tiistai 17. joulukuuta 2013

Painavaa asiaa

Halloween bileistä 2011

Asioiden on pakko muuttua. En pysty enää katsomaan itseäni. Puistattaa, oksettaa ja kuvottaa. Peilistä katsova tyttö en ole minä.

Raskaus kerrytti 18kg ja roppakaupalla turvotusta. Synnärille jäi muistaakseni muutama hassu kilo, mutta en ajatellut asiaa silloin ollenkaan. Kotiuduin viikon päästä ja elämä alkoi rullaamaan. Paino laski kuin itsestään.


Vähemmän turvotusta jo.

Jouluna havaittavissa vielä pyöreyttä.

Moni ihminen tuntuu kehuskelevan sillä kuinka paino vaan putoaa ja putoaa, vaikka suuhun laittaisi mitä. Siitä voi varmaan kiittää imetystä. Imetin itse 4kk ja vaaka ilmoitti koko ajan laskevasta painosta. Ei mennyt aikaakaan, kun olin lähtöpainossa eli noin 60kg.

Tavoitteessa.

Ilo ja tyytyväisyyden tunne ei kestänyt pitkään. Alle kuukausi viimeisen maitopisaran jälkeen painoa oli kerääntynyt +3kg. Ahdistuin ja stressaannuin. Miten pitää syöminen kurissa ja harrastaa liikuntaa riittävästi,  kun on koko ajan vauvassa kiinni?

Yritin ja epäonnistuin. Syöminen muuttui huonoksi. Saatoin korvata ruoat suklaapatukoilla sekä Pepsillä. Joskus olin syömättä koko päivän ja aloitin vatsan täyttämisen vasta illalla. Yllättääkö ketään, että tämä ei auttanut tilannetta ollenkaan? Kesään mennessä painoin jo 65kg. Hyi.


Tätä kuvaa häpeän omalta osaltani syvästi...


Rupesin pikkuhiljaa katsomaan mitä suuhuni laitan. Rupesin kuntoilemaan. Halusin saada muutoksia ruokavalioon. Kysyin neuvoa ja noudatin niitä.

Söin aamupalan. Söin päivällä. Söin iltapäivällä. Napostelin illalla.

En halua kieltäytyä herkuista, koska totaali kieltäytymisellä lopputulos on vain epäonnistuminen. Vähentäminen on kuitenkin suotavaa aina. En kuitenkaan kokenut tarvetta siihen vielä. Paino putosi hyvin ja syksyllä vertasin kuvia toisiinsa. Ero oli jo huima.

Näyttää tosi hyvältä!


Vuosi synnytyksestä ja näytti tosiaan edelleen siedettävältä. Ruokavalio hapuili joskus, mutta pääosin pysyi kasassa. Herkkuja meni tasaisesti. Elämä hymyili tältä osin, vaikka lihakset olisivat olleet tervetulleita.





Sitten aloitin keltarauhashormonin syömisen. Paino räjähti käsiin. Kolmessa viikossa turposin ja painoa tuli ihan liikaa. 69kg - hyi helvetti suoraan sanoen. Nyt kavenneen mahan tilalla on iso pelastusrengas. Pyöreät kasvot näyttävät tuplat leveämmiltä. S vaatteet ovat vaihtuneet takaisin kokoon M. Itkettää.

Olen tosissani luopumassa herkuista. Sokeripossu tekee suuren uhrauksen. Litra limua päivässä on vaihtunut pariin lasilliseen. Pussi karkkia päivässä on vaihtunut kahteen viikossa. Syön ruisleipää, vaalea saa jäädä kauppaan. Korvaan pastan, riisin ja vastaavan kasviksilla,  tonnikalalla ja raejuustolla. Avocadoja, mandariineja, porkkanaa sekä kurkkutikkuja. Hyvästi nautinnollinen elämä.

Muutoksia ei ole tullut. Edes liikunta ja kuntoilu ei tunnu jeesivän. Tekisi melkein mieli alkaa oksentamaan suurinpiirtein,  koska olen epätoivoinen.  (Joo, en ala.) Mutta vihaan lukua vaa'assa ja vihaan turvonnutta mahaani.

Olenko säälittävä vikisijä? En ole. On varmasti olemassa ihmisiä,  jotka taistelevat isompien kilojen kanssa, mutta se ei oikeasti ole keneltäkään pois, että kerron ääneen mikä itseäni ahdistaa. Olen lyhyt ja 69kg on paljon tähän kroppaan. Katsokaa vaikka:


Maha pullottaa.. enää ei voi käyttää tällaisia paitoja.

Tässä asennossa ei näytä niiiiiin pahalta.


Sivusta näkyy karu totuus, kun ei jännitä vatsalihaksia.


Saa nähdä miten käy. Lähteekö kilot vai ei... pieni, mutta oikeastaan niin suuri asia. Varmasti tämä asia kalvaa jokaista ihmistä, joka asian kanssa taistelee.


Onko kellään samoja ajatuksia? Taisteleeko kukaan painonsa kanssa? Vinkkejä?


Ps. Nyt kun jätin kuurin pois, on paino kyllä pudonnut jo kilon... vihdoin!




33 kommenttia:

  1. Mä oon ite kans tosi kriittinen omasta kropasta. Mulla vielä tosin imetys päällä ja pelottaa hulluns et mitä tapahtuu kun se loppuu. Mä syön kans koska sattuu, mitä sattuu,. Toivottavasti saisit nyt painon putoomaan ja olisit tyytyväinen omaan kroppaan. Musta sä näytät hyvältä tossa vikassa kuvassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuntuu että aika moni on kriittinen. Onhan se tottakai kiva, että tuntee olonsa kauniiksi.

      Onneks kaikilla ei kilot pamahda imetyksen jälkeen, vaikka mulla niin kävikin! Zemppiä!

      Poista
  2. Mä oon ollut n. 6vk laihiksella ja painoa tippunut -10kg. Lopetin yksinkertaisesti herkkujen ja roskaruokien syönnin. Kerran viikkoon olen antanut itselleni luvan herkutella ja yleensä olen syönyt pussillisen poppareita, kcal n.400 ja paljon terveellisempiä kuin esim. Sipsit. Katson muutenkin tarkkaan mitä suuhuni pistän. Jos haluaa laihtua on syötävä max. 1600kcal/päivä.

    Hiilareita en hirveästi tuijottele, mutta koitan välttää syömästä niitä kauheita määriä. Makaroonia jos haluan syödä, teen tummia makarooneja. Jauhelihaa syön vain niitä joissa rasvaa on max. 10%. Ja syödä pitäis usein ja vähän kerralla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vautsi! 10kg on paljon! :) (Saman verran kun mä oon lihonnu....)

      Ei oo itsekään tullut syötyä roskaruokaa enää. Onneks. Se lihottaa, jos mikä.

      En mä ehkä pysty kokonaan ruokaremonttia tekemään. Ei huvita tuijottaa jokaista rasvaprosenttia ja kaloria.

      Poista
  3. Pystyn samaistumaan sun fiiliksiin ihan täysin! Mun maailma romahtaa jokaikinen aamu, jos vaaka näyttää edes 200grammaa enemmän, kuin edellisellä kerralla... Tosin mulla nää kilot on edelleen niitä mitkä jäi kannettavaksi sairaalasta kotiin synnytyksen jälkeen, toisin kuin sulla ilmeisesti johtuu lääkkeestä. Itse en kyennyt imettämään kuin kuukauden, jotenka sekään ei helpottanut mun urakkaa yhtään :D + olen pirun laiska ja perso herkuille.. Nyt alkaa pikkuhiljaa näyttää valosamalle kun on saanu itteää vähäsen niskasta kii, saa nähdä kui rappiolle joudun, kun lasken sisäisen sokeriahmattini jouluna irti! :s :D
    JA se vielä, että vaa'an numerot ei näytä koko totuutta ;) jos sä painat 69kg nyt ja näytät tuolta ja mä painan 10 kiloa vähemmän ja mun maha näyttää kutakuinkin juuri tuolta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ainakin toivon että nää johtuu osittain tosta lääkkeestä.... mutta osittain siitä että mä oon kans armottoman laiska ja herkkupossu.

      Tee hei niin, että syö jouluna poikkeuksellisesti mitä haluat ja anna kilojen tulle. Joulun jälkeen vaan katkaset sen napostelun niin kyllä ne kilot pitäs poistua.

      Ei se vaaka onneks kerrokaan aina koko totuutta. Mutta kyllä mua silti inhottaa painaa melkein 70kg... -.-

      Poista
    2. Jep, kyllähän noista saa vielä painonkin putoamaan, mutta mulla oli esim. alkuun ihan vääristynyt käsitys, ettäkö muka saisin vanhan 53kg takaisin... pah, en ikinä, koska jos treenaan niin kasvaahan se lihaskin pakosti ja sehän tunnetusti painaa ;) Nyt on tavoite ehkä 57kg eli 1.8kg matkaa!

      Niin aijonkin, ja mun jouluherkuttelu alkaa sunnuntaina JES! Nyt kyllä vaan tein itselleni aika pahasti kun menin ja ostin ne hemukat valmiiksi, arvaa tekeekö mieli! :D

      Poista
  4. Joo painoa vastaan alkoi taas taistelu. Fiksua ruokaa ja sopivaa liikuntaa on mun neuvo. Tosin sulla tuo keltarauhashormonin syöminen saattaa mun käsityksen mukaan estää kilojen tippumisen vaikka mitä yrittäisit :/ Sen lopettamisen jäkeen kun yksi kilo jo tippunu, niin ehkä ne loput hormonien mukana tulleetkin lähtee? Ei siis mulle ole faktana tuota yhteyttä sanottu, mutta näin mä olen ymmärtänyt. Tsemppiä kamppailuun! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin zemppiä taisteluun!

      Ja toisekseen... älä sano että oot oikeessa. En kestä jos en saa ton kuurin takia painoa putoamaan kun kuitenkin haluan sen vauvan... :C

      Lopuks.. kiitos zempeistä :)

      Poista
  5. Mulle on jäänyt raskaudesta 5kg siitä mitä painoin ennen raskautta. En kuulu niihin ihmisiin, jotka laihtuisi imetyksen avulla. Joo, kyllä mua harmittaa ja välillä tosi paljonkin, mutta enemmän olen huolissani ihan yleisestä kunnostani kuin sitten ulkonäöstä. Koska imetän vielä täysimetyksellä, niin en ole lähtenyt laihduttamaankaan mutta ensi vuoden puolella voisin ainakin yrittää kiinnittää asiaan huomiota. Piti itseasiassa kirjoittaa blogiin tästä palautumisasiasta vielä, että ehkä kirjoittelen sinne asiasta enemmän.

    Mutta tsemppiä sinulle! Äläkä liikaa ruoski itseäsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki ei laihdu imetyksellä.. se on totta. Ihmiset on niiin yksilöitä tässä asiassa!

      IImetyksen aikana ei tosiaan edes suositella laihduttamista, mun mielestä hienoa etää olet tämän ottanut huomioon. Voi kai hankaloittaa maidotuloa sekä vaikuttaa maidon laatuun.

      Kiitän vielä loppuun zempeistä! :)

      Poista
  6. Ei näitä tunteita voi kyllä ymmärtää kun sellaset jotka ei ole sinut oman kroppansa kanssa. Itsellenikään ei tunnu mikään riittävän, aina oon muka jotenkin liian löllykkä. Sillon kun imetin niin mulla ei niin hurjaa vauhtia paino pudonnut kun kaikilla jotka on sitä mainostaneet, pikkuhiljaa kylläkin. Sillon jaksoin syödä terveellisesti ja olin muutaman kerran herkkulakossakin. Kun lopetin imettämisen, en jaksanut yrittää syödä terveellisesti, sama kun söis pahvia kun ei se ruoka maistu millekkään.. Ja herkut on tullut takas kuvioihin. Paino on silti pudonnut, mutten vieläkään oo tyytyväinen, haluisin olla kiinteempi.. Mutta nää paino asiat on niin hankalia, ne kalvaa oman pään sisällä vaikka kuinka moni kehuisi hyväksi. Jos ei kelpaa itselleen niin ei sitä muut ymmärrä.

    Tsemppiä kovasti painon pudotukseen, toivotaan että se paino alkaa pikkuhiljaa tippumaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppujenlopuksi se nopeasti laihtuminenkaan ei periaatteessa ole kai kovin terveellistä. Muutokset pitäisi monessakin asiassa tapahtua pikkuhiljaa. Tärkeintä on, ettei tee liian radikaaleja muutoksia vaan nimenomaan vaihtaa tterveellisempään ruokaan ja liikkuu enemmän!

      Sä olet oikeassa. Muut voi kehua vaikka taivaisiin, mutta jos itse ei ole tyytyväinen sitten asia kalvaa.

      Kiitän zempeistä :)

      Poista
  7. Itse en ole sinänsä koskaan kilojen kanssa painiskellut, mutta joskus kun halusin laihduttaa 60kg 52kiloon söin tosi paljon ananasta, ksoka se poistaa nestettä ja polttaa rasvaa. Sitten join myös vaan vettä jossa oli hiukan sitruunamehua. Ja annoskoon pienentäminen ja yritä syödä semmosia ruokia mitkä täyttää, mutta ei ole paljon kaloreita. Sitten lisäät myös paljon kasviksia ruokavalioon, syöt ennen ruokaa lautasellisen salaattia, niin ei jaksa syödä niin paljon niitä ruokia missä on enempi kaloreita. Ei tosiaan kannata syödä vaaleaa leipää, riisiä, pastaaa tai perunaa, ainakaan kauheasti. Mun mielestä herkuista totaalikieltäytyminen ei kyllä oo hyvä juttu, koska kielletty kiehtoo aina. Yritä vaikka herkuttelut vain kerran viikossa tms. Ja käy vaikka vaunulenkeillä joka päivä, jos et muuten kerkeä liikkumaan. Mun mielestä sä et näytä ollenkaan pahalta, ja kuten sanoit monilla on isompiakin lukuja pudotettavana, mutta se ei estä sua olemasta huolissasi omasta painosta ja ulkonäöstä :) Mä en usko, että sulla on niinkään mitään terveydellisiä ongelmia, koska et oo mikään ylipainoinen(tai ainakaan et näytä siltä). Kannattaa tehdä smmosia juttuja mistä tulee itselle hyvä mieli, jos sulle tulee hyvä mieli siitä, että pudotat hiukan painoa, niin miksei?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, sulla oli hyviä vinkkejä tässä. Mä olen kanssa ton ananas faktan kuullut jostakin... voisin ehkä kokeila :)

      Enkä mä usko, että mun elämä tähän +10 kiloon kaatuu, vaikka jonain päivinä siltä tuntuukin. Nimenomaan pitää vvain yrittää tehdä sellaista joka tuntuu hyvältä eikä turhaan ruoskia itseä!

      Poista
  8. Joulun jälkeen alkaa kyllä ihan super tiukka kuuri ja raskauskilot saa kyytiä! Mullehan niitä kertyi nevyet 30kg ja puolet on vielä jäljellä.. :s

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulu on kyllä sellainen että se aina katkaisee hyvän painonpudotus kuurin, jouluna ei halua nirsoilla ruokapöydässä. Joulu on kerran vuodessa.

      Puolet on hyvä saavutus oikeasti! Älä ajattele että sulla on lasi puoliksi tyhjä vaan puoliksi täynnä. Tavoite on puoliksi saavutettu! Zemppiä!

      Poista
  9. Mulla on myös ongelmia painon kanssa. Mulla vauva 9kk, ja vielä 10kg lähtöpainoon.. Lihosin tosiaan 25kg. Eikä niin millään lähde tuo paino laskemaan! Täysimetin 6kk ja nyt vielä jatkan imetystä, eikä sillä oo ollut mitään vaikutusta. Huoh. Ehkäpä joskus sitä on vähän pienempi. Saanko kysyä että ootko kuinka pitkä? :)
    Tiiän, että jos paino tympii, niin ei auta muiden kehumiset. Siitä huolimatta: olet tosi kaunis tuollaisena kuin nyt olet. Ja myös hyvä äiti ja hyvä ihminen kaikinpuolin. <3
    -H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kannata miettiä sitä laihdutusta imetyksen aikana, toisilla se paino ei vain laske silloin. Aikaa on vielä, kun maidontulo loppuu. Sitten lenkille ja hyvä terveellinen ruokavalio!

      Mä olen 165cm pitkä eli lyhyt :D

      Kiitos paljon kommentista ja sun sanoista, kyllä ne merkitsee paljon!

      Poista
  10. Ihan noin mielenkiinnosta kysyn, että eikö sulla ollut diabetes? Miten sitä onnistuu hoitaa jos mussuttaa miten sattuu? Kommentin on tarkoitus olla asiallisesti kysyvä, eikä vittuileva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö tähän ole mahdollista saada vastausta?

      Poista
    2. On. Jätin kommentin sitä varten kun palaan koneelle ja voin siihen keskittyä.

      Ja diabetes on paljon laajempi juttu kuin vaan määrien ja sokerin tuijottaminen. Se vaatii osaamista ja kokemusta. Jos sä syöt, sä pistät.

      Oikeastaan tosi vaikea selittää. Mä pistän säännöllisesti kaksi piikkiä päivässä ja sitten muut insuliinit syömisien mukaan :) Jokaisessa ruoassa on hh määränsä, jotka sitten kumoan pistämällä. Tajusitko?

      Poista
    3. Tästä aiheesta ois ihan mielenkiintosta saada vaikka postauskin. Itellä ollut esikon kohdalla raskausdiabetes, raskauden jälkeen rasituksessa sokerit koholla mutta diabetesdiagnoosia ei tehty ja nyt tokassa raskaudessa taas raskausdiabetes niin ois mielenkiintosta kuulla juttua ihan normi elämästä diabeteksesta ja tietty et miten händläsit sun raskauden diabeteksen kanssa.

      Poista
  11. Mä olen kamppaillut painoni kanssa niin kauan kuin jaksan muistaa. Osasyy kilpirauhasessa joka lähti tökkimään viisivuotiaana, osa itsessäni, elämäntavoissani, siinä "oon läskijokatapauksessa joten miksi yrittää" -asenteessa. Ihan saa peiliin katsoa, vaikka paino ei mulla laskekaan samalla "syö terveellisesti ja liiku" -kaavalla kuin terveellä ihmisellä, mulla se on ennemminkin "syö niukasti ja liiku ihan sikana" niin saan kiloja nipistettyä. Oon viimeaikoina antanut vaa'an olla, raskausaikana kyttäsin sairaanloisesti, välillä monta kertaa päivässä painoani -eikä se noussutkaan raskauden aikana kuin jonkun 6kg, kaikki jäi laitokselle, mutta joku 3kk Sophien syntymän jälkeen päätin et nyt opettelen siihen et syön fiksusti, liikun sen verran kun arjen pyörteissä jaksan, enkä käy vaa'alla ennenkuin tuntuu siltä et kannattaa tarkistaa. Makeatkin on houkutelleet huomattavasti vähemmän, kun on lopettanut niiden syömisen jatkuvan tarkkailun ja morkkiksen tuntemisen jokaisesta suupalasta -poissa mielestä, poissa suusta, ilmeisesti. :) En usko et paino on noussut tänä aikana, oon oppinut aika hyvään ateriarytmiin ja karkkia tms makeaa oon ostanut kaupasta viimeksi joku reilu kuukausi sitten. Karppaus on muuten ainoa tapa jolla oon koskaan saanut painoa pudotettua -ja usko pois, kaikki näännyttämisestä himourheilun kautta virallisterveelliseen kokeiltu.. harmi vaan et kilpparin vajaatoiminnan kanssa ei saa karpatakkaan niin, että mulla paino tippuisi, stoppas hyvä, jo -15kg lähentelevä elämäntapa meinaan siihen. :( Parasta siinä oli kun voin muuten hyvin, siis ei ollu nälkä eikä himottanut mikään, olin tyytyväinen... mut terveys ennen dieettejä, niin hullulta kuin se kuulostaakin!

    Tsemppiä, kaikesta huolimatta oot tosi kaunis! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minkätakia sillon ei sa karpata?

      Onpa kurjaa ETTÄ sulla on tota vajaatoimintaa.. oon siitä paljon kuullut juttujs eri ihmisiltä. Kävi mielessä omallakin kohdalla tän painonnousun ja väsymyksen takia. Ne tarkastettiin vuosi sitten eikä silloi ollut mitään vikaa arvoissa ainakaan.

      Kiitos kun kerroit sun omasta ttilanteeta! Ja kiitos zempeistä! <3

      Ps. Pitäny laittaa sulle yvtä... tai siis mailia. Mutta tää väsymys ja kiire :(

      Poista
  12. Joo mäkin oon just se perinteinen pelkästään vaakaan uskoja.
    Kiloja on niiin paljon, melkein kaikki arvelee mun painavan vähintään 15kg vähemmän kun todellisuudessa painan. Tavallaan hyvä, että ne kilot on sit suurimmaks osaks lihasta(tai sit ei xd), enkä näytä niin painavalta. Mut ei se oo sillonkaan kivaa, kun tietää et oikeedti joku ISO painaa samanverran. En ikinä haluu et mies vaikka nostelee mua, koska painan niin paljon. Tollasissa se tulee vastaan...

    Kiva ku pistät itestäskin kuvia enempi, vaikka Topiakin on mukava kattella ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on totta muuten... vaikka ei näyttäisi "lihavalta", voi painoa silti olla paljon. Lihakset jne... Se luku häiritsee monia enemmän kuin saisi, koska ei ne numerot totuutta kerro.

      Ja joo kai sitä joskus uskaltaa oomasta rumasta naamasta kuviakin laittaa ;)

      Poista
  13. Kiitos tästä tekstistä!
    Mulla vähän yli vuosi synnytyksestä ja edelleen on mahaa. Synnärille jäi juuri ja juuri vauvan paino (istukka ja lapsivesi eivät ilmeisesti paina mitään ;) ). Imetystä oli 9kk, ei vaikutusta. Nyt itseä niskasta kiinni, prkl! Toista lastakaan ei tee mieli vielä yrittää, kun sitten on kahta kauheempi saada kilot veks (turhamaista, ehkä? Ei mulle). Tahdon olla jaksava ja hyvinvoiva äiti ja tiedän et nyt nää kilot sitä verottaa. Karkkipussi ja (limu)korkki kiinni.
    T: 69kg/164cm

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassu sanoa, mutta ole hyvä! Kiitos itsellesi että viitsit kommentoida :)

      MUllakin taisi jäädä synnärille saman verran mitä Topi painoi :D Luulis että se vesi yms painaa myös...

      Mua ahdistaa kyllä ajatus siitä että jos nyt raskaudun... neuvolakortissa lukee lähtöpainona 69kg kun ekassa luki 60kg. Miltähän mä näyttäisi n toisen raskauden jälkeen :/

      Kilot verottaa. Kaunis ulkoa, parempi fiilis vaikka turhamaiselta se kuulostaa.

      Ps. Ollaan samoissa mitoissa ;) Laitetaan yhdessä ne korkit kiinni js palataan asiaan monta kiloa kevyempinä!

      Poista
  14. Ihanan rehellinen postaus painonpudotuksesta ja sen ongelmista! Minäkin olen normaalisti tarkka painon suhteen (nyt raskausaikana kontrolli tietty hellittänyt).. Tosiaan lyhyessä ihmisessä pari kiloa on pidemmällä ihmisellä viisi. Eli pienikin määrä kiloja näkyy, ja kyllä myös lähtevät ne kilot kitsaasti. Varsinkin kun olen oikea herkkusuu. Valmiiksi jo pelottaa kroppa sitten synnytyksen jälkeen.

    Voimia laihdutukseen! :) Älä ahdistu painosta liikaa (kun ei sinulla siihen ahdistukseen ole niin paljon syytäkään, kaunis olet tälläkin hetkellä) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluan olla rehellinen aina. Tämä blogi saa luvan pursua rehellisyyttä ja aitoutta! :D

      Älä turhaan pelkää niitä kiloja vaan nauti raskaudesta. Toisaaltaan en mäkään uskonut, kun joku aikanaan käski samaa mun tehdä ;)

      Kiitos sulle paljon :)

      Poista
  15. Itselläkin nyt kova halu laihduttaa, tai ainakin muuttaa elämäntapoja paremmiksi... ja sinä sivussa tiputtaa muutama kilo. Mun vauvandeerus on kohta 5 kk ja oon kyllä päässyt raskauskiloista eroon, mutta tuo maharöllykkä vaivaa kovasti. :D Kiva aina lukea muiden laihdutusjuttuja. Mun mielestä näytät kyllä hyvältä nytkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se maha muuten vetäytyy ajan kanssa myös onneks! Mutta kannattaa toki tehdä jotakin sen eteenkin :) Zemiä projektiin!

      Poista

Kiitos, kun jätät kommentin!