perjantai 31. lokakuuta 2014

Yhteistyö: CupoNation (Kilpailu!)


Isänpäivä lähestyy ja nyt onkin aika järjestää pienimuotoinen kilpailu sen kunniaksi! Sain hienon mahdollisuuden tehdä yhteistyötä CupoNationin kanssa! Tämä on samalla loistava vinkki teille, jotka tykkäätte säästää hankinnoissa! 

CupoNation on sivusto, joka tarjoaa alennuskoodeja ja tarjouksia erilaisiin verkkokauppoihin. CDON.COM, Zalando, Boozt.com, Lekmer, Stockmann.. ja monet muut!  Koodit eivät vaadi edes rekisteröitymistä, joten niiden käyttäminen on erittäin yksinkertaista!



1. Siirry osoitteeseen http://www.cuponation.fi/

2. Klikkaa haluamaasi alennuskoodia.

3. Siirryt automaattisesti kyseisen verkkokaupan sivuille. 

4. Lunastaaksesi koodin, syötä se verkkokaupan kassalla siihen varattuun kenttään.

5. Valmis. Olet juuri säästänyt rahaa.


En tiedä, että oletteko te niitä ihmisiä, jotka hankkivat lahjat hyvissä ajoin vai pähkäileeko joku siellä vielä tuskissaan millä muistaisi isää päälle viikon päästä. Selailin hieman CupoNationin sivuja ja silmiini osui muutama hyvä vinkki, jotka laitan tähän alle.

Esimerkiksi valokuva-albumi on miellyttävä tapa muistaa ihmistä. Albumi kätkee sisälleen kuitenkin ne yhteiset muistot ja parhaat hetket, jotka sinä saat henkilökohtaisesti valita. Lahja sopii minkäikäiselle isälle tahansa! CupoNationin alennuskoodilla voit saada Smartphoto kuva-albumista alennusta JOPA 40%, joka on jo aika iso säästö! Klikkaa itsesi sivulle ja tutki ihmeessä lisää!

Toinen hyvä alennus, joka osui sattuneesta syystä omaan silmääni; on peli-alennus Pelaajan Valinnan  valikoimasta. Alennus koskee PS4-pelikonsoleita ja sen pelejä. Aika moni mies on kuitenkin kiinnostunut pelaamisesta ja ehkäpä jopa lätkästä, kuten oma miehenikin. Miltä kuulostaisi kääriä NHL 15-peli lahjapaperiin ja säästää hankinnassa 10%? Klikkaa itsesi sivulla ja kurki valikoimaa!


Tässä oli nyt vain kaksi hyvää vinkkiä, jotka itse halusin teille jakaa. Pienellä vaivalla pääset katselemaan lisää tarjouksia ja ehkä hyödyntämään jotakin niistä! 


Lupasin kuitenkin, että nyt järjestetään kilpailu! Se tehdään yhteistyössä CupoNationin kanssa ja voittona on 50€ arvoinen lahjakortti CDON.COM -verkkokauppaan. Kilpailu tapahtuu Instagramissa!

Jos haluat osallistua kilpailuun, sinun tulee olla rekisteröitynyt Instagramiin. Ideana on se, että osallistujat laittaisivat kuvan jostakin kodin esineestä, joka parhaiten kuvaa omaa isää. Kuva voi liittyä isän harrastukseen, mielenkiinnon kohteeseen tai johonkin teidän yhteiseen muistoon. Onko isä kova pelaamaan? Onko isällä jokin tärkeä oma juttu? Esine voi olla ihan mikä vaan, josta sinulla erityisesti tulee isäsi mieleen. Itse ottaisin esimerkiksi kuvan kitarasta, koska se tuo mieleeni ne illat, jolloin alakerrasta kuului musiikkia. Tärkeintä on, että esine kertoo jotakin keskeistä juuri SINUN isästäsi.


Kuvaan tulisi liittää mukaan merkinnät :  #isänjuttu   @cuponationsuomi  @rosebudlion   !!

Sen lisäksi vielä vaaditaan, että etsit haun kautta käyttäjän cuponationsuomi ja liityt sen seuraajaksi. Jos haluat, voit kertoa kuvatekstissä myös pienen tarinan.  Aikaa osallistua on isänpäivään saakka (9.11.) ja voittaja julkistetaan heti maanantaina (10.11.) ! 


Ja sitten vain osallistumaan kilpailuun!! Jos on jotakin kysyttävää, laittakaa ihmeessä kommenttia/viestiä. Onnea kilpailuun jokaiselle osallistujalle! Kiva nähdä minkälaisia kuvia laitatte!


Ei se vaate ihmistä tee.


Puhutaan muodista! Sitä on monenlaista.. on naisten muoti, miesten muoti  ja jopa lapsille on oma muotinsa. Jokaisessa kategoriassa pohditaan, että mikä nyt on IN ja mikä taas ihan menneen talven lumia. Mutta mitä se muoti tarkoittaa? Kolminumeroista summaa hintalapussa, kuuluisaa erikoismerkkiä vai perinteistä yksinkertaisen hallittua kokonaisuutta? Voiko lastenvaatteissa oikeasti edes puhua muodista? Onhan kyse vain pienistä vilkkaista lapsosista, jotka juoksevat naama mudassa ja housujen polvet puhki. Kannattaako tuollaisille "sotkuturville" hankkia mitään hienompaa? Vaatteet jäävät nopeasti pieneksi ja menevät kuitenkin rikki tai käyttökelvottomaksi tahrojen takia. Onko lasten muoti vain oman egon pönkittämistä? Kilpailua äitien välillä?

Siinäpä jokaiselle vähän pohdittavaa. Kysymyksiä, joita sinkoilee siellä missä lastenvaatteitakin. Monien huulille nousevat ne omat vastaukset aiheen suhteen. Ei ole oikeaa eikä väärää, on vain mielipiteitä. Mitä muoti juuri sinun mielestäsi on? Mietipä sitä hetki.

TÄMÄKIN asia jakaa ihmiset varmaan miljoonaan eri ryhmään. Yhden mielestä muoti on pukeutua tiettyyn samaan merkkiin kiireestä kantapäähän, toisen mielestä se on sitä hillittyä sekä neutraalia ja kolmannen mielestä riittää, että näyttää hyvälle. Mikä sitten on hyvälle näyttämistä? Sitäkään, kun ei voi määritellä mitenkään. Maku, mieltymykset ja kiinnostuksen kohteet ovat niin erilaisia ihmisten keskuudessa. Seuraavaksi herääkin kysymys, että saako lapsi edes näyttää hyvältä vai onko se pienen ihmisen esineellistämistä?

Yritän itse määritellä tähän oman mielikuvani lastenmuodista. Mielestäni esineellistämistä se ei ole niin kauan, kun äiti osaa erottaa sen rajan mallinuken ja lapsen välillä. On ookoo kuvata lasta vaatteet päällä, pukea nätisti ja jakaa asukuvia ryhmissä. Ei ole ok pakottaa lasta mihinkään, mihin lapsi ei itse halua ja on ehkä vähän hölmöä kieltää lapselta joitakin vaatteita, jos ne eivät satu istumaan äidin muotisilmään. Ei se muoti ole itsessään paha eikä sitä pidä laittaa mihinkään negatiivisten asioiden kategoriaan. Se on vain sana vaateilmiöille ja sille, että mikä miellyttää valtaosaa ihmisistä. Ei mitään sen kummempaa. JOTEN en ymmärrä miksi joillakin sana "lastenvaatemuoti" nostattaa niskavillat pystyyn.

Kalliimmat merkit ovat todella monien suosiossa. Sitä maksetaan uusista paidoista viittäkymppiä ja joskus käytetyistä legginseistä melkein satasen verran. Kuulostaa hullulta eikö? Sitähän se tavallaan on, mutta vain ja ainoastaan positiivisessa tarkoituksessa. Lastenvaatteisiinkin kuuluu oma yhteisönsä, jossa jaetaan vinkkejä, huudetaan hulluja summia harvinaisuuksista ja jutellaan kaikenlaisista asioista vaatteisiin liittyen. Pitääkö sitä sitten maksaa itsensä kipeäksi, jotta voi sanoa pukevansa lapsensa muodikkaasti? Kuuluuko lipaston olla täynnä Mini Rodinia ja Gugguuta, että voi laskea itsensä mukaan muodin seuraajiin?

Ei todellakaan. Herkästi ihmiset ylenkatsovat ketjuliikkeiden vaatteita eivätkä miellä niitä tyylikkäiksi. Sitä tapaa ajatella en minä - eikä moni muukaan ymmärrä. Vaikka ostaa kallista, voi silti ostaa sitä halvempaakin. Meillä on Rodinin housuja ja on Lindexin housuja, joista kaikki ovat pysyneet laadultaan hyvinä. Yhtälailla ne Popin legginsit kuluvat puhki leikeissä, kun H&M:n puolet halvemmat. En siis koskaan ole ymmärtänyt henkilökohtaisesti tätä laatueron hehkuttamista. Monissa kalliissa vaatteissa tuppaa maksamaan se brändi ja erilaisuus sekä tietenkin se, että eriä tehdään rajallinen määrä.

Ei sitä tietenkään tarvitse harrastaa lompakon anoreksiaa, jotta pääsee hyväksytyksi mukaan lastenvaatemaailmaan. Ei tarvitse kuluttaa kymmeniä euroja vaatteisiin, jos ei halua ja silti lapsi voi näyttää tyylikkäältä. Näistä ajatuksista innostuneena päätin toteuttaa postauksen, jossa esiintyy ainoastaan halvemman hintatason vaatteita, jotka koen itse erittäin tyylikkäiksi. Se tosin on taas makukysymys ja voi olla, että joku naurahtelee omille yhdistelmilleni siellä ruudun takana. Ajatus on kuitenkin tärkein. Seuraavissa kuvissa on käytetty Lindexin, H&M:n, KappAhlin ja Zaran vaatteita. Vaatteiden hinnat pyörivät noin 2-20 euron välillä ja näistä jokainen on uutena ostettu.






Ensimmäinen asukokonaisuus on hankittu Lindexiltä. Olen aina sanonut, että pidän kyseisen ketjun vaatteista. Niissä on väriä, kuosia ja erilaisia muotoja! Etenkin vauvapuolen vaatteet ovat melkein poikkeuksetta olleet ostoslistalla. Kuvassa esiintyvät legginsit ostin joskus kesän tienoilla ja hintaa niillä oli ainoastaan 9,95€. Harmittaa, että ne ovat viimeiset 86cm pöksyt, jotka Topille enää mahtuvat. Isojen puoli Lindexillä on ainakin poikien osalta vähän tylsähkö omaan makuuni. Tai oikeastaan ei saisi yleistää.. kyllähän sieltäkin tulee joskus joku helmi bongattua. Paidan ostin esimerkiksi muutama viikko sitten alesta ja se maksoi pari euroa. Luulen sen olevan tytöille tarkoitettu, mutta pelasin oikein koon kanssa ja mielestäni se sopii pojalle todella näppärästi. Kuvissa ei näy kovin tarkasti, mutta paidassa on siis pandan naama.






Toinen kokonaisuus on kiva yhdistelmä KappAhlia ja Henkkamaukkaa. En ole ennen ollut kovinkaan suuri sinisen ystävä pojan vaatetuksessa. Ainoat siniset, joita olen kelpuuttanut ovat olleet sitten niitä harvinaisempia sävyjä, kuten kuvissa esiintyvä paita. Tuosta vaatekappaleesta on muutenkin kehkeytynyt yksi lemppareistani mallin, värin ja materiaalin takia. KappAhlin Newbie vaatteet ovat yleensä hintaluokaltaan vähän päälle 10€, mutta mukavuudeltaan sekä laadultaan loistavia! Legginsit on taas vaihteeksi bongattu H&M:n tyttöjen osastolta, mutta en näe syytä, miksei niitä voisi pojallekin pukea. Henkkiksen vaatteet ovat todella edullisia ja näistä pöksyistä taisin maksaa noin 8€. Laatu on silti kohdillaan eikä ne ole meillä käytössä miksikään menneet. Sitäpaitsi Topi rakastaa eläinten hahmoja, joita kuvioinnissa esiintyy!





Seuraavaksi on pakko esitellä yhdeksi lempikaupoistani noussut Zara, joka tekee yllättäen vaatteita myös vauvoille sekä lapsille. Valikoimassa on yksinkertaisia ja erilaisia vaatteita, jotka istuvat omaan silmääni täydellisesti! Hintakaan ei ole ollenkaan paha. Kuvan paidasta olen maksanut 5,95€ ja housuista 12,95€, joka on omalla mittapuullani todella edullista. Vaatteiden materiaali on hyvää, pehmeää ja niissä on erilaisia yksityiskohtia. Halpa ei tässäkään tapauksessa tarkoita rumaa tai huonoa, vaan jotakin erittäin tyylikästä!





Näissä kuvissa esiintyi taas Lindexin parhaimmistoa. Topi on ihan mieletön eläinfani ja etenkin pandat ovat lähellä pojan sydäntä. Tykkään yhdistellä erilaisiin paitoihin melkein aina legginsejä, joissa on jotakin kuviontia. Lindexiltä on mahdollista saada myös yksivärisiä housuja edullisesti. Kannattaa muutenkin hyödyntää esimerkiksi aleja, koska näistäkin housuista maksoin vaivaiset pari euroa!





KappAhlin Newbien vaatteissa tosiaan pidän pehmeydestä ja siitä, että vaate näyttää jo rekillä kauniilta. Kyseinen mallisto on suunnattu lähinnä vastasyntyneille ja alle vuoden ikäisille, mutta vanhemmillekin on olemassa pieni rekillinen vaatteita. Mielestäni liike voisi panostaa hieman isompien lasten Newbie mallistoon, koska kysyntää sille olisi ihan varmasti. Kuvassa housut ovat tätä mallistoa ja taas "vaihteeksi" tuota erikoisempaa sinisen sävyä. Paita on ostettu Zarasta ja mahassa on loikkaavan tiikerin kuva.






Joskus on kiva yhdistellä kaikkia merkkejä sekaisin. Voi ottaa farkut Lindexiltä, paidan KappAhlilta ja liivin H&M:ltä ja iskeä ne samaan aikaan päälle. Omalla tavallaan kokonaisuus on ehkä aika sekava ja tavallinen, mutta itse tykkään tehdä näin usein. Poika tosin on ihan eri mieltä asiasta eikä suostu melkein koskaan käyttämään liivejä saati huppareita! (Kuten kuvasarjastakin huomaa..)




Ainahan jää myös se mahdollisuus, että ostaa mieleisiään vaatteita ja laittaa päälle mitä sattuu. Tosiasia on, ettei vaatteet tee ihmistä. Ei sitä pidä pukea toisiinsa sopivia yhdistelmiä, ei sitä pidä ostaa yksinkertaisia vaatteita ja sitä voi olla vaikkapa alasti kotona. Nykyajan lastenvaatehulluus on kiva harrastus ja suotakoon se niille, jotka ovat siitä innostuneet! Mutta ei myöskään ole pakko yrittää pysyä mukana, jos ei oikeasti kiinnosta. Ei se tarkoita, että olisi jotenkin keskinkertainen tai huonompi, vaikka lapsella olisi päällään euron paita ja kolmen egen housut. Pääasia, että on puhtaat vaatteet sekä lämmin ja hyvä olla!



Ps. Kuvaaminen on tehty hyvällä mielellä ja pojan ehdoilla. En näe tarvetta asetella vaatteita, välitän vain tekemisen meiningistä enkä pyri täydellisyyteen. Olen aika todella iloinen kuvasaldosta, joka jäi tätä postausta tehdessä käteen!

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Tyttö, joka oikeasti olen.


Yhteiskunta tuntuu pyörivän paljon ulkonäön ympärillä. On tärkeää, että näyttää itsestään ihmisille sen kauneimman puolen. Meikeillä, hiustuotteilla ja vaatteilla on iso osa tässä maailmassa. Kuvat halutaan ottaa täydellisessä valaistuksessa ja siitä oikeasta kulmasta. Vanha vitsi kuuluu; "Jos Facebookin profiilikuvien perusteella pitäisi tehdä katoamisilmoitus, kovin moni jäisi varmaan kadoksiin." ! Tämä jaksaa hymyilyttää usein ja pitää kyllä monen kohdalla paikkansa. 

Itse en kamalasti arjessa mieti ulkonäköä enkä muotia. En ole sellainen tyttö, joka nappailee asukuvia blogiinsa tai hehkuttaa uutta käsilaukkuaan. Vielä ainakaan en ole löytänyt sitä puolta itsestäni. Kuviani tosin käsittelen joskus ja korjailen hienoisia virheitä sekä parantelen sävyjä, mutta se liittyy ainoastaan kiinnostukseeni kuvien käsittelyä kohtaan. Kuvaaminen on tavallaan taitolaji ja siihen oleellisesti kuuluu se, että osaa lopulliset kuvat käsitellä oikein.

Ehkä muistatte, että kerroin rohkeasti eräänä perjantaina kävelleeni kameran ja valkoisen lakanan väliin. Päätin yrittää itselleni jotakin vierasta! Odotin, että lopputulos olisi jäykkä ja kamala enkä muistanut yhtään stressata sitä, että kunnon studiovalaistuksessa korostuu myös ne omat pienet virheet. (Kuten järkyttävä juurikasvu!)

Ihminen on oman itsensä pahin kriitikko. Sitä näkee kropassaan paljon enemmän virheitä, kuin toisten. Kiinnittää helposti asioihin huomiota, joita joku muu ei edes huomaa. Sähköpostiin pärähti vihdoin otokset tuolta aamulta ja meinasin pudota sohvalta. En tiedä naurattiko, itkettikö vai hävettikö eniten. Tunsin punan nousevan poskille ja tutun pakokauhun iskevän itseeni. Ei voi olla totta; epäonnistuin ja pahasti! 

Itsetuntoa voi kasvattaa ja treenata. Sitä voi zempata ja yrittää edes ajatella asiat järkevästi. Koko päivän olen kokeillut siirtyä pois niistä omista kengistä ja tuijottaa kuvia toisin silmin. Opin edes vähän pitämään ensimmäisestä kuvasta, mutta toinen kuva tuottaa edelleen ongelmia. Illalla päätin avata koneen ja korjailla virheitä. Muokkasin, käsittelin ja tein kuvista erilaisia. Poistin kaiken epämiellyttävän ja ajattelin sitten postata kuvat tänne blogin puolelle. 


"Tällaisia niistä tuli. Olen tyytyväinen." En kuitenkaan pystynyt tekemään vain niin. Vaikka kuva olisikin taiteellisesti parempi käsiteltynä, tuntuu se silti valheelliselta tässä tilanteessa. Jokaisella ihmisellä on virheensä eikä kukaan ole täydellinen; iso nenä, pyöreät kasvot tai ohuet hiukset. JOS niitä nyt sinänsä voi virheiksi edes kutsua.. nehän ovat vain erilaisia ominaisuuksia! Aion kyllä käsitellä kuvia jatkossakin ajatuksistani huolimatta, mutta halusin tuoda tämänkin puolen asiasta esille. En halua muokata kuvia häpeän takia, vaan ainoastaan harrastuksen vuoksi. Muokkaanhan Topinkin kuvat aina enkä todellakaan häpeä pojan ulkonäköä!! 

Taas asia, joka vaatii kasvamista ja itsensä hyväksymistä. Jos sitä ei myönnä itselleen tosiasioita, tulee helposti elettyä valheellisessa maailmassa. Siellä mikään ei koskaan ole tarpeeksi hyvä. Pettymyksien, itsetunnon puutoksen ja häpeän ympäröimä elämä ei varmana ole se kaikista tavotelluin. 

Alkuperäisissä kuvissa kuitenkin esiintyy se aito minä. Tyttö, joka oikeasti olen. Kadullakin, jos joku kävelee vastaan, hiukseni saattavat pönöttää hassusti. Olen pyöreä ja silmieni alla on suuret silmäpussit. Ei ole olemassa mitään keinoa peittää niitä tosielämässä. Miksi siis häpeäisin sitä mitä olen? Tai pelkäisin, että joku nauraa kuvilleni? Tärkeintä on se, miten itse suhtautuu asiaan.

Joten totuus tulee tässä. Tältä minä oikeasti näytän kuvissa ..sekä livenä. 




tiistai 28. lokakuuta 2014

Operaatio?


Sain tänään hyvän kommentin blogiin! Sitä sitten lähdin pohtimaan kävellessäni sateisessa syysilmassa ja jaan nyt ajatukseni muillekin. Tämä kuitenkin liittyy olennaisesti blogiini ja sen nimeen. Kiitos siis kommentin laittajalle!

"Pieni asia, jota olen miettinyt jo pidemmän aikaa on blogisi nimi. "operaatio äiti". Ei äitiyden/vanhemmuuden pitäisi olla mikään operaatio, jota suorittaa."

Pitkään mietin, että miten tämän asian voisi selittää järkevästi. Miten kertoa jollekin toiselle, mitä blogin nimellä oikein hakee. Nimittäin äitiys ei todellakaan ole suorittamista eikä missään nimessä pakkopullaa. Ei itselleni eikä toivottavasti kenellekään muullekaan. Ei sen ainakaan pitäisi olla! Äitiyshän on ihanaa, eikö!?

Monilla sanoilla on monia erilaisia tulkintoja. Tulkinnat menevät ristiin toistensa kanssa ja osa tarkoittaa jotakin negatiivista, kun osa taas täysin positiivista. Operaatio sanana on laaja ja mielettömän vaikea selittää. Yritäpäs itse kertoa sen tarkoitus! Näen sen ehkä sellaisena asiana, joka on menossa juuri nyt tällä hetkellä. Paremmin en osaa sitä selittää.

Mielestäni äitiys itsessään on asia, joka on meille tuntematon. Ei kukaan synny suoraan äitiksi eikä äitiys ole todellakaan itsestäänselvyys. Se on asia, johon kasvetaan kokemuksien ja tapahtumien kautta. Polku, jolle tietämätön sysätään ottamaan selvää uudenlaisesta elämästä. Todella erilaistahan se elämä on ollut lapsen saamisen jälkeen. Vierasta, mutta mahtavaa!

Sitä ei edes tiedä minkälaista on olla äiti, ennen kuin todella on äiti! Et voi tietää ensimmäisenä talvena, että minkälaiset vaatteet ovat hyviä ja mitkä eivät. Kukaan ei voi käsittää millainen uhma todellisuudessa on ja miten selvitä haasteista, ennen asioiden kokemista. Sitä voi vain kuvitella oman vauvan tuoksua, miltä lapsi tuntuu sylissä ja minkälaista on pelätä maailman vaaroja. Kuvittelu ei kuitenkaan ole sama kuin todellisuus. Moni esimerkiksi tietää, että lapset ovat valvottavia, mutta silti se totuus siitä väsymyksestä iskee pahasti päin naamaa.

Kuten jo sanoin; äitiys ei ole itsestäänselvyys. Ei se ole asia, joka osataan silmänräpäyksessä. Ei kukaan ole seppä syntyessään. Äitiys on matka täynnä oppimista, uusia asioita ja joskus valitettavasti virheitäkin. Tekemällä sitä oppii eikä tekemisen tarvitse olla väkinäistä. Eihän sitä osaa välttämättä uutta harrastustakaan ja silti sen opettelu on mieleistä puuhaa. Pitäisikö sitäkin sanoa sitten suorittamiseksi? Ei eläminen, oppiminen ja tekeminen ole sama kuin pakkopulla. 

Ja mielestäni äitiyteen tosissaan kasvetaan kokemuksen kautta pikku hiljaa. Siksi sanon tätä kaikkea operaatioksi. Olen tässä hetkessä kyllä enkä todellakaan suorita, vaan opin juurikin sen elämisen avulla. Äitiys on eräänlainen matka, jonka jokaisen sille polulle astuneen on käytävä. Uusi käännös ja jokainen uusi askel tuo mukanaan paljon opittavaa. En ole valmis äiti, olen vielä hyvin keskeneräinen enkä edes tiedä tulenko koskaan olemaankaan täydellinen. Onko kukaan tässä maailmassa koskaan valmis tai täydellinen? Muutakuin omana itsenään eläen hetkessä. Pääasia, että tietää mitä  itse tekee ja elämä maistuu mansikoille.

Se mitä tällä hetkellä tunnen, on tärkeintä. Äitiys on etuoikeus ja nautin jokaisesta uudesta haasteesta. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut tämän mahdollisuuden. Kaikki eivät valitettavasti saa. Joten blogin kannalta nimi kielii ainoastaan siitä hetkestä, jota nyt eletään eikä mistään suorittamisesta!

Arkistojen kätköstä <3

maanantai 27. lokakuuta 2014

Synttärit & Tarjoilu


Jes! Juhlat ovat nyt takana ja vihdoin voi edes hetken hengähtää. En ole itse ainakaan vielä tottunut järkkäämään mitään näin suurta. Ajatus leipomisesta, monista ihmisistä ja emäntänä olemisesta stressaa jokaisella kerralla yhtä paljon! Kaikki meni kuitenkin paremmin kuin hyvin. Kakut onnistuivat, tarjoiltavat eivät loppuneet kesken ja ihmiset rakastuivat 3 Kaverin Jäätelöihin. Saatiin aika paljon kehuja buffeteista. 

Kaikki eivät voi olla taitavia leipojia eikä sitä tarvitse osata väsää kakkua. Mielestäni on hölmöä, että ajatellaan synttäreidenkin järkkäämisen olevan jonkinlainen taidonnäyte. "Täytyy pistää paremmaksi."  Mikään syy ei ole tarpeeksi vahva, että pitäisi tehdä jotakin epämiellyttävää. Asioiden tulee olla omannäköisiä ja tuntua kivalta!

Jos siellä ruuduntakana on muitakin tyyppejä, joille leipominen ei maistu; kannattaa hyödyntää tätä buffet ideaa! Se toimi mielettömän hyvin ja ihmiset oikeasti olivat tyytyväisiä! Vaiva oli aika pieni, koska jouduttiin tasan pilkkomaan vihannekset ja paistamaan patonkeja uunissa. Siihenkin saatiin apua. 




Tarjolla oli patonkeja ja niihin levitteitä, sipsiä, salaattisekoitus, tomaattia, kurkkua, sipulia, kanaa, tonnikalaa, parsakaalia, paprikaa, herne-maissi-paprikaa, fetaa, oliivia, mozzarellaa ja muutama salaatinkastike. Sen lisäksi oli myös salaattisiemensekoitus ja krutonkeja. Kana meni parhaiten alas, mutta jäi sitä silti vielä meillekin aikalailla. Vieraita kävi noin 35-40 ja oli todella vaikea arvioida etukäteen ruokien määriä. Salaattipusseja avattiin kolme, kurkkuja meni noin kuusi, tomaattirasioita neljä ja kanaa päälle kilo. Kaikki hyvin kuitenkin, koska mikään ei tosissaan loppunut ja jäljelle jääneistä tehtiin seuraavana päivänä tortilloja!



Jälkiruoka tehtiin ihan samalla periaatteella! Pöydässä oli tarjolla 3 Kaverin Jäätelöitä ja sitten ainesosia, joilla voi rakentaa oman unelma-annoksensa. Tietenkin siihen ohelle tekaistiin mutakakku, ostettiin keksejä ja pari purkkia karkkeja. Oli hauskaa miettiä noita pieniä koristeitä, joita voisi sitten jäätelöön lisäillä. Hankin suklaanappeja, turkinpippuri-rouhetta, kastikkeita ja strösseleitä. Näitä höysteitä meni aika vähän, koska jäätelö itsessään oli niin hyvää, ettei se vaatinut ohelle mitään!




Kakkujen kanssa tuli liioiteltua. Tehtiin niitä yhteensä kolme kappaletta eikä edes yhtä saatu kokonaan loppumaan. Kaikki kyllä maistoivat ja pitivät paljon tuosta leivoksesta, mutta varmaan salaatin ja jäätelön ohelle oli liikaa. 3 Kaverin Jäätelöistä parhaiten teki kauppaansa Suklaa sekä Mansikka&Vanilja. Luulen, ettei monikaan uskaltanut maistaa niitä toisia makuja, jotka olivat Vadelma&Valkosuklaa ja Mustikka&Kardemumma. Ehdottomasti silti suosittelen näistä jokaista!





Näitä tarjoiluja oli hauska järjestää ja nautin jokaisesta hetkestä! Lopputulos oli parempi, mitä odotin ja olen enemmän kuin tyytyväinen. Mieskin tokaisi juhlien jälkeen, että ensi vuonna tehdään sitten sama juttu. Mikäs siinä, jos löytää toimivan tavan. 

Jos jollakin herää kysymyksiä tarjoilusta, haluaa vinkkejä määrän arvioinnin kanssa tai muuten kysyä ihan mitä vain; KOMMENTTIA TULEMAAN. Vastaan heti, kun mahdollista ja mielelläni neuvon sekä jeesin. 


sunnuntai 26. lokakuuta 2014

PIPO-arvonnan voittaja!


Voittaja on arvottu osallistuneiden joukosta. Onnea!! Kiitos myös kaikille, jotka otitte osaa tähän arvontaan!




Olisiko teistä kivaa, jos arpoisin silloin tällöin näitä pienempiä juttuja blogin puolella?


perjantai 24. lokakuuta 2014

Yhteistyö: 3 Kaverin Jäätelö



Kuulinko oikein? Olet istumassa juuri koneen ääressä väsyneenä arkeen, sisälläsi kutkuttaa pieni kaipaava ajatus ja maiskutat tyhjää suutasi. Ajatuksesi huutaa jotakin hyvää niin lujaa, että jopa minä kuulen ne!   Vitsivitsi! Piti kysyä; kuinka moni teistä rakastaa herkuttelua? Myönnän olleeni heti ensimmäisten joukossa nostamassa kättäni pystyyn! 

Olin ennen mieletön jäätelöfriikki ja saatoin kiskaista litran putkeen ihan helposti. Raskausaika kuitenkin pilasi ihan kaiken, koska yksi pahimmista ällötyksistä oli alusta loppuun saakka jäätelö. Etenkin vanilja!! Topi syntyi ja jätski maistui vieläkin ihan puulta. Harmistelin usein tätä seikkaa, koska en olisi halunnut luopua tuosta makunautinnosta. Ei uponnut kesäjäätelöt, ei kuutiot ei edes amerikkalaiset erikoisherkut. Jossakin vaiheessa luovutin ja annoin olla. 

Kuten joku ehkä tietääkin, olen töissä kaupassa. Yhtenä päivänä meillä oli maistatuksessa ihan uudenlainen jäätelö, josta en ollut ennen kuullut. Kyllähän sitä aina pitää edes maistaa, vaikka ei välttämättä tykkäisikään. Ja se kannatti! Meinasin siltä seisomalta kaapata purkin syliini ja piiloutua takavarastoon syömään loput. Jäätelö oli niin hyvää, että järkikään ei keksi sopivaa sanaa tähän.

Jotkut saattavat ajatella, että blogeissa yhteistöiden idea on kehua tuotetta palkkiota vastaan. Olen aina painottanut, että en tule myymään blogiani tai mielipiteitäni mistään summasta. Tämä yhteistyö on kaikenlisäksi lähtöisin täysin omasta ideastani! Topin synttärit tekivät tuloaan ja suunnittelin jo pitkään laittavani jäätelöbuffetin pystyyn. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, että minkähän merkin jäätelöitä sitä tarjolle tulisi. Halusin kirjoittaa näistä jätskeistä kerralla enemmän - ihan oman postauksensa verran, koska kaikki eivät ole merkistä vielä kuulleet. Mielestäni on menettänyt aika paljon, jos ei ole vielä kokeillut 3 Kaverin Jäätelöitä. Siitä sitten keksin yhteistyö-idean ja otin heihin yhteyttä. He lähtivät mielellään mukaan!



3 Kaverin Jäätelö on kotimainen tehdas, joka sijaitsee Helsingissä. Se nimensä mukaisesti on perustettu kolmen kaveruksen toimesta (Heikki, Ilkka ja Sauli) ja hauskinta tässä on, että he aloittivat toimintansa samana vuonna, kun Topikin syntyi; 2012!

Miksi sitten kannattaisi valita juuri tämä jäätelö eikä esimerkiksi monien suosioon noussut Ben & Jerry's ? Perustelen tähän asiat, jotka ovat vaikuttaneet omaan valintaani. Samat tiedot löydät myös yrityksen nettisivuilta. Jäätelö on kotimainen ja kotimaisuutta ei voi ikinä suosia liikaa. Itselleni on tärkeää tietää, ettei ruoka matkaa satoja kilometreja ja on jotenkin helpottavaa, että jäätelö on suhteellisen tuoretta. 3 Kaverin Jäätelö painottaa puhtaisiin ja raikkaisiin raaka-aineisiin, jotka ovat myös lähellä tuotettuja. En tiedä teistä, mutta onhan se kiva, että syömäni jäätelö on tehty kotimaisten tilojen maidosta/kermasta ja marjat on poimittu esimerkiksi oman kotisuomen metsistä.

Nykyaikana etenkin äidit kiinnittävät paljon huomiota keinotekoisiin aineisiin ruoissa. Kuluttajat taas ovat tarkkoja siitä, että se tavara on oikeasti kanssa täyttä tavaraa. Mielestäni on todella hienoa, että näissä jäätelöissä on tuo seikka otettu huomioon! Niissähän ei käytetä mitään keinotekoisia maku-, väri- tai aromiaineita eikä etenkään tungeta ilmaa sekaan täytteeksi. Maut syntyvät aitoudesta ja kotimaisuudesta.



Siinä oli se vähän virallisempi osio, jossa esittelin toimintaa. Nostan hattua yrityksen tärkeistä valinnoista tuotannon suhteen! Maku on kuitenkin lopulta se vaikuttavin tekijä. Sitä voi olla kuinka kotimainen tahansa, mutta jos jokin maistuu hevosen lannalta, niin eihän sitä tule ostettua. 3 Kaverin Jäätelöissä pisteenä i:n päälle on juuri se THE MAKU. Maistuva. Herkullinen. Hyvä. Täydellinen. Loistava. 



Jäätelöitä on jo useammassa maussa. Löytyy suklaa, vanilja, Mustaherukka & Appelsiini, Vadelma & Valkosuklaa, Mustikka & Kardemumma, Mansikka & Vanilja, Vaalea & Tumma Kahvijäätelö sekä Punaherukka & Kermajäätelö - ripaus vaniljaa.  Jouluksi on näiden lisäksi lupailtu todella täyteläistä lakritsijäätelöä!

Valitsin näistä mauista parhaat synttäreille. Yritin valita monipuolisia makuja, että jokaiselle olisi jotakin. Suklaa, Vadelma & Valkosuklaa, Mustikka & Kardemumma sekä Mansikka & Vanilja. Niitä tulee näkymään meidän buffetissa. 

"Kotimaiset mehevät vadelmat yhdessä valkosuklaan kanssa on vertaansa vailla oleva yhdistelmä. "

"Suomalaisista metsistä poimitut mehukkaat mustikat ja kardemummajäätelö luovat uudenlaisen makuelämyksen."

"Mehukkaat kotimaisilta tiloilta poimitut mansikat yhdessä aidon Madagaskarin vaniljan kanssa antavat jäätelöllemme kesäisen maun. "

"Suklaajäätelömme valmistetaan laadukkaasta belgialaisesta tummasta suklaasta ja maustetaan hippusella vaniljaa. "



Makujen esittelyt on lainattu suoraan yrityksen kotisivuilta. Omin sanoin, jos kuvailisin niin Suklaa olisi aidosti suklaan makuista, Vadelma & Valkosuklaa kirpsakkaa sekä makeaa, Mustikka & Kardemumma mustikkajäätelöä, johon on löydetty vihdoinkin se puuttuva ainesosa ja Mansikka & Vanilja ihanan pehmeä kokemus, joka ei jätä pettymyksen tunnetta ikinä! 



Olen iloinen, että meidän synttäreillä tarjotaan Suomen parasta jäätelöä! Takaan oman sanani kautta, että tämä jäätelö on kokeilemisen arvoista. Hintakaan ei ole mielestäni mahdoton, vaan laatuunsa nähden juuri sopiva. Näitä muuten myydään pienien purkkien lisäksi isoissa purkeissa. Toivon, että jokainen jäätelön ystävä edes kerran kokeilee jotakin näistä ja tulee kertomaan mitä tykkäsi!

Kotisivuilta löydät kaikki tärkeät tiedot. Siellä on lisää makujen kuvauksia sekä infoa. Jos et ole varma mistä ostaa näitä makuja, käy kurkkaamassa onko lähelläsi yksi 335 myyntipaikasta! Jos olet utelias, mutta haluat tutkia lisää; suosittelen vierailemaan Facebookissa heidän sivuillaan.

Ja melkein vaadin teitä lukijoita vielä loppuun kertomaan kokemuksianne tästä jäätelöstä! Oletteko maistaneet? Mitä piditte? Haluan kuulla uudet sekä vanhat kokemukset! Tekstin alle jätetyt kommentit auttavat kivasti muitakin ihmisiä, jotka päätyvät pähkäilemaan näiden jäätelöiden maistamista.



Oli kyllä todella ilo tehdä tämä yhteistyö ja etenkin oli hauskaa kuvailla noita jäätelöpurkkeja!! Lisää kuvia tulee sitten juhlien jälkeen koko jäätelöbuffetista! Eli huom! Joku kommenteissa toivoikin kuvia itse jäätelöstä. Niitä tulee tosiaan juhlien jälkeen, koska en voinut availla paketteja etukäteen. Olisi ollut hölmöä, kun jäätelö tulee tarjolle. Oli kuitenkin suunnitelmissa tehdä nämä postaukset ennen ja jälkeen, joten itse jäätelön kuvia on tulossa kyllä varmasti!! Kannattaa tulla kurkkimaan seuraava postaus, kun se tulee ulos, JOS uteliaisuutesi heräsi!