perjantai 16. elokuuta 2013

Äitiyden kilpajuoksu



Olen varmaan jo aikaisemmin kirjoittanut tästä aiheesta, mutta pakko (mahdollisesti) toistaa itseäni, koska ärsyttää jonkun verran. Tosin en ole kovin ärsyyntyvää tai suuttuvaa sorttia yleensäkään, joten tämän tytön "ärsyyntyminen" tarkoittaa ainoastaan sitä, että asiasta pitää mainita ääneen ja sitten se jo unohtuukin.

Aiheena on siis ihmisten välinen kilpailu tai enemmänkin ÄITIEN välinen kilpailu. Kenen lapsi osaa mitä ja blaablaa..

Oikein suututtaa katsoa Topin syntymän jälkeisiä aikoja, kun itse kuuluin tähän lastaan hehkuttavaan massaan. Ei siinä mitään, tottakai omaa lasta kuuluu hehkuttaa!! Mutta missä mennään yli?

Äitien mielestä lapsen kehitys on ihanan kutkuttavaa ja hienoa. On kiva, kun voi riemuita oman lapsensa virstanpylväitä ja jakaa ne ystävilleen. Joitakin heistä ne kiinnostavat ja toiset eivät välitä hevonkakkaakaan. Itselleni on ainakin tärkeää, että ympärillä on ihmisiä, jotka riemuitsevat Topin ensihymystä tai ensimmäisistä askelista.

Tavallaan tämä blogikin on sitä varten, että saan kirjoittaa ylös asioita mitä meidän elämässä tapahtuu. Saan jakaa uusia hienoja juttuja, hehkuttaa edistystä ja purkaa mieltä painavia asioita teidän lukijoiden kanssa. Miten yksi pieni tekstiin jätetty kommentti voi sykähdyttää sydäntä niin paljon?

Hehkuttaminen on siis ihan okei, mutta toisilla se menee pikkasen yli äyräiden. Keksitään tarinoita, liioitellaan älyttömästi ja kilpaillaan.

Miksi ei voi olla tyytyväinen oman lapsensa tahtiin, vaan sitä pitää laittaa lapsi tekemään asioita, joihin se ei pysty? Ainoastaan sen takia, että pääsee näyttämään muille äideille, että HÄHÄÄ meilläkin osataan! Onko se muka niin noloa, jos lapsi ei opikaan samassa tahdissa kuin muut? En itse ainakaan nää mitään järkeä siinä, että lavastetaan tilanteita, jotka eivät pidä paikkaansa.

Meillä äideillä menee joskus vähän yli. Kun kysytään lapsen luonteesta niin on jotenkin puuduttavaa lukea samaa litanjaa "iloinen, nauravainen, sosiaalinen, täydellinen, kakkaa ruusuntuoksuista kakkaa..." Ihan varmana jokaisessa lapsessa on edes yksi "huonompi" luonteenpiirre, mutta miksipä kukaan niitä esiin toisi? Silloinhan joku toinen voisi luulla, että perheen elämä ei olekaan siitä kansion kauneimmasta kiiltokuvasta.

Ihan sama asia näkyy siinä, että jos olet huolissasi lapsestasi kehityksellisesti tai vaikka sairastumisen takia, joidenkin on pakko siihenkin väliin tunkea pönkittämään omaa mainettaan. "Meilläpä ei olekaan koskaan sairastettu!" tai "Meilläpä osaskin jo silloin ja tällöin tämänkin asian."

Huvittavinta tässä kaikessa on se, että se tyttövauva joka "ei ikinä itke", karjuukin jonain päivänä takanasi kauppajonossa. Tai se poika, joka "osaa istua jo tosi hyvin 6kk iässä", onkin letkumakarooni vauvakerhossa. Ihmisiin tulee törmättyä, joku tuntee jonkun aina. Miksi siis värittää värikirjaa virheellisesti, koska joku sen epäkohdan kuitenkin tulee huomaamaan!

Ihan miten vaan, jokainen taaplaa tyylillään. Onneksi olen itse tullut järkiini, eikä tarvitse lisätä omaa nimeä ärsyyntymislistaan enää. En väitä olevani täydellinen, mutta ainakin yritän ihan hemmetisti olla ihan tavallinen äiti ihan tavallisesta perheestä, jolla on ihan tavallinen vauva eikä mikään SuperTopi.

Topi ei ole kehityksessä mitenkään ensimmäisten joukossa. Poika osaa ryömiä, ottaa pinsettiotteen ja joskus nousta hetkeksi tukea vasten. Varmaan 95% samanikäisistä osaa tuplasti enemmän. Voivoi, Topi on äitin pieni palikka ja kehittyy omaa tahtiaan tai sitten fysioterapian avulla. Mutta asia ei ahdista ollenkaan enkä tunne olevani huonompi äiti kuin kukaan muukaan. Ollaan käytännössä lähtöviivalla, kun ensimmäiset ovat ehtineet jo maaliin, mutta en häpeä poikaani tai ole pätkääkään pettynyt!

Elämä ei ole vain vaaleanpunaista hattaraa ja jotkin asiat eivät mene niinkuin on suunnitellut. Aina se ei ole pahasta. Minä ainakin uskallan ottaa vastaan myös ne asiat ja myöntää, jos meillä jokin tökkii. Haluan olla rehellinen ja kertoa totuuden. Tämä blogi ei ole värityskirja vaan päiväkirja! Kuka valehtelisi päiväkirjalleen?

27 kommenttia:

  1. niinpä.. minulle ainakin blogini on päiväkirjani ja sitä voi olla sen vuoksi myös inhottava lukea. jos vituttaa niin sitten vituttaa ja jos olen onnellinen olen onnellinen myös blogissa. ja meidän vajaa 8kk tyttö on paljon teidän topia edellä kehityksessä, lälläslää! no joo, eniten mua ärsyttää äitien julmuus toisiaan kohtaan. Siis se että teetköhän sä topin kanssa jotain väärin kun se ei kehity nopeemmin, tai teetkö sä jotain väärin kun topi kehittyy nuin nopeesti.
    Toki mun lapsi liikkuu jo hyvin, mutta senhän täytyy johtua siitä että se on ollu niin paljon yksinään lattialla että sen raukan on ollut pakko oppia itse liikkumaan päästäkseen ihmisten luo.. joooooo... Äidit on kaikessa vertaistuessaan myös maailman julmimpia ihmislajeja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. VOi ei nyt sinäkin ilkut siellä.. iiigh :D Vitsivitsi.

      Joo toi julmuus on kyllä niin argh. Munhan vika se tottakai on, että poika ei osaa jotakin. Ja mulle on just tosta sanottu, että pidän muka liian vähän lattialla jne. Voi ollakin, että oon pitänyt, koska oli koliikki/refluksi vauva ja poikaa piti kantaa 24/7 ekat 3kk ja sitten vielä pari kk päälle suurimman osan päivästä. Mutta sehän olikin mun vika eikö? ;)

      Äidit on julmia, mutta sit taas toisia äitejä tarvitaan. Koska äiti ymmärtää äitiä parhaiten :)

      Poista
  2. Mun mielestä tää on vähän turha aihe ärsyyntyä koska jokainen lapsi on yksilö joka kehittyy omaan tahtiin. Ei siihen pysty äiti vaikuttamaan yhtään!
    Miten ihmeessä kukaan ajattelisi että on noloa jos oma lapsi ei osaa jotain juttua tiettyyn ikään mennessä. Ajatteleeko kukaan oikeesti jonkun omaa lastaan koskevan jutun olevan NOLOA? Ei ole mulla ainakaan käynyt mielessäkään :D

    Mä olen ylpeä lapsestani ja haluaisin kailottaa koko maailmalle uudesta taidosta mikä opittiin. Se on mun mielestä ihan normaalia :)
    Mutta kerron myös jos jotain ei osata. Mun tyttö oppi istumaan 7,5kk iässä ilman tukea kun jonkun toinen lapsi istuu jo puolivuotiaana. Mitä sitten ? Edelleenkin, jokainen on yksilö eikä tässä asiassa yksinkertaisesti voi kilpailla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mua siis ärsytä, jos jonkun lapsi kehittyy nopeasti. Ei mua ärsytä, jos joku hehkuttaa lastaan.

      Mua ärsyttää liioittelu, valehtelu ja lavastaminen. Tiedän niitä äitejä, jotka on pettyneitä lapsiinsa, koska ne eivät osaa jotakin ja sitten lavastavat tilanteita, jotka ei pidä paikkaansa. ELI lapsi joutuu tekemään jotakin, mitä ei oikeasti osaa. Miksi? Jotta ei varmana oltais vikoja, jotka osaa jotakin.

      Ja olen mäki ylpeä ja niin kailotan mäkin! :D Ja sanoin monta kertaa, että se on normaalia ja niin saa tehdä. ELi siitä en puhunut ollenkaan.

      Meillä oppi istumaan 5kk iässä, mutta ei osaa vieläkään 10kk iässä nousta itse istumaan. Nopeaa ja sitten taas superhidasta. Ei haittaa :)

      Poista
  3. Onko tää nyt mun kommentista talvimammoissa? Vähän sellanen fiilis tuli :D Vaikka mä kyllä kerroin negatiivisetkin puolet mielestäni että sinänsä ei osu kohdille.. Tuli vaan sellainen olo heti kun tän luin.. Mua itseä lähinnä vaan huvittaa nämä "supervauvojen" äidit, mun puolesta jokainen saa keksiä millaisia satuja ikinä lystää, se ei oo multa millään lailla pois :D Ihmettelen kyllä mitä joku siitä saa enkä myöskään ymmärrä sitä että pitää pakotta lapsi tekemään jotain mitä hän ei osaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole! Älä huoli :)

      En nyt puhu mistään lähiaikojen jutuista!! ELi, jos eilen kyselin jotain ei liity siihen :D Liittyy pitkällä kaavaa.

      Poista
    2. Haha okei :D Ajattelin jo että millasen kuvan mä oikein oon antanu itestäni :D

      Poista
    3. Eikä mulla oo tapana haukkua ketään seläntakana henkilökotaisesti. Kirjotan oikeasti vaan yleisellä tasolla mielipiteitä :)

      Poista
  4. Mä en kans ymmärrä niitä joiden pitää aina kerskailla tyyliin että "Mitä, eikö teillä oo vieläkään hampaita? Siis meillähän tuli hampaat jo synnärillä" tai "Mitä, miten se voi vieläkin olla noin pieni? Meillä painetaan jo kaksikymmentämiljoonaaa kiloa " tms kommentteja...aaaarrgh! :D Jokainen lapsi on erilainen! Joku "oppii" nopeasti, joku sitten vähän myöhemmin... Mitä hiton väliä sillä on milloin osaa tehdä mitäkin!:D

    Huoh, naiset!

    VastaaPoista
  5. Hui, mäkin rupesin pelkää että onko tää osoitus mulle..:D Mutta niin, kyllähän tätä vääristelyä tapahtuu, jopa silkkaa valehteluakin. Oletan, että tunnet niiden ihmisten taustat silloin paremmin, koska eihän pelkän blogin perusteella voi tietenkään päätellä, miten asian laita todellisuudessa on. :) Jollainhan voi ihan oikeasti olla juuri sellainen kiltti ja iloinen vauva, niin kuin antaa ymmärtää!
    Ja sitten tieks on yks juttu: aika kuultaa muistot. :D Ainakin mulla! Ellen kiukuttelee ja kitisee kuin mikäkin välillä, mut mä oon unohtanut sen jo seuraavana päivänä. :D Ainoo mitä mä muistan on ne iloiset hetket, ja tällä saattaa olla vaikutusta munkin rustailuihin. :D Kyllähän meidänkin arki osaa harmaata olla, oikein vain tooosi harmaata, mutta haluan ehkä enemmän levittää itselleni ja muillekin hyvää mieltä nettipäiväkirjallani. :) Syy tähän on se, että kirjoitin teiniangsteissa ihan oikeeta päiväkirjaa ja se oli pelkkää valitusta ja angstia. :D Niitä hävettää lukee ja harmittaa lukee näin jälkeen päin, vaikka hienosti ne kuvastaakin sen aikaisia fiiliksiä! Mut näin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii ja Juu ja Se kanssa että eihän vauvan kehityksestä ja hyvästä äitiydestä voi puhua mun mielestä edes samassa lauseessa, niillä ei ol mitään tekemistä toistensa kans!:D Jokainen vauva on ihminen, ja jokainen ihminen on yksilöllinen:)

      Poista
    2. Haha ei oo sulle, blogeista tai joistain tommosista on vaikee edes lähtee tuomitsemaan! Ihan yleistasolla tämä vain oli :)

      Ja oot täysin oikeessa siinä, että aika tottakai kultaa muistot ja, että toisilla taas on SUPERHELPPOJA vauvoja.

      Niin ja jokainen saa kirjoittaa blogissaan mistä haluaa tietenkin. Sinäkään et kirjoita kuitenkaan : "Lälläläläää meilläpä sitä ja tätä ja sullapa ei.." tyylillä.

      Ja jokainen ihminen on tosiaankin yksilöllinen, oot oikeessa! :)

      Poista
  6. Munki mielestä se, että pakotetaan lapsi tekemään jotain mitä ei osaa on väärin! Meilläki oli hitaasti liikkeelle lähtevä lapsi, mut en mä siitä välittäny, kaikki lapset oppii tarvittavat taidot enemmin tai myöhemmin :) ja olin oikeestaan aika ilonenki yhessä vaiheessa ettei se vielä juurikaan liiku, ni pysty ite tekee vielä rauhassa asioita joista nyt on turha edes haaveilla!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei lasten kustannuksella sais vaan kehuskella ja lähtee pakottaan :(

      Mäki oon tavallaan ilonen, ettei Topi liiku kunnolla. Nytki sen verran menevää touhua! :D

      Poista
  7. Mä en usko, että lapsen kehitystä pystyis mitenkään nopeuttamaan, puheenoppimista kyllä varmastikin, mutta että noita istumaan oppimista, ryömimistä tai konttaamista jne. Meidänkin vauva käänty aika vanhana vasta ekan kerran selältä mahalle, ja mua pelotti, että hän ei kehity normaalisti/olen huono äiti. Ei semmosiin kuitenkaan itse voi vaikuttaa, jokanen oppii omaan tahtiin.

    Itse en oo kyllä mihinkää arvosteluun törmänny, naurettavaa verrata vauvoja keskenään edes! Äideillä on niin hirveä tarve todistella muille (ja itselleen)olevansa hyviä äitejä, että höpöttelevät mitä sattuu. Ja ainahan ihmiset ovat milloin mistäkin toisilleen kateellisia, ei sille mitään voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä kehitystä pystykään nopeuttamaan, mutta jotkut silti pistää lasta istumaan, vaikkei tämä ookaan vielä valmis.. Vaan jotta voi ottaa kuvan jonnekin ja kehuskella jne.. Tajusitko? :D

      Kiva, ettet oo törmänny arvosteluun! Koska semmonen on ärsyttävää :/

      Poista
  8. Uskokaa tai älkää, jopa sillä kilpaillaan kenen lapsi on sairain -.-

    VastaaPoista
  9. Äiti on toisen äidin pahin vihollinen jos lähetään sille tielle. Miksi lapsi ei saa olla lapsi? Mua vituttaa suunnattomasti ne jotka muljauttelee silmiään kaikelle ja vertaa lapsia keskenään. Jaa eikö se puhu vielä? Mikä mikä pojalla ja sitä rataa.

    Kaikista huipuinta o mun entiset appivanhemmat joiden pitää joka helevetin kerta prisman kassajonos tulla elvistelemää mitä mun exän alle vuoden ikänen osaa. Sit ne kattoo mun puoltoistavuotiasta ja kysyy osaako muka jo kävellä. Aaaaah kävelkää mun nyrkkiin!!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hahahahhaahhahah :D oot paras :D

      Poista
    2. Kieltämättä sulla on aina hauska tapa ilmasta asioita :D

      Poista
  10. Musta on taas ihanaa kun meidän sekä esikoinen että kuopus on ollu hitaampia motorisessa kehityksessä. Ne on pysyny ihanina pikku vauvoina monta kuukautta kauemmin kuin toiset samanikäiset.
    Itse oikein kauhulla kuuntelen kun 10kk ikäinen lapsi jo juoksee eteenpäin. Siis kääk!
    - Jonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustaki on ihanaa jos vauva pysyis vauvana <3 Muttakun vauva ite ei oo samaa mieltä ja sitä ärsyttää kun ei opi.. se vasta kivaa sitten onki x( :D

      Poista
  11. Hyvin kirjoitettu. samaa mieltä!

    Elli

    VastaaPoista

Kiitos, kun jätät kommentin!