Joulu alkaa olemaan takanapäin. Siihen kuului kaikkea mukavaa, uutta ja jännittävääkin. Ei ihan perinteinen tapaus tällä kertaa. Ihmiset toki liikenteessä olivat yhtä ärtyneitä, kiireisiä ja toisaalta taas kovin iloisia. Joulu on juhla, joka aiheuttaa paljon erilaisia tunteita. Toisille se tuo muistoja piparin tuoksusta ja toisille taas muistuu viinan haju vanhempien hengityksessä. Yksi rakastaa kauppojen ruuhkaa sekä joka paikassa näkyviä koristeita. Toinen vuorostaan kiehuu niin paljon, että tekisi mieli hautautua viltin alle.
Meidän perinteisiin on melkein aina kuulunut olla jouluaatto perheen kesken. Ollaan vietetty aatto omilla vanhemmillani tai mummini luona pohjanmaalla. Jouluista muistan lumen, pakkasesta punaiset posket, riisipuuron ja joulukuusen. Muistan myös kimaltelevat lahjapaketit, sienisalaatin ja riemunkiljahdukset. Meillä on aina ollut aika samanlainen menu sekä rytmi jouluaatossa.
Tänä vuonna stressasin joulua etukäteen. Miten tämä elämäntilanne sopisi siihen, kuka olisi pojan kanssa ja alanko vihdoin rakentamaan omia perinteitä? Mitä lähemmäksi joulu tuli, sitä enemmän ahdisti. Mitä ihmettä teen? En ikinä pystyisi tässä vaiheessa ja näillä fiiliksillä tarjoamaan pojalle samanlaista joulua, jonka itse muistan. En millään jaksaisi tehdä jouluruokia, koristella kotia ja laulaa onnellisena joululauluja. Vatsassa kiersi. Kaikki tuntuu vieläkin oudolta ja liian uudelta. Kaksi päivää ennen aattoa sanoin, että voisinpa hautautua vain peiton alle tai vastaavasti mennä jonnekin sairaiden lasten osastolle leikkimään niiden lasten kanssa ja jakamaan heille paketteja. Se toisi paljon hyvää merkitystä päivään.
Tuntuu, että joulun sanoma on kadonnut. Tuhlataan, ostetaan ja kulutetaan luontoa. Ensimmäinen joulu, kun ahdisti lahjojen ostaminen ja vastaanottaminen. Päätin, etten osta mitään turhaa. Halusin ostaa vain tarvittavia asioita ja halusin myös saada niitä.
Pojalle ostin vain täydennysjuttuja leluihin eli dubloja, autoja ja Brion junarataa. J:lle (poikaystävä) hankin uuden puhelimen hajonneen tilalle ja vanhemmilleni ostin käytännöllisiä asioita. Itse sain lahjakortteja, Iittalan astioita, kameran, pojalle uuden turvaistuimen ja muita vastaavia. Olen kiitollinen ja iloinen näistä kaikista!
Täytyy sanoa, että J oli ensin hankkinut unelmieni takin, jolla oli hintaa monta sataa. Olin todella otettu ja iloinen siitä, mutta tunsin oloni liian turhamaiseksi. Ajattelin, etten koskaan uskaltaisi käyttää sitä ja miksi tuhlata itseensä niin paljon, kun hankintalistalla oli paljon muutakin. Vaihdoin tuon takin lopulta tärkeämpään eli uuteen turvaistuimeen pojalle ja siihen kameraan. Turvaistuin on nykyään pakko olla omana, koska kuljetaan pelkästään autolla. Kamera sitten oli täydellinen idea ja helpottaa bloggaamista PALJON. Siitä saa siirrettyä kuvat kännykkään pelkän napin painalluksella. Kävi kyllä ihmeellinen tuuri, että tuo 400e kamera oli poistomyynnissä vain 150e. Alehaukkana tykkäsin älyttömästi ajatuksesta. Alesta ostetut asiat tekevät itseni onnelliseksi, koska silmissä kiiltää se säästetty raha.
Jouluaatto ratkaistiin lopulta sitten yllättävällä tavalla. Ajattelin, että viedään poika perinteiden äärelle eli vanhempieni luokse. Exmieheni meni sinne pojan kanssa ja he viettivät yhdessä ihan loistavan päivän. Kävin itsekin illalla paikalla ja olihan se mukava nähdä kaikki koolla edes vähän aikaa. Pojalla oli ollut onnellinen päivä tärkeiden ihmisten seurassa ja se teki mielen iloiseksi. Ei ollut vaikea luopua päivästä pojan kanssa, koska sain kuitenkin illan kokonaan itselleni.
Mitä sitten minä tein koko päivän? Nautin olostani ilman stressiä perinteiden suhteen, nukuin pitkään ja olin koko päivän tärkeän ihmisen kanssa. En kuitenkaan ollut valmis heittämään aattoa ihan vain olemiseksi, joten lupauduin mielelläni mukaan J:n äidille syömään. Se toi ihan erilaisen säväyksen päivään.
Jouluaterian menu oli täydellinen. Söin alkupaloja, kalkkunaa ja karpalojäädykettä. Miten erilaista! Kaikki tämä tehtiin kauniissa kodissa keskellä Töölön upeaa aluetta. Kesken syömisen pysähdyin miettimään kuinka onnekas olen. Istuin pöydässä lämpimien ihmisten ympäröimänä ja edessäni oli ihminen, jonka katseesta paistaa päivästä toiseen syvä kiintymys. Katselin tuon vanhan rakennuksen kauniita yksityiskohtia ja vedin sisääni ilmaa, joka tuoksui herkulliselta. Oli hyvä olla pitkästä aikaa.
Onnistuneen päivän päätteeksi sain sulkea vielä oman poikani syleilyyn, nauttia toisen höpinöistä ja yhteisestä olemisesta. Tehtiin kolmisin illasta erilainen ja pitkästä aikaa mentiin jouluyön messuun. Se oli vaikuttavaa, koska kirkko on aina ollut lähellä sydäntäni. Pääsi ehtoolliselle, poika siunattiin ja yhdessäolo oli sanoinkuvaamatonta. Se yhteisöllisyys sopi loistavasti päättämään jouluaaton.
Seuraavassakaan päivässä ei ollut valittamista. Suunnattiin jälleen J:n sukulaisille ja vietettii siellä useampi tunti. Täytyy sanoa, että Eira on mielettömän kaunis lumisena pakkaspäivänä. Tunsin itseni aika onnelliseksi ja tervetulleeksi. Oli pitkästä aikaa hyvä olla näinä parina päivänä. Elämä on ollut sekaisin ja tarvitsin tähän väliin juuri tätä. Lämpöä.
Tänään nukuttiin viiteen asti ja haettiin viimeisia tavaroita asunnolta. Poika oli isänsä kanssa ja sitä sai itse vaan olla ennen arkeen paluuta. En olisi voinut tällaista kaikkea kuvitella etukäteen, mutta kaikki meni hyvin omalla painollaan. Täytyy todeta, että oli ihan mahtava joulu.
Ihmiset. Yhdessäolo. Välittäminen. Läheisyys.
