyydän anteeksi erittäin syvästi niiltä, jotka tähän sotkun ja väärinkäsityksien soppaan ovat joutuneet. Kenenkään tunteita ei koskaan ole ollut tarkoitus loukata ja todellakin olen surullinen sekä pahoillani, jos näin on käynyt. Myös minuun on sattunut syvälle ja haluan tämän asian unohtaa.

Tästä eteenpäin, asia on pyyhitty pois mielestäni. En siihen palaa, en sitä muistele. Let it go.


Tähän väliin biisi, jota olen lähinnä sanojen takia kuunnellut paljon.
(Haha, hieno Disney versio :D !!)



Topille kuuluu hyvää. Normaali arki pyörii kotona ja uusia asioita opitaan. Liikutaan paljon ulkona ja ollaan alettu ihmisiäkin näkemään. Kotona kyhjöttäminen tuntuu jotenkin väärältä nykyään. 

Täytyy sanoa, että olen erittäin kiitollinen siitä, että elämä ei enää olekaan niin tyhjää ja hiljaista. Sitä voi oikeasti olla kontaktissa toisiin ihmisiin, puhua sekä purkaa, jos siltä tuntuu. Sitä voi viettää mukavan keskiviikon ystävällä tai lähteä lauantai-iltana meren ääreen katselemaan kuuta. 


Hymyilyttää, kun osaa katsoa asioita oikein. Sitä huomaa paljon.


Palataan taas, kun aika antaa myöten!