maanantai 28. heinäkuuta 2014

Rokkitossut



En olekaan täällä maininnut, että blogi sai mahdollisuuden päästä tekemään yhteistyötä erilaisten juttujen parissa. Käytännössä ja lyhyesti se tarkoittaa tuotteita testaukseen, arvontoja ja alekoodeja etenkin teille lukijat!


Klikkaa kuvaa tutkiaksesi sivuja enemmän:




Aika nopeasti sain sähköpostiini ehdotuksen, jossa tehtäisiin pieni yhteistyö erään verkkokaupan kanssa.


Oletteko kuulleet Tiltulasta ennen? Se on verkkokauppa, josta voi ostaa erilaisia tuotteita vauvalahjoista nahkatossuihin. Kävin heti vierailemassa sivulla, johon en itseasiassa ollut ennen törmännyt. Bongasin sieltä paljon hahmovaatteita, todella mahtavan lahjakassin ja vauvakutsuille tarvikkeita.


Kiinnitin kuitenkin huomioni etenkin niihin tossuihin, joita tämä yhteistyökin koski. Meillä on muutamat sisäkengät ollut aikaisemminkin, mutta ei vielä yhtiäkään hyviä. Merkkejä en muista ulkoa. Topin mahdollisen päiväkodin aloittamisen takia olin aika innoissani tästä mahdollisuudesta päästä kokeilemaan vielä yhtiä tossuja!


Kuosit ovat oikeasti kivat! Miellyttää todella paljon omaa silmää ja meille lähtikin tilaukseen Rokkitossut!





"Nahkatossut on valmistettu käsin korkealaatuisesta, italialaisesta nahasta. Mokkanahkaisen pohjan lisäksi pohjassa olevat liukuesteet takaavat turvallisen menon. Tossuissa käytetyt materiaalit ovat myrkyttömiä ja ympäristöystävällisiä."                           - Kuvat  ja  teksti Tiltula.fi



Haluan muistuttaa, että arvioidessani tuotteita, teen sen rehellisesti. Jos tavara ei miellytä, sanon sen suoraan!



Pakko ensinnäkin kehua, että paketti tuli jossakin vuorokaudessa. Todella nopeaa toimintaa! Olin varautunut odottamaan paljon pidempään. Olin myös todella helpottunut, koska sivuilla oli tarkka ohjeistus koon valitsemiseen:


"- Mittaa lapsen jalka sopivan koon määrittämiseksi ja valitse oikea koko alla olevan taulukon mukaan. Lisää jalan mittaan 1-1,5 cm kasvu- ja käyntivaraa. Valitse aina mielummin hiukan liian iso kuin liian pieni koko. 

- Helpoiten saat jalan mitattua laittamalla lapsen seisomaan paperin päälle ja piirtämällä viivat kantapään kohtaan ja pisimmän varpaan päähän. Pienen lapsen jalan voi mitata mittanauhalla. 


Koko Sisäpohjan pituus 
S (20) 12,5 cm 
M (21) 13,5 cm 
L (22-23) 14,5 cm 
XL (24-25) 15,5 cm 
2XL (26-27) 17 cm 
3XL (28-29) 18 cm"




Otin Topille koon XL, koska pojan jalankoko on muistaakseni 14,8cm ja tossut olivatkin juuri sopivat. Pysyvät jalassa, kasvuvaraa on oikea määrä eivätkä ne ainakaan kiristä.


Ihan kamalasti aikaa ei ollut testaamiseen, mutta näin kotikäytön kokemuksella näytän peukkua. Miellän nahan materiaalina aina tosi jäykäksi, mutta nämä ovat kyllä pehmeät ja mukautuvat. Tossujen ehdoton valttikortti on liukuesteet pohjassa! Meillä on kotona laminaatti ja poika meinaa aina kaatuilla sillä. 


Topi oli tosi ylpeä uusista "kengistään" ja poika on oikeasti aika valikoiva popojen suhteen. Epämiellyttävät piilotetaan aina jonnekin hyllyn alle ja kaapista haluttaisin jalkaan aina pelkät crocsit, joten kaipa Topikin tällä tapaa kertoi arvostelunsa tossuista; KELPAA!

Päätin ottaa rokkitossukat mukaan jopa Bulgariaan. Ne eivät ole hiostaneet liikaa helteillä ja ovat mukavan pienet pakattaviksi. Hotellihuoneessa on kivempi mennä niillä kuin paljailla varpailla.


Minä siis suosittelen tilaamaan ja testaamaan itse!! Jo lause; "tossuissa käytetyt materiaalit ovat myrkyttömiä ja ympäristöystävällisiä", saa pienen ekominäni hihkumaan innosta. Mielestäni hintakaan ei ole kilpailijoihin nähden korkea.



Tästä postauksesta taisi tulla vähän mainostava, mutta kehun mielelläni tuotteita, joihin olen tyytyväinen!






Tiltula.fi laittaa tossut alennukseen vielä tämän yhteistyön kunniaksi! ( 16,90e )Hopihopi kurkkimaan, jos innostuit! Tarjous voimassa 31.7. asti!



perjantai 25. heinäkuuta 2014

Hyvää matkaa ME!



Se on sitten sellainen juttu, että muutaman tunnin päästä pärähtää kello soimaan ja me suuntaamme pojan sekä ystävän kanssa lentokentälle!


En aio ottaa tietokonetta mukaan, mutta tabletin kyllä. En kuitenkaan saa lomalla siirrettyä kuvia koneelle, joten viralliset lomapostaukset tulevat vasta reissun jälkeen.


Katsotaan teenkö minipostauksia viikon aikana vai en... Ihan fiiliksen mukaan mennään!
(28.7. olen ajoittanut yhden tekstin, joka liittyy yhteistyöhön erään verkkokaupan kanssa.)


Eteisessä odottaa iso matkalaukku, käsimatkatavarat ja kyllä; meidän ykkösrattaat. Päätin ottaa ne SITTENKIN mukaan. Toivottavasti pysyvät ehjinä..



Jännittää hulluna! 



Loppukevennykseksi pakko esitellä Topin ihanampaa ihanampi haalari, joka istuu ihan loistavasti!



Lahkeissa on hyvä mitta mielestäni, ei sitten nouse rasittavasti istuessa!




Palataan taas!




keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Siilihauva



Tämän ikäisen sanotaan innostuvan uudenlaisista leluista ja asioista. Etenkin vedettävät jutut kiinnostavat vähän alle pari vuotiasta. En tiedä onko muilla ollut näin, mutta meillä ainakin poika näkee monet lelut uusin silmin.


Vedettävistä leluista meiltä löytyy Brion pieniä ja puisia otuksia. On koira, kirahvi ja pari leijonaa.








Poika tykkää viedä noita "hauvoja" kävelylle ympäri taloa ja huutaa innoissaan aina samalla "lengille, lengille". (Joissain sanoissa tosiaan K taipuu muotoon G.)


Muutama viikko sitten kävimme Stockalla kurkkimassa lahjaa tutulle ja samalla oli tietenkin pakko vilkaista alen tarjonta. Topi saa yleensä kaupoissa kävellä itse, koska miksi sitä turhaan istuttaa toista rattaissa. Tämä sujuu ihan hyvin meillä eikä tavarat lentele hyllyistä tai poika juokse karkuun.



Poikkeuksena tällä kertaa Topi bongasi jostakin lelun, johon ihastui ihan todella paljon. Koko reissun ajan pojan perässä roikkui ihanan pehmeä siili. Tämä aiheutti ympärillä olevissa ihmisissä ihastusta ja moni kiinnostui lelusta. Tulin jutelleeksi useamman kanssa ja moni kehui sen olevan oikein hieno. Eräs vanhempi nainen jopa varmisteli, että kai poika saa kyseisen lelun, kun näyttää olevan niin haltioissaan.



Miksipä ei? Jos käyttäytyy hyvin ja on kiltti poika, kai sitä joskus voi saada jotakin mitä haluaa. Siili lähti mukaan hintaan 19,90€.



Muutamaan päivään lelu ei saanut hetkenkään rauhaa ja se piti ottaa sänkyynkin mukaan. Topi nimesi sen Siilihauvaksi ja usein lelu lähteekin ulos mukaan, kun viedään koira lenkille. Kerran Topi otti siilille jopa oman kakkapussin mukaan. Aika suloista ja huvittavaa.. <3









Siili on ihanan pehmeä vetonaruaan myöten ja todella söpö. Renkaat on kiinnitetty löysästi, joten otus harvoin kaatuilee ja pääsee liikkumaan melkein missä vain. Miellyttää pojan sekä äidin silmää, joka on aina plussaa. Vaikuttaa ihan kestävältä ja sen voi myös pesaista koneessa. Yksi miinus löytyy! Suosittelen ompelemaan nenän vielä muutamalla pistolla tiukemmin kiinni, koska meillä se irtosi vahingossa aika helposti.







Kannattaa harkita! Varmaan aika kiva esimerkiksi synttärilahjaksi jollekin!
Tätä postausta ei ole tehty yhteistyössä kenenkään kanssa. 



Siilin voi ostaa esimerkiksi täältä:   KLIK



Löytyykö keneltäkään tätä lelua tai muita vastaavia? Voisitko harkita ostavasi?



sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Muutoksia?



Pakko sanoa, että joskus tulee niitä hetkiä, kun ei jaksa avata konetta. Tuntuu, että talvi on ehkä enemmän bloggaajan aikaa, koska silloin ei tule seisoskeltua tuntikausia auringossa tai lepäiltyä rannalla.


Päivät kiitävät tällä hetkellä ohi hurjaa vauhtia ja oikeasti ei huvita nököttää sisällä. Postauksiin haluaa käyttää aikaa ja vaivaa, eikä viitsi sutaista mitään, koska "on pakko kirjoittaa".



Joten nyt kesällä tahti on aika verkkainen. Tauon jälkeen opin sen tärkeän seikan, että blogi ei missään nimessä saa viedä aikaani perheeltä eikä ystäviltä. Ei missään tilanteessa.



Ajattelin kirjoittaa tällä kertaa arjestamme. Minkälaista on taaperon kanssa päivisin? Milloin heräämme ja mitä oikein teemme..


Päivät ovat oikeastaan lopulta aika rutiininomaisia ja joskus tylsiäkin;



Aamu lähtee käyntiin aina vasta suhteellisen myöhään. En ole parhaimmillani ennen kahdeksaa, eikä ole muuten pojukaan. Herään usein ehkä noin 8-9 aikaan siihen, että lastenhuoneen oveen koputetaan. "Äiti, äiti, äiti! Avaa!"


Raahaudun ylös ja päästän iloisen pojan huoneestaan, jossa on lelut levitetty. Luulen, että Topi herää jo aikaisemmin, mutta viihtyy hetken itsekseen. Ovi on muuten kiinni sen takia, että se on turvallisempaa. Vaikka hellassa on lukko, meillä on vähän tasoja ja veitsiä säilytetään kaapissa korkealla, en ikinä tiedä mitä neuvokas pieni poika saattaisi keksiä.


Myönnän, että olen aamulla monta tuntia koomaa muistuttavassa tilassa. Makoilen sohvalla, höpötän Topille tai joskus laitan television päälle ja torkun hetken. Aamupalan poika saa melkein aina syödä leikkien lomassa. Kukkahattutädit kavahtivat juuri kauhusta, mutta meillä tehdään näin. En usko, että sohvalla leivän syöminen vahingoittaa lasta mitenkään eikä Topi edes sotke vahinkoja lukuunottamatta.



Aamiaisen jälkeen vähän siistiydytään, puetaan päälle ja lähdetään lenkittämään koira. Topi osaa jo itsenäisesti hakea kenkänsä naulakosta, hihnan koiralle ja pisteenä iin päälle koirankakkapussin lokerosta. Olen ylpeä ja iloinen siitä, että asioita tehdään yhdessä ja poika haluaa auttaa valmisteluissa.





Lenkillä käyminen on aika hidasta ja matkalla tarttuu mukaan noin miljoona kiveä. Olen kuullut huhun, että tässä iässä kivet jostakin kumman syystä kiinnostavat lapsia. Mikäs siinä.. kädet likaantuvat ja vaatteet pölyyntyvät, mutta aika helpolla löytyy viihdykettä.


Kävellään usein aikamme pienellä alueella. Koira saa nuuskia ja Topi tutkia mielenkiintoisia asioita. Joskus eksytään leikkimään jonnekin, mutta väsyn iskiessä suunnataan kohti kotia.







Kotona on pakko syödä aina ennen päiväunia, koska muuten Topi nukkuu liian vähän aikaa. Itse nykyään lueskelen sen aikaa, kun poika tuhisee sängyssään. Saa itselleen muutaman tunnin ylimääräistä aikaa.



Unien jälkeen päivästä riippuen lähdetään iskää vastaan keskustaan tai sitten töihin. Kesällä ollaan myös suunnattu rannalle, leikkipuistoihin ja joskus kauppakeskuksiinkin.






Illasta on vaikea kirjoitella sen enempää, koska ne vaihtelevat. Perus runkona toimii iskän näkeminen, ruoka, ulkoilu, iltapala ja nukkumaan.



Tylsää, tylsää, tylsää... ?



Koko jutun ideana oli näyttää teille tämä joka päivä toistuva rutiinimaisuus. Taidan olla valitettavasti siinä pisteessä, että töihinpaluu houkuttaa. Emme saa aamupäivällä oikein mitään aikaiseksi ja kaikenlisäksi Topikin on yksinäinen, jos meillä ei ole menoja.



Päiväkotipaikkaa on haettu. Päätös tulee jo parissa viikossa. Jännittää.



En koskaan osannut sanoa missä vaiheessa palaisin töihin. Ajattelin aina, että sen kyllä tietää sitten, kun hetki on oikea. Nyt tuli sellainen tunne, että pieni muutos elämään tekisi meille kaikille hyvää.


Topi pääsisi leikkimään päivittäin ikäistensä kanssa, en itse pitkästyisi jatkuvasti ja pääsisin töihin. Perheelle jäisi enemmän yhteistä aikaa, koska iltavuorot olisivat historiaa.



Katsotaan saadaanko siis Topille paikka sieltä mistä halusinkin vai ei. Hain paikkaa tosiaan työpaikan vierestä, koska haluan pojan lähelle. Ahdistaa, että Topi olisi kotimme vieressä eli noin tunnin matkan päässä työpaikalta. Entä, jos jotain sattuu ja pitää päästä nopeasti paikalle? Muutenkin on parempi, että tarhapäivät olisivat sitten pari tuntia lyhyempiä.



Oletteko te jaksaneet olla koko 3 vuotta kotona? Koska palasitte työelämään ja miksi?



keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Tilannekatsaus; BabyVol2



Varovaisesti aion nyt kirjoittaa astetta henkilökohtaisemmin.. ujostuttaa ja jännittää. En voi ikuisesti kirjoittaa vain vaatteista ja huonekaluista.


Jokaisella ihmisellä on varmasti omat aiheensa, joista puhuminen tuntuu vaikealta. Niin myös minulla.



Lapsettomuus. 



Inhottava, suututtava, vihattava jono kirjaimia. Kyseiseen termiin voisi lisätä myös sanat "pettymys", "epäonnistuminen" ja "katkeruus".


Joillakin saattaa tässä vaiheessa soida kellot; "Miten niin lapseton.. onhan Topikin olemassa!" 


Sekundäärisestä lapsettomuudesta puhutaan silloin, kun aikaisemmin raskautunut ihminen ei enää tulekaan raskaaksi. Yleensä syytä ei heti tiedetä ja se voi toki olla väliaikainenkin. Termiä aletaan vilauttelemaan noin vuoden yrittämisen jälkeen.


Mehän aloitimme yrittämisen tammikussa 2013 ja nyt eletään heinäkuuta 2014. Liian pitkä aika ihan kenelle vain.


Voin sanoa, että tämän taipaleen aikana on tullut käytyä läpi tuhansia tunteita aina välinpitämättömyydestä puhtaaseen vihaan. Pystyn kuitenkin olla ylpeä siitä, etten ole katkeroitunut tai kiukkuinen juuri tällä hetkellä. Enkä myöskään turta. Ne ovat tunteita, jotka on tullut jo käsiteltyä. Tämän hetkistä tilaa voisin kutsua "tilanteen hyväksymiseksi pikkuhiljaa".


Joo, en ole raskaana vieläkään. Ja kyllä, yritetään edelleen. Alkaa vain olla keinot lopussa, josta päästäänkin siihen, että olen alkanut tekemään päässäni tilaa ajatukselle; "Hei, olen Anette.. yhden lapsen äiti." 


Vuoden yrittämisen jälkeen saatiin vihdoin lähete lapsettomuushoitoihin. Olin helpottunut, koska ajattelin kaiken selviävän. Kyselin tällöin vähän vaatimuksista ja diabetekseni oli riittävän hyvässä tasapainossa lähetteen tekemiseen.

Ensimmäinen lähete bongahti kuitenkin takaisin. Olin pettynyt. En edes pysty kuvaamaan sitä tunnetta,  joka tajuntaan iski, kun pidin paperia kädessäni. Ei syytä, ei perusteluja. "Emme näe tarvetta.." 


Muutaman kuukauden päästä sairastuin flunssaan ja kävin terveyskeskuksessa kuunteluttamassa keuhkoni. Lucky me. Lääkäri huomasi käynnin yhteydessä lähetteen tiedoissani ja sanoi, että se on palautettu, koska miehen tiedot puuttuivat kokonaan. Hyvä, ettei leukani pudonnut lattiaan ja mielessäni hurrasin sarkastisesti lähetteen tehneelle lekurille.


Ei mennyt montaa viikkoa, kun sain kotiin kirjeen. Kirjeessä oli aika klinikalle parin kuukauden päähän. Vatsassa pyrähteli lauma perhosia ja ajattelin onnellisesti, että jo oli aikakin! Tervetuloa vauva numero kaksi!


Elämä ei tokikaan mene ikinä käsikirjoituksen mukaan ja noin viikko ennen aikaa sain puhelinsoiton. "Diabetes ei ole meidän viitearvojemme mukainen, joten perumme ajan."


ANTEEKSI MITÄ!? Tasapaino oli parempi kuin vuosiin ja olin ennen lähetettä varmistanut, että se riittää. Miksi lähete hyväksyttiin, aika annettiin ja vielä odotettiin ihan viimeiseen asti ennen kuin vaivauduttiin ilmoittamaan, että ei kelpaa?


En saa vieläkään mietittyä juttua päässäni selväksi. Miksi me emme kelvanneet? Miksi meidän edestä suljettiin ovi? Lapsettomuutta voi aiheuttaa diabetes, mutta niin myös ylipaino, alkoholi kuin tupakkakin. Mielestäni jokaisen pitäisi tässä hyvinvointivaltiossa saada apua! Käännytetäänkö ovelta ihmistä, joka painaa 10kg liikaa? Käsketäänkö hänen tulla klinikalle vasta, kun paino on täydellinen? Ei. Jokainen on yksilö ja jokaisen sairaus on erilainen. Ehkä en pääse tasapainossa tämän alemmaksi, vaikka teen täysillä töitä.. Tarkoittaako se, että minulla ei ole oikeutta apuun, koska satun sairastamaan astetta hankalampaa diabetesta?


Ymmärrän periaatteessa sen, ettei raskautta haluta aloittaa ennen kuin diabetes on tasapainossa. En ymmärrä kuitenkaan sitä, että miksi syytä ei voida tutkia jo valmiiksi? Kropassani on vikaa, mutta kukaan ei auta löytämään sitä, koska joku arvo ei ole pientä pykälää alempana. Ja puhutaan todella todella pienestä pykälästä!


Nyt ei auta sitten, kun toivoa ihmettä. Jos tämä hemmetin tauti vaikka poikkeaisi menneisyydestä ja heittäisi tason paremmaksi.


Turhautuneena yritin itsekin selvittää sitä vikaa, joka lapsettomuuden aiheuttaisi. Se varmasti liittyy pitkiin epäsäännöllisiin kiertoihini. (37-47 päivää..) Miksi sitten keltarauhashormoni ei auttanut asiaan?


Vastaus on ovulaatio. Se tapahtuu ihan totaalisen väärässä vaiheessa kiertoa. Tikuilla olen selvittänyt ajankohdan, joka osuu sinne kp 32 tienoille. Olen melko varma, että ovis kuitenkin tapahtuu, koska aina kaksi viikkoa ovisplussasta kierto loppuu.


Ongelma on vain se, että myöhäisen ovulaation hedelmällisyys tuppaa olemaan huono. Yritin keksiä hyvää vertauskuvaa selittää tämä. En tiedä ymmärtääkö kukaan tai meneekö tämä ideana oikein, mutta ajatellaan hedelmää. Se kasvaa puussa ja on tietyssä vaiheessa kypsä poimittavaksi. Jos hedelmää ei poimi ajoissa, vaan vasta parin viikon päästä, se ei ole enää kovin hyvä. Tajusitteko? Näin olen asian itse päässäni ajatellut.


Joten.. keltarauhashormoni ei auta, koska se lyhentää kierron, mutta ei auta ovulaation suhteen. Ilman hormonia ovulaatio taas tulee joka kierrossa, mutta ei ole hedelmällinen. Jipii.


Olen siis päättänyt alkaa elämään se ajatus takaraivossa, että meille ei enempää lapsia tule. Mietin usein yhden lapsen plussia ja miinuksia, koitan ottaa kaiken ilon irti pojan kanssa touhuamisesta ja myyn pieneksi jääneet vaatteet pois.



Aloitin tosin nyt uudelleen viimeiseksi oljenkorreksi macajauheen, josta olen blogissakin kirjoitellut. Olen syönyt sitä aikaisemmin ja tällöin kiertoni oli 29 päivää. Muistaakseni se oli sitä aikaa, kun pidettiin lopulta taukoa ja lopetin koko pahanmakuisen tökötin ottamisen. Nyt ajatus on kummitellut mielessäni jo hyvän tovin ja kesäloman loppumisen jälkeen avattiin pussi uudelleen.


Voitteko kuvitella... nyt on kiertopäivä 19 ja sain illalla puhtaan ovisplussan. En koskaan uskonut voivani ilahtua kahdesta viivasta ovulaatiotikussa näin paljon. Vaikka en voi iloita raskausuutisesta, onpahan ainakin yksi välietappi saavutettu.


Kädet ristissä toivon, että tästä alkaa uusi "aikakausi", jossa kiertoni normalisoituisivat. Olisi ainakin jo aika.


Pääasia itselleni on, että kroppa toimisi. Jos lasta ei tule, niin sitten ei. Katseeni on jo kohti uusia haasteita, joihin ei vauva oikein sovi. Haluaisin syksyllä takaisin työelämään ja olen päättänyt aloittaa taas futiksen. Katsotaan nyt sitten mitä elämä tuo vastaan!



sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Esittelyssä lastenhuone



Kuvia kaivattiin ja tässä niitä nyt sitten tulee. Luvassa siis värikkäitä, mutta meidän näköisiä otoksia pojan huoneesta!







Huone on aika iso ja malliltaan suorakulmio. Seinissä on vuokrakämpälle ominainen väri eli tylsän valkoinen, mutta lattia on kaunista laminaattia. Ikkuna sijaitsee takaseinustalla aivan keskellä. Huoneessa on neljä kaappia omasta takaa.



Avaan vielä vähän tilaa, josta pojan huoneeseen käydään. Alla olevassa kuvassa ihan vasemmalla on ovi meidän makuuhuoneeseen ja sen jälkeen on lastenhuoneen ovi. Oikealle katsoessa näkyy eteinen, josta on myös käynti kylpyhuoneeseen. Jos astuu muutaman askeleen taaksepäin, tullaan olohuoneeseen. Olohuone jatkuu avoimena tilana keittiön puolelle.

Oven edessä oleva pieni syvennys kaipaa kipeästi jotakin, mutta ei hajuakaan mitä! Toistaiseksi se on siis tyhjä tylsimys nurkkaus.






Kun Topin huoneeseen astuu, vasemmalla näyttää tältä:







Kuva ei ole mitenkään edustava. Tuttu virsi, mutta luonnossa näyttää omasta mielestä paremmalta. Niinhän ne kaikki sanoo?






Tykkään itse paljon vaipanvaihto -paikasta. Tuo pilvikuvioinen alusta oli haaveissa HETI, kun sen ensimmäistä kertaa näin. Alkuun alustan vieressä ei ollut mitään, mutta en halunnut luopua noista tuoleista käytännöllisyyden takia, joten päätin sijoittaa toisen "tasoksi". Kori, jossa säilytetään käden ulottuvilla vaippoja, on aavistuksen eri sävyinen kuin Ikean hyllyt. Tällaisista asioista voi huomata, etten ole mitenkään kova viilaamaan pilkkua, kun puhutaan sisustamisesta.






Ikean hyllyt ovat Expedit sarjaa ja sitä todella vanhaa mallistoa, koska kyseistä väriä ei ole valmistettu enää pitkään aikaan. Myös hyllyihin hankitut laatikot ovat Ikeasta ja valitettavasti vähän hassun näköisiä, koska osa niistä on uudempia ja puhtaampia kuin osa. Hyllyjen päällä on vain väliaikainen ratkaisu, sillä hamsteri muuttaa muualle, kun saamme lisää huonekaluja.






Mitä sitten tulee mustiin pieniin laatikoihin. Niissä säilytetään vähän kaikkea... Yhdestä löytyy koruja, toisesta papereita ja alimmista pojan leluja. Ei mitenkään siististi, vaan sekasorto on taattu, jos niihin kurkistaa. Poissa silmistä, poissa mielestä.






Ylemmässä kuvassa vilahtikin jo pieni keittiö"nurkkaus" eli ihanat Brion hella ja astiakaappi. Olisihan nuo voinut ehkä hankkia saman värisinä, mutta pikkuvikoja. Keittiökalusteiden sivuilla on pehmeät korit, joista toisessa on Brion puuleluja ja toisessa muovisia ruokia.







Huoneen oikealla puolella onkin sitten pinnasänky, jonka tilalle aletaan kohtapuoliin katsomaan isojen poikien sänkyä. Toisaaltaan tuosta saa kaksi pinnaa irti, joten poika pääsee kulkemaan vapaasti eikä ole niin hätä sen sängyn etsimisen kanssa.







Sängyn alla on kaksi Ikean laatikkoa, joissa on satunnaisia leluja. Tuossa päädyssä taas näkyy kori, joka on ahdettu TÄYTEEN pehmoleluja. Jokaisen äidin kirous, jokaisen vierailijan vakio lahja.


Pehmojen vieressä pilkahtaa epämääräinen alue. Halusin laittaa Topille joitakin leluja myös tyrkylle, ettei kaiken tarvitse piileksiä. Poika on sen verran kiltti, ettei kaivele laatikoita omin lupineen, joten monesti jää spontaanit leikit muuten leikkimättä.






Hieman turhauttaa, että Ikea leikkii värien kanssa niin paljon. Olisin todella toivonut, että tuo kuutiotaso olisi samaa sävyä muiden vihreiden kanssa, mutta turha edes kuvitella. Harvoinpa kyseisen liikkeen lastenosastolta saa mitään settiä täysin 'mätsäävänä'. Sitäpaitsi taso oli meille ilmainen ja ainut, joka kokonsa puolesta mahtui tuohon.


Lelut on muuten valikoitu esille sen mukaan, mikä poikaa kiinnostaa ja mikä ei mahdu kaappiin.






Kamalasti muuta nähtävää huoneessa ei ole. No kaapit, joissa vallitsee myös aikamoinen epäjärjestys.








Siinä se sitten oli kaikessa sekavuudessaan. Topin täydellinen huone!


En ehkä osaa sisustaa samalla tapaa, mitä lehdissä näkee. En ehkä aina jaksa viikata vaatteita kaappiin suoriin pinoihin. En ole tarkka sävyjen tai värien suhteen.


Olin ehkä liian laiska panostaakseni kuviin, koska työviikko väsytti. Vähät välitin siitä, että kuvissa näkyy huonosti pedattu sänky, ryppyiset verhot tai tason päällä pölyä.


Tällä kaikella ei ole väliä itselleni. Koska olen tavattoman ylpeä pojan huoneesta ja pikku kaveri viihtyy siellä itse, joka on tärkeintä!! Ja tosiaan, tämä ei ole sisustusblogi eikä tule koskaan olemaankaan!


Vinkkejä tykkään ottaa kyllä vastaan! Jos joku keksii paremman ratkaisun tai ehdotuksen, sellaisia saa aina heitellä. Olen avoin ideoille! ;)



Noh, risuja ja ruusuja tulemaan! 



Pojan rakkaimmat aarteet.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Lastenhuoneen sisustus



Jos puhutaan sisustamisesta, on tämän tytön parasta olla hiljaa. Jostain syystä en nimittäin omaa mitään suuria lahjoja kyseisen "taiteenhaaran" suhteen. Jos voittaisin lotossa, joku muu saisi kunnian sisustaa kämppäni. Tai sitten ei...


En viihdy modernissa, valkoisessa tai kuvalehden sivulta tempaistussa ympäristössä. Ainakaan, jos siellä siis pitää elää. Kavereilla on kiva käydä ja ihastella toisten aikaansaannoksia, mutta itselle kelpaa mielummin pöytä, jolle kehtaa heittää spagetit ja sohva, joka saa näyttää tasan niin räjähtäneeltä kuin onkin.



Tottakai jokaisella on makunsa ja kyllä sitä sisustaa silloinkin, kun ostaa einiinmätsääviä  huonekaluja ja länttää ne huoneeseen. Oma makuni ei luultavasti miellytä kovin montaa sisustussuunnittelijaa tai vastaavaa, mutta me olemmekin tavallinen perhe ja on ihanaa myös näyttää siltä!



On toki kiinnostavaa lukea lehtiä, joissa lastenhuoneessa vilahtaa valkoinen, harmaa ja kaikki muu neutraali. Huoneen vaikutelma on siisti sekä rauhallinen. Hallittu. 


Meinasin oikeasti alkuun lähteä rakentamaan tällaista hentoa valtakuntaa, mutta sitten tajusin, ettei se vaan iske. Taaperon elämä on aika menoa ja melskettä, värit kiinnostavat ja kaikki uudenlaiset muodot. Halusin huoneesta siis järkevällä tavalla värikkään.





Suurinosa tavaroista oli jo valmiina edellisestä kämpästä eikä hankittavaa jäänyt paljon. Enemmän piti miettiä sitä, miten huonekalut sijoittaa. Pari juttua pitäisi myös hankkia, mutta en ole löytänyt vielä sopivia. Lamppu esimerkiksi on vain väliaikainen.






Lyhyesti jaarittelematta. Mielestäni lastenhuoneessa saa olla suloisia, veikeitä ja hauskoja kuvioita. Pitää olla värejä ja niitä yhdistämässä joku yhtenäinen tummempi väri. Pienen lapsen huone on kotoisa, kun esillä näkyy leluja.

















Tässä näitte pieniä satunnaisia osia pojan huoneesta.



Nyt kysynkin; kiinnostaako teitä nähdä miltä Topin huone näyttää kokonaisuudessaan?


Olen myös utelias kuulemaan teidän mielipiteitänne lastenhuoneen värimaailman suhteen!



tiistai 8. heinäkuuta 2014

Täältä tullaan 'kultainen hiekka'!

 
Vatvottiin ennen kesälomaa sen suhteen, että lähdetäänkö ulkomaille. Halu oli kova, mutta sitten taas reissu kolmisin pienen lapsen kanssa tuskin ihan kamalasti eroaisi meidän arjesta. Samat päiväunet, aikaiset nukkumaanmenot ja pikaiset ruokailut olisivat luonnollisesti osa lomamatkaa. Olisihan sitä lämmintä ja erilainen maisema,  mutta onko kiva olla rannalla kolmisin ja vuorotella sen kanssa kuka vahtii yksin tavaroita?

Päätettiin sitten kuitenkin jättää menemättä perheen kesken ja pohtia uudestaan joskus muulloin. Parin vuoden päästä?

Olin kohtalooni jo tyytynyt ja mielelläni nautin suomen kesästä, vaikka se harmaa onkin ollut. Kesään kuuluu myös sade, huonot päivät ja kylmyys. En ehkä itse henkilökohtaisesti jaksaisi, jos koko kolme kuukautta paahtaisi helle. Kesäsateessa ja myrskyissä on sitä jotain! Kunhan ei toki ole ihan niin koleaa, kun oli muutama viikko sitten... hrr.

Asiat, mielipiteet ja suunnitelmat muuttuvat herkästi. Paras ystäväni, jonka kanssa ollaan oltu tekemisissä jo 7 vuotta, on lähdössä ulkomaille perheensä kanssa. Tänä keväänä "löydettiin" toisemme uudestaan parin hiljaisemman vuoden jälkeen. Ollaan viihdytty keskenämme ihan hulluna ja tehty kaikkea kivaa! Ystäväni siskot saivat ottaa kaverinsa mukaan matkalle, joten päädyttiin leikittelemään sellaisella ajatuksella, että lähtisin mukaan myös.


Tuumasta toimeen ja kohta huomasin istuvani sohvalla varausvahvistus edessäni.


Topi ja minä suunnataan 25.7. viikoksi Bulgarian lämpöön hyvällä porukalla. NIIN SIISTIÄ!


Äkkilähdöstä seuraa kiirettä, koska pitäähän sitä asioita hoitaa ennen matkaa. Työvuorot oli onneksi helppo sumplia, koska teen vain kaksi vuoroa viikossa toistaiseksi. Sitten passi pitää rientää vielä hakemaan Topille ja sainkin kuin ihmeen kaupalla ajan perjantaille. Uskoisin passin tulevan ajoissa matkaa varten, koska tässähän on vielä pari viikkoa aikaa.


Voin sanoa, että kuumottaa päästä jo pakkaamaan. En sitten turhaa hamstrannutkaan kesävaatteita lipastoa täyteen!


Vähän kyllä jännittää käytännön asiat. Pärjätäänkö koko viikko sateenvarjorattailla.. kuinka paljon lapsi tarvitsee vaatetta.. pakkaanko vaipat Suomesta mukaan jne.


Ihan hirveän mielelläni ottaisin teiltä vinkkejä vastaan asian suhteen! Mitä kaikkea kannattaa huomioida,  kun matkustaa vajaa 2v lapsen kanssa Bulgarian Varnaan Kultahietikolle?


Vinkkejä odotellessa!


Ps. Aion tehdä sitten postauksia aiheesta. Vinkkejä koota kasaan, pakkaamisen suunnittelua vilauttaa ja sitten itse matkasta saatte parhaat palat luettavaksi!










Kuvat: Aurinkomatkat