Arvostakaa itseänne!

Monen ihmisen minäkuva on yleensä häilyväinen, heikko ja ehkä jopa rikki. Useimmat etenkin naiset ja tytöt mieltävät itsensä epämiellyttäviksi. Harvoin voi kuitenkaan sanoa, että kukaan ihminen olisi muka ruma tai iljettävä.

Luulen, että rumuus tulee ainoastaan sisältä eikä ulkoa. Jokainen on kaunis omalla tavallaan. Se olet sinä itse joka naarmutat kuvasi pilalle.

(Yrittää symboloida huonoa minäkuvaa.)

Mietitäänpäs tarkemmin... eikö olisikin outoa, jos muut ihmiset kävelisivät kadulla arvioiden toisia?  "Tuolla on iso nenä ja tuolla on kamalan iso maha..."  Vai myönnätkö muka tekeväsi tätä itse? Noh ihan varmana pukeutumista saatetaan katsoa pitkin nenänvartta, mutta kun vaatteethan ei tee oikeastaan ihmistä. Paita on vain objekti, jolla suojaat ihoasi kylmältä.

En väitä, etteikö vaatteilla voi korostaa ulkoista kauneutta. En väitä, etteikö ripsiväri korosta silmiä kivasti. En väitä mitään.

Jokaisella on omat tavoitteensa ja niin saa olla. Ulkoisen kauneuden tavoittelu on normaali asia, mutta pitää muistaa pysyä hyvän maun rajoissa. Onko järkeä toivoa näyttävänsä bussipysäkin kyltissä makoilevalta bikinitytöltä? Koko mainos ei ole lähellekään aito, vaan pelkkää photoshoppia.

Kuten sanoin. Kauneus tulee sisältä eikä ulkoa. Aika usein hyväksymällä itsesi, saat hyväksyntää muilta.

Huomasin tämän viime postauksessa itse. Kerroin ajatuksistani ääneen ja sanoin vähät välittäväni siitä, mitä muut ajattelevat ulkonäöstäni. Sain tästä hyvästä monta ihanaa kommenttia. Tulin iloiseksi. Pieni varma askel antoi ison harppauksen kohti itseluottamusta.

Voin sanoa rehellisesti, että en ole koskaan törmännyt rumaan ihmiseen. En ole koskaan katsonut ihmistä muualle kuin sisälle. Koulussa oli se aika, kun tytöt rankkasivat rajulla kädellä toisiaan. Mitä minä tein? Yhdistin monta yksinäistä ja erilaista persoonaa yhdeksi porukaksi.

Ketään ei tulisi oikeasti sulkea ulkopuolelle. Oli ulkomaalainen, rakasti samaa sukupuolta tai poikkesi muusta massasta jotenkin. Erilaisuus on rikkaus ja sen näkeminen on kuin avaisi aarrearkun.

Tiedän, että blogini on pieni pläntti muiden joukossa. Olisihan se hieno ajatus kuulua blogimaailman kärkeen. En kuitenkaan koskaan aio tavoitella sitä omien ajatuksieni kustannuksella. Tästä ei koskaan tule muotiblogia, vaikka sillä saisi muutama tuhat lukijaa. Tästä ei koskaan tule kiiltokuvablogia, vaikka nuoret tytöt liittyisivät huokaillen seuraaman "ihanaa" elämääni. Tästä ei tule tämän ihmeellisempää.

Kuten olen monesti sanonut... minä olen tavallinen tyttö, joka asuu tavallisen perheen kanssa tavallisesti sisustetussa kodissa. Jos törmäät minuun joskus kadulla, voit huomata, etten ole mitenkään erityinen. Pukeudun luultavasti omituisesti eikä hiukseni ole välttämättä harjatut. Luultavasti et edes tunnista minua, koska sulaudun niin hyvin joukkoon. Tunnistat ehkä todennäköisemmin Topin miljoonien kuvien takia. Astu tällöin askel ja tule moikkaamaan, vaikka olisit ujo. Olen nimittäin ihan varmasti paljon ujompi!



Lupasin hyväksyä oman kroppani ja ottaa enemmän kuvia itsestäni tavallisuudesta huolimatta. Heitin tänään siis pelleilyksi töistä lähtiessäni ja nappasin muutaman kuvan. Oikeasti olen ujo ja huono poseeraamaan. Nyt annoin mennä ja en ehkä osaa suhtautua lopputulokseen iloisesti, mutta päätän nyt julkaista kuvat kuitenkin. Hyväksyn sen, että aina ei voi olla parhaimmillaan ja rehellisesti tuon sen julki.

Listaa voisi kyllä jatkaa molemmissa kohdissa lisää, mutta nämä tulivat nopeasti mieleen ensimmäisenä.

Loppuun vielä yksi meikitön kuva varustettuna isolla nenällä!