Äitihirviöt bussissa.

Ah, bussilla matkustamisen riemu ja se kuinka äidit rattaineen otetaan huomioon. Not - ainakaan Espoossa.

Mistä aloittaisin?

Äidit mielletään laiskottelijoiksi, jotka pitävät vähän vapaata kotosalla rentoutuen. Ei vastuuta, ei töitä eikä etenkään kiirettä. Mikään noista ei pidä paikkaansa ja on vähän sääli, että ihmiset tajuaa asian vasta tullessaan itse äidiksi.

Myös äidillä voi olla menoja ja tapaamisia tiettyyn kellonaikaan. Menemiset ja tulemiset pitää rytmittää lapsen syömisen ja nukkumisen mukaan. Voin sanoa, että itse en ole lomaa nähnytkään sitten viime lokakuun.

Mieti tilanne, jossa lapsi on juuuuri nukahtanut rattaisiin ja tiedossa on rauhallinen bussimatka sovituille vauvatreffeille. Odottelet tyytyväisenä bussia, joka saapuukin pian. Kahdet rattaat. No ei se mitään, seuraava tulee parin minuutin päästä. Sekin on täynnä. Ja sitä seuraava ja sitä seuraava. Haet epätoivoisesti reittiä muuta kautta ja reittiopas ehdottaakin sopivaa, joka tosin kestää TUNNIN pidempään, kun perusreitti. Vauva ehtii herätä ja on nälkäinen bussissa --> huutoa. Kaikenlisäksi myöhästyt sovituilta treffeiltä pahasti.

Näin Espoossa. Kerta toisensa jälkeen jäädään pysäkille, koska bussiin ei mahdu. Kaupunkia ei varmaan kiinnosta pätkääkään lisätä muutamaa vuoroa, jotta useampi äiti lapsineen pääsisi kyytiin. Tai hankkia niitä busseja, joissa on rattaille kolme paikkaa.

Seuraavaksi puhun niistä itsekkäistä omaan napaan tuijottavista vanhemmista. Kyllä savu nousee korvista avaruuteen asti, kun et pääse bussiin 25 asteen pakkasella 2kk ikäisen vauvan kanssa, koska kyydissä on kahdet TYHJÄT matkarattaat, jotka saa nanosekunnissa kasaan.

Miksi rattaiden kasaaminen on niin vaikeaa? Ja varsinkin, jos lapsi on 3-4 vuotias ja pystyy istumaan tavallisella penkillä. Eikö ihmiset oikeasti välitä paskaakaan toisista? Kunhan itse pääsee perille niin kaikki on hyvin. Tosin joillekin ne rattaat on kauppakassin pidikkeenä ja sehän niiden tarkoitus onkin, eikö?

On myös ihmisiä, jotka roudaa rattaita mukanaan saadakseen ilmaisen kyydin. 7 vuotiaan ei kuulu enää istua rattaissa ja mielestäni se on jo nöyryyttävää jopa lapselle. Jonain päivänä joku tarkastaja kurkkaa myös niihin oikeasti tyhjiin vaunuihin, joissa on ruokapussi harson alla ja sakottaa pummilla matkustajaa  - ainakin mun haaveissa.

Sitten löytyy vielä pikkuvikoja, joista pakko mainita. Jos olet bussissa, joka on täysi ja olet jäämässä yhden pysäkin päästä pois, niin olisiko se kovin kamalaa kävellä vähän extraa? Harmillisen usein bussiin yrittää kyytiin rattaita mahtumatta niihin. Sitten bussissa ollut äiti jää lapsineen seuraavalla pysäkillä, joka saattaa olla 500m päässä! Mitä, jos se bussiin yrittänyt olisi oikeasti tarvinnut kyytiä pitkälle ja jäi pysäkille ainoastaan siksi, ettei toinen äiti jaksanut kävellä pienen pientä matkaa?!

Rajalliset mahtuvuudet busseihin ovat aiheuttaneet kränää ja tappeluja äitien keskuudessa. Sitä juostaan edelliselle pysäkille, että varmasti mahdutaan bussiin, sitä ollaan koppavia ja ilkeitä eikä monikaan tunnu ymmärtävän, että ensimmäinen pysäkillä menee ensimmäisenä bussiin eikä se joka ehtii ensin.

Hyvät ihmiset käyttäkää järkeänne ja ajatelkaa muita! Jonain päivänä te olette samassa tilanteessa ja kyllä sitten harmittaa, kun jää kyydittä pysäkille itkemään. Ja niiden rattaiden kanssa pääsee ilman lippua, vaikka ne olisivatkin kasassa.. kunhan on lapsi mukana. Muistakaa, että te siirrätte käytöksenne lapsiinne. Siinä voi sitten syyttää vain itseään, kun kotoota löytyy koppava ja itsekeskeinen kakara.

Olen puhunut. Jos vedät herneen nenääsi tekstistä, suosittelen katsomaan peiliin. Niin ja tiedän, ettei kaikki luojan kiitos ole tällaisia.

Mukavaa sunnuntaita!