Tervetuloa kura!

Kun katsoo aikaa noin vuosi sitten, muistan kyhjöttäneeni sisällä. Naulassa roikkui monta kivaa haalaria, mutta mitäpä niillä teki, kun ulkoilua harrastettiin maksimissaan rattaiden kanssa. Olin sosiaalisesti liian erakoitunut enkä motivoitunut edes pojan takia leikkipuistoon, koska ahdisti liikaa. Enkä oikein tiennyt muutenkaan mitään touhuamista lapselle, joka ei osannut edes kävellä tai kiinnostua leluista. Jumitettiin siis sisällä. Kevään 2014 paskimman äidin tittelin voi lähettää postiluukussa suoraan tänne, kiitos.

Tuolloin olin varustautunut ulkoiluun todella hyvin. Meiltä löytyi haalareita, takkeja, kenkiä ja asusteita ihan liikaa. Olin ostanut kokeiluun jopa vuorellisen sadehaalarin. Se jäi kuitenkin sattuneesta syystä käyttämättä ja päätin silloin, etten enää koskaan hankkisi niin "turhaa" kapistusta. En tosin miettinyt kamalasti syy/seuraus -suhteita ja turhan haalarista teki ainoastaan oma ulkoiluun liittyvä ahdistukseni.

Tänä päivänä voin olla jo hieman ylpeä. Ollaan ruvettu käymään kolmisin leikkipuistoissa ja ensimmäistä kertaa ikinä olen tehnyt samaa myös kaksin pojan kanssa. Olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja meillä on ollut älyttömän mukavaa yhdessä. Helsingissä on aika paljon sellaisia "kerhotaloja", joiden pihalle saa mennä leikkimään ja siellä on kaikenlisäksi lelujakin tarjolla.

Kiinnitin huomiota tämän tulevan kevään suhteen pukeutumiseen ja siihen, että mikä toimisi parhaiten pienellä touhuavalla taaperolla. Arvuuttelin jälleen kerran takkia sekä housuja ja kaaduin silti lopulta enemmän haalarin puoleen. Keväällä on yleensä lumista, vetistä ja märkää. Ulkovaatteiden ominaisuuksien tulee siis olla erittäin hyvät, koska lapsen on pysyttävä kuivana. Tämän ikäinen menee vielä aika lujaa ja rapatessa roiskuu. En koskaan ole pitänyt haalarin päälle laitettavista kuravaatteista, koska ne tekevät liikkumisesta tönkköä sekä kömpelöä. Paras ratkaisu oli palata vuorelliseen sadehaalariin. 

Racoon on ollut aina sellainen merkki, että olen aktiivisesti sen ulkovaatteita kurkkinut. Tällä kertaa uudessa mallistossa ilmestyi yli söpö kurahaalari, joka ei ollut edes hinnalla pilattu. Tilasin haalarin netistä hintaan 39,90e ja siihen sopivat hanskat 12,95e. Ollaan jo nyt plussakeleillä käytetty kumpiakin ulkona ja merinovillasetin + merinovillahaalarin kanssa poika on pysynyt täydellisen lämpimänä. SEKÄ KUIVANA.

Haalari on aika naftihko. Tilasin sen meille koossa 92, joka on ihan nappi. Reima on tähän verrattuna reilusti isompi samassa kokoluokassa. Hanskat taas olivat aika valtavat, mutta niillä pystyi onneksi leikkimään ilmeisen hyvin siitä huolimatta. Tähän mennessä tuo setti on kestänyt ihan hyvin noin tunnin leikit lumimoskassa päästämättä yhtään vettä läpi. Olen tyytyväinen. Täytyy sanoa, että kyllä tämä on siistimpi, helpompi ja omaan silmääni tyylikkäämpi valinta taaperon ulkoiluun. Ulkonäkö ei tosin koskaan mene ominaisuuksien edelle, mutta parasta tässä onkin se, että nekin ovat kunnossa. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan kurahaalaria, jos joku ei ole vielä testannut. 

Huom. Tämä postaus ei ole mainospostaus. Ihan vain omaan mielipiteeseen ja kokemukseen perustuva sepustus.

Kevätminä

Kevät tulee - muutaman kuukauden päästä. Täällä on ainakin yksi ihminen, joka odottelee tuota toivoa nostattavaa vuodenaikaa jo saapuvaksi. Onhan se vähintäänkin mieltä ylentävää, kun voi alkaa suunnittelemaan kevään vaatetuksia! Kuka muu rakastaa uusien mallistojen saapumista, vastaripustettuja takkeja kauppojen rekeillä ja kauden kirkkaita sävyjä?

Pojalle pitää hankkia kenkiä, takkeja ja haalari. Olen vasta pikkuhiljaa aloittelemassa tätä projektia, koska kaikki mallistot eivät ole vielä tulleet ulos. Saatan myös pohtia joitakin vanhojen kausien kuoseja. Tänä vuonna päätin vahingossa satsata myös omaan pukeutumiseen. En ole yleensä mikään kovin innokas stailaaja itseni suhteen, koska en vain jotenkin jaksa. Enkä osaa. Myönnetään, ettei ole yhtään niin kivaa kierrellä aikuisten osastoja ja miettiä sopiiko yksikään ihana paita tähän kroppaan vai ei. 

Satuin kuitenkin löytämään kivan takin, kun poikettiin Stockalla. Oikaistiin Onlyn kautta ja tadaa; siinä se rekissä roikkui! Lompakosta löytyi sopivasti lahjakortti ja hetken päästä kävelin ulos kaupasta yhtä takkia rikkaampana. Ja "minimaterialistin" tavoin iloisena!

Tiedän, että on tärkeää miettiä asusteita. Tähän en omista juuri minkäänlaista silmää ja on jotenkin huvittavaa puhua aiheestä täällä blogissa. En vain osaa sulautua "päivänasu" -blogien joukkoon ja tämä jäänee yhdeksi HARVOISTA vaatepostauksista, jotka koskevat omaa pukeutumistani. Haluan tuoda vahvuuteni, mutta myös heikkouteni täällä esille ja tämä on erittäin suuri heikkous. En osaa pukeutua!!

Onneksi tuuri puuttui peliin ja menneellä Lanzaroten reissulla tuli pikainen tarve käsilaukulle. Kiersin halpoja (mahdollisesti huonolaatuisia) laukkurivejä ja pohdiskelin. Olen äärimmäisen tarkka laukkujen suhteen ja en juuri koskaan löydä "sitä oikeaa". Tällä kertaa kuitenkin bongasin hyllystä kauniin sinisen ilmestyksen, joka oli kaikinpuolin täydellinen. Laukussa tulee olla tilaa, mutta ei kuitenkaan liikaa kokoa. On iso plussa, jos laukku pysyy tietyssä muodossa ja siinä on jotakin esteettistä. Hankkimani laukku taitanee olla feikki ISOLLA F:LLÄ (En ostanut laukkua mistään kadulta kuitenkaan, vaan ihan paikallisesta liikkeestä.), mutta se on silti loistava... ja kaikenlisäksi ostos ei tuntunut juurikaan lompakossa. 

Kengätkin kävelivät melkein kirjaimellisesti vastaan. Olen myös niiden suhteen tarkka ja harvoin kelpuutan yhtiäkään. En kuitenkaan voinut kävellä kaupasta ulos ilman tummansinisiä Lacosten kenkiä. En ole ikinä kiinnostunut tuosta merkistä, mutta kerran kokeiltuani rakastuin heti. Kevyet, sopivat jalkoihini ja speciaalit ulkomuodoltaan; PAKKO SAADA! Nyt on sitten laukunkin edestä köyhdytty kenkien suhteen, mutta innoissani odotan kevättä ja sitä, että saan kiskoa nuo popot jalkaani.

Hassuinta tässä on se, että nämä kolme sopivat toisiinsa ihan hyvin. Takki, laukku ja kengät. Enää pitää miettiä, että hommaanko kylkeen sopivat hanskat tai entäpä kaulahuivi? En ehkä nimittäin tiedä, mikä olisi sopiva väri tähän kokonaisuuteen. Vinkkejä?

Sohvaperunasta himoshoppaajaksi

Tiedättekö, kun on hoppu. Mukamas kovakin kiire. Tosiasia on, että ei ole mitään tekemistä, mutta kuitenkin on jotakin. Sekavaa?


Meillä on talviloma miehen kanssa. Ollaan vietetty aikaa tiiviimmin yhdessä ja tehty Topin kanssa juttuja. Tuntuu niiiiin väsyneeltä iltaisin, kun istahdan koneelle, että oksat pois... Ei meinaa järki leikata ja aivot ovat asettuneet lomamoodiin.


Tähän väliin paljastan pienen asian itsestäni. VIHAAN pakkokirjoittamista. Inhoan sitä, että annetaan aihe ja alan kirjoittamaan. Se on jotenkin... yyh. Kamalaa. Tuntuu teennäiseltä ja hankalalta. Sitä joutuu pysähtelemään, pohtimaan ja ajattelemaan liikaa.

Olen kirjoittajana oikeasti spontaani. En koskaan mieti etukäteen, että mitä seuraavaksi raapustaisin, vaan se hehkulamppu syttyy pääni päällä aina yllättäen. Siinä vaiheessa sanat vain tulvivat päähäni ja nappaan kännykän käteeni alustavaa tekstiä varten. Koneella korjaan lukuisat kirjoitusvirheet ja jäsentelen tekstin. Tällä tekniikalla edetessä tulee toki joskus pelättyä ideoiden loppumista, mutta kerta toisensa jälkeen ne ajatukset vain löytävät aivoni ja huutavat päästä julkisuuteen.



Olin teitä varten miettinyt, että kirjoittaisin Topista jotakin. Näinhän siinä kävi, että asian liika miettiminen pisti pään lukkoon ja tekstiä ei synny. Sori, odotan siis vielä inspistä ja vannon sen kyllä jossakin vaiheessa löytyvän.


Yleensä on tapana, että hyvät asiat tulevat tosiaankin spontaanisti. Tästä esimerkkinä voisi käyttää tätä päivää. Olimme nimittäin laiskalla päällä jo aamusta alkaen ja tarkoitus oli ainoastaan.. löhöillä. Toinen meistä sai iltapäivästä kuitenkin ahaa elämyksen, että sunnuntain ristiäisiin pitäisi ilmeisesti se lahjakin käydä hakemassa. Päätettiin pakata tavarat mukaan ja lähteä käymään pikaisesti ostoksilla.

Ihan niin pienestä reissusta ei ollutkaan lopulta kyse. Kyseisessä kauppakeskuksessa sattui olemaan "Sembalot" eli erittäin paljon alennuksia ja tarjouksia talo täynnä. Eihän sitä malttanut enää olla kiertelemättä kauppoja. Lupasin, että ollaan ostoslakossa kuun loppuun asti. Noh, ei vissiin sitten olla enää. Hups.


Topi oli koko reissun ihan elementissään. Puhui ihan uskomattoman paljon ja osasi toinen toistaan vaikeampia sanoja. Tuntui myös, että kaverilla alkaa olemaan jäätävän hyvä tilannetaju. Monessa kaupassa maksamisen jälkeen Topi huuteli "kiitti, kiitti" myyjille ja se oli heidän mielestään jokseenkin suloista. Tämän jälkeen sateli hymyjä ja lopuksi piti tottakai vilkuttaa sekä huudella "heido". Poju päätti siis oppia sanomaan "heido",  koska YKSI ihminen sattui niin hänelle sanomaan. Kaikkea nuo lapset poimivatkin!

Meillä tarttui pienoinen "muotimokakin" matkaan mukaan. Tiedän, että olen tosi pinnallinen varmasti jonkun mielestä tämän asian takia, mutta voivoi. Tuli laitettua Topille "vähän" hassut sukkahousut jalkaan, koska tarkoitus ei ollut jäädä kauppoihin tai riisua ulkovaatteita ollenkaan. Jopa miestä hävetti ne housut, joten käytiin Popilta hakemassa uudet jalkaan. Tarkoitus oli MUUTENKIN ostaa isompia sukkiksia, koska sain juuri myydyksi pois edellisen koon pieneksi jääneet. En aio laittaa tähän todistusaineistoa niistä housuista, otan vastaan haukut pinnallisuudesta, jos niitä satelee ja teen sen naureskelleen. Omat rahani, omat mieltymykseni. Ja hei... tiedän kyllä, että maailmassa on vakavampiakin asioita.

Huom. Haalari on siis oikeastikin shortsimallinen eikä vain lyhyt.

Huom. Bodyn hihat ovat liian lyhyet ja se jää kyllä pois käytöstä. 

Topi sai hetken leikkiä muiden lasten kanssa ja pisti menemään rohkeana. Ajateltiin, että on kiva samalla antaa toisen touhuta ikäistensä kanssa, kun kerran siihen on mahdollisuus. Kovin kauaksi aikaa ei viitsitty siihen jäädä, koska oltiin kuitenkin aika myöhään liikenteessä ja se lahja poltti mielessä ärsyttävästi. Hankala miettiä, että mitä sylikummina oikein haluaa hankkia. Tavallaan kummilusikka olisi jees, mutta sitten taas vähän laimea tässä tapauksessa. Lopulta ostin nipun vaatteita ja pienen paketin kultaliikkeestä. Lahja siis sisältää käytännöllistä sekä säilyvää. Tehtävä suoritettu.

Tiesin kuitenkin, että tehtävälistalta oli periaatteessa ruksittu vasta yksi kohta yli. Olen jo pitkään tuskaillut sen asian kanssa, etten ehkä haluakaan kuivina päivinä pitää Topilla ulkona kumisaappaita. Kevät saapuu pikkuhiljaa ja meidänkin on ne lenkkarit kuitenkin hankittava. Olisihan se typerää aurinkoisena päivänä lompsutella puistossa saappaat jalassa, eikö?


Tiesin tarkalleen, että en halua ostaa Topille mitään epäkäytännöllisiä kenkiä. Kyllähän sitä tulee kuolattua kaikenlaisia popoja, mutta nyt pidän kyllä järjen päässä. Tennarit olisivat esimerkiksi aivan ihanat, mutta mitäpä niistä turhaan maksamaan tavallaan ihan vain ulkonäön takia... Katsokaa, yritän oppia kovasti pois turhamaisuudesta! (Tämä siis henkilökohtainen mielipide omasta tilanteesta.)


Olin vakaasti päättänyt, että Topille tulee laatukengät tunnetulla merkillä. Huomioiden kuitenkin sen, että ne ovat oikeasti käytönnölliset ja hyvät jalkaan. (Mitäpä sitä merkilläkään tekee, jos laatu on paskaa?) En oikein ole tähän mennessä tykännyt Prismassa ja muissa marketeissa myydyistä kengistä, koska ne ovat kamalan jämäköitä ja raskaita. Kävelemään opettelevan on aika kurja kulkea sellaisissa.

Suunnattiin ensimmäisenä siis Stadiumiin ja ilmoitin mitä etsitään. Ei mennyt kauaa, kun käveltiin kaupasta ulos hymyillen. Luotan Adidakseen ja pidän kyseisen merkin tuotteista paljon. Kokemukseni juontavat juurensa siihen aikaan, kun itse vielä urheilin. Pidellessäni kenkiä kädessäni, tiesin heti löytäneeni ne oikeat. Jalkaa tukevat, tyylikkäät ja kevyet. Topi, joka on pitänyt kävelylakkoa viimeisen viikon verran, suostui jopa ottamaan askelia keskellä kauppaa nuo uudet popot jalassaan. Hintakin oli suhteellisen alhainen ja väri sopii hyvin pojan keväthaalariin. Tämäkin tehtävä siis suoritettu.

Stadiumissa oli PALJON kivoja alennuksia. Oli järkyttävän halpoja takkeja, naisille kenkiä ja sisävaatteita. Vähän kaihoisasti katselin rekkejä, mutta pysyin päätöksessä, etten haali mitään turhaa. Ostin ainoastaan pari paitaa itselleni, koska tässä laihduttamisessa on sellainen vika, että vaatteet jäävät isoiksi. Hintakin oli vain 5 euroa kappaleelta, joten ei tuntunut missään.

Ihania kesäpaitoja <3

Pari päivää sitten kaivoin kaapista omia kevätvarusteita ja totesin, ettei niitä ollut. Kengät lensivät roskikseen, koska olivat niin puhki, kaulaliinoja ei löytynyt, laukutkin kaikki olivat aika ränsistyneitä ja värimaailma niiden löytyneiden vaatteiden kanssa ei kohdannut sitten millään. Kukaan ei halua kulkea ulkona punaisessa takissa, liiloissa kengissä, pinkin kaulahuivin kanssa ja kädessään valkoinen laukku. Aika kamalan sekavaa.

Takinhan hankin vasta viime syksynä, joten uutta ei tarvitse metsästää. Yleensä pukeudun vain tummiin ja huomaamattomiin väreihin, koska en tykkää olla näkyvä. Nyt olen kuitenkin mennyt ostamaan PUNAISEN takin. Ahdistaa usein pistää se päälle, koska tiedän näkyväni joka paikkaan. Kuulostaako oudolta? Olen silti sinnikkäästi sitä nyt käyttänyt kirjavien asusteideni kanssa, koska muutakaan vaihtoehtoa ei oikein ole.


Olin saanut tänään niin paljon jo aikaiseksi, ettei ollut mitään ongelmaa lähteä etsimään uusia asusteitakin. Tarmokkaana aloin käymään kauppoja läpi ja aika nopeasti tuo into sitten hiipuikin. Marisin kännykällä ystävälleni, etten osaa ollenkaan ostaa vaatteita omaan käyttöön, koska Topille on sata kertaa kivempi etsiä kaikkea. Onneksi sain hyviä ehdotuksia ja mukana oli ripaus tuuria. Kaikki nimittäin löytyi, joita etsinkin.

Blingbling aurinkolasit ja kaulahuivi Lindexiltä. (Lasit tulivat OSTA 3 MAKSA 2 tarjouksessa ilmaiseksi)

Ihanan kompakti laukku myös Lindexiltä.

Dinskosta löysin sitten kengät halvalla... vain 8€ (OVH 40€)

Nämä myös samasta paikasta samaan hintaan ja samalla OVH:lla.

Lopuksi suuntasin Seppälään etsimään ristiäisiin mekkoa, jonka bongasin melkein heti. Seppälään voi luottaa mekkojen suhteen aina.

Homma hoidettu. Lista tyhjä. Kappas kummaa. Pitkään stressaanneet asiat selvisivät kerta heitolla. Kai sitä pitäisi vain luottaa eikä aina hermoilla turhasta. Lopulta voin myös sanoa, että oli pitkästä aikaa oikeasti aika hyvä päivä. Ei ollut aikaa ajatella mitään tai ahdistella. Sitä vaan meni ja keskittyi.


Tulipas tästä postauksesta pitkä. Anteeksi, en ollut ihan parhaimmillani ja ehkä olin vähän tylsäkin tänään. Lisäsin puhelinkuvia, selitin sekavia ja jaarittelin. Lohduttaudun sillä, että ainakin olin aito ja spontaani jälleen kerran. Ei sitä pidä aina kaunotekstiä suoltaa, eihän?

Käykö teillä muuten koskaan näin? Päivä muuttuu spontaanisti ja yllättäen? Löydättekö itseänne ikinä tilanteesta, jossa teidän ehkä vähiten piti olla?