Rakasta ja Rajaa

Tänään tein tavallista pidempää ja rankempaa iltavuoroa töissä. Työskentelen toistaiseksi siis kaupassa kassalla ja huomisen itsenäisyyspäivän takia oli hieman maailmanlopun meininki. Iltaa kohden hiljeni ja olin sulkuvuorossa. Päätin siistiä ja kierrellä kauppaa siinä aikana kuluksi. Kävelin erään hyllyn ohitse, josta pilkotti tuotteiden takaa oranssi ostoskori. "Mitä ihmettä?" oli ensimmäinen ajatus, eihän kukaan nyt koria tuonne tunkisi. Kaivoin sen esille todetakseni, että kori oli kerätty täyteen pilaantuvia ja kalleimpia mahdollisia tuotteita. Puhuin asiasta muiden kanssa ja tämä ei kuulemma ollut eka kerta. Joku haluaa ilmeisesti tahallisesti tuottaa tappiota kaupalle.


Yhtenä toisena iltapäivänä kävelin raikkaan kirpeässä pakkasessa meidän koiramme kanssa noin muutama vuosi sitten. Katselin sitä joka talvista masentavaa näkyä, kun ihmiset laiskuuttaan eivät jaksa siivota koiransa jälkiä. Aloin pohtimaan tarkemmin syytä tähän laiskuuteen, kunnes huomasin koiramme nuuskivan jotakin. Lihapulla. Rotanmyrkkyä. Lasinsirpaleita. Joku on päättänyt ottaa "oikeuden" omaan käteensä ja yrittää hävittää nuo katujen sotkijat itse pois kuviosta.


Kerran bussiin juostessa törmäsin melkein vastaan kävelevään naiseen. Olin huolimaton, koska en halunnut myöhästyä. Sen väistöliikkeen aikana ehdin rekisteröimään palavan tupakan hajun ja kauniisti pyöristyneen vatsan. Äiti, joka tahallaan aiheuttaa pahaa syntymättömälle lapselleen. Oli kyse sitten "vain yhdestä" tupakasta tai useammasta.


Muutama viikko sitten heräsin iloisena ja onnellisena Topin kanssa uuteen aamuun. Naurettiin, leikittiin ja touhuttiin yhdessä. Kännykkä päräytti ilmoittaakseen uudesta kommentista blogissa. Luin sen ja kaunis aamu koristeltiin surun kyynelillä. Joku toinen ihminen, jonka kaikenlisäksi tunnet, haluaa aiheuttaa paskaa oloa ja hämmennystä.. pilata hyvän aamun kurjalla anonyymi-kommentilla


Vuosi sitten matkustin bussilla. Topi nukkui kiltisti vaunuissaan, mutta joku toinen lapsi itki väsymystään. Vieressäni seisova äiti näytti epätoivoiselta hikikarpaloiden pudotessa otsalta. Yhtäkkiä kuski karjuu törkeästi ja vihaisesti edestä, että nyt loppuu se itkeminen siellä. Näen kuinka loukattu ja satutettu olo tästä aiheutuu. Ammattilainen ei käyttäydy työssään ja vaatii toiselta mahdotonta aiheuttaen vain lisää paineita.


Aurinkoisena päivänä viime kesänä kävelin Helsingissä ruuhkassa monen ihmisen keskellä. Toiset pyrkivät ratikkaan ja toiset eteenpäin jonnekin muualle. Vanha, oikeastaan suloisen höperö mies tarttuu laukkuunsa ja kömpelösti astuu erään toisen ihmisen rattaiden eteen. Tämä toinen tulistuu ja potkaisee vanhan miehen laukun kumoon. Itsekkyydellään aiheuttaa vahinkoa ja sisäisiä haavoja miehelle, joka haluaa varmasti uskoa vain ihmisten hyvyyteen.


Availen sinä aamuna silmiäni ja siirryn suoraan koneelle. Haluan lukea uutisia aamutokkurassa ja klikkaan itseni Iltalehden sivuille. Nopeasti olen hereillä. Ampumista.. koulussa. Uhreja, useita loukkuunjääneitä pieniä lapsia. Kurkussa tuntuu iso karhea pala. Tavallinen ihminen riistää toiselta tavalliselta ihmiseltä maailman tärkeimmän lahjan; elämän.


Tämä kaikki pistää miettimään.



Mitä MINÄ voin tehdä, ettei lapseni tule koskaan kuulumaan tähän kategoriaan? Tähän ryhmään itsekkäitä ja törkeitä ihmisiä, jotka eivät välitä. Joiden sydämen tilalla on musta painava kivi. Kivi, joka pistää potkimaan toisia päähän.


Helppo vastaus. Rakasta ja rajaa.


Jokainen lapsi tarvitsee paljon rakkautta ympärilleen. Kun saa tarpeeksi rakkautta, sitä helpommin hyväksyy itsensä. Tuntee olevansa tärkeä, saa syyn näyttää ja tehdä joku ylpeäksi.

Rakkaus on välinearvo, jolla tavoitellaan itseisarvoa; onnea. Onnellisuus ei kuitenkaan ole sitä, että maailmassa saa kaiken mitä haluaa. Täytyy oppia kieltämään, komentamaan ja rajoittamaan. Koska rajat ovat rakkautta ja ne lopulta suojelevat paljolta pahalta. Harva lapsi ymmärtää sitä heti, mutta tulee aika, jolloin voi vain kiittää.

Virheistä opitaan, esimerkeistä ymmärretään. Ehkä joidenkin on vain otettava se urpon rooli, että toiset ihmiset saavat mahdollisuuden oppia. Se ei silti ole hyväksyttävää.

Ja mikäli se on minusta kiinni; minä en ole kasvattamassa urpoa. Aion kasvattaa hyvän ja tasapainoisen kansalaisen. Pojan, joka pysähtyy auttamaan vanhusta kaupassa, joka haluaa pelastaa kastemadon tieltä. Haluan, että pojallani kasvaa rinnassa sykkivä ja lämmin sydän.

Se on minun tavoitteeni. Mikä on sinun?