sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Työssäkäyvä kotiäiti


"Miten sulla on varaa? Kuinka voit ostaa Topille merkkivaatteita? Eikö teidän vuokra ole aika kallis? Kuinka hyvin pienen lapsen äiti voi taloudellisesti muka pärjätä?"

Varmasti monia nykypäivänä puhuttaa raha. Se petollinen itseensä tiukasti kietova asia sattuu vain valitettavasti olemaan väline, jonka avulla me ihmiset pärjätään elämässä. Ruoat maksavat, asuminen maksaa ja eläminen kaikenkaikkiaan vaatii tilille katetta. Rahaa tulee, rahaa menee. Elämän yksi tavallisimmista kiertokuluista.



"Äitiys on ihanaa, leppoisaa ja mammat voivat lööbailla sohvalla pitkin päivää. Hei! Ilmainen loma ja rahaa sataa taivaasta."  No ei todellakaan. Kuvailisin äitiyttä enemmän miellyttäväksi työksi hätäisillä kahvitauoilla ja harvoilla lomapäivillä.

Pelkästään jo somea seuraamalla näkee saman ilmiön; äidit miettivät taloudellista tilannettaan ja pohtivat tarkkaan kuinka saavat rahat riittämään. Ei ole tavanomaista, etteikö jossakin kyseltäisi apua tukien suhteen, halpoja ruokareseptejä tai kyyneleet valuen kerrottaisi, että lapsi menee hoitoon rahanpuutteen vuoksi.

Kelan tuet eivät lopulta ole kovin kummoiset, vaikka toisaalta taas ei saisi valittaa. Hyvinvointivaltiossa elellään eikä mitään kuulu pitää itsestäänselvyytenä. Ei joka maassa jaeta mitään tukia kotiin jääville äideille. Hyvään tottuneena pudotus on silti suuri, kun vakipalkka putoaa Kelan maksamille tuille. Voisin esimerkin kautta valottaa asiaa hieman enemmän. Jos tämän tapauksen henkilö on vaikkapa normaalisti työskentelevä kassaneiti, joka ei tee ihan täyttä viikkoa ja tienaa noin 1500e kuukaudessa, tulee hän äitiysloman ensimmäiset 4kk saamaan Kelalta ihan hyvän tuen. Sen jälkeen tuki alkaakin laskemaan alaspäin kuin lehmän häntä saavuttaen melkein maanpinnan siinä vaiheessa, kun siirrytään äitiyslomalta kotihoitoon.



Monella ei ole varaa jäädä hoitamaan lasta kotiin, vaan se 9kk ikäinen pieni vauva on laitettava hoitoon. Äitiysloman jälkeen on mahdollista tietenkin saada kotihoidontukea, mutta useimmiten summa jää kuukaudessa muutamaan hassuun sataseen. Pystyykö sillä sitten maksamaan lainoja, laskuja ja mahdollisen suurperheen kauppakäyntejä? Pienesti asiaan vaikuttaa myös tuen saajan sijainti, koska osa Suomen kunnista maksaa vieläkin kuntalisää kotihoidontuen ohella. Kuntalisässä voi olla silti myös rajoittavia tekijöitä. Helsingissä lisä oli muistaakseni noin 250e/kk 1,5v ikään asti, 217e 2v ikään asti ja sen jälkeen laskee vielä harppauksen viimeisen vuoden ajaksi. Kaikilla kunnilla tätä etuutta ei ole, joten olen itse kiitollinen tästä mahdollisuudesta.

En kuitenkaan usko, että "selviäisimme" pelkällä miehen palkalla ja kotihoidontuella. Muutama tonni ja sen päälle Kelan vajaa 600e riittäisivät ehkä juuri ja juuri kattamaan meidän kulut, mutta penniäkään ei jäisi yli. Kyllähän sitä niinkin pärjää, mutta onhan se miellyttävämpää, jos rahaa jää käteenkin. Aina voi tulla yllättäviä menoja, lapsi tarvitsee vaatteita ja tekee mielelle hyvää ottaa joskus vapaata arjesta. Leffassa käyminen, harrastaminen tai vaikkapa pelien ostaminen vievät rahaa yhtälailla. Jokaisella on ne omat mielenkiinnon kohteensa ja on tärkeää mahdollistaa harrastuksiin tarvittavien asioiden hankinta.



Moni onkin kritisoinut sitä, että asumme kalliissa asunnossa. Saisihan tällä melko huikealla summalla PALJON isomman kämpän toiselta puolen Helsinkiä tai monta sataa halvemmalla vastaavantyyppisen asunnon jostakin räkäisestä kaupunginosasta. Valintoja, valintoja. Tietyt asiat ovat niitä, joista en ole valmis tinkimään. Asunnon sijainti, turvallinen ympäristö ja pienet mukavuudet, kuten tiskikone ja lattialämmitys. Helsinki on kaupunkina kaunis, mutta joiltain osin todella levoton. Nämä asiat näkyvät heti hinnoissa. Haluan mielummin asua paikassa, jossa itse tunnen oloni hyväksi sekä turvatuksi. On tämä kaupunki paljon vilkkaampi ja isompi kuin aikaisemmat, joissa ollaan asuttu. Nykyinen kotiympäristö on kuitenkin perheystävällinen, rauhallinen eikä autoliikennettä ole juuri yhtään. Hyvät palvelut, luonnon läheisyys ja huoliteltu ympäristö nostavat tottakai hinnat heti pilviin. Täällä kuitenkin viihdytään jokainen ja siitä ollaan valmiita maksamaan sitten enemmän.

Moni miettii myös, miksi en ostaisi vaatteita H&M:ltä tai Lindexiltä, joissa "osta 3 maksa 2" -tarjoukset jäävät yksiä merkkihousuja halvemmiksi. Miksi maksaa paidasta 30e, kun kirpparilta saa ketjuliikkeiden vaatteitä jopa eurolla?! Eihän se lapsi niistä vaatteista mitään ymmärrä! Ei ehkä ymmärräkään, mutta äiti ymmärtää. En välitä kovinkaan ostaa itselleni hienoja vaatteita, mutta on kiva pysyä "muodissa" mukana lastenvaatteiden suhteen. Poikani ei ole mallinukke, mutta tulen iloiseksi, kun lipastossa on hyvännäköisiä vaatteita tarjolla. Eikä meidän vaatteet koostu pelkistä kalliista merkeistä, vaan seassa on hienoja Henkkiksen kenkiä, värikkäitä Lindexin paitoja sekä tyylikkäitä KappAhlin sisävaatteita! Plus ostan varmaan 80% vaatteista käytettynä.

Nämä kaikki ovat lopulta niitä meidän valintoja, joiden eteen täytyy sitten tehdä töitä. Kukaan muu ei voi tulla sanelemaan rahankäyttöämme tai sitä mihin kuuluisi panostaa. Haluan pystyä ostamaan asioita, sisustamaan kotia ja pukemaan poikaani. Tähän luonnollisesti tarvitsen sitten rahaa. 



Niinpä minä olen kotiäiti, joka käy välillä töissä. Vietän pojan kanssa päivät, työskentelen jotkut illat. Vaihdan yhteisen sunnuntain tuplaliksaan ja vietän sitten sitä kuuluisaa omaa aikaa myöhään yöhön. Heitän heipat rennoille iltapäiville ja ryntään aamusta väsyneenä työpaikalle. Kyllä se päälle tonni lisäliksaa saa jaksamaan ihmeitä!

Meilläkään siis raha ei kasva puissa eikä putoile taivaalta, vaikka joskus tuntuu toisten ajattelevan näin. En ole syntynyt rikkaaseen sukuun, joka maksaa kaiken puolestani. Ihan normaali perhe ollaan, joka tekee työtä sen rahan ja hankintojen eteen. Luopuu jostakin, saadakseen jotakin.

Pidän lastenvaatteista, asunnostamme ja olen ehkä hitusen materialisti. Myönnän tämän, enkä halua hävetä asiaa. Painotan kuitenkin, etten koskaan vaihtaisi poikaani tai perhettäni rahaan. Jos yhteinen aika olisi liiaksi kortilla, voisimme puolestani elää paljon vähemmälläkin. Siksi en teekään viikossa kolmea vuoroa enempää ja työpäiväni ovat keskimäärin 5h pituisia. Ehdin erittäin hyvin olla poikani kanssa, useampana päivänä nauttia mieheni seurasta sekä parasta kaikessa on se, että poissaoloni mahdollistaa kaksinkeskistä aikaa isän ja pojan välille.




Raha on vahvasti elämässä kiinni, mutta elämä ei pyöri kaikessa sen ympärillä. Ei olisi lopulta ongelma eikä mikään vähän höllätä ja muuttaa halvempaan asuntoon tai ostaa ne vaatteet yksinumeroisella summalla. Jos tilanne joskus sen vaatii, siihen ollaan valmiita ilman pettymyksiä. Toistaiseksi homma kuitenkin toimii näin ja meidän perhe on aika tyytyväinen tilanteeseen. Topilta, jos kysyttäisiin niin kaikki rahat menisivät jätskiin eikä kukaan kävisi töissä enää ikinä.

Vaikeinta ehkä on se, että poikaa joskus harmittaa, kun lähden töihin. Huuli väristen toinen tulee luokseni, kun vedän takkia päälle ja nappaan avaimet käteen.

"Ai tö-i-hin? Äiti töishä. Haliii! Pushuuu!"

Lohduttaudun sillä, että kyllä ne lapset tottuvat ja sopeutuvat kaikkeen, onhan siellä kotona kuitenkin maailman paras iskä seurana! Jonain päivänä se on lähdettävä täysipäiväisesti töihin ja pojan on opittava päiväkotiin. Harkittiin sitä vaihtoehtoa jo tänä syksynä ja saatiin paikkakin, mutta sitten päädyttiin ihan toisenlaiseen ratkaisuun. Peruin paikan. Elämässä on vain yhden kerran mahdollisuus siihen, että saa olla lapsen kanssa kotona ja se on kuitenkin VAIN 3 vuotta. Aion ainakin itse pitää siitä kiinni.




Onko sinulla sanottavaa aiheesta? Mielipiteitä rahankäytöstä? Terveisiä Kelalle? Mikä on sinun suhtautumisesi rahaan? Miltä nämä asiat teidän perheessänne näyttävät? Ihmiset ovat lopulta erilaisia yksilöitä tässäkin asiassa ja jokainen ajattelee sekä toimii ihan omalla tavallaan. Mielestäni ketään ei voi osoittaa syyttävällä sormella, koska miksi tuomita ketään ihmisen omista päätöksistä?




28 kommenttia:

  1. Sä kirjotat niin älyttömän laajoja ja hyviä postauksia, että ei voin kun ihailla! Mä oon samaa mieltä ton asuinalueen suhteen, en kelpuuta mitä tahansa, koska koti on kuitenkin paikka missä pitää viihtyä ja olla "kotonaan". Jos ulkona riehuttais, niin tuskin sitä kovin rauhallisesti vois asustella jos aina pelkäis, että mitä sielä pihalla taas tapahtuu...

    Oon maailman huonoin säästämään, törsään turhaan, mutta aina meillä ruokaa on. Omien vaatteitten ostaminen unohtuu, kun löydän itteni kerta toisensa jälkeen lastenvaatehyllyiltä ja kulutan sinne ne omiin vaatteisiin olevat rahat. Mut lastenvaatteet on niin ihania, että kyllä siitä itekkin saa energiaa ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vautsi, kiiitos. Tuli oikein hyvä mieli!

      Ja kiva kuulla, että oot samaa mieltä tossa asiassa. Eihän se olis kiva stressata uskaltaako liikkua puistossa huumeneulojen takia tai tuleeko puliukko vastaan iltalenkillä jne.

      Mä oon kanssa joskus aika kova törsäämään ja huono säästämään. Mutta en mä koskaan miinukselle vedä. Tai ostaa mitään ihan tosi turhaa! Lastenvaatteet on kyllä harrastus aikalailla, jos niin voi sanoa.. :)

      Poista
  2. Me elellään tällä hetkellä niin että miehen palkka ja mun kotihoidontuki + kuntalisä 200e. Rahat riittää ja säästöönkin jää. Mä olen tosi hyvä
    säästämään joten rahaa jää "ylimääräiseenkin" hyvin. :) Me elettiin opiskeluaikoina todella pienellä rahalla ja monesti ollaan miehen kanssa puhuttukin että onneksi näin, nykyisin tuo "vähäkin" raha tuntuu paljolle ja sitä osaa arvostaa niiden nuudelivuosien jälkeen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me elettiin kanssa suhteen alussa todella todella vähällä. Nykyään sitten vähän enemmällä... hassua miten nääki muuttuu.

      Mä oon vähän huono säästämään :< Pitäs ehkä treenata...

      Poista
  3. Täällä elellään pelkällä kotihoidontuella, sillä perheeseen kuuluu vain yksi aikuinen. Kyllä niin tiukille vetää, että kolmea vuotta ei kotona pysty olemaan, mutta yhden "extra-vuoden" kuitenkin, eli lapsi menee hoitoon 1v9kk iässä. Ellen sitten voita lotossa :) Töissä tienaan suurin piirtein keskipalkan verran, mutta kun yksin maksaa lainat ja laskut, niin eipä siitä säästöön jää. Itse asiassa sain äitiyslomalla vähän enemmän rahaa kuin mitä nettopalkkani on, sillä normaalisti en ole oikeutettu asumistukeen. Kelan kanssa kaikki on sujunut tosi näppärästi kuten aina ja päätökset ovat tulleet parissa päivässä. Mä en tajua, miten niin monella on vaikeuksia Kelan kanssa, kun mun mielestä noi tukijutut on ihan selkeitä! :D Se on suuri vääryys, että kotihoidontuki on pienempi kuin esim. työttömyyspäiväraha, mutta se ei ole Kelan syy, sillä eihän siellä noita summia päätetä, vaan Kela vaan toimeenpanee säädettyjä lakeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että yksikin extra vuosi mahdollistui :) Varmaan teilleki mahtihomma! Lottovoitto varmaan kelpais kaikille ;)

      Toisilla toi Kelan kanssa tuntuu sujuvan hyvin, toisilla taas huonommin. Mutta joo, ei siitä tai mistään Kelaa tulis syytellä :) Etuuksiahan ne on eikä itsestäänselvyyksiä.

      Poista
  4. Hyvä kirjotus!

    Vantaa on siitä paska paikka, että kuntalisä loppuu ku seinään kun lapsi täyttää 1,5v. Joten valitettavasti joudun duuniin ja lapsen laittamaan päiväkotiin kun hän on 1v 8-9kk koska ei oo ilman kuntalisää varaa olla himassa :( ja mun mies tekee 2-vuorotyötä ni ei oo ees sitä iltatyömahollisuutta! Ja koska mä oon ollu kohtuu hyvässä duunissa ennen lasta niin maksan kaikista kelan etuuksista 24% veroa Mutta koitan olla kiitollinen et voin olla näin pitkään himassa, kuitenkin jopa myyty auto, että voin olla himassa.

    Mekin asutaan kalliilla asuinalueella, mutta sepäs se on syy miksi täällä on turvallista asua :) ja me kun myytiin kallis auto pois ni jää rahaa asua paremmin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai loppuu vai! No sinänsä hyvä, että muutettiin pois. Mutta tosi kurjaa, että teillä sit tulee pakkorako mennä töihin, jos kerran kotona viihtyisit :(

      Kiva kuitenkin, että oot tän verran edes pystynyt olee kotona! :) Se on tärkeetä, että saa mahdollistettua mitä haluaa vaikkapa myymällä auton.

      Ja aluevalintoihin yleensä on tärkeä seikka tuo rauhallisuus!

      Poista
  5. Myös oulussa kuntalisä loppuu kun lapsi täyttää 1.5 vuotta. Eikä se täällä ole muistaakseni kuin reilu sata euroa

    VastaaPoista
  6. Me eletään miehen 1700/kk palkalla ja minun kotihoidontuella. Rahaa ei jää käteen kyllä euroakaan pakollisten maksujen jälkeen, mutta poika on vain kerran pieni ja haluan sen ajan nauttia hänestä täysillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan :) Lapset on vain kerran pieniä ja niistä ajoista tulee nauttia.

      Mä ajattelen, että mun töissäkäyminen ei oo pois pojan ja mun ajasta. Se on ehkä enemmän pois siitä mun omasta ajasta eli ei jää esimerkiks aikaa omille harrastuksille. Jos en olis töissä kolmena iltana, olisin varmaan harrastelemassa jotakin omaa :)

      Poista
  7. No eihän sillä kotihoidontuella elä. Se on aikamoinen kärpäsen kakka. Täällä ei saa edes kuntalisää, vaan tulot tippuu siihen 300€:n kuussa kun lapsi täyttää 9kk:tta. Minusta äitiysrahaa voisi maksaa kyllä edes siihen 1-vuotispäivään saakka, ettei ihan 9 kuukautta vanhaa kenenkään tarvitse viedä hoitoon rahan vuoksi..
    Välillä kyllä itsekkin miettii miten sitä on saanut tähän saakka kitkutettua näillä tuloilla :D meillä tuo minun työteko hoitovapaan ohella muodostui lopulta tosi hankalaksi, koska miehellä on niin sekalaiset työvuorot. Se kyllä pelastaa rahallisesti paljon, jos pystyy hoitovapaalla tekemään osa-aikahommia esim iltoja ja viikonloppuja! Seuraavan kanssa tuskin pystytään/jaksetaan kitkuttaa näin pitkään kotihoidontuella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärpäsen kakka on aika hyvä sana :D Kuntalisä olis kyllä kiva, joka kunnassa. Luulen, että Helsingissä se tarjotaan, jotta äidit jäis kotiin. Täällä on niin tukossa päiväkodit. Mut tossa oot oikeessa, että muutos vois olla, että saa olla kotona 1v ikään asti lapsen kaa :) !!

      Lisäraha helpottaa paljon arkea. Kyllä sitä pärjää ilmankin, mutta helpottaa kuitenkin raha aina elämää jollakin tasolla. Hienoa ja nostan peukkua, että oot pärjänny sit noin pienellä tuella :)

      Poista
  8. Helsingissähän on hyvät kuntalisät! Täällä meillä saimme ihan kuukauden verran 50e kuntalisää ja sitten sekin vähä lopetettiin. Eli pelkällä kotihoidontuella saa täällä pärjätä. Itse olen nyt työttömänä, joten onneksi saa ansiosidonnaista eikä tarvitse kotihoidontuella elää. Töitä ei vaan pikkulapsen äiti oikein saa, ja nyt vielä vähemmän kun on uudestaan raskaana.

    Mutta tosiaan, minusta jokainen priorisoi oman rahan käyttönsä omien ajatuksiensa mukaan. Toisille se on tupakka, toisille lastenvaatteet, toisille säästäminen. Jokainen omalla tavallaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tääällä on todella! Kurjaa, että siellä sitten on vähän huonommin toi homma kerran lopetettiin :/ Töiden saaminen on vaikeeta ja etenkin laman aikaan myös. Mälsä homma :(

      Ja joo, jokainen priorisoi itse rahankäyttönsä. Nimenomaan!

      Poista
  9. Mitkä Helsingin osat ovat mielestäsi mukavia lapsiperheille :)? Itse siis perheellisenä haaveilen että olisi vielä kiva pääkaupunki seudulle muuttaa mut ne alueet ei sano paljon ja se on todella iso ajatus kun siel vuokrat ovat todella suuria.. Että miten ihmiset pärjää, perus duunarina.. Mut ilmeisesti hyvin :).
    Kiva postaus !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No me ollaan asuttu yhdessä, joten ihan kaikista ei ole kokemusta. Paljon silti esimerkiksi Vuosaaresta kuullut hyvää. Jos muuttaa sinne sivummalle metrosta. On kaunis, lapsiystävällinen jne.

      Viikissä asumme. Todella monipuoliset lapsiperheen toiminnat, kaunis ympäristö ja Viikin sisällä pääsee kulkemaan pelto/puistoaluett, jossa ei ole autoja. Päiväkoteja on paljon samoin pieniä kauppoja. Silti lyhyt matka keskustaan yhdellä bussilla 30min ja 3km itäkeskukseen ostoksille.

      Lauttasaaressa olen töissä ja se on myös suosittu hyvin lapsiperheiden keskuudessa :)

      Poista
    2. Terveisiä Vuosaaresta, täällä pohjoispuolella on ainakin ihan mukava asustella :) Näistä suurista, vanhoista betonilähiöistä löytyy tietysti aina ne paikat, jotka eivät ehkä ole ihan niin houkuttelevia (esimerkiksi Mäkkärin viereiset kaupungit vuokrakämpät ja "vanhan Vuosaaren" -puoli räkäostarin vierestä ei ehkä myöskään. Mutta luontoa riittää, mahtavat ulkoilu- ja puistomahdollisuudet ja kun päiväkotiaika koittaa, niin ihania, hyviä päiväkoteja rintarinnan. Myös esimerkiksi Columbus on tosi siisti ollakseen "lähiöostari"! :)

      Poista
    3. Noniin sinäpä sen sanoit :) Näin olin ajatellutkin vähän tuota aluetta! Mut hyvä, että jaoit oman kokemukses.

      Poista
  10. Hyvä ja ajankohtainen kirjoitus! Jokainen perhe tosiaan tekee omia valintoja, onko kotona, töissä vai molempia. Omien ratkaisujen kanssa vaan on elettävä ja päätökset pitää tehdä niinkuin itsestä hyvältä tuntuu :) Aina niitä ihmettelijöitä riittää, teit niin tai näin!

    VastaaPoista
  11. Meillä sama tilanne, mies käy päivät töissä ja mä oon pojan kanssa kotona. Mä teen viikossa kolme iltaa töitä, 4 tuntia ja joka lauantai 7 tuntia. Nyt tosin jouduttiin mun työn takia hakea tammikuusta alkaen päivähoitopaikkaa kun mun työ velvoittaa että alan tekemään kolme kokonaista 8 tunnin päivää plus lauantai. Jos hoitopaikka saadaan ei pojan tarvitse olla kuitenkaan kun se 3 päivää viikossa hoidossa ja loput saa vielä olla kotona. Ens elokuussa olis tarkotus alottaa ihan kokoaikasesti työt, poika on silloin 2v 4kk.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa toimivalta ratkaisulta teidän perheessä :) Ja tärkeintä toki on se, että homma toimii omasta mielestä hyvin! :)

      Poista
  12. Meillä on ihana kämppä just nyt (82 neliöinen neliö) jossa on uusitut pinnat ja keskustaan on kilometri. Muutettiin tähän ensisijaisesti halvan vuokran takia ja luovuin esimerkiksi vaatehuoneesta. Toisaalta tilalle sain kaksi kylppäriä, kivan väriset pinnat ja hyvän sijainnin. Meidän vuokra jää vähän vajaaseen 700e/kk sisältäen vesimaksut ja autotolpan.

    Me ei koskaan meidän parisuhteen aikana olla oltu tilanteessa jossa meillä olisi kotona kaksi töissäkäyvää aikuista. Ja ei ihan heti tulla olemaankaan varmaan. Mutta voi että kun vaan kuvittelenkin miten voisi elää kun taloon tulisi 2000e/kk rahaa niin huhheijaa. Oisin seitsämännessä taivaassa.

    Missä muuten kassaneiti saa tommosta palkkaa? Mies teki kaikki mahdolliset tunnit kassalla ja myös osastolla ne mitä sai ja käteen jäi 900-1100e. Lähes vuosi eleltiinkin sillä että minä sain tukia noin 700 ja mies tuon verran palkkaa. Sitten tipuin kh-tuelle ja nykyään saan n.600e. Edelleen hengissä eikä tarvitse laskea kaupassa tarkkaa loppusummaa. Mutta eipä tässä paljon mitään ostella.

    Innolla odotan sitä, että meillä joskus on rahaa muuhunkin kuin elämiseen. Ehkä joskus pääsen töihin. Mies menee tammikuussa armeijaan, puoli vuotta elellään kelan tuilla. En ole edes uskaltanut laskea mitä mahtavat ne tulot olla. Sitten syksyllä minä jatkan opiskeluja ja mies toivottavasti löytää töitä. Elle pitäisi laittaa hoitoon, en ole uskaltanut katsoa mitä hoitomaksut ovat.

    Mutta kuten sanoit, valintoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etkö sä asukin jossain suht kaukana pkseudulta? Täältä on melko mahdoton saada miellyttävää kämppää Helsingistä alle tonnilla. Keskustassa ne hinnat pomppaaki melkein pariin tonniin pienistäki kämpistä :D

      Meillä kans asunnosta löytyy ne mukavuudet, jotka maksaa sitten aikalailla. Lämmitys/vesimaksu kuuluu pakettiin mukaan, mutta Helsinki ja sen hinnat :/

      Meillä on aina molemmat ollut töissä. Paitsi äitiyslomalla tietenkin.

      En tiedä muiden palkoista, mutta mun palkka tällä alalla on hyvä. Ja siis toki kaupanalalla tulee iltalisät, lauantailisät ja sunnuntaisin tuplapalkka. Ne plus hyvä tuntipalkka takaa sen, että 12-15h viikossa saa yli tonnin kuussa. Mutta tosiaan pitää olla mukana sunnuntai vuoroi ja iltoja.

      Ollaan mekin eletty niin, että nipinnapin pärjättiin. Ja kyllä sekin oli hyvää elämää! Ei se raha onnea tee missään nimessä!

      Nyt vaan kaipaan sitä, että pääsee myös rakentamaan kotia ja hankkimaan mieleisiä asioita. Ja kun sen pystyy tekemään niin, ettei poika joudu päiväkotiin niin tää sopii meille ihan hyvin :) Sitten myöhemmin tulee tekemään tiukkaa, jos palaan aamuhommiin ja lisät jää saamatta, Topi menee hoitoon ja tulee päiväkotimaksut jne jne.

      Poista
  13. Mua niin suututtaa kela ja tuntuu ky kotiäitiyttä ei arvostettais paskan vertaa. Me eletää miehen tuloilla + mun kotihoidontuki mikä in ruhtinaaliset 330e /kk !ja tohon on laskettu kuntalisä....Waaat miten noin pienellä rahasummalla muka pitäs elää ihan tosi ! Ostat muutamat vaipat ja maksat puhelinlaskun ja hygieenia tarvikkeet ni joha se on melkein siinä ! En ole valmis vielä jättämää tuota puolitoista vuotiasta hoitoon ja itse menemään kouluun joten ei auta itku markkinoilla! Välillä vähän tunnen huonoa omatuntoa kun mies joutuu maksamaan kaikki laskut vaikka yhteiset rahat meillä onkin mutta silti. .. totuttiin tosin jo äitiysloman aikaan että kotona ololla ei kyllä rikastu, silloin sain vähön reilu 400e... edelleen jos kelalta tulee kirje niin tuskanhiki otsalla avaan sen ja kauhulla luen että taasko tuet pienenee :( mutta jottei koko kommentti mene ihan valittamiseks niin sulla on tosi ihana ja rehellinen blogi ja teillä on aivan ihana poika !:)

    VastaaPoista
  14. Lähes yks yhteen oman tekstini kanssa! Hieno kirjoitus :) Aihe on todella laaja, monisyinen, eikä mitenkään helppo. Varmaan nuorempi äiti saa vielä enemmän osakseen ihmettelua, että miten jhk on varaa, kuin tämmönen iäkkäämpi, luulisin. En ole nimittäin sellaiseen omalla kohdalla törmännyt lainkaan.

    VastaaPoista

Kiitos, kun jätät kommentin!