tiistai 2. heinäkuuta 2013

Äiti ja oma aika


Onko äidillä omaa aikaa tai oikeutta siihen? Saako joskus lähteä ulos yksin, kun mies hoitaa lasta? Saako joskus hypätä viihteelle ja viedä lapsi mummilaan?


Mikä on oma mielipiteeni asiaan?

Äitiys on hieno asia ja siihen on sitouduttava, jos lapsia hankkii. Äitiys ei mielestäni kuitenkaan määrity siitä kuinka paljon olet lapsesi kanssa. Pitää löytää kultainen keskitie. Ei tietenkään ole hyvä, jos äiti juoksee joka paikassa koko ajan ja on oikeasti harvoin kotona. Mielestäni ei myöskään ole kovin tervettä viettää lapsen kanssa joka hetki, joka päivä ja joka viikko kaksin.

Mutta mikä minä olen arvostelemaan? Ihmiset ovat erilaisia ja toiset kaipaavat sitä omaa aikaa enemmän kuin toiset. Ei ole oikeastaan yhtä oikeaa vastausta tähän asiaan. Toinen haluaa olla lapsensa kanssa koko ajan, koska se on paras tapa viettää aikaa. Toinen taas haluaa käydä ystävillään ilman, että lapsi roikkuu helmassa. Kumpi näistä äidestä on parempi? Ei kumpikaan. 

On typerää, että äidit kisailevat tällaisella asialla. Mitä se kenellekään kuuluu, miten kukakin viettää aikansa, jos lapsi voi hyvin? 

Sain idean tähän postaukseen muutamasta kommentista, jotka tulivat edelliseen tekstiin. 

"Äideille ei kuulu omaa aikaa, on vain lasten aikaa"   

"Mutta miksi sä haluat toisen lapsen jos (vaadit ja) tarvitset noin paljon omaa aikaa?"


Olen aina miettinyt, että miksi ihmiset jaksavat puuttua toisten tekemisiin? Miksi se suu on ihan pakko avata? Johtuuko se siitä, että toiset kuvittelevat itse olevansa jotenkin erinomaisia ja täydellisiä, koska toimivat erilailla?

Olen huomannut, että joillakin äideillä on tapana omia lapsiaan hyvin vahvasti. Se on varmaan se suojeluvaisto ja äidinrakkaus. Olen itse hieman kyllästynyt katselemaan tuota toimintaa ja yrittänyt olla avoimempi. Lapsen isäkin haluaa varmasti olla läsnä poikansa/tyttönsä elämässä, mutta ei välttämättä uskalla ohittaa karhu-emoa. Olen usein poistunut ovesta ulos ja jättänyt pojat oman onnensa nojaan. Ainakaan meillä ei tarvitse miettiä pärjääkö isä vai ei, koska hän osaa käyttää omia aivojaan.

Monet äidit ovat herkästi neuvomassa ja höösäämässä, kun isän olisi tarkoitus jäädä hoitamaan lasta. Vouhkaaminen ei ainakaan nosta itseluottamusta. "Taas sinä laitoit väärät vaatteet päälle!" "Voi ei, tämä täytyi tehdä näin eikä noin!" Lapsi on kuitenkin kahden ihmisen yhteinen, joten mietin usein miksi äiti on se joka päättää kaikesta. Eikö miehellä saa olla mielipidettä? On surullista, että jotkut eivät anna isän edes tavata lapsiaan, vaikka mies olisikin kunnollinen heppu. Tehdään asioista ja tapaamisajoista niin mahdottomia, että mies päättää perääntyä. "En ole selkeästi tervetullut heidän elämäänsä."

Isän lisäksi on anoppia, mummia ja ukkia. Kaikki haluavat sylitellä ja hoivata sitä pientä ihmettä. Miksi moni tällaisessa tilanteessa valittaa, että heidän lapsensa omitaan? Äiti saa usein kuitenkin olla lapsen kanssa todella paljon, joten tuskin se tunnin sylittely on keltään pois. Itse annan kaikkien halukkaiden pidellä, hoivata ja tutustua. Ehkä (?) se näkyykin Topin luonteessa, koska poika ei vierasta ja on sellainen sosiaalinen hymypoika!

Sama koskee sitten hoitoon antamista. Miksi se on niin vaikea luottaa lapsi oman äitisi tai anopin hoitoon? Ovathan he jo kasvattaneet mahdollisesti useammankin lapsen. Olen pohtinut, johtuuko monen äidin "en tarvitse omaa aikaa" siitä, että he eivät halua antaa pientä aarrettaan hoitoon? Onko tuo lause vain tekosyy? 

Tämä on mielipiteeni, enkä tuomitse ketään. Mietin vain asioita ja tapoja toimia. Jokaisella on varmana omat syynsä miksi toimii juuri sillä tavalla, en siis arvostele. Ajattelen vain yleisellä tasolla ääneen. Miten teillä toimitaan, onko se hyvä ratkaisu vai pitäisikö jonkun olla toisin?

Itse olen ollut lapsessani aika tiiviisti kiinni. Topi on ollut muutaman kerran hoidossa, ensimmäisen kerran jo 2kk ikäisenä muutaman tunnin. Meillä on kuitenkin käynyt varasylejä ja auttavia käsiä. Iskä on hoitanut poikaansa viikonloppuisin ja iltaisin. Nyt 7kk jälkeen sain vihdoin kuukauden "lomaa" enkä pode siitä  huonoa omaatuntoa.

Ehkä joku kukkahattutäti kauhistelee tätä asiaa, mutta tämä oli se mitä minä tarvitsin. Halusin hengähtää hetken ja antaa isälle mahdollisuus päästä sisään pojan arkielämään. Olin kuitenkin koko lomani ajan kotona ja läsnä, vaikka se oli isä, joka vaihtoi vaipat, syötti tai kylvetti. En siis ollut koko kuukautta täysin irti pojastani, vaan melkein aina paikalla, jos äitiä tarvittiin.


Eräs kommentoija näki asiakseen arvostella toisen lapsen hankkimista, "kun vaadin omaa aikaa näin paljon" ja "joku muu ei voi kahta lasta koko ajan hoitaa".  Vastataanpa nyt sitten tähänkin asiaan. Haluan ensin kysyä sinulta kysymyksen.. miksi näet oman aikani nauttimisen vaatimisena? En ole vaatinut ketään hoitamaan poikaani vaan jokainen on tehnyt sen vapaaehtoisesti. En koskaan vaadi, että joku muu joutuu tekemään minun hommani. Osaan vain ottaa vastaan avun, kun sitä tarjotaan. Tottakai tiedän, että kaksi lasta vaatii hyvin paljon enemmän. Miksi en tietäisi, koska olen hommaan ryhtymässä? Ihmettelen myös, että miksi joku muu ei voisi hoitaa kahta lasta samaan aikaan. Tulenhan minäkin pärjäämään kahden kanssa päivisin.


Täytyy vielä loppuun tarkentaa erästä asiaa, että se ei tuota lisää väärinkäsityksiä. Kirjoitin viime tekstissä, että kotona olo ahdistaa helposti ja lähden usein liikenteeseen sen takia. Missään en sanonut, että ahdistus johtuisi pojastani. Sillä ei ole mitään tekemistä Topin kanssa! Uskon, että moni äiti tai ei-äiti voi allekirjoittaa sen asian, että neljän seinän sisällä oleminen ei ole aina niin kivaa. Meidän kämppä on kesällä todella kuuma ja ei todellakaan huvita tuijottaa samoja maisemia 24/7. Siispä lähden jonnekin. Ehkä Topi on hitaammin kehittynyt ryömimisessä yms, koska ollaan usein kylässä/kaupoilla/ulkoilemassa. (Ollaan me kotonakin, mutta poika nukkuu melkein 18 tuntia vuorokaudessa, joten lattialla olemiselle ei kamalasti jää aikaa.)

En tiedä teistä, mutta jos se joidenkin mielestä tekee minusta huonon äidin, että tahdon olla joskus yksin enkä aina halua istua sisällä, niin olkoon! Minähän en muiden mielipiteistä välitä. 


"Minä ainakin oon äiti, vaimo, tytär, sisko, ystävä, työkaveri...mulla on monta eri minää, eri tilanteissa. Toki 

äitiminä on aina taustalla, mutta ei se sitä tarkoita että olisin vain äiti - olen paljon muutakin.

Ja on ihan sallittua, jopa suositeltavaa, ottaa välillä "lomaa" lapsista oman ajan, harrastusten, tms muodossa."




48 kommenttia:

  1. Ihana blogi!! Ps. Hyvä että kommentoit toho karostardustin fb kuvaan koska sitä kautta löysin tän sun ihanan blogin!! :)

    VastaaPoista
  2. Täyttä asiaa koko teksti! :)

    VastaaPoista
  3. Voin myös omakohtaisen kokemuksen siivittämänä kannustaa ottamaan sitä omaa aikaa! :) Ja varsinkin vauvojen äidit. Itse olin esikoiseni vauva-aikana sen ensimmäiset 6 kk:tta hänessä kiinni ja sairastuin... diagnoosia ei saatu varmistettua, mutta sairaalahoitoon jouduin antibiootti-tippaan kolmeksi päivää. Itse epäilen, että olisi voinut olla vatsahaavan alkua, kun mahakin vasta ultrattiin kuukausi sen jälkeen kun jo olin terve. Mutta kuitenkin pointti tuossa oli, että aivan varmasti tuossa vaikutti se, että kun en antanut itseni levähtää ja sitten kävikin noin. Nyt tämän kakkosen kanssa olenkin sitten jo oppinut läksyni ja lähes päivittäin otan niitä pikku pausseja hoidosta ja mies hoitaa sen aikaa :) enkä koe siitä yhtään huonoa omaatuntoa! Täytyyhän miestenkin tehdä osansa?! :D eihän nämä lapset voi olla vain naisten juttuja, jos yhdessä tehdään. Ja lapsellekin hyvä, kun luo heti vauvasta asti siteen myös isäänsä :) minusta nuo tuommoiset jutut, ettei äidit muka tarvitse omaa aikaa on peräisin jostain kivikaudelta. Silloin kun vielä naiset oli niitä keittiö-orjia ja miehet päätti milloin sai edes suutansa avata. Mut onhan ne miehetkin nykypäivänä muuttuneet ja ihan eri hommissa kuin silloin! Mut onhan se ok, jos nainen tosissaan tykkää olla se äitiyden perikuva eli vain ja ainoastaan äiti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas hyvä kommentti! Ja kiva, kun jaoit oman kokemuksen. Stressi voi tosissaan sen vatsahaavan tehdä. Äiti on paras äiti, kun on kunnossa ja jaksaa <3

      Poista
  4. En puutu sen kummemmin tähän "oma aika" -asiaan koska mielestäni missasit tämän "erään" kommentoijan pointin täysin mutta sen verran puutun tekstiisi että vierastus tai vierastamattomuus ei kyllä johdu millään tavalla siitä kuinka paljon lapsi on muiden sylissä tai näkee ihmisiä :D se on normaali kehitysvaihe joka tulee lähes jokaiselle lapselle ainakin jossakin vaiheessa :) meidän miiolla on jo kolmas vierastuskausi menossa vaikka on pienestä asti ollut vieraiden sylissä ja näkee päivittäin vieraita ihmisiä.. Kaverin vauva taas oli aika pitkälti äitinsä kanssa koko ensimmäisen vuotensa ja vierastuskausi iskikin vasta lähempänä kahden vuoden ikää ja ihan hirmu kovana iskikin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen miettinyt miksi ihmisillä on käsitys että vierastus on pahasta. Siinä on kyse nimenomaan siitä että lapsi kokee omat vanhempansa läheisiksi ja turvaksi. Onhan vierastus ikävää kaikkien kannalta, mutta minusta se kertoo kiintymyksestä vanhempia kohtaan ja näin ollen pidän sitä hyvänä juttuna. En minäkään päästä ketä tahansa lähelleni enkä halua että lapsenikaan päästää.

      Poista
    2. Mä en tiedä paljoa vierastamisesta ja siksi siinä olikin kysymysmerkki :)

      Enkä pidä vierastamista pahana, ehkä vaan helpompaa ollut näin.

      Voihan se meillekin vielä iskeä!

      Poista
    3. Ei kaikilla lapsilla sitä vierastusta välttämättä kovasti olekaan! Niin yksilöllisiä siinäkin :) meillä esikoinen alkoi n. 8kk:n iässä vierastamaan ja vierasti niin kovasti, että ei tehnyt oikein mieli missään käydä kun tiesi, että ensimmäinen puolituntinen/tunti meni itkiessä täyttä itkua! Ja vierasti siis isovanhempiakin vaikka näki viikottain heitä. Mutta myös sellaisia lapsia lähipiirissä, jotka ovat kuin kalat vedessä tilanteessa kuin tilanteessa :) ei ainakaan huomaa, että vierastaisivat yhtään eikä vanhemmatkaan ole huomanneet. Mutta tosiaan ohimenevä vaihe tuokin! :) ja kuuluu asiaan, jos sellaista on. Koska mekin ollaan miehen kanssa aina oltu pohjimmiltaan ujoja, niin en ihmettele yhtään miksi meidän lapset vierastaa ja vieläkin, vähän vanhempanakin vierastavat :D Meillä tyttö 3 kk:tta on jo nyt aloittanut vierastamaan!! Etsii katseellaan minua ja helposti itkee, jos joku muu (esim. mummu) tulee yhtäkkiä tosi lähelle kasvoja puhumaan... :D vaikka näkee mummuaan jatkuvasti.

      Poista
    4. Mä en tosiaan paljoa tiedä vierastamisesta, mutta sen tiiän, että kaikki on yksilöitä eikä se vierastaminen pahasta ole :)

      Poista
    5. Meillä alkoi vierastus 3kk ja nyt tyttö 8,5 kk ja edelleen vierastaa vaikka me joka päivä nähdään ihmisiä sekä käydään muskarissa ja kerhoissa.. :)

      Poista
  5. Mä en henkilökohtaisesti halua olla erossa lapsista. Mulla on tylsää jos ne on jossain hoidossa. Meen ihan levottomaks ja pyörin vaan ja vahtaan kelloa, en saa mitään aikaiseksi. Ehkä se on siinä, että kun ollut äitinä jo pidempään niin on "tottunut" siihen... Tai sit se on vain mussa. Mä otan sen ns oman ajan siinä kun käyn jumpilla/salilla. Ja ollaan meillä oltu 3 yökylässäkin (muutto, mun sairaus ja ihan rehti tuuletusilta). Tuossa on hyvä linkki jonka kyllä allekirjoitan. http://olotila.yle.fi/perhe/lasten-kasvatus/lastenpsykiatri-vastaa/minka-ikainen-lapsi-kestaa-yon-erossa-vanhemmistaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin no eihän Topikaan ole ollut yö kylässä, kun kahdesti :) Ja aika usein "omalla ajalla" käyn vähän väliä touhuamassa pojun kanssa. Jokainen ottaa oman aikansa erilailla :)

      Poista
  6. Olen lukenut jo kauan blogiasi ja nyt tuli sellanen aihe että on pakko kommentoida. Olen niin samoilla linjoilla kanssasi. Meillä myös iskä viettää kahdenkeskistä aikaa pojan kanssa. Vielä ollessani äitiyslomalla sain usein miehen tultua töistä kuulla lauseen " mene vaan nyt tekemään omia juttujasi, minä olen pojan kanssa". Suurin osa ajasta vietetään kuitenkin perheen kesken, mutta minusta on hyvä että myös molemmat vanhemmat ottavat välillä ns omaa aikaa. Yökylässä poika on 1v8kk aikana ollu neljä kertaa ja aina toisten pyytämänä ei meidän kysymänä. Juuri eilen mamma kysyi koska taas tultais yökylään :) Minusta on hienoa että on ihmisiä jotka haluaa ottaa lastani hoitoon ja mielelläni annan. Luotan myös heihin ja ainot hoito-ohjeet joita olen antanut on liittynyt ruokailu- ja nukkumisaikoihin. Laitoin poikani perhepäivähoitoon hänen ollessaan vuoden koska halusin itsekkäästi mennä töihin. Tätä päätöstä myös monet ovat arvostelleet. Poikani on kuitenkin tosi sosiaalinen tapaus ja kaipaa paljon leikkikavereita, joten hänen on ollut siellä enemmän kuin hyvä olla. Olen myös luonteeltani samanlainen kuin itse kirjoitit olevasi. En viihdy kotona kokonaista päivää sitten mitenkään. Olen nyt ollut kuukauden kesälomalla ja en muista olleeni yhtään kokonaista päivää kotona :D Jokaiselle päivälle pitää keksiä edes jotain pientä ohjelmaa, jos ei muuta niin kaupassa käyntiä. Useimmiten kuitenkin käydään tapaamassa kavereita ja heidän lapsiaan joten se on lapsestani vain mukavaa. En todellakaan usko että lapselle on haittaa siitä ettei olla koko päivää kotona tai siitä että hän on ollut muidenkin kanssa kuin äidin. Uskon sen vain kasvattavan lapseni luonnetta. Perjantainakin olen lähdössä tyttöporukalla viihteelle ja jätän lapseni iskän kanssa kotiin ( surkea äiti :).

    p.s blogidi on mielestäni aivan loistava ja olen ihan koukussa siihen :) Kuulun myös faceboogin tykkääjiin jotta varmasti huomaan uuden julkaisut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että on uskollisia seuraajia ja, että teksti miellyttää :)

      Ja toiset viihtyy paljon kotonaan ja toiset vähemmän, eikä se nyt niin mukavaa tosiaan koko kesää ole sisällä kyhjöttää.

      Jokainen tietää kyllä itse myös sen, että koska lapsensa laittaa hoitoon ja kiva, että teillä tuo on ollut toimiva ratkaisu.

      Nauti kesästä ja omasta ajasta! ;)

      Poista
  7. Ihan loistavaa tekstiä! :) mä oon samaa mieltä, että kyllä äitikin tarvitsee niitä lepohetkiä, että joku muu hoitaa sitä lasta edes hetken :) aina ku me ollaan pojun mummoloissa ni kyllä mä vaan nautin, kun saan syödä/ juoda kahvin rauhassa, kun tiedän että joku osaava ihminen leikkii OMASTA TAHDOSTAAN mun lapsen kanssa :) ja kun omaksi ajaksi tosiaan riittää se, että joku muu juoksee sen pojan perässä, vaikka ihan samassa huoneessa, kun missä minä oon :) ja se on hienoa, että on niin osallistuva isä että hän HALUAA viettää aikaansa pojan kanssa, eikä vaan keskity omiin juttuihin, näitäkin kun valitettavan paljon on, että lapset on vaan äidin vastuulla, vaikkei sen niin pitäisi mennä, lapset on yhdessä tehty ja yhdessä ne myös hoidetaan :) mulla on myös sama "ongelma" ku sulla, jos joutuu olemaan vaan kotona, ni kyllä se alkaa ahdistamaan ja vaivaamaan, mä em vaan kestä sitä! Jotkut ihmiset vaan on sellasia että tarvitsee muita ihmisiä ja muita ympäristöjä elämäänsä, toisille taas riittää ne neljä seinää mitä katella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmiset on erilaisia, kuten sanoit :) Ja onhan se totta, että toiset viihtyy kotona, mutta minä en :D On kiva liikkua muualla ja tavata tuttuja, ystäviä sekä sukulaisia. Pääsee aivotkin tuulettumaan.

      Ihanaa, että saat omaa aikaa välillä :)

      Poista
  8. Hyvä että otat omaa aikaa, näin sä itse ja Topi voitte paremmin. Mikään ei ole pahempaa kun itsensä loppuun kuluttanut äiti. Näin näitä burnoutteja, hylkäämisiä, epäonnistumia tms pahempaakin tulee. Vika pitää olla itsessä jos ei osaa ottaa apua vastaan tai sitä pyytää. Turha siitä sitten mennä vinkumaan toisen blogiin :) kateellisten puhetta. Musta on muutenkin hyvä että lapsi näkee muitakin kun pelkästään sitä yhtä ja samaa naamaa, oppii ainakin olla vierastamatta ja luomaan omia erilaisia ihmissuhteita :)

    VastaaPoista
  9. Niin...Mä en ainakaan jaksais lasteni kanssa ellen sais "omaa aikaa". Päivät käyn töissä,illalla kotona odottaa kotihommat ja 2- ja 5- vuotiaat vilkkaat pojat sekä vielä hiukan äitiä tarvitseva 17-v. Pienimpien isä tapaa lapsiaan n. kerran kuussa vajaa 2 tuntia. 5-vuotiaalla ylivilkkautta,keskittymisongelmia ja itsesäätelytaidot hiukan puutteelliset. Mä TARVIIN joskus aikaa ihan olla vaan - tai vaikka siivota - sekään ei poikien kanssa onnistu.
    Tytön ollessa pieni olin mäkin nuori ja jaksoin,en niinkään kaivannut omaa aikaa. Nyt oon ylittänyt 40-v - rajapyykin enkä jaksa siivota ja touhuta kun pojat nukahtaa (22.30) - hyvä että jaksan ylipäänsä olla edes hetken hereillä.
    Suvaitsevaisuus kunniaan - kaikki me ollaan erilaisia ja kaivataan/tarvitaan eri asioita. Kaikkien äitien ei tarvii olla yli-ihmisiä,pääasia että jokainen menee voimiensa mukaan jotta jaksaa ja pärjää!

    VastaaPoista
  10. Mä en pysty olemaan erossa mun tytöstä. Kaksi kertaa tyttö on ollut äidilläni hoidossa. Toisella kerralla käytiin miehen kanssa elokuvasta enkä muist yhtään mitä siinä tapahtui kun mietin tyttöä koko ajan ja toisella kerralla olin hammaslääkärissä. Tyttö on ollut siis 7 kk aikana 2,5 tuntia hoidossa. Toki isänsä kanssa on ollut jos olen käynyt kaupassa ym mut sitä en laske hoidoksi koska isä on yhtä hyvä hoitaja kun minäkin. Mä en osaa nauttia siitä että tyttö ei ole mun luona. Mä saan omaa aikaa kun tyttö nukkuu ja se riittää minulle. Yökylään en aio antaa ennen vuoden ikää. Johanna laittoikin jo tuon linkin mikä on mun mielestä täyttä asiaa.

    Miten olet saanut ajan kulumaan jos olet kuukauden ollut lomalla lapsesta ? Miksi halusit lomaa ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen on erilainen ja toiset haluaa viettää kaiken aikansa lapsensa kanssa :)


      Olen ollut kuukauden "lomalla". Eli suomeksi olen nukkunut pitkään ja mies on hoitanut arkiset hommat mm vaipan vaihdon, syöttämiset ja iltakylvyt. Kotonahan mä koko ajan olen ollut. Levännyt, lukenut ja kirjoittanut. Ja siinä välissä aina leikkinyt ja touhunnut pojan kanssa.

      Olen siis saanut viettää kuukauden rennompaa elämää ilman, että pitää nousta aikaisin ja miettiä mitäs nyt syötäisiin. En ole huidellut kuukautta muualla.

      Poista
    2. Ja siksi halusin viettää tällaista aikaa, koska yleensä arkena olen se joka hoitaa enemmän asioita ja mies viettää sitten sitä leikki-aikaa. On mukavaa vaihtaa välillä roolia, niinkun nyt teimme.

      Poista
  11. Mä oon niin täysin samaa mieltä sun kanssa! Jokainen äiti tarvii vapaa aikaa ja se ei oo pois siltä lapselta. Ylesimmin äiti on kuitenki se jonka kanssa lapsi viettää päivät pitkät, kyllä ne lapset tykkää välillä olla jonkun muunki hoidossa ku äitin :D Ja minkä sille voi jos on niin paljon auttavia käsiä tarjolla (myös mulla) enkä tietenkään kieltäydy avusta! ;) Toisilla siihen ei ees oo mahdollisuutta, mut onneks meillä on. Pysyy itsekin virkeämpänä ja on entistä mukavampi palata taas kotiin arjen keskelle rakkaiden luo kun on ollu vähän tuulettumassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Ja kyllä ainakin Topi haluaa olla isänsäkin kanssa. Nauttii siitä ajasta paljon!

      Olen onnellinen, että mulla on niin paljon auttavia käsiä lähellä :)

      Poista
  12. Niin totta. Omaa aikaa tarvitaan. Tälläki hetkellä otin omaa aikaa ja lähdin tyttöystävien kanssa tampereelle ja mun mies, V:n isä jäi mielellään tyttärensä kanssa kahdestaan. Nyt ainakin jaksaa paremmin eikä tarvii taas hetkeen mihinkään lähteä. Olen täysin samaa mieltä kanssasi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että saat omaa aikaa <3 Ja oli varmaan kiva reissu? :)

      Poista
  13. Oon samoilla linjoilla sun kanssa. Saattaa olla, että jotkut äidit ei sitä omaa aikaa tarvitse, mutta minä en ainakaan kuulu heihin. Kun saan välillä hetken rauhassa keskittyä johonkin omaan juttuun, niin jaksan taas paremmin touhuta pikku-ukon (6 kk) kanssa. Ja ärsyttävän usein se "oma aika" mielletään heti totaaliseksi poissaoloksi lapsen luota, baarireissuiksi yms, vaikka todellisuudessa (ainakin meillä) se voi tarkoittaa ihan vaan sitä, että isä on lapsen kanssa ja äiti saa rauhassa vaikkapa kirjoittaa blogia tai käydä kaupassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Itse useinkin kirjotan juuri blogia, käyn koiran kanssa lenkillä tai vaikka pesen pyykkiä! :)

      Poista
  14. Myönnän että minäkin tarvitsen omaa aikaa, ja näin kesäisin sitä saan kun mies ja lapset paljon mökillä.
    Musta lapset ei silloin ole HOIDOSSA koska isä on yhtä täys vertainen vanhempi kuin äitikin.
    Se on kaikkien oma asia kuinka paljon sitä omaa aikaa tarvitsee. Ja kyllä se on niin että jos äiti voi hyvin niin lapsetkin voi.
    Parempi välillä latailla ku käydä ylikierroksilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta :) Isälläkin on oikeus lapseen/iin ja lapsella/illa oikeus isän aikaan!

      Poista
  15. "Olen pohtinut, johtuuko monen äidin "en tarvitse omaa aikaa" siitä, että he eivät halua antaa pientä aarrettaan hoitoon? Onko tuo lause vain tekosyy? "

    Se lause ei ole tekosyy, minä esimerkiksi en tarvitse omaa aikaa, mutta otan sitä jotta pääsen urheilemaan. En tosin koe sitä varsinaisena omana aikana kun lapsi on kuitenkin kotona isänsä kanssa ja lenkin jälkeen olen kuitenkin taas heti käytettävissä. Omaksi ajaksi kutsun ehkä enemmin sitä kun lapsi tosiaan viedään kodin ulkopuolelle hoitoon mummolaan. :) Poika on nyt 7kk ja on ollut kahdesti mummolassa yökylässä kun ollaan miehen kanssa oltu omilla menoillamme. Hyväähän se on tehnyt käydä, mutta ainakaan omalla kohdalla ei ole minkäänlaista suoraa tarvetta ton kaltaiseen omaan aikaan. :) Se että haluan viettää aikaani lapseni kanssa on ennemmin niin että haluan nauttia siitä kun hän on vielä pieni, ne kun kasvavat niin kovin nopeasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan kaikki erilaisia ja jokaisen tapa toimia on sallittavaa :)

      Urheilu on kyllä hyvä tapa "hengähtää"!

      Poista
    2. Totta! Se on mulle sopiva tapa ottaa pieni hetki yksin. :) Haluun vielä sanoo sen että ymmärrän kyllä niitäkin jotka tarvii omaa aikaa enemmän. Lapset on erilaisia ja äidit on erilaisia ja jokaisella perheellä on se oma paras tapa toimia. :)

      Poista
    3. :)

      Täytyy kyllä sanoa, että onneks kaikki on erilaisia. Olis aika tylsää, jos maailma olis kopioita täynnä ;)

      Poista
    4. Näinpä! :D

      Poista
  16. siis oikyllä, äiti tarvitsee omaa aikaa! mutta lapsi myös paljon äidinaikaa. molempiparempi:)

    VastaaPoista
  17. Ihan hyvä teksti mutta haluaisin vielä kysyä että millä tavalla ei ole tervettä olla vauvan saatavilla koko ajan? Mun mielestä luonto on sen niin tarkoittanut ihan imetyksenkin kannalta että äiti ei ihan pienen vauvan luota lähde. En halua opettaa vauvaa pullolle, voihan olla ettei se huoli rintaa enää niin kuin eräälle ystävälleni kävi. Ja vaikka pienen kanssa koko ajan olenkin niin en erityisemmin koe tarvitsevani "omaa aikaa" enkä mitenkään sekoa kotona. :) Mulle on se ja sama miten muut tekee, ei ole epätervettä saati sitten epätavallista kumpikaan tyyli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkotin enemmän semmosta, että ei ikinä ikinä anna kenenkään muun hoitaa lastaan saatika pitää sylissään. Mutta se oli siis mun mielipide vaan :) Enkä mä oo mikään arvostelee muita.

      Poista
  18. Sulla on tosi kiva blogi mitä nyt oon tätä selaillut :) varmasti aion jäädä jatkossakin seuraamaan :) mulla on kans poika, 7kk vanha.

    VastaaPoista
  19. Äiti (ja myös isä) tarvii omaa aikaa, tai ainaki suurin osa meistä. Mie ainaki tartten, ettei pää hajoa. Onhan se lapsen/lastenki kannalta hyvä, että äiti on pirteä ja jaksaa touhuta, kun välilä pääsee levähtämään. Mie olin viime viikola ekaa kertaa poissa kotoa kuopuksen syntymän jälkeen kaksi päivää, ja hengissä ne täälä oli vaikka olivat iskän kanssa olleetki ;). Ens viikola lähen toisele puolen Suomea häihin, sielä menee 3 vuorokautta. Ja meinaan jättää muksut isälleen. Minua on kritisoitu kyseisestä asiasta, ettei äidin pitäs olla poissa lapsensa (kuopus 8,5kk) tyköä noin kauaa. Siis äidin. On se kumma että isä sais (ja saa) kyllä mennä miten tahtoo. Ikuisuusaihe, joka saa sapen kiehumaan :D.

    Siitä vielä piti kommentoida, että en usko, että Topin myöhäinen liikkeelle lähtö johtuu siitä, että oletta ollu menossa niin paljon. Jokainen oppii aikanaan :).

    Pitää alkaa ihan tosissaan lukemaan sinun blogia, tykkään!

    VastaaPoista
  20. Kommentoin nyt hieman myöhässä, mutta päätin kuitenkin kertoo oman mielipiteeni. Voin sanoo, että oon niin paljon parempi äiti, kun saan olla myös erossa pojasta (1 v 4kk). Poika oli ekan kerran viikonlopun hoidossa (mun porukat tuli meille), kun me käytiin miehen kanssa Tallinnassa nukkumassa ees muutamana yönä kunnon yöunet ja tuli tarpeeseen. Meillä molemmat isovanhemmat haluaa ottaa lasta yökylään ja tottakai se sallitaan. Mun vanhemmat tulee kyllä tänne, kun niillä on sen verran pitkä matka.

    Lapselle tekee hyväää esimerkiks tutustua isovanhempiin ja saada "laatuaikaa" myös heidän kanssaan. Ja meille vanhemmille pieni hengähdystauko tulee aina tarpeeseen. Mä tiesin jo ennen pojan syntymää (kirjottelin asiasta myös blogiini), etten tuu jäämään kotiin kovin pitkäks aikaa. Onneks mulla on mies, joka haluaa viettää pojan kanssa aikaa ja halusi jäädä hoitamaan poikaa kotiin koko kevääks. Ei taloudellisesti järkevä ratkasu, mutta pojan kannalta kyllä. Mä lähin töihin vuoden alusta ja niiin nautin siitä. Monet kritisoi mun ratkasua, mutta se oli kuitenkin meiän tilanteessa järkevää.

    En myöskään viihdy kotona samasta syystä kun sinä. Mulla vaan hajoo pää, jos oon kotona kaiket päivät. Äitiysloman aikana tuli kierrettyä lukusia kirppareita ja muuten vaan oltua kaikkialla muualla kun kotona. Välillä myönnän myös laskeneeni tunteja miehen kotiin paluuseen. Mulle oli tavallaan "shokki" jäädä kesän ajaks kotiin pojan kanssa. Meni muutama viikko sopeutuessa asiaan ja yllättävän hyvin on kuitenkin menny.

    Eilen poika alotti perhepäivähoidossa, jossa saa omanikästensä seuraa ja mä saan vähän vapaa-aikaa (oon siis kotona siihen asti, kun kouluissa tarvitaan opensijaista.

    Näin meillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, että kovin monikaan jaksaa vaaan möllöttää kotona lapsen kanssa saatikaan että pää kestää. Jokainen toimii niinku parhaakseen näkee. Ja teille selvästi oli hyvä välinta, että poika meni hoitoon :)

      Poista

Kiitos, kun jätät kommentin!