Huono äiti(kö)

Mielipiteitä on yhtä monta kuin on äitiäkin. Saa olla eri mieltä ja saa kertoa mielipiteensä. Mutta mun mielestä on väärin tuomita toinen äiti sen takia, että ajatukset eivät kohtaa. Toiset ovat aikuisia ja pystyvät keskustelemaan asioista rakentavasti. Toiset eivät.

Noh... mikäs tekee musta "huonon" äidin?

Mä olen aloittanut syöttämään pojalleni soseita jo 3 kuukauden iässä. Tein tämän päätöksen neuvolan vinkistä. Poika syntyi ennenaikaisena ja neuvola suosittelee keskosille soseiden aloitusta aikaisemmin. Sen lisäksi pojalla todettiin refluksi ja soseet ovat tosissaan helpottaneet elämää eikä ruoka nouse ylös. Koen tehneeni tässä asiassa täysin oikein, vaikka jotkut ovat eri mieltä. Olen kuulemma lopullisesti pilannut lapseni suoliston. Jooh... !

Meillä on maisteltu jo useita soseita. "Turvallisempia" soseita ollaan maisteltu vähän alle viikko ja muita soseita sitten viikko tai enemmän. Olen hirviö, joka ei malta odottaa ja laittaa lapsensa itkemään mahakipuja. Täytynee kyllä sanoa, että eikö ihmiset muuta keksi? Eiköhän jokainen lapsi itke mahakipua, jos sattuu jollekin olemaan allerginen? Allergia ja siihen liittyvät oireet eivät katso ikää. Vatsa toimii ja pojalle maistuu, en kyllä näe tässä mitään ongelmaa.

Joillain vauvoilla on kiire. Poika halusi istumaan jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Joka paikasta piti ähistä ja puhista pystyyn, makuuasento aiheutti raivarit. Uskon refluksin vaikuttaneen tässäkin asiassa; taudista kärsivät eivät viihdy makuulteen. Aloin pikkuhiljaa 5kk iän jälkeen sallia puoli-istuvaa asentoa ja otin bumbon käyttöön. 5,5kk neuvolassa todettiin hyvä, suora ja jämäkkä selkä. Siitä lähtien on poika istunut sylissä, rattaissa ja syöttiksessä. En jaksa välittää siitä, että joidenkin mielestä poikani selkä on pilalla. He eivät ole poikaa nähneet ja eivät voi totuutta tietää. Olen toiminut ohjeiden ja äidinvaiston varassa. Uskon äidinvaistoon.

Olen innokas kuvaamaan poikaani. Olen innokas kertomaan ja jakamaan muiden ihmisten kanssa poikani kehitystä. Olen äiti ensimmäistä kertaa! Haluan hehkuttaa! Tämä kuitenkin on tulkittu huonoksi äitiydeksi. En keskity tarpeeksi poikaani, koska kuvaan liikaa. Aktiivisuuteni äiti-ryhmissä tulkitaan pätemisenä ja muidan lyttäämisenä. Tietääkseni aktiivisuus ei ole keneltäkään muulta pois, se on osa minua. Jaan paljon ja kuuntelen myös muiden kuulumisia, haen vertaistukea. Yritän muka olla paras ja haluan, että poikani on paras. Hei, oma lapsi on aina paras <3 ;)

Eräs ihminen sanoi kerrran : "Olen huolissani pojastasi, olisipa hänellä joku toinen äiti."  

Olen itsevarma ja tiedän mitä valitsen. Minulle saa aina tulla sanomaan mielipiteensä, minua saa haukkua huonoksi äidiksi, jos on ihan pakko. Mutta en koe olevani sellainen. Koen olevani parasta mitä poikani tarvitsee! Ja hei, meillä menee hyvin!

Odotan mielenkiinnolla tulevaa. Tässä on vasta kuusi kuukautta menty ja monta on edessä. Tulevaisuudessa odottaa uusia valintoja.

Mutta pakko kyllä lisätä loppuun... ihan pakko. Ehkä mussakin elää sitten vielä pieni kakara jossakin syvällä sisimmässä.

Elä sinä nainen sitä omaa elämääsi ja keskity omaan lapseesi! Mun elämä ei mitenkään voi olla noin kiinnostava ;)

T. Paskamutsi isolla P:llä