keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Silmä käteen!



Melkein vannoin, etten avaa konetta tänään, mutta silti se hurisee tässä sylissäni. Tuli palava halu kirjoittaa. Älkää huoliko, teen välipostauksia nyt, mutta aion esitellä kämpän yläkerran ja aion jatkaa tuota kuvajuttua kyllä. Välillä täytyy vain oikeasti antaa palaa, kun jokin pyörii mielessä.

Muutenkin on väsyttänyt aikalailla viimeiset pari viikkoa. Ehkä se on jotenkin yltänyt tänne blogiinkin asti ja te lukijat olette huomenneet asian. Laskureiden mukaan täällä vierailee paljon ihmisiä, mutta harva jättää kommentin. Joko siis kirjoitan mitään sanomatonta tekstiä tai sitten hiljennan kaikki mielipiteilläni sanattomaksi.

Noh asettukaa tuoliinne paremmin, tässä tulee taas yksi painava mielipide. Joku joskus antoi palautetta, että tästä blogista on tullut aika valitus-painotteinen ja varoitankin, että aion taas vähän valittaa. Jos asia ärsyttää, suosittelen lopettamaan lukemisen tähän.

--

Topista on tullut iso poika ja ei viihdy liikenteessä enää kauaa pelkästään sylissä tai rattaissa. Välillä (tai melkein koko ajan) olisi palava halu päästä möyrimään maahan. Jos on oppinut ryömimisen, tietää miten pääsee konttausasentoon ja sitä kautta istumaan sekä alkaa käsittämään seisomisen saloja, en yhtään ihmettele, ettei rattaissa olo kiinnosta. Aika usein siis hyödynnän nykyään leikkipaikkoja tai sitten lasken pojan kaupassa lattialle istuskelemaan ja ihmettelemään.

Jotkut eivät ymmärrä tätä asiaa ollenkaan. Vauva lattialla, HYI BAKTEEREJA. Tai jotain sinne päin. Meidän perheessä ei bakteereja ja likaa pelätä, niistä oikeastaan on aika paljon hyötyä. Jos vauva elää kiiltokuva kodissa, jossa ei ole karvanhapsuakaan lattialla, ei vastustuskyky kehity ollenkaan! Ja väitän, ettei ole sattumaa, että Topilla on ollut elämänsä aikana tasan yksi minimaalinen flunssa, joka kesti muutaman päivän.

Lapset ovat lapsia ja nämä pienet ihmiset haluavat tutkia ympäristöään. Kaikki on niin mielenkiintoista ja ihmeellistä. Luin kerran jutun siitä, että ihmiset ovat nykyaikana erottaneet äidin ja lapsen. Lapsen paikka on yöllä äidin vieressä eikä omassa erillisessä sängyssään. Lapsen kuuluu olla äidin sylissä ja turvassa, eikä istua jatkuvasti rattaissa. Tämän lisäksi tekstissä puhuttiin, että nämä välineet eristävät lasta muusta maailmasta ja syövät luontaista kykyä tutkia, ihmetellä ja oppia. Jollakin tavalla olen samaistunut tähän ajattelutapaan ja pyrin antamaan pojalle mahdollisuuden lämpimään syliin sekä itse-oppimiseen! Poikkesin muuten hieman aiheesta..

Anyway, maailma on ihmeellinen ja lapsi ei halua viettää elämäänsä rattaissa. Mitä pahaa siinä on, jos antaa toisen tutkia maailman menoa kaupan lattialla, kunhan vahtii, että lapsi käyttäytyy? Vaatteet menevät likaiseksi, mutta hei ne on vaan vaatteita! Väitän, että Topista on mukavaa, kehittävää ja piristävää katsella ympäristöä vapaammin eikä vain vangittuna karusti kulkuneuvoonsa. Vaikka, joku olisi eri mieltä tässä asiassa niin en välitä. Jokaisella on omat tapansa! Yhtälailla sillä vauvalla on oikeus olla kaupan lattialla, kun meillä muillakin. Onhan se totta, että on outoa nähdä pieni ihminen ryömimässä "vinhaa vauhtia hyllyjen välissä", mutta valitettavasti kaikki eivät osaa heti syntyessään kävellä. Tärkeintä on se, että vahtii ja katsoo sen lapsensa perään ja lapsi saa tyydyttää tutkimisen nälkäänsä.

Mainitsin, että olemme hyödyntäneet leikkipaikkoja. Juuri tämä aihe, josta nyt kirjoitan saa vereni kiehumaan. Miksi lapsista tulee pieniä riiviöitä leikkiessään muiden lasten kanssa? Miksi vanhemmat eivät komenna jälkikasvuaan? Onko se jokin yleinen oletus, että leikkipaikat ovat sitä varten, että vanhemmat saavat hetken hengähtää shoppailun lomassa? Tietääkseni ne on tarkoitettu lapsia varten, ei aikuisia!

Kauppakeskus Jumbossa Vantaalla on pieni pehmustettu alue, joka on aika suosittu paikka. Vieressä on kahvila, jossa näkyy monia äitejä istumassa  _tyhjien_  rattaiden kanssa. Lapset ovat leikkimässä keskenään leikkipaikalla.

Mikä meni pieleen?

Itse en ikinä jättäisi lastani yksin varsinkaan, kun touhuajien keski-ikä on alle 7. Mitä jos sattuu jotakin pahasti? Entä jos se oma lapsi ei osaakaan käyttäytyä? Kyllä mielestäni jokaisen äidin ja isän vastuu on huolehtia tämän ikäisestä lapsesta olemalla ainakin näköetäisyydellä.

En tietenkään ole mikään arvostelemaan toisten vanhempien tapoja kasvattaa. Sanottakoon se tässä välissä. Mutta siinä vaiheessa, jos se liittyy omaan lapseeni, niin koen minulla olevan oikeus avata suuni.

Leikkipaikalla ei ole minkäänlaista kylttiä, jossa säädettäisiin minkäikäisille paikka on tarkoitettu. Pitäisihän järjenkin kertoa, että jokainen sinne haluava lapsi on tottakai tervetullut. Arvatkaa vaan, kun yritän pienen ja vasta ryömivän lapseni kanssa mennä alueelle, riittääkö meille edes pientä tilaa sieltä!? Toiset lapset vain riehuvat, pelleilevät ja pomppivat vauvani ympärillä niin, että saan koko ajan pelätä jonkun kompuroivan liukkaalla muovilattialla tai kaatuvan pehmopalikkatornien päältä suoraan Topin päälle. Sillointällöin kuulee vanhemman huikkaavan, että varokaapas nyt sitä pientäkin siellä ja sitten äiti tai isä jatkaa kesken jäänyttä juttuaan. Miksi tässäkin asiassa pitää olla vain se imago eikä toisia oikeasti kiinnosta muiden lapset? Käsketään vain näön vuoksi eikä oikeasti vaadita minkäänlaista kuria.

Tällä kyseisellä leikkipaikalla käy eräs poika. Olen törmännyt häneen usein ja aina joudumme siirtymään sivulle seuraamaan. Äiti istuskelee kahvilassa ja vapauttaa villiintyneen lapsensa purkamaan energiaansa aitaukseen. Ihan hyvä idea muuten, muttakun se poika purkaa sen energian muihin lapsiin. Juoksee päin, tönii ja pomppii niin, että toiset kaatuilevat ja satuttavat itsensä. Tähän päälle poika virnuilee tyytyväisenä. Ja AINA sama virsi. Pojan äiti tulee paikalle ja sanoo samat sanat: "Jos et osaa käyttäytyä, niin me lähdemme! Mene nyt pyytämään anteeksi!" Ja ikinä he eivät lähde, enkä yhtäkään anteeksipyyntöä ole kuullut. En voi oikeasti ymmärtää, en ollenkaan..

Itse aion puuttua tähän asiaan paljon. En halua, että Topi on se poika, joka saa kaikki muut itkemään. Haluan, että pikkumies ymmärtää antaa tilaa ja mahdollisuuden muillekin leikkimiseen. Komennan, vahdin ja pidän pääni. Jos jotakuta sattuu, niin se on anteekstipyyntö ja PISTE. Jos ei osata käyttäytyä, niin sitten sieltä paikalta lähdetään eikä vain anneta tyhjiä uhkauksia. Lapsetkin oppivat, että uhkaus on vain uhkaus, jos sitä ei ikinä toteuta.

En tiedä minkälaisia kokemuksia tai ajatuksia teillä on aiheesta, mutta annoin itse nyt palaa, kun ärsytti niin suunnattomasti. Saa jakaa mielipiteensä ja olla eri mieltä, mutta tätä mieltä minä olen!

Silmä käteen aikuiset, ja järkeä päähän! Itse ainakin haluan leikkiä poikani kanssa, ilman muiden aiheuttamia haavereita!

Hyvää yötä!

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Kodin esittely OSA 1 - alakerta


Nyt on jo muutamaan otteeseen toivottu, että esittelisin teille meidän kämpän. Mehän muutimme kesäkuun alussa uuteen asuntoon Vantaalta Espooseen. Miksi valitsimme juuri tämän paikan? 

Olimme juuri ottaneet lainan asumisoikeus-asuntoa (eli maksetaan kämpästä noin 30000 euron laina ja päälle "vuokraa") varten ja muuttaneet ensimmäiseen rivarikämppäämme, kun Topi ilmoitti tulostaan. Kyseisessä asunnossa oli kaksi makuuhuonetta, mutta jotenkin siellä asuminen tuntui ahtaalta. Sen lisäksi työmatkat aiheuttivat ongelmaa. Kun Topi menisi päiväkotiin meidän työmatkat söisivät melkein koko päivän (1,5-2h) ja se olisi pienen lapsen kannalta todella huono ratkaisu. Toisaaltaan taas asuimme ison kauppakeskus Jumbon vieressä, jossa ihan oikeasti oli kaikki mitä ikinä tarvitsee.

Päätimme silti muuttaa, JOS löytyisi sopiva asunto. Vaatimuksena oli lähikauppa (Jumbolle rasitti kävellä aina yhden maidon takia kilsa..), bussipysäkki vieressä, lyhyt työmatka, helppo pääsy Helsinkiin, kauppakeskus lähellä, päiväkoti lähellä, sauna, isompi asunto, halvempi asunto, iso piha, päätykämppä, kiva pohjaratkaisu, siisti kämppä, laminaatit/parketit... PIIIIIITKÄ lista! Tuntui toivottomalle.

Yhtenä päivänä postilaatikkoon kuitenkin pamahti asuntotarjous. Kävimme katsomassa kämppää ja rakastuimme. Lähikauppoihin (S-market ja K-Supermarket) kävelee kaksi minuuttia, bussipysäkille on sama matka, työmatka kestää 35 minuuttia, Helsinkiin menee 20-30 minuuttia, kaksi kauppakeskusta 10 minuutin bussimatkan päässä, päiväkotiin 500m, sauna löytyy, kämppä on 10 neliötä isompi, asunto oli 3000e halvempi, piha on valtava, asunto on paritalo eli päätykämppä, pohjaratkaisu on virkistävän erilainen, yleisilme on todella siisti, yläkerrasta löytyy parketti ja muuttoa ennen alakertaan oli tehty laminaatti yllätykseksi. Siinä se sitten oli --> muuttamaan!

Sen enempää en tarinoi historiasta, vaan esittelen nykyhetkeä. 

Asuntoon mennessä kuljetaan parkkipaikoilta omalle pihatielle. Pihatie on vain meidän asuntoon menevä, joten on ihanan yksityinen olo. Pihatien päädyssä on luonnonportaat, joita pitkin pääsee ylös takapihalle! (Kyllä; takapiha on yläkerrassa!) Portaiden oikealla puolella on katoksen alla syvennys, jossa sijaitsee kolme ovea. Yksi vie varastoon, yksi on meidän etuovemme ja yksi vie suoraan kylppäriin.

Pihatie luonnonportailta kuvattuna. Vasemmalla syvennys ja etuovi.

Luonnonportaat, joita pitkin pääsee sinne pihalle.

Etuovi.

Ovesta sisään astuessa mennään pikkuruisen eteisen kautta. Eteisessä on tällä hetkellä vain yksi vettä sekä kuraa imevä matto, sateenvarjo ja kaappi, jossa on tuulitakkeja, kenkiä ja laukkuja. Pikku-eteinen on mielestäni hyödyllinen, koska siihen saa rattaat kätevästi siksi aikaa, kun laittaa renkaisiin suojat eikä tarvitse sotkea aulan laminaattia Tykkään muovimaton väristä, onneksi se ei ole perus harmaan valkoinen! Tuota kynnystä olen pohtinut, että pitäisikö se maalata valkoiseksi?

Mini-eteinen heti ovelta.

Yksi lisäkaappi kelpaa aina!

Pikku-eteisestä päästään alakerran yleistilaan. Yleistila on mukavan isohko sekä tilava ja siinä oikeasti mahtuu liikkumaan rattaillakin. Tilasta löytyy tällä hetkellä tuo valtava 120cm terraario, jossa asustaa pari gerbiiliä. Ei ehkä niin sisustuksellinen, mutta eihän ne eläinten asumukset ikinä ole. Portaiden alla on täydellinen sekamelska, koska esimerkiksi cd-teline on pakko pitää turvassa Topilta; kaataa muuten niskaansa. Turvaistuimelle ei myöskään ole paikkaa, koska meillä ei ole autoa, joten sitäkin säilytetään rappusten alla. Näiden lisäksi siellä on vielä Topin myytävät vaatteet (jotta pääsen kaivelemaan myytyjä pojan nukkuessakin) ja koiran peti.

Vasemmalla puolella on ovi kylpyhuoneeseen. Tälle seinustalle on etsinnässä myös taulu, en tosin tiedä millainen.. Oikealla puolella lähempänä ulko-ovea on meidän makuuhuone ja sen vieressä Topin huone. Tulevaisuudessa on tarkoitus ehkä myydä terraario pois ja siirtää Topin huoneesta nojatuoli portaiden alle. On huomattavasti helpompaa, jos on paikka missä pukea lapselle talvivermeitä päälle. Mattoa aulaan ei tule, koska koira söisi sen poissa ollessamme ja rattaiden siirtelyn takia menisi muutenkin hankalaksi. Topikin pääsee liikkumaan paremmin paljaalla lattialla.


Aulassa on kiva perus tila ulkovaatteille. Iso kaappi ylhäällä, hattuhylly, rekki takeille sekä taso kengille. Topille on oma pieni kori hatuilleen ja hanskoilleen avokaapin seinällä.



Laitetaanpas kuva nyt vielä tästäkin suunnasta.

Koiran peti on tosiaan portaiden alla, koska kyllä eläinkin tarvitsee turvapaikan pieneltä vauvariiviöltä.

Kylpyhuone on tavallaan myös kodinhoitohuone.  Vaikka ulkonäöltään se on ihan perus tylsä rivarikämpän kylppäri, olen itse rakastunut. Huone on malliltaan pitkä ja on kätevää, kun pyykkihuollolle on oma tilansa. Sen lisäksi on TODELLA iso plussa, että ulkoa pääsee suoraan kylppäriin esimerkiksi kuraisen lapsen tai koiran kanssa. Ei mene koko kämppä sotkuun.

Huonetta olisi tarkoitus sisustaa, mutta en kyllä tiedä miten. Siellä on tummat matot ja Vallilan verho.. mitä muuta kylppäriin voi tunkea??


Kuivuri ja pesukone.

Elikkä tästä ovesta pääsee suoraan ulos.

Suihkupuoli.

Toi kylpyleluille tarkoitettu pidike on kyllä ihan huippu!

Saunasta vain muutama sana. Se on pieni, mutta ihanan yksinkertainen. Astut saunaan ja siellä ei ole ylimääräistä turhaa tilaa; tykkään! Meillä on saunassa Rento-meininki eli saunamittari, ämpäri ja kauha ovat Rento-merkkisiä. Olen vaihtanut kiukaaseen valkoiset kivet, koska mielestäni ne ovat paljon hienommat kuin perus mustat! Saunaan olisi tarkoitus hankkia pari koristetta laudoille ja ehkä jokin saunatyyny.






Makuuhuonee taitaa olla ainut aikalailla täysin valmis huone. Sieltä löytyy meidän jenkkisänky, Topin pinnasänky, Ikean Expedit hyllyjä kolme ja yksi tuoli. Koristeita toki on myös, mutta aika vähän. Makuuhuoneen ei omasta mielestäni tarvitse olla tämän täydempi. TOSIN, sängyn viereiselle seinälle olisi kiva saada isompi samantyylinen taulu kuin noiden hyllyjen päällä oleva.


Ovelta katosttuna.

Ainiin.. oli siellä telkkarikin!

Tossa korissa säilytetään Topin tutti-armeijaa.

Ihan liian tyhjän näköinen, pakko saada seinälle joku taulu.

Näkymä ovelle.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä tulee Pikku Prinssin huone! Ovea koristaa molemmin puolin nämä kyltit. En ole vielä päättänyt kumpi olisi parempi oveen ja laittaisiko toisen seinälle vai mihin..



Huoneen näkymä on todella SEKAVA. Sanoisin tätä enemmänkin tavaroiden säilytyspaikaksi kuin lapsen huoneeksi. Värit eivät täsmää ja tavarat eivät istu toisiinsa. Verhot tulevat jäämään huoneeseen ja varmaan sävy on ylläriylläri SININEN. Lamppu menee todellakin vaihtoon ja matto myös. Huoneeseen jää musta lipasto, kaikki muu on vielä hankittava. Ollaan tosin mietitty myös, että meidän makkarin expedit hyllyt siirrettäisiin tähän huoneeseen ja noita lipastoja hankittaisiin yhteensä kolme ja ne menisivät meidän huoneeseen. Huonekalut saavat olla siis joko mustia tai tummanruskeita riippuen siitä kummat hyllyt huoneeseen tulevat.

Näkymä ovelta.

Vaipanvaihtopöytä ja Topin ihana leikkimatto vasemmalla sivustalla.

Tässäkin huoneessa on muutama kaappi, saisi olla toki enemmän.

Topin kengät säilytetään toistaiseksi tässä.

Huoneen toista laitaa. Rattaat säilytetään sisällä turvassa, taulu menee seinälle ja toi sekava värisekamelska on Topin lelukori.

Lipastossa säilytetään Topin vaatteita.

Kuvat vielä puuttuu...

Ei ihan niin perinteinen kiikku Topilla! Mun mielestä tää vaan oli liian sulonen kirpparilla, oli pakko ostaa!

Pikku lelukori, josta Topi pääsee kaivelemaan helistimet jne. helposti ja ihan itse.

Nurkassa on vielä nojatuoli, jolla saa hyvin puettua pojan. 

Hei miksi nämä aivot eivät toimi?! Tuliko tästä jutusta selkeä ja kerroinko kaiken tarpeellisen? Jäikö jotakin kysyttävää?


Loppukevennykseksi saatte vielä kurkata Topin laatikoihin ja kaappeihin.

Sukka/Sukkahousu laatikko

Asustelaatikko

Bodyt

Housut

T-paidat, Paidat ja Jumpsuitit

Yökkärit, Shortsi-asut ja 2-osaiset yökkärit

Sekasortoinen kaappi nro 1
Liinavaatteet kaappi nro 2

Siinä se olikin. Tosin taidan tehdä lipasto esittelyn vielä uudelleen, koska ehdin juuri järjestää sen uudelleen ja myydä puolet vaatteista pois. Tällä hetkellä lipastossa siis 80cm ja 86cm vaatteet. Kiinnostaisiko teitä lukijat lipasto esittely?

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Tervetuloa syksy - ja talvi!


Noh ei ehkä ihan vielä, mutta vaatteiden hankinnan suhteen aihe on ajankohtainen!

Olen jo aikaisemmin kirjoitellut siitä minkälaisia asuja meillä on hankittuna ulkoiluun syksylle sekä talveksi. Hankin vaatteita varmuuden vuoksi eri kokoisina, koska en voinut tietää Topin mittoja kovin paljoa aikaisemmin ja halusin säästää rahaa ostamalla vaatteet aleista. Nyt on kokeiltu mitkä on sopivia ja mitkä joutaa myyntiin. Saanko esitellä meidän kokoonpanon!

Kurahaalarin löysin tuurilla viime talven aleista kympillä ja tykästyin kuosiin. Sadehaalarin ja hatun lisäksi löytyy samaa teemaa olevat sadehanskat ja kumisaappaat.
80cm Kurahaalari sisäfleecellä Jonathan ja kurahattu Reima

Vk-puku oli hankalampi löytää ja tuntui, ettei mikään kaupassa innosta. (Tästä kirjoitin postauksenkin: Ostoksia, hiustenleikkuuta ja videoita.) Kun bongasin kyseisen haalarin eräältä rekiltä, tiesin sen olevan juuri oikea meille. En halua pukea Topia perus poikaväreihin, kirkkaisiin tai vauvakuviollisiin pukuihin tänä syksynä. Nyt silmää miellytti yksinkertainen, tyylikäs ja neutraali haalari. Kokoa oli hankala valita, koska Reiman haalareissa on aika lyhyet jalat ja TOSI pitkät hihat. 74cm oli jaloista liian pieni ja 80cm hihat roikkuvat pitkällä. Toivottavasti ne saa käärittyä jotenkin..

 Reiman VK-haalari 80cm

En ajatellut aluksi ollenkaan, että syksyllä vietämme varmaan jo paljon aikaa hiekkalaatikolla. Haalari sotkeentuu ja sitä joutuu ehkä kuivattamaan. Haluanko laittaa hiekkaista haalaria päälle, kun mennään kylään tai poika istuu rattaissa? En. Shoppailemassakin voi olla hankala riisua haalaria, jos tulee yhtäkkiä kuuma. Päätin, että kyllä se takkikin on hankittava. Miksei sitten pelkkä takki? Itse en tykkää hiekkalaatikko leikeistä takilla ja housuilla, koska sitten sitä hiekkaa on JOKA paikka täynnä. Takin valinta itsessään oli helppo, päätimme ottaa samaa kuosisen kuin haalari, kokokin oli tiedossa jo valmiiksi. Tämän tyylisen asun kanssa on helppo yhdistää erilaisia asusteita eikä tarvitse miettiä pahemmin pipojen sävyjä!

Reima VK-takki 80cm

Reima pitää vettä, joten sillä voi istua märälläkin kelillä maassa, jos kurahaalari on pesussa. Reima pitää myös tuulta, jos viima on kova. Itse en missään nimessä ikinä hankkisi kurahousuja, koska mielestäni ne ovat kamalat, hankalat ja epäkäytännölliset. Meidän juttu on kura- tai vedenkestävä haalari. Reima on luokiteltu yhdeksi parhaimmista merkeistä tällä hetkellä - se jää nähtäväksi syksyllä.




Halusin ostaa myös toppahaalarit etukäteen, koska alessa ne tekevät niin paljon pienemmän loven lompakkoon! Pohdin pitkään monen vaihtoehdon välillä. KappAhl KAX-sarjan haalari houkutteli kaupan rekillä, mutta en tiennyt onko tuntemattomampi merkki niin laadukas. Sain kuitenkin paljon hyvää palautetta kyseisestä haalarista; vedenpitävä, mukava, lämmin ja kestävä. Ulkonäöllisesti aivan supersuloinen malli! Monet haalarit ovat päällä epämääräisiä pussukoita, mutta KAX-haalari on kivasti muotoiltu ja täynnä yksityiskohtia. Materiaali tuntuu hyvältä ja puku vaikuttaa laadukkaammalta kuin jopa Reima. Puvussa ei ole kuvioita ja se on yksivärinen. Mälsää? Ei oikeastaan, koska tykkään todella paljon haalarin sinisen sävystä, joka tulee näyttämään hangen keskellä niiiin kivalta! Tähänkin pukuun on helppo yhdistellä asusteita.

KappAhl  Toppahaalari 86cm

Toinenkin haalari täytyi hankkia, koska alkutalvella Topi tarvitsee ehdottomasti pienemmän koon haalarin. Katselin kivoja kuoseja ja harmitti, että suurinosa haalareista oli joko perus sinisiä tai sitten tummia värejä. Kaipasin jotakin tyylikästä ja mukavan värikästä hangen keskelle. En kuitenkaan edelleenkään voi sietää selkeitä vauvavärejä, lapsekkaita teemoja ja väreissäkin menee kirkkausrajansa. Alkutalven haalari saisi olla 80cm, joka olisi vielä reilua kokoa. Reima tekee isohkoja vaatteita, joten selasin kyseisen merkin kuoseja läpi. Molempia talvihaalareita en ajatellut ostaa uutena, joten lisävaatimuksena oli käytetty ja alhainen hinta. Eräs haalari oli sitten mieleen; hieman väriä, ei liian outoja kuvioita ja samalla kuitenkin tumman tyylikäs. PAKKO SAADA! Facebookin ryhmien kautta bongasin sitten uudenveroisen Reiman haalarin koossa 80cm hienolla kuosilla!

Reiman Toppahaalari 80cm 


Tykkään näistä jokaisesta todella paljon ja olen toistaiseksi tyytyväinen valintoihini. Katsotaan mitä käy sitten, kun pääsevät tosikäyttöön!

Nyt on ehkä ajankohtaisempi aika kysyä; Mitä VK-asuja tai haalareita te olette hankkineet lapsellenne?


PS. Talvella on muuten sama juttu.. taidan tarvita kyläily/shoppailu takin myös pakkasille. Laitankin teille pienen haasteen pystyyn! Jos joku löytää sellaisen talvitakin Topille, joka miellyttää silmääni, lähetän hänelle jonkin kivan pienen yllätyksen! Laittakaa ehdotuksia tulemaan kommenttikenttään sähköpostiosoitteen kera! :) Jos blogia on lukenut ahkerasti, pitäisi ihmisillä olla jo jonkinlainen käsitys meidän tyylistä!

PPS. Joku varmaan muistaa blogissani olleen arvonnan? Arvonta suoritettiin ja arpaonni suosi silloin henkilöä, joka ei halunnut nimeään julkisesti esille. Ajattelin vain sanoa, että ei - en unohtanut arpoa palkintoa! Palkinto on löytänyt uuden omistajan!



tiistai 23. heinäkuuta 2013

9kk



Taas olisi yksi kuukausi vähemmän, kun lasketaan aikaa ensimmäisiin synttärijuhliin!

Tässä iässä Topi on oppinut:

Ryömimään

Nousemaan konttausasentoon

Istumaan

Nousemaan tukea vasten

Matkimaan muutamia äänteitä

Vilkuttamaan

Pinsettiotteen

Kiipeämään

Syömään itse sormilla

Topi on vielä hampaaton ja nukkuu tällä hetkellä hieman levottomasti. Iloinen, vilkas ja äänekäs poika päivisin!

Näin se aika menee...



sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Pumpulihäät



Vuosi sitten juhlittiin meidän häitä. Alunperin hääpäivä oli sovittu 1.12.2012, mutta poika päättikin ilmoittaa tulostaan. Laskettu-aika oli liian lähellä tulevaa hääpäivää, joten päätimme siirtää häät jo kesälle.

Häissä oli alle sata vierasta, pääosin sukulaisia. Vihkiminen tapahtui Vantaan Pyhän Laurin Kirkossa ja jatkot olivat Hiekkaharjun Puistokulmassa.

Miehen isä maksoi juhlapaikan kulut vanhempieni kanssa, sormukset kustansivat 300 euroa ja kampaajalle tuhlasin 60 euroa. Häämekon tilasin netistä muutaman kuukauden aikasemmin ja tämä maksoi vain 120 euroa postikuluineen. Halvat, pienet ja meidän tyyliset häät.

Vuosi on mennyt kasvaessa ja oppiessa uutta elämää. Rakkautta löytyy ja olen onnellinen tästä perheestä.

A + S

Vähäks jo jännittää ;)

LOISTAVA sää!!

Hääauto NRO 1.

Jännät paikat alttarilla.

Upea tunne seisoa alttarilla rakkaansa kanssa, esikoinen masussa. (rv 23+3)

Ei se nyt ollutkaan niin vakavaa.

Lämmin virnistys miehelle.

Sormusten vaihto.

Kirkko.

Kimppu ja mekko takaata.

Puspus.

<3

Mr ja Mrs Siltanen.

Yhteinen taival alkaa.



Virallinen hääkuva.

Morsiustyttö.

Yllätyskyytiä odoteltiin..

Upea ele Bestmanilta!!

Luksus auto sisältä ;)

Tällä kelpas huristella.

Juhlapaikalta.

Lahjapöytä.

Kakku.

Häätanssi "Aerosmith: I Don't Wanna Miss a Thing"

Minä polkasin eka eli minä määrään talossa!

Vaimonryöstö ja miehen temppuilut.

Häämekko kokonaisuudessaan.

Hääpäivänä - tänään, sain mieheltä ihanan runon pienen lahjan kera. Lahjassa oli kiero osansa ja sitten kaunis hopea sydän, joka jaetaan puoliksi <3


 Lukiossa tavattiin, 

Se oli ennen koetta, 
Me puhuttiin, naurettiin, 
Olitko silmän lumetta

Ajattelin oot söpö, 
Tosi hauskakin, 
Sun suu kävi että höpöhöpö, 
Sitten sua suutelin 

Yhdestä tuli kaksi,
Oltiin kuuma pakkaus, 
Jäin luoksesi ainiaaksi, 
Se oli lupaus, tämä rakkaus 

Ei ollut mutkia matkassa,
Vei tiemme kihloihin, 
Todisteena sormukset sormissa,
Sulkeuduttiin syleihin

Hääpäivä runo omistettu rakkaalle vaimolleni.