Tiedättekö sen, kun haluaa kokonaan unohtaa jonkun asian mielestään... Menee aikaa, että siihen pystyy, mutta mikä tunne, kun vihdoin stressi hellittää ja on hyvä olla! Vihdoin pääsee eteenpäin ja voi hymyillä ilman sitä pientä surkeaa ajatusta taustalla!
Päätin, että nyt annan periksi. Taistelin ihan oikein kunnolla sen tunteen kanssa ja päätin, että vauvakuume saa odottaa. Halusin tauon, halusin vain hetkeksi hengähtää.
Viime kierrossa emme yrittäneet, ajatelleet tai tarkkailleet. Viime kierrossa unohdin onnellisesti koko asian, koska koko joulukuu oli niin täynnä puuhaa ja muita touhuja. Tiedättekö kuinka helpottavaa! Olin oikeasti ylpeä itsestäni, että vihdoin pystyin siihen.
Huomasin kyllä ohimennen, että jossain vaiheessa ovislimat tulivat kylään. Jälkeenpäin olosuhteiden muuttuessa laskin, että ne olisivat tulleet noin kp16. Alunperin ajattelin, että en mieti niitä ja tulkoon vaan.
Löydän silti itseni täältä ruudun toiselta puolelta ahdistuneena, vihaisena ja todella surullisena. Miksei maailmankaikkeus, Jumala vai kuka näistä asioista päättääkään voi myös antaa minulle rauhaa? Jos itse olen valmis päästämään irti hetkellisesti, niin miksi joku jossakin haluaa pistää vastaan?
Jouluaattoana alkoi ihan kamalat menkkakivut ja tuntui, ettei kestäisi kauaa, kun menkat alkaisivat. Ihmettelin hetken asiaa, koska kierto oli vasta kestänyt kolmisen viikkoa. Tuntemukset pysyivät edelleen ja kovenivat koko ajan. Välillä juiliminen saattoi jopa mennä ohi, mutta palasi aina vain voimakkaampana. Joka kerta, kun näin tapahtui olin ihan 100% varma, että menkat olivat alkaneet.
Ravasin kuitenkin vessassa ja kerta toisensa jälkeen palasin ihmetellen olohuoneeseen. Ei muka vieläkään? Muuta vuotoa kyllä on ollut, mutta itse kierto vain venyy ja venyy.
Kirosin kroppaani ja ajattelin, että hemmetin paskaläjä ei toimi ilman niitä lääkkeitä, jotka jätin kierrossa syömättä. Valehtelematta en päässyt edes aamuisin ylös, kun söin Primoluttia, joten jätin ne tosiaan kokonaan pois. Tottakai kierron venyminen siis siitä johtuu, eikö?
Mistä sitten johtuu jatkuvat menkkakivut ja alamahan pistely 1,5 viikon ajan? Alkuun en rehellisesti jaksanut päätäni vaivata asialla ollenkaan, mutta siinä vaiheessa, kun heräsin aamulla järkyttävään kipuun rinnoissa aloin laskemaan päiviä. Seurailin hiljaa tilannetta ja odottelin. Kipu rinnoissa paheni, turvotus lisääntyi ja eräänä aamuna nousi maito. Siinä vaiheessa päätin, että ostan testin.
Sain negatiivisen tuloksen kp29 ja myös kp33. Eli tuskin olen raskaana. Pistää vaan miettimään, että mistä ihmeestä nämä oireet oikein tulivat? Miksi kärsin valeoireista, vaikka olin koko asian täysin onnellisesti unohtanut?
Ymmärrän kyllä virheelliset oireet, jos raskautta toivoo ja testipäivää odottaa, mutta tätä en ymmärrä! Negatiivisten testien tekeminen on AINA auttanut oireisiin ja ne ovat kadonneet, mutta tällä kertaa istun edelleen sohvalla tissit täynnä maitoa ja kipeinä kun kuolema. Menkkajuilimiset ovat aikalailla kadonneet, mutta miksi ne edes tulivat, jos menkat eivät?
Ahdistaa. Itkettää. Ärsyttää hemmetisti. Miksi tämä asia ei jätä rauhaan? Miksi oireita vain tulee, vaikka haluan asian unohtaa!!
AAARGH.
 |
| Pää etsii uutta kroppaa! Kenelläkään? |