Unihiekkaa

Lueskelin tuossa vanhaa blogiani. Sen surkeus ja laadun taso saa painumaan maanrakoon. Tekstit ovat lyhyitä ja juosten tekaistuja. Miksi olen edes kirjoittanut, jos en kerran voinut tehdä sitä kunnolla?

Tähän blogiin panostan. Mietin usein pitkään mitä kirjoitan ja yritän tuottaa laadukasta tekstiä. En toki takaa onnistuvani siinä, mutta ainakin yritän.

22.12.2012 vanhasta blogistani löytyy kirjoitus vauvojen nukkumisesta. Valvomista, herätyksiä, itkua. Tammikuussa meidän yöt hiljenivät ja poika on nukkunut ongelmitta. Tällä hetkellä taudin oireet kuitenkin aiheuttavat levottomia öitä. Sen kunniaksi kopioin alle tuon tekstinpätkän, josta kuultaa epätoivo ja turhautuminen valvoskelun takia. (Kirjoitustyyli <3)

"Varmaan monien vanhempien huulilla pyörii sama kysymys; miksi vauvat eivät nuku yöllä?

Päivällä unta riittää ja rauhaa.. Yöt menee seurustelun tai itkun kanssa. Mikä ihme sekoittaa oikeasti melkein jokaisen vauvan rytmin päinvastaiseksi!?

Itse haluaisin kuulla tähän vastauksen, edes jonkinlaisen. Meillä nimittäin valvotaan tänne kahteen/kolmeen joka yö. Päivällä nukutaan kyllä melkein puoleenpäivään asti. Itse vaan en saa enää sitä kunnon unta aamusesta ja olen rättiväsynyt koko päivän.

Nuku kun vauva nukkuu! Hyvä neuvo..mutta vaikea toteuttaa. Sitä pitää tehdä muutakin, kuten syödä tai pestä hampaat ja siivota.

Onneksi on joululoma ja mies apuna. Iskä nukutti juuri poikansa ja minä sain pienen oman hetken tämän blogin ja kaakaon kanssa.

Kinkku on uunissa ja talossa hiljaista.."

Normaalina iltana Topi syö puuron kahdeksalta ja sen jälkeen kylvetään. Kylpeminen on tässä talossa miesten hommaa ja siellä se iskä jaksaa lotrata poikansa kanssa joka ilta. Melkein tarkalleen 20.30 Topi on sängyssä unipussi päällään iltasatu luettuna. Minä suukotan, luen iltarukouksen ja tyrkkään pullon pojan suuhun mobilen soittaessa tuttua säveltään pinniksen yläpuolella. Pullon pitäjä vaihtuu ja poika painaa silmänsä kiinni äidin häipyessä pois huoneesta.

Yö-unille valmis vauva.

Parin tunnin sisällä kuuluu yleensä pientä yninää itkuhälyttimestä ja usein pelkkä tutti riittää, mutta joskus tarvitaan vielä tippa maitoa. Usein mennessäni nukkumaan laitan ihan vähän maitoa pullon pohjalle ja nappaan Topin meidän sänkyymme. Maito on sitä varten, että poika tuudittuu varmasti takaisin uneen. Seuraava syöminen tapahtuu joskus kuuden aikaan tai vasta aamulla. Ylös nousemme klo 07-09.

Äidin viekussa <3

Melkein aina vierestäni herää naureskeleva iloinen poika. Topi avaa silmänsä ensimmäisenä ja joskus leikkii pehmoillansa puolikin tuntia ennenkuin kaipaa seuraani. Lopullisesti herään siinä vaiheessa, kun joku kiskoo hiuksiani, repii paidastani tai tunkee omaa naamaansa minun naamaani kiinni.

Tyytyväinen poika.

Vaihdamme vaipan ja toisen yökkärin hikisen tilalle yläkerran kylpyhuoneessa. Lattialle on levitetty äitiyspakkauksen makuupussi ja siinä on mukava paikka makoilla, kun äiti pesee hampaat ja harjaa hiukset. Alakerrassa laitan Topille puuroa ja sekaan hieman hedelmä-sosetta. Aika pian aamupalan jälkeen väsymys iskee taas ja siirrymme takaisin nukkumaan.

Topilla on oma "pesä" meidän sängyssä.

Äitin paikka on kuitenkin parempi kuin oma; sinne on aina pakko valua.

En ikinä uskonut, että osaisin nukkua päivällä, mutta kyllähän siihenkin näköjään tottuu! Nukun nykyään aina aamun ekat päikkärit Topin kanssa. Joskus ne kestävät puoleen päivään ja joskus herätään vasta klo 15. En valita!

Jokin aika sitten poikaa piti kääriä näin, jos halusi pitkät päikkärit.

Päikkäreiden jälkeen lähdemme liikenteeseen rattaiden kanssa. Niissä Topi vetää vielä muutamat pikatirsat. Näiden lisäksi poika nukkuu joskus kotonakin hetken. On se pienen vauvan elämä rankkaa, kun täytyy nukkua niin paljon!

Päiikyt rattaissa.

Iskä ja poika - molemmat sammu bussiin.

Miten paljon teillä nukutaan? Kuinka usein ja milloin? Ikä? (Topi kohta 7kk!)



Ps. Kuvien laatu on sitten mitä on.. kännykällä otettuja ;)