tiistai 13. tammikuuta 2015

Kaksin karkuteillä


Arki. Patterit syövä elämän väistämätön tosiasia. Stressin tuova kiusaaja. Väsymyksen, rutiinien ja toistuvuuden keskiö. Kukapa ei haluaisi välillä ottaa ja repäistä itsensä irti kaikesta? 

Haaveilin kuukaudesta Espanjassa, mutta muutama seikka katkaisi suunnitelmat. Pakko sitä on pitää jalat maassa ja ajatella jokseenkin järkevästi. Pidin ajatukset tiukasti kiinni lahjamatkassani eli viikko Lanzarotella. 



Ja täällä sitä ollaan. Kaukana arjen pyörityksestä. Aurinko paistaa, meri hakkaa rantakivia vasten ja ruoka on järkyttävän hyvää. Mieletön tapa aloittaa tämä vuosi. Pääsee hetkeksi irti kaikesta stressistä, selvitettävistä asioista ja siitä pirullisesta arjesta.



Jokuhan neropatti kommentoi jossakin vaiheessa sitä seikkaa, ettei poika ole mukana lomalla. Ai, että olenkin itsekäs lähtiessäni matkalle ilman lastani. Pyh pah sanon minä. Ei äitiys tarkoita, että on 24/7 lapsessa kiinni. Pitää osata huolehtia omasta jaksamisestaan ja opittava olemaan edelleen itseäänkin varten.

Tämä ei kuitenkaan ole syy, miksi poika jäi kotiin eikä lähtenyt matkalle mukaan. Meillähän oli varattuna reissu kolmelle, mutta järjenkäytön seurauksena peruin matkan Topin osalta. Erotilanteissa pitää muistaa aina, että se on kaikesta huolimatta järkyttävää pienelle ihmiselle. Tulee kaksi uutta kotia, vakiot muuttuvat ja arki onkin yhtäkkiä erilaista. En kokenut kamalan hyväksi ideaksi napata pientä muutosten keskellä elävää poikaa mukaani vieraaseen maahan pois turvallisen kodin luota. Topilla on huolehtiva ja rakastava iskä, joka haluaa myös aikaa poikansa kanssa. Se heille suotakoon.

Paikkana tämä olisi ollut unelma lapsiperheelle. Iso ranta, jolla on tilaa leikkiä, hotellilla useampi lastenallas, hiljainen yöelämä ja muutenkin turvallinen ympäristö. Tänne tullaan varmasti joskus pojan kanssa!

On hetkittäin hassua istua rantahiekalla ja katsoa pienten lasten leikkimistä. Tottakai sitä iskee ikävä. Ei kukaan nyt purematta niele, että joutuu olemaa viikon erossa omasta lapsestaan. Sitä kaipaa helliä kosketuksia, märkiä pusuja ja taukoamatta käyvää suuta. Mietin väkisin, että Topi olisi nauttinut pehmeästä hiekasta, hyvästä ruoasta ja lämmöstä, kuten mekin. Tällä kertaa kuitenkin näin.

Reissu on sujunut hyvin. Saavuimme perjantaina ja meitä odotti valtava hotellihuone. Olin ihan innoissani, koska onhan se aika luksusta, että on tilaa! Meillä on iso kylpyhuone, makuuhuone ja sitten olohuone/keittiö. Pystyy helposti viettämään aikaa hotellillakin ilman, että ahdistuisi ahtaudesta.



Lähdettiin tänne viettämään rentoa lomaa. Ei mitään velvotteita, ei mitään stressiä. Kävellään, istuskellaan ja syödään. Saatetaan extempore lähteä käymään paikallisessa Zarassa tai tehdä kävelyretki majakalle. 

Eilen päädyttiin esimerkiksi kiipeämään ihan yllättäen oudon "kukkulan" päälle, joka muistutti kalliota. Ylös mentiin mielettömän jyrkkää rinnettä eikä kumpikaan tiennyt mitä odottaa ylhäällä. Kukkula paljastui lopulta tulivuoreksi. Maisemat olivat mahtavat ulottuen laajalle osaa saaresta ja puhumattakaan tulivuoren sisustasta. Sinne ihmiset ovat vuosien aikana kirjoittaneet nimiään kivien avulla ja mekin kannoimme kortemme kekoon asian suhteen.




Lomaa on vielä jäljellä ja aion nauttia siitä edelleen aika kevyin rantein. Tulen kirjoittelemaan taas tai sitten en. Ihan miltä ikinä vain sattuukaan tuntumaan. Nyt on nimittäin hyvä hetki hengittää ja ladata niitä akkuja!



8 kommenttia:

  1. Noita ihmisiä aina löytyy! Lapsen paras on kuitenkin kaikkien paras. Rentouttavaa lomaa :)

    VastaaPoista
  2. Näytät todella nuorelta kuvissa. Yrititköhän elää kauankin elämää joka ei ollut aitoa ja tehdä itsestäsi jotain mitä et ole? :( semmosta piti vielä kysyä et miks elit niin kauan miehen kanssa jonka kanssa ei ollut kipinää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ymmärtänyt ekaa kysymystä sitten yhtään. Ja mitä siis mun nuorelta näyttäminen liitty siihen? :)

      Ja elämä ei aina ole niin helppoa. Ehkä huomaat sen joskus :)

      Poista
  3. Ihanaa lomaa teille!! :) Kyllä se Topikin ehtii vielä matkustelemaan :)

    VastaaPoista
  4. Itsekin Lanzarotella lomailleena muistan tuon tuulen, joka siellä alati puhalsi. Sekä karun kauniit maisemat, kuten myös nuo ylläri-tulivuoret lenkkareiden alla. Hiekkakin on sellaista mustaa laavahiekkaa, hassua. :)

    Nauttikaahan lomastanne ilman minkään sortin syyllisyydentuntoja. Muista, että jos kommentit käyvät liian raskaiksi taikka sellaisiksi, mitä vaikuttavat jo siihen, miten elämääsi elät - voit aina sulkea sivuston ja toimia omassa hiljaisuudessa ja rauhassa parhaalla katsomallasi tavalla.

    Puss och kram!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nautittiin reissusta todella!

      Kiitos muuten hyvästä kommentista ja järkevistä sanoista!

      Poista

Kiitos, kun jätät kommentin!