sunnuntai 17. elokuuta 2014

Kun äitiä ei kuunnella



Topilla tuntuu  olevan tapa sairastaa kerran vuodessa syksyllä. Tasan vuosi sitten taisteltiin 4 viikkoa kestävää pöpöä vastaan ja nyt on taas uusi vaiva riesana. Aina niin terve lapsi on siis kipeänä tällä hetkellä.


Onneksi sairastaminen ei vaikuta mielialaan.


Kaikki alkoi reissun jälkeen ilmestyneistä paukamista. Ne eivät näyttäneet minkään tavallisen hyttysen puremilta, vaan pikemmin esimerkiksi ampiaisen. Tosin olisin ihan varmana nähnyt ja kuullut, jos sellainen olisi päättänyt iskeä kyntensä poikaan. Ensin huomasin niskassa ison finnimäisen näpyn ja hetken päästä pohkeessa.


Olin hieman stressaantunut  asiasta ja kyselin niistä monelta. Yritin rauhoitella hälyttävää ajatusta, joka takaraivossa kiljui. Ne ovat vain ötökän puremia..



Sitten nousi yllättäen kuume ilman mitään oiretta. Olin nostamassa poikaa syömään, kun järkytyin siitä lämmön määrästä. 40 asteen kuume kesti kolmisen päivää ja kielloista huolimatta roudasin pojan lääkäriin.


Korvissa ei mitään, kurkku täysin kunnossa ja yleiskunto hyvä. Lääkäri ei edes suostunut katsomaan näppylöitä. Vilkaisi ohimennen niskassa olevaa ja totesi, että "varmaan joku ötökkä."


Vaisto silti aina varoittaa. Se kuuluisa äidinvaisto!




Olimme eilen rapujuhlissa, kun poika alkoi valittamaan pipiään. Rasvasimme jo pari viikkoa vanhoja näppyjä jälleen kerran ja jatkettiin iltaa. Muutaman tunnin päästä vaippaa vaihtaessa jalassa odotti järkyttävä näky. Näppy oli kerännyt ympärilleen valkoisen valtavan alueen, joka punoitti räikeästi ympäriltä. Kamalinta oli se, että koko jälki sykki ihon läpi ja oli tulikuuma.




Heitettiin kamat kasaan ja kirjaimellisesti juostiin Jorviin päivystykseen. Meidät otettiin heti sisään ja päästiin lauantai ruuhkasta huolimatta alle puolessa tunnissa lekurille.


Ikävä tulehdus jalassa. Saatiin lääkkeet kouraan ja käsky palata sunnuntaina, jos pahenee. Sen verran paha tuo jalka on, että alueen on edes vähän parannuttava maanantaihin tai sitten täytyy myös lähteä uudestaan lekuriin.


Päästiin kotiin kaverin kyydillä apteekin kautta. Suihkun jälkeen poika sai antibioottinsa, joista nousi laikkuja naamaan. Tässä nyt sit seurataan, että pitääkö käydä lääkkeetkin vaihtamassa.



Olin suunnitellut  kirjoittavani moonta postausta, mutta tällaista nyt tällä kertaa.


Toivotaan, että lääkitys tepsii.




11 kommenttia:

  1. voi toista!!! Toivottavasti pian helpottaa <3
    mä en ainakaa koskaa enää kuuntele muita, jos äidinvaisto huutaa niin silloin mennää lääkäriin. Hyvin toimittu! <3

    VastaaPoista
  2. Voi, toivottavasti kohta on parempi olo eikä tulehdus enää vaivaa!

    Niin se taitaa olla, että itse sitä parhaiten lapsensa tuntee ja tietää, milloin lääkäriä mahdollisesti tarvitaan. Äidinvaistoon kannattaa luottaa :)

    VastaaPoista
  3. Voi toista! Pikaista paranemista Topille!!

    VastaaPoista
  4. Palautumista terveen pojan arkeen takaisin <3

    VastaaPoista

Kiitos, kun jätät kommentin!