Sanan vahvuudesta

Jokainen tietää, että isku sattuu. Lyömistä, tönimistä ja nyrkkiä seuraa kipu. Väkivalta on yksi isoimmista asioista tässä maailmassa, johon halutaan puuttua. Se halutaan kitkeä pois. Hyvä niin. Mutta miettiikö kukaan ikinä sanan vahvuutta? Kuinka voimakas voi yksi lausuttu pieni asia olla? Mietittekö te koskaan seuraamuksia puheillenne?

Kipua voi tuntea myös henkisesti. Jokainen ei ole vahva ja pysty pitämään puoliaan, aika moni hiljenee heikkoudestaan. Nyökytellään hymyn kera, mutta itketään verta sisältä. Miksi oman heikkouden myöntäminen on niin vaikeaa? Pelkääkö siinä, että antaa toisille mahdollisuuden käyttää sitä hyväkseen?

Itse välitän siitä, mitä sanomisestani seuraa. Välitätkö sinä?

Kun joku sanoo esimerkiksi toista äitiä huonoksi ja epävarmaksi, voi se vaikuttaa pitkään. Sitä alkaa tuntea epäonnistumisen tunnetta ja saattaa tuntea pettäneensä itsensä. Kun joku naureskelee toisen lihavuudelle, voi se heilauttaa pahasti. Toinen voi lopettaa syömisen ja sairastua entistä pahemmin.

Emme kuitenkaan koskaan voi tietää kuinka vahvoja ihmiset ovat sisältä, vaikka ulospäin näyttää hyvältä. Mieti, jos joku ihminen taistelee itseluottamuksen ja kipeiden asioiden kanssa ja sitten menetkin lyömään lyötyä. Haluatko vastuullesi tämän? Pitää muistaa myös se toinen puoli sanan vahvuudessa. Oletteko koskaan miettineet miten itselle merkitykseton asia voi pelastaa toisen päivän? Jos haluat toisille ihmisille hyvää, niin miksi et vain avaisi suutasi?

Kun sanoo toiselle pitävänsä hänestä, voi se lämmittää sisältä mukavasti. Koko loppupäivä sujuu hymyillen ja tietäen, että sinulla on ihmisiä ympärilläsi. Kun kysyy, että miten joku voi tänään, voi se olla suurikin asia. Ihminen saattaa nostaa päänsä ja tajuta, että joku oikeasti välittää sinusta.

En tiedä teistä, mutta itse haluan miettiä sanomisiani. En tahdo vahingossa loukata toista ja haluan välittää oikeasti. Näyttää sen välittämisen.

Joten kysyn nyt:

Mitä juuri sinulle kuuluu tänään?