perjantai 27. helmikuuta 2015

Tuunaa setti, venytä sentti #1



Päätin aloittaa ihan uudenlaisen kokeilun tänne blogin puolelle. Kaikki jo varmasti arvaavat, että olen täysillä lastenvaatteiden perään ja kirjoittaisin niistä mielelläni jopa koko ajan! Olen aina pohdiskellut, että olisi hauska aloittaa jokin "postaussarja", mutta aivonystyrät eivät ole saaneet aikaiseksi oikein mitään. Nyt kuitenkin VIHDOIN välähti ja lujaa.

Aion jatkossa tehdä näitä postauksia aina silloin tällöin muiden sepustuksien ohella. Käyn nykyään todella paljon töissä, joten se on pois siitä ajasta, jonka ennen vietin tutkimassa lastenvaatemuotia livenä. Nykyään kaikki menee nettiselailuksi ja siitä tämäkin idea lähti. 

Eihän sitä tarvitse kaikkia vaatteita lipastoonsa hankkia, kun joskus voi esimerkiksi tyytyä haaveiluun! Tämä postaussarja sisältää aina ensin asusuunnittelun, jonka kokonaisuudessa on ehkä hieman arvokkaampia vaatteita. Tokaksi sitten suunnittelen vastaavanlaisen setin, jossa säästetään sentti, jos toinenkin. 

Haluan painottaa, että en tee näitä postauksia yleisten makumieltymysten mukaan, vaan nämä lähtevät ihan oman silmäni kautta. Ehkä ne eivät miellytä sinua, mutta siksi haluankin kuulla mielipiteet suoraan. Kehitän nimittäin omaa päätäni pukeutumisen ja stailaamisen suhteen "askartelemalla" tämän hauskan projektin parissa. 


Laitetaan siis ensimmäinen postaus vetämään:


Ensimmäisen kuvan vaatteet on etsitty BabyShopin -sivuilta, josta kuvatkin lainasin. Tässä on yhdistelty tuollainen peruspoikamainen setti yksinkertaisilla väreillä. En juurikaan pidä sinisestä, mutta tuo sävy vierailee meidän lipastossa kyllä useampaan otteeseen. Kokeilin vähän leikkisästi yhdistellä peruspaitaan housut, joissa on raitoja. Kokonaisuuden kruunaavat valkoiset tennarit. Hintakin on aika huikea yhdelle setille, kuten huomata saattaa.


Tokan kokonaisuuden rakensin ihan tunnettujen ketjuliikkeiden vaatteista. Kun puhun siitä, että teen tokasta setistä vastaavanlaisen, tarkoitan sitä ihan todella. On hirveän vaikea löytää täysin samankaltaisia tuotteita, kun puhutaan eri merkeistä. Tässä kuitenkin on haettu samaa ideaa sinisen sävyillä, raidoilla housuissa ja valkoisilla tennareilla. Paita eroaa ehkä vähän radikaalisti ekasta, koska on sävyltään liian sinertävä, mutta oikeampaa en tällä kertaa löytänyt hintatason puitteissa. Kuvat ovat H&M:n ja Lindexin sivuilta.



Mitä pidit postauksen ideasta? Nämä eivät tule viemään yhtään tilaa muilta postauksilta, vaan ovat pieni hauska mauste arkeen mukaan. (Ainakin itselleni!)


torstai 26. helmikuuta 2015

Kenellä on vastuu?


Laahustimme eilen pitkin Ruoholahden Citymarketin käytäviä ja tutkiskelimme vähän kaikkea. Muutin joskus joulukuussa tähän uuteen asuntoon ja silloin meni kaikki tavarat jakoon. Kaapeissa on havaittavissa pientä tyhjyyttä, joten tämän takia joudun aina välillä tarkastelemaan kaupan tarjontaa. Olen varsinainen alehaukka, joten suuntasin innoissani erään pinon luokse, jossa lojui useampia laatikoita. Lootat sisälsivät ison kasan aletuotteita. Eräässä laatikossa näkyi hiustarvikkeita, mukeja ja muuta kivaa sälää. Lähdin kaivelemaan tuota kasaa ja ikäväksi yllätykseksi käteni osui johonkin terävään. Ei - en satuttanut itseäni, mutta eipä se kaukanakaan ollut. Sieltä tavaroiden alta paljastui useampi veitsi, joissa yhdessäkään ei ollut suojaa terän päällä. 


Kuvitellaan tilanne, että olet lapsesi kanssa kaupassa. Hän huomaa alelaatikossa pinnejä ja sanot, että sieltä saa valita itselleen mieleisensä. Innokkaana tämä alkaa kaivelemaan tavaroita ja yhtäkkiä kiljaisee. Terävä veitsi törröttää ranteesta. Kenellä on vastuu?

Jaoin tämän kuvan eilen Facebookissa muutamassa paikassa ja kysyin saman kysymyksen. Aika moni heitti alkuun, että tottakai se on äitin vastuulla. Äiti punkee lapsen tähän maailmaan, joten äiti vastaa myös lapsestaan jokaisessa tilanteessa. Oli se sitten yllättävä veitsi kaupassa, mitäs antoi toisen kaivella laatikoita. Ihan samanlailla, jos leikkipuiston keinu on pultattu huonosti ja lapsi lentää turvalleen, se on tottakai äidin vika, koska päästi lapsen keinumaan. Vai onkohan kuitenkaan?

Itse ymmärrän ajatuksen aika todella hyvin. Tottakai äidin pitää katsoa lapsensa perään ja vahtia tätä yleisillä paikoilla. Vaaroja on ympärillä ja silmät pitää olla jatkuvasti valppaina pienten lasten kanssa. Ei sitä voi laskea katrastaan irti kauppaan ja sulkea silmiään koko reissuksi. Ei sitä kuulu näpytellä leikkipuistossa kännyykkänsä välittämättä mistään muusta, vaan vahtia siinä ohella. Lapsi on aina vanhemman vastuulla, mutta onko tilanteet vanhemman vastuulla? 

Tätähän voidaan jossitella vielä pidemmälle. Entä, jos kuka tahansa menisi kaivelemaan tuota laatikkoa. Lapsi, minä tai vaikkapa sinä. Veitsi löytyisi ranteestasi ja aiheuttaisi vakavan haavan. Katsoisitko silloin peiliin ja sanoisit; "Tyhmä minä, mitäpäs kaivelin..". En jaksa uskoa, että monikaan ottaisi vastaavaa tilannetta kovin kevyesti. Luulen, että siinä oltaisiin aika nopeasti vaatimassa korvauksia, hyvityksiä tai jotakin selitystä tapahtuneelle. Ei kukaan pakkaa tavaroitaan ja lähde hymyillen pois kaupasta tuollaisen jälkeen, vai lähtisitkö sinä?

Jos sitä menee vartavasten räpeltämään veitsiä, voi mahdollisista haavereista syyttää vain itseään. Entä siinä tapauksessa, kun veitsien olemassaoloa ei voi millään ennakoida?

Kaikkia vaaroja ei voi välttää tässä maailmassa, mutta sitten taas osan voi. Turhien vaaratilanteiden välttäminen on mielestäni tärkeää ja etenkin julkisilla paikoilla, joissa asioita ei tosissaan voi ennakoida. Käyn kaupassa, en oleta iskeväni kättä veitseen. Käyn ravintolassa, oletan ruoan olevan myrkytöntä. En tietenkään voi koskaan vaatia, että joku kauppa ottaisi huomioon sen, että tietyistä ratkaisuista voi tulla vakavia seurauksia. Voin kuitenkin paheksua heidän valintaansa ja jatkossa olla käymättä kyseisessä kaupassa.

Olen myös itse myyjänä ruokakaupassa. Kyllä mielestäni työnkuvaani kuuluu hyllyttämisen ohella siisteys sekä turvallisuuden takaaminen asiakkaille. Tämä tarkoittaa, etten jätä liukkaita muoveja lattialle, tavaroita lojumaan kompastusuhan välttämiseksi ja pidän teräaseita aina taskussani enkä lojumassa hyllyillä. Olen kaupassa auttamassa asiakkaita, mutta kyllä se on osattava nähdä asiat kokonaisuutena. Äidit ovat vastuussa lapsistaan, mutta joskus kuitenkin tapahtuu vahinkoja ja villi taapero karkaa silmistä. On tekopyhää väittää, ettei niin muka ikinä kävisi. Äidit ovat ihmisiä ja heille sattuu vahinkoja, kuten kaikille meille muillekin. Siksi on tärkeää muistaa huomioida asioita kokonaisvaltaisesti. 

Itse en jättäisi avonaisia veitsiä muun sälän joukkoon. En tiedä onko edes sallittua myydä veitsiä ilman suojaa.. En myöskään ole ihminen, joka kävelisi tuollaisen tilanteen ohi ihmetellen. Kävimme sanomassa asiasta myyjälle, joka järkyttyi ja nappasi veitset pois. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Nyt haluaisin kuulla TEIDÄN mielipiteenne aiheesta. Kenellä on vastuu?


keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Selvää säästöä kirpparilla


Tänään kirjoitan PITKÄSTÄ aikaa kirppistelystä. Meidän piti mennä päivällä kolmisin uimahalliin ja sen jälkeen syömään, mutta poika nukahti tapojensa mukaisesti autoon. Päätettiin venyttää reissua unien verran ja poikettiin samalla sitten eräällä kirpparilla. Se kannatti, koska löysin heti pussillisen vaatetta! Olenkin pitkään kaivannut tätä riemua, joka syntyy "selvästä säästöstä".

Sehän on totuus, että käytetty on halvempaa ja kirppareilta lähtee lompakko vähemmän kevenneenä kotiin. Toki poikkeuksena on ne erikoiskuosit, joista maksetaan hunajaa - niitäkin löytyy. Ajattelin, että kirjoittaisin tämän postauksen vähän erilaisella tavalla. Näytän teille vertauksena sen säästön, jonka teen kirpparilla asioidessani.


"Kävinpäs tänään Vekarakirppiksellä. Rahaa meni 93 euroa. Jäi mielettömän hyvä fiilis! Ai miten niin paljon? Huomasitko yhtään katsoa alkuperäistä hintaa ja vaatteiden kuntoa?"


Tosi usein ihmiset kauhistelevat kirpparireissujeni laskua. Se sattuu olemaan suuri, koska ostan nykyään lähinnä vain merkkivaatteita. Niissä halpa hinta saattaa olla sen 20 euroa, koska alkuperäinen on ollut yli puolet enemmän. Pitää osaa suhteuttaa asioita ja katsoa niitä laajemmin. Muistan kyllä, että joskus aikanaan ostin parilla kympillä kymmeniä vaatteita, mutta silloin ne olivat ketjuliikkeiden kuteita. Suosin vieläkin Lindexiä, KappAhlia, H&M:ää.. mutta ostan ne lähinnä uutena. 

Lataan tähän ensin kuvan ostamastani vaatteesta ja pistän alle maksamani hinnan. Olen ahkerana tyttönä kaivellut myös alkuperäiset hinnat netistä, joten voidaan sitten niiden kautta vertailla säästöä. Lopuksi summaan kaikki yhteen ja teen erotuksen; nähdään säästön määrä.

Me&I  86/92cm   5€  (ovh. 25€)
Me&I  86/92cm  3€  (ovh. 25€)

Asukokonaisuuksiin ehdotuksia kesälle; välillä jotakin PERUS poikamaista.

KappAhl  80cm  4€  (ovh. 19,90€)
Lyhyt hihoista ja lahkeista, niskahaara on kuitenkin sopiva. Kotiasuna toimii!

Hieman haituvaa pinnassa, joka lähtee muutamalla rummutuksella kivasti pois. Ei kuitenkaan haalistunut.


Me&I  86/92cm  7€  (ovh.  n. 27€)

Raikkaita värejä kevääseen!

Uudenveroiset, pehmeät ihanuudet!

Mini Rodini 92/98cm  25€  (ovh. 55€)

Mini Rodini  92/98cm  20€  (ovh. 37€)

Settinä ihanan pirteä, mutta tulen käyttämään myös erillään.

Uudenveroisia, nukattomia. "Pakutaijan" kuva halkeilee hieman venyttäessä printeille tyypilliseen tapaan.
Mini Rodini 92/98cm  14€  (ovh.  49€)

Mini Rodini  92/98cm  12€  (ovh.  43€)

Tämäkin toimii hyvin settinä, mutta varmasti erilläänkin yhdistettynä joihinkin muihin.

Kummassakin oli kevyttä hahtuvaa pinnassa, joka haalentaa himpun verran kirkkautta. Lähtee rummuttamalla.
Polarn O. Pyret  52/54  3€  (ovh. 21,90€)

Sopii todella kivasti johonkin neutraalimpaan takkiin.

Kunnoltaan hyvä, ehkä jtn haitua pinnassa. 



Maksoin vaatteista yhteensä 93€.

Vaatteiden arvo uutena olisi ollut 302,80€


Säästin tänään 209,80€..
 ..ja sain lipastoon hyväkuntoisia vaatteita. Nyt on kyllä hyvä fiilis! 


maanantai 23. helmikuuta 2015

Kahden kodin "välissä"


Miltä lapsesta tuntuu, kun ensin eletään kolmisin saman katon alla ja sitten yhtäkkiä isi sekä äiti muuttavat erilleen? Minkälaiseksi kodin määritelmä muuttuu? Mikä koti on? Nämä ovat niitä kuuluisia kysymyksiä, joihin on aika hankala antaa yhtä oikeaa vastausta. En nimittäin omaa kykyä lukea ajatuksia, vaikka joskus haluaisinkin.

Pieni lapsi oppii helposti turvautumaan tuttuun ympäristöön ja sanoja opetellessa se "koti" on ehkä enemmän esineellinen kuin määrittelemätön. Lapsi yhdistää tuon sanan tiettyyn taloon, tiettyyn ympäristöön ja juuri siihen tiettyyn paikkaan. Käsitteen ymmärtämistä voi hankaloittaa jo perheen yhdessä muuttaminen. Jossakin vaiheessa lapsen kasvaessa tämäkin ymmärtää, että koti-sanalla tarkoitetaan paikkaa, jossa asutaan sekä elellään eikä se ole niinkään kiinni siinä yhdessä ja samassa.



Otetaan esimerkki. Pitkän päivän päätteeksi todetaan, että "nyt mennään kotiin". Poika katsahtaa puhujaa ja päässä raksuttaa tärkeä kysymys. Mihin kotiin? Missä koti on? Voiko koteja olla kaksi?

Elämäntilanteen muuttuessa pieni lapsi hämmentyy alkuun pahasti. Toinen miettii, että miksi isi ei laitakaan tänään nukkumaan ja miksi äiti ei voi olla puhaltamassa juuri tätä pipiä. Missä isi on silloin, kun ollaan äitin luona ja missä äiti on, kun ollaan isin luona? Miksi ei olla enää yhdessä kuten ennen? Hämmennyksen pystyi päättelemään yksinkertaisesti pienistä jutuista. Poika alkoi hakemaan syytä meidän poissa-oloille ja riemastui jossakin vaiheessa "keksittyään" sen. Aina, kun joku puuttui.. tämä oli töissä. Isi oli töissä öisin, äiti oli töissä iltaisin ja joskus hauvakin kävi kuulemma töissä. Oli aika sydäntä riistävää huomata, että eihän uusi tilanne koskaan mene mutkattomasti pienen lapsen päässä, vaan tämä joutuu todella hakemaan selityksiä asioille. 

On tärkeää muistaa myös antaa niitä selityksiä. En ymmärrä, miksi taaperolta pitäisi pienen ikänsä takia alkaa salailemaan mitään. Mielestäni selittäminen, faktojen kertominen ja ymmärtämään auttaminen on tärkeää. Alkuun asiat helpommaksi teki se, että kodit nimettiin. Ei puhuttu enää pelkästään kodista, vaan alettiin puhua isin kodista ja hauvan kodista. (Hauva jäi siis asumaan minun kanssani..) Kotien nimeäminen toi todella paljon apua kaiken ymmärtämiseen ja nykyään poika osaa itse pyytää kumpaan haluaa mennä. Tämän lisäksi on mielettömän tärkeää muistaa kuunnella lasta ja tällä tarkoitan sitä, että ihan oikeasti kuuntelee. Syventyy lapsen sanoihin, eleisiin ja oppii tulkitsemaan toisen tuntemuksia. 



Yksinhuoltajuus, eronneet vanhemmat, uusperhe tai kaksi kotia ovat asioita, jotka jostakin syystä ruoskitaan rankalla kädellä. Negatiivisen asenteen löyhkä pyörii noiden sanojen ympärillä. MIKSI? Ihan aikuisten oikeasti; m-i-k-s-i?! Miksi esimerkiksi kolme tai neljäkin vanhempaa olisi automaattisesti huonompi ratkaisu lapselle? Siinähän on tuplamäärä ihmisiä tukemassa ja rakastamassa. Tai tekeekö yksinhuoltajuus äidistä yhtäkkiä asteen huonomman? No ei kyllä tee, sama äiti siinä edelleen ollaan.

Kaksi kotia voi olla rikkaus. Sen voi rakentaa siihen pisteeseen toimimalla oikein ja ajattelemalla asiat fiksusti. Asiasta ei saa ensinnäkään tehdä liian monimutkaista ja lapselle tulee antaa aikaa. Jotkut uskovat, että ne asiat, jotka edes aluksi aiheuttavat hämmennystä, ovat automaattisesti tabuja. Lasta pitäisi vissiin kasvattaa pumpulissa ja eron tuoma alkujärkytys välttää jopa omalla kustannuksella. Itse olen sitä mieltä, että elämäähän tämä vain joskus on - ikävääkin sellaista, mutta kaikki ei aina ole meidän käsissämme. Jokaiselle tulee ennemmin tai myöhemmin kolhuja, mutta niistä pitää osata tarpoa eteenpäin. Tuo poika koki pienen shokin meidän erotessa ja esimerkiksi kieltäytyi sanomasta heippaa kenellekään, koska ei osannut luopua eikä halunnut lähteä tärkeiden ihmisten luota pois. Oli ilmeisesti helpompaa kieltäytyä sanomasta heippa ja se teki siitä siedettävämpää tai jotakin. Asiassa on kuitenkin edetty paljon ja aikaa on kulunut useampi kuukausi. Poika on tottunut uuteen arkeen ja on oikeastaan tällä hetkellä todella onnellisen oloinen.



Olemme saaneet tämän kuvion toimimaan hyvin. Poika näkee kumpaakin meistä jokainen päivä ja aikalailla edetään lapsen ehdoilla. Jos on ikävä isiä, niin sitten mennään katsomaan isiä. Uhraan mielelläni esimerkiksi kahvitaukoni töissä siihen, että poika saa tulla kertomaan kuulumisiaan. 

Asiat voisi hoitaa myös huonosti, mutta teemme ihan älyttömästi töitä sen eteen, että tämä toimisi jatkossakin. Haluamme, että pojalla on oikeus kumpaankin vanhempaan tasapuolisesti. Emme halua arvottaa toisiamme, vaan olla molemmat yhtä tärkeitä. Riitelyt jätämme kokonaan pois ja joskus, jos pitää jostakin vääntää, hoidamme sen keskenämme ilman poikaa. Pieniinkin asioihin kiinnittäminen on tärkeää. Kun perustukset ovat kunnossa, pysyy talo kasassa. Pintamaalikin kannattaa olla hyvin ja aidosti käsitelty, jotta se nostaa hymyn huulille vielä vuosien päästä. Haluamme luoda pojalle vahvan turvan tunteen toimimalla tiiminä - kaikki neljä. Meitähän on nyt isi, äiti, "isäpuoli" ja poika itse. Kaikkia pitää kuunnella ja jokaisen kanssa sumplia asiat yhdessä. 

Meillä tämä toimii. Pojalla on kaksi omaa kotia, joissa tämä saa tuntea olonsa rakastetuksi. Vierailemme toistemme luona, pojan lelut kulkevat ristiinrastiin ja juuri nyt on mielettömän hyvä. Aina kaikki ei mene alkuun niin täydellisesti, mutta lopputulos voi silti miellyttää. Joskus hyvän jälkeen voi tulla hankala kausi, mutta tällä hetkellä keskitymme nauttimaan mutkattomuudesta. 

Ehkä koko tekstin tarkoitus oli herättää lukijoita miettimään tätä aihetta ja hakea samalla vertaistukea. Minkälaisia kokemuksia sinulla on kahdesta kodista? Miten se sujui? Hyviä vai huonoja? Tuomitsetko suoraan aiheen vai pysähdytkö koskaan miettimään, että kyllähän tämäkin voi toimia ja vieläpä MIELETTÖMÄN hyvin?


sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Kurkkaus 2ween lipastoon


Olen aina kirjoitellut paljon lastenvaatteista. Hulluna niihin nyt ja luultavasti tulevaisuudessakin. Pitkään aikaan en kuitenkaan ole muistanut kirjoitella meidän lipaston sisällöstä. En ole koskaan merkkiriippuvainen, vaan ostan lähinnä löytöjen ja ulkonäön perusteella. Pidän Mini Rodinista, Gugguusta, Lindexistä, KappAhlista ja monista "oudoista" merkeistä. En viitsi jatkaa tätä listaa loppuun asti, koska siitä tulisi liian pitkä.

Kuvasin tänään paljon erilaisia yhdistelmiä perinteisesti seinälle ripustettuna. Tykkään postata vaatteista pojan päällä, mutta myös joskus ihan näin ilman mallia. Voin sanoa, että tässä tulee vilahtamaan aika jänniäkin yhdistelmiä, mutta niistähän minut taidetaan jo tuntea. Jos tulee jotakin kysyttävää, saa laittaa kysymyksiä kommenttikenttään!


Ensimmäisessä kuvassa on ihan perus H&M:stä ostettu paita. Pohjavärinä on tummanharmaa sävy ja teksti on sellainen metallinhohtoinen. Paita on yhdistetty erittäin värikkäisiin housuihin, jotka sain valita ilmaiseksi erään tilauksen yhteyteen. Olin aavistuksen epäileväinen niiden suhteen, mutta ne ovat kyllä päällä aivan ihanat! Poikakin tykkää hienosta avaruusteemasta!


Tässä kuvassa on paita, joka on yksi suosikeistani. Yhdistän sitä monien housujen kanssa, mutta parhaiten se sopii ehkäpä AarreKidin housuihin, jotka bongasin kerran kirpputorilta halvalla. Paita on ostettu uutena Zarasta, jossa asioidaan nykyään todella usein. 


Vähän erilaisempi setti tällä kertaa. Yleensä puen poikaa aika yksinkertaisiin vaatteisiin enkä kamalasti tykkää paidoissa "printeistä". Hahmo on kuitenkin aika suloinen tässä vaatekappaleessa ja se sopi hauskasti housuihin. Paidassa on kivasti vielä samaa sävyä otuksen kaulaliinassa kuin housuissakin.


Kivat housut, mutta erittäin hankala yhdistää mihinkään. Poika tykkää hahmoista, jotka ovat kuulemma "kissoja ja pupuja", joten nämä ovat käytössä todella usein paidasta riippumatta. Kuvaa varten valitsin yhden Zaran paidoista, vaikka se ei ehkä olekaan kokonaisuuteen se 100% täydellinen.


Jokainen varmaan arvaa jo, että paita on Zarasta. Ihanan sininen sävy on aika nappi valinta Mini Rodinin uuden malliston housujen kanssa. Tykkään!!


Mainion yksi hienoimmista paidoista. Mustavalkoinen sekä raita ovat aina muodissa mielestäni. Kokonaisuus on aika veikeä, kun housuistakin löytyy hieman tuota samantapaista raitaa. 


Zaraa, Zaraa... Aina vain Zaraa. Farkkumaiset ja pehmeät housut ovat meidän suosiossa tällä hetkellä. En tosin tykkää farkuissa "perusväristä" ja olen hulluna juuri tähän sinisen sävyyn. Paidassa on aivan ihania kiraffeja ja tuntuu, että eläinkuosit iskevät nyt ihan täysillä.


Tässä on yhdistettynä halpaa ja kallista. Voin sanoa, että noista housuista sai maksaa käytettynä päälle parikymppiä ja paita taas on muutaman euron alelöytö Lindexistä. Pidän edelleen kirkkaista sekä raikkaista väreistä.


Blaa! tekee paljon vaatteita hauskoilla kuoseilla. Meillä on ollut kokeilussa vasta tämä yksi paita ja olen siitä tykännyt kamalasti. Ehkäpä kohta voisi kotiuttaa vielä lisää kyseistä merkkiä lipastoon. Housut ovat Lindexistä.


Jälleen kerran Lindexiä, mutta aivan hellyyttävää sellaista. Joku voisi sanoa tätä settiä tyttömäiseksi, mutta kyllä Topi edelleen näyttää pojalta näistä vaatteista huolimatta.


Lipastosta löytyy myös muutamat Gugguun legginsit, koska kaksivärisyys kiehtoo niissä. Housuja on kiva yhdistellä monien erilaisten paitojen kanssa. Tällä kertaa valitsin niiden kanssa (lempi)sinisen pandapaidan.


Vikassa kuvassa yhdistellään vähän Mini Rodinia (legginsit) ja Blingoa (paita). Sävyt eivät ole ihan täydelliset yhdessä, mutta kokonaisuus on kuitenkin kiva touhuavan pojan päällä.


Lopuksi haluan sanoa sen, että en osaa käyttää pojalla perusvaatteita. En pidä oikein collareista, farkuista enkä sinisestä. Rakastan legginsejä, eläinkuoseja ja joskus shoppailen EDELLEEN tyttöjen osastolla. Makuni muuttuu jatkuvasti, kuten varmaan jokaisen muunkin. Vaatteita on myös aika vaikea nykyään löytää, kun ollaan siirrytty pois vauvakoosta. Tällaista tällä kertaa. Mitäs pidit näistä kokonaisuuksista? Kelpuuttaisitko omalle lapsellesi?

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Nyt riitti talvihorros!

Olen aina tuntenut vahvaa vetoa kirjoittamiseen. Jos en tee sitä täällä blogissa, purkaan tarpeeni päästää luovuuteni valloilleen esimerkiksi kirjoittamalla päiväkirjaa. Siinä missä toisella on kaapit täynnä esineitä, itselläni ne pursuavat vihkoja. Siksi pari vuotta sitten sain idean tähän blogiin ja jännityksellä sen aloitin. Olin aika huono ja taitamaton, mutta sitäkin innokkaampi oppimaan. 

Olen pian ylläpitänyt Operaatio Äitiä. parisen vuotta ja pidän tästä edelleen. Meillä on eräänlainen rakkaussuhde tämän blogin kanssa. Joskus tulee kausia, että toisen naama kyllästyttää ja joskus taas tekee mieli viettää kaikki aika yhdessä. Päivääkään ei kuitenkaan mene, ettenkö ajattelisi tänne kirjoittamista!

Olen ollut ehkä hieman talvihorroksessa. Voin vihdoin rehellisesti myöntää, että tietyt ajat vuodesta ovat itselleni henkisesti vaikeita. Siihen, kun lisäsi avioeron ja uuden elämän alkamisen.. koin valtavan laskun jaksamisessa. Halusin vain nukkua koko päivän, kyhjöttää yksin metsässä tai hautautua synkkyyteen. Kuulostaa liiankin tutulta.. Tiedän, etten ole ehkä niitä vahvimpia ihmisiä ja uppoan liian helposti omaan väsymykseeni, kun tapahtuu jotakin rankkaa elämässä. 

Nyt aurinko taas paistaa ja mieli virkistyy. Saan tuosta kirkkaasta taivaankappaleesta uskomatonta energiaa päiviini. Tuntuu, että ihan oikeasti jaksan toimia sekä tehdä asioita. Olen alkanut kohtaamaan tulevaisuuteni ja oikeasti elämään tätä uutta elämääni. Joskus meinaan vielä horjahdella surusta ja siitä tunteiden sekamelskasta, joka pyörii päässäni. Onneksi en kuitenkaan ole yksin. 

Kirjoitin jo ennen joulua, että löysin elämääni jonkun. Ihmisen, joka on ollut lähelläni jo vuosia. Ystävyys on yksi maailman vahvimmista tunteista. Joskus sitä sanotaan, että rakastuminen pilaisi ystävyyden, mutta olen paljolti eri mieltä. Mielestäni vahvassa ystävyydessä on nimittäin kyse nimenomaan siitä rakastamisesta, vaikka se ilmeneekin toisella tapaa.

En tiedä olisinko ollut kovin varma tästä ihmisestä, jos olisin sattunut törmäämään häneen baarissa, jos hän olisi ollut täysin uusi tuttavuus tai vastaavaa. Olisin saattanut epäillä sitä ihastuksen tunnetta sisälläni ja niitä perhosia vatsassani - melkein väittänyt jopa, että etsin itselleni laastaria epäonnistuneen avioliiton jälkeen. Siksi olenkin äärettömän iloinen, että sydämeni sykkii tällä hetkellä juuri sille ihmiselle, joka on ollut lähelläni ikuisuuden. Olemme oppineet tuntemaan toisemme ensin ystävinä ja nyt meistä on tullut pari. 

Olemme olleet kohta yhdessä jo kolmisen kuukautta ja se aika on ollut ihanaa. En halua sanoa, että täydellistä, koska silloin valehtelisin. Olen ollut väsynyt, olen joutunut huomaamaan toisessa huonoja piirteitä ja olen meinannut menettää uskoni kaikkeen. Syy on ollut siinä, että toipumiseni tuosta avioerosta on ollut ehkä kuitenkin kesken. Parhautta on, että omasta vaikeasta tilanteestani huolimatta tuo ihminen vierelläni katsoo jokainen aamu silmiini ja sanoo rakastavansa minua. 

Joskus aikanaan vannoin parhaalle ystävälleni, etten koskaan alkaisi suhteeseen yhdenkään miehen (tai naisen) kanssa, vaan perustaisin perheeni yksin. En tarvitsisi pettymyksiä, huijareita enkä epäonnistumisia. Voisin olla vain oman elämäni herra. Kuulostan varmaan aika kapinalliselta asian suhteen, mutta tyrmäsin nuorena jokaisen treffikutsun, jonka sain. En halunnut enkä muka etenkään tarvinnut ketään vierelleni. Nenä pystyssä kuljin eteenpäin, kunnes törmäsin kivaan poikaan. Siitä alkoi kuuden vuoden suhde, joka meni vikaan jokaisessa mahdollisessa käänteessä. Halu oli onnistua ja olla yhdessä, mutta toisin kävi. Ja olen edelleen syvästi pahoillani sekä hämmentynyt tästä.

Nykyään ajattelen, että en haluaisi elää yksin tässä maailmassa. Haluan uskoa siihen, että jonain päivänä menen vielä uudestaan naimisiin ja jonain päivänä saan lisää lapsia. Suunnittelen tulevaisuutta innoissani enkä tee sitä yksin. 

Juuri nyt asustan Helsingissä työpaikkani vierellä ja teen joskus viisikin vuoroa viikossa. Poika asuu puolittain kanssani ja muun ajan vietän uuden suhteeni parissa. Työvuorojeni aikana Topia hoitaa joko pojan isä tai uusi "kumppanini". Olen työskentelyn ohella aloittanut lukemaan pääsykokeisiin ja tavoitteena on hakea kauppikseen. Kovat tavoitteet vaativat paljon työtä ja epäonnistuminenkin on huomioitu suunnitelmissa. Samalla säästämme rahaa yhteiseen asuntoon sekä kesän matkoihin. Aikanaan ajattelin, että haluaisin matkustella paljon ja aionkin toteuttaa tämän suunnitelman tästä vuodesta lähtien. Kesällä on odoteltavissa yksi löhöloma, jonne lähtisimme kaikki kolme. Tämän lisäksi aiomme ajella kaksin Norjaan sekä Ranskaan. Jouluksi olemme vähän kaavailleet parin viikon reissua Espanjaan. Kuulostaa kutkuttavalta ja hymyilen tätä kirjoittaessa. 

Ei se elämä kuitenkaan radikaalisti ole muuttunut. Eletään sitä samaa arkea, jossa seuraan pojan kasvamista isoksi ja kaikkea uuden oppimista. Pesen pyykkiä, siivoan kotia ja käyn töissä. Ulkoilen jo paljon puistoissa ja käyn julkisilla paikoilla. Irrotan otettani sosiaalisista peloistani. Joskus saatan hypätä Volvon kyytiin ja hurauttaa koko perheen kanssa tuntemattomaan määränpäähän. Olen edelleen ihan hulluna lastenvaatteisiin ja odotan innolla, että saan taas vihdoin itseni hereille blogin kanssa. Kamera on TÄYNNÄ kuvia, joita en laiskuuttani ole jaksanut tänne purkaa. Pääni pursuaa ideoista, joista haluaisin kirjoittaa.



Tässä sitä taas ollaan. Nokka kohti kevättä kevyin mielin! 



lauantai 7. helmikuuta 2015

Tervetuloa kura!









Kun katsoo aikaa noin vuosi sitten, muistan kyhjöttäneeni sisällä. Naulassa roikkui monta kivaa haalaria, mutta mitäpä niillä teki, kun ulkoilua harrastettiin maksimissaan rattaiden kanssa. Olin sosiaalisesti liian erakoitunut enkä motivoitunut edes pojan takia leikkipuistoon, koska ahdisti liikaa. Enkä oikein tiennyt muutenkaan mitään touhuamista lapselle, joka ei osannut edes kävellä tai kiinnostua leluista. Jumitettiin siis sisällä. Kevään 2014 paskimman äidin tittelin voi lähettää postiluukussa suoraan tänne, kiitos.

Tuolloin olin varustautunut ulkoiluun todella hyvin. Meiltä löytyi haalareita, takkeja, kenkiä ja asusteita ihan liikaa. Olin ostanut kokeiluun jopa vuorellisen sadehaalarin. Se jäi kuitenkin sattuneesta syystä käyttämättä ja päätin silloin, etten enää koskaan hankkisi niin "turhaa" kapistusta. En tosin miettinyt kamalasti syy/seuraus -suhteita ja turhan haalarista teki ainoastaan oma ulkoiluun liittyvä ahdistukseni.

Tänä päivänä voin olla jo hieman ylpeä. Ollaan ruvettu käymään kolmisin leikkipuistoissa ja ensimmäistä kertaa ikinä olen tehnyt samaa myös kaksin pojan kanssa. Olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja meillä on ollut älyttömän mukavaa yhdessä. Helsingissä on aika paljon sellaisia "kerhotaloja", joiden pihalle saa mennä leikkimään ja siellä on kaikenlisäksi lelujakin tarjolla.

Kiinnitin huomiota tämän tulevan kevään suhteen pukeutumiseen ja siihen, että mikä toimisi parhaiten pienellä touhuavalla taaperolla. Arvuuttelin jälleen kerran takkia sekä housuja ja kaaduin silti lopulta enemmän haalarin puoleen. Keväällä on yleensä lumista, vetistä ja märkää. Ulkovaatteiden ominaisuuksien tulee siis olla erittäin hyvät, koska lapsen on pysyttävä kuivana. Tämän ikäinen menee vielä aika lujaa ja rapatessa roiskuu. En koskaan ole pitänyt haalarin päälle laitettavista kuravaatteista, koska ne tekevät liikkumisesta tönkköä sekä kömpelöä. Paras ratkaisu oli palata vuorelliseen sadehaalariin. 

Racoon on ollut aina sellainen merkki, että olen aktiivisesti sen ulkovaatteita kurkkinut. Tällä kertaa uudessa mallistossa ilmestyi yli söpö kurahaalari, joka ei ollut edes hinnalla pilattu. Tilasin haalarin netistä hintaan 39,90e ja siihen sopivat hanskat 12,95e. Ollaan jo nyt plussakeleillä käytetty kumpiakin ulkona ja merinovillasetin + merinovillahaalarin kanssa poika on pysynyt täydellisen lämpimänä. SEKÄ KUIVANA.

Haalari on aika naftihko. Tilasin sen meille koossa 92, joka on ihan nappi. Reima on tähän verrattuna reilusti isompi samassa kokoluokassa. Hanskat taas olivat aika valtavat, mutta niillä pystyi onneksi leikkimään ilmeisen hyvin siitä huolimatta. Tähän mennessä tuo setti on kestänyt ihan hyvin noin tunnin leikit lumimoskassa päästämättä yhtään vettä läpi. Olen tyytyväinen. Täytyy sanoa, että kyllä tämä on siistimpi, helpompi ja omaan silmääni tyylikkäämpi valinta taaperon ulkoiluun. Ulkonäkö ei tosin koskaan mene ominaisuuksien edelle, mutta parasta tässä onkin se, että nekin ovat kunnossa. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan kurahaalaria, jos joku ei ole vielä testannut. 

Huom. Tämä postaus ei ole mainospostaus. Ihan vain omaan mielipiteeseen ja kokemukseen perustuva sepustus.