tiistai 7. tammikuuta 2014

Erilainen vuosipäivä


Nyt voin jo sanoa, että kärsin virallisesti sekundäärisestä lapsettomuudesta.

Siitä on jo vuosi, kun ehdotin miehelleni, etten aloittaisikaan pillereitä vielä. Että antaisimme seuraavan tulla, kun on tullakseen. Muistan kuinka mieheni näytti huolestuneelta ja mietti, miten selviäisimme kahden pienen kanssa, jos raskautuisin heti. Naureskellen kysyin, että minäkö raskaana heti!?

Kolme kuukautta oltuamme ilman ehkäisyä, pieni pelko hiipi sisimmästä. Entä, jos tästä ei oikeasti tulekaan mitään ja olen samassa tilanteessa vielä kesänkin jälkeen. Kirjoitin huolestani ääneen ja ihmiset nauroivat päin naamaani ja tuomitsivat. "Miten voit valittaa tästä asiasta, kun toiset odottavat vuodenkin?"

Kesän jälkeen tilanne oli sama. Mitään ei tapahtunut ja stressasin paljon. Hain vertaistukea asiaan, mutta sain aikalailla vain lokaa niskaani. Ihmiset eivät tuntuneet ottavan asiaa tosissaan. He eivät tajunneet, että vaikka olin piinaavan odotuksen alussa, niin silti tie tulisi olemaan pitkä ja kivinen. Ei lohduttanut kuunnella yhtään lauseita, joissa käskettiin olla yrittämättä, koska "lapsia saadaan eikä tehdä."


Syksyllä tuli toinen keskenmeno, joka oli ensimmäistä pysäyttävämpi. Oli lupaus hyvästä, mutta silti käteni jäivät tyhjäksi. Tämän tapauksen jälkeen sain ainoastaan zemppausta ja ihanien ihmisten tukea. Olin silti surullinen, koska se tarkoitti vain sitä, että muutkin olivat tiedostaneet kuinka epätoivoinen tilanne mahdollisesti oli.


Sitä on luovuttu toivosta. Yritetty täysillä. Sitä on annettu aikaa ja mahdollisuus tulla omalla ajallaan. On syöty lääkkeitä ja toivottu kädet ristissä.

Mutta tässä nyt olen. Kirjoitan tätä tekstiä itkien. Jokainen sana satuttaa syvältä.

Jos totta puhutaan, en KOSKAAN oikeasti uskonut löytäväni itseäni tästä tilanteesta. En koskaan uskonut, että tähän menisi vuosi. Enää ei naurata, enää en voi vitsailla raskautumisellani. Huumori on loppunut.

Ennen kauhistelin sitä asiaa, kun toiset ihmiset joutuvat odottamaan lasta viisikin vuotta. Nyt kyseinen luku ei tunnukaan enää niin kaukaiselta ja mahdottomalta. Enhän uskonut, että menisi vuottakaan.

Valehtelematta, joka ilta sänkyyn käydessä kaikki tämä valtaa mieleni. Kuiskaan hiljaa yöhön ennen nukahtamista... Auta. Sattuu.

71 kommenttia:

  1. Kunpa teille vielä onni kääntyisi tässä asiassa, minä pidän peukkuja ♥ en voi edes ymmärtää miten raskasta tuo on. Hali ♡

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Tiedän milltä susta tuntuu :( Me ollaan yritetty tytön syntymästä 1v6kk asti ja yks km takana :/ Jos haluut vertaistukee voin vaik laittaa viestii fb:ssä? :) Toivottavasti pian tärppäis teillä ♥ Se tunne mikä tulee iltasin on hirvee.. tuntuu et jotain puuttuis :/

    VastaaPoista
  4. Voi Anette, tekis mieli vain halata sua. <3 En voi milläänlailla kuvitella miten pahalta se tuntuu kun noin kauan joutuu odottamaan eikä ota onnistuakseen, mutta toivottavasti teille pian toinen suotaisiin!

    VastaaPoista
  5. Halaus <3 Me jouduimme ensimmäistä (ja tällä hetkellä myös ainutta) lasta odottamaan puolitoista vuotta (ei keritty vielä mennä lapsettomuushoitoihin) se tuska lapsettomuudesta - aivan hirveää ja meillä ainakin täytti "koko" elämän. Aina vain mietti, että missä on vika, entä jos tällä kertaa jne. Paljon voimia sinne, toivottavasti asiat kääntyy parhain päin!

    VastaaPoista
  6. Voi Anette <3 Mä tiedän mitä käyt läpi, paljon haleja ja voimia, sekä tsemppiä yritykseen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset


    1. Tätä ei kyllä toivo ikinä kellekään...

      Poista
  7. <3 nää on näitä asioita, itse kokeneena saman, mulle voi siis kirjottaa kans jos haluaa puhua/vertaistukea:) tsemppiä yritykseen!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ne kyllä ehkä tunnista sua? :)

      Poista
  8. Voi Anette <3 mää niin tiedän miltä susta tuntuu :/ vaikka olen koko ikäni tiennyt etten lapsia saa niin silti se sattuu kovasti ja tuntuu pahata..ajatus aa itkun kurkkuun vieläkin. Oon yrittny itteeni sillä edes vähän lohduttaa et on hedelmöityshoidot olemassa. Mutta mää pidän teille peukkuja et teillä onni kääntyis!
    -Ala-asteelta kotiin/kouluun kävelykaveri :) ehkä arvaat. Jos juttukaveria kaipaat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on aavistus. Jo kirjotustyylistä. En kuitenkaan vanno olevani varma.

      Jos oot ketä luulen, oon miettiny sua usein!!

      Kiitos ku kommentoit ♡

      Poista
    2. Ei tähän voinu olla kommentoimatta :)
      Annan taas vinkin et aamulla sai erästä odotella kouluun lähties :D nyt varmaa jo arvaat.
      Menikö sun arvaus oikein ekalla kerralla?

      Poista
  9. Varmasti on rankkaa ja vie voimia ihan kaikesta. Meilläkin ensimmäisen kanssa meni pitkään ennen kuin tärppäsi, joten jotenkin osaan samaistua, mutta en tietysti täysin voi tietää mitä käytte läpi.. Voimia teille molemmille! Ja toivotaan, että tärppi osuisi kohdalle mahdollisimman pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Ymmärrän ton samaistumis jutun!

      Poista
  10. On se kyllä niin ikävää, että teillä ei vaan tärppää! :( Tuntuu kyllä pahalle sun puolesta. Oo kuitenkin onnellinen, että sulla on Topi. Eri tilannehan se ois, jos teillä ei ois ainuttakaan lasta. Silti se tuntuu pahalle ja saakin tuntua. Voima haleja täältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep :(

      Kyllä mä pikku Topista olen onnellinen ♡ Aina.

      Poista
  11. Tsemppi halit <3 En osaa kuvitellakkaan kuinka pahalta tuo voi tuntua :(

    VastaaPoista
  12. Voimia <3 Älä luovu toivosta ja yritä jaksaa yrittää!

    Jos sua lohduttaa lukea toisten tarinoita niin kurkkaa mun blogi.

    VastaaPoista
  13. Voimia <3 Älä luovu toivosta ja yritä jaksaa yrittää!

    Jos sus lohduttaa lukea toisten tarinoita, kurkkaa mun blogi.

    VastaaPoista
  14. Ai kamala, itku ja kylmät väreet tuli täälläkin :(
    Ei tiedä mitä tähän enään voisi edes sanoa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus riittää, että kuuntelee mitä on sanottavana ♡

      Poista
  15. 26.yrityskuukausi pyörähti käyntiin. Esikoinen 6/11 ja sen jälkeen 3 keskenmenoa,joista viimeisin 9/13,todettiin vkolla 10+,alkio oli kuollut 8+. Tunnen tuskasi, käy tsekkaas blogini.

    VastaaPoista
  16. Kiitos kaikille tuesta ja kommenteista, vastailen huomenna!

    VastaaPoista
  17. Oli asia mikä tahansa kun se sattuu niin se sattuu...täällä yksi joka tietää kun on paha olla! oletko puhunut miehesi kanssa? ymmärtääkö mies kunnolla tuskasi? osaako hän lohduttaa niin että tunnet olosi turvalliseksi? voimia!!! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai puhun,mutta luulen,että tämän asian mies ja nainen käsittelee erilailla. Eikä kumpikaan voi täysin toista ymmärtää..

      Mutta kiitos ♡

      Poista
  18. Toistan ehkä itseäni, mutta olet niin nuori että kaikki on mahdollista vielä! Halaus <3 P.s. Kirjoitat vaikeastakin aiheesta hyvin - tykkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta! Eikä tässä vielä toivoa ole menetetty :)

      Poista
  19. Täällä yksi "kohtalotoveri". Me aloimme yrittämään toista lasta, kun esikko oli vajaa 1v. Kierrot oli hirveän pitkiä, yleensä n.100päivää. Primolutit sain omasta tk:sta kiertoja tasoittamaan, kierrot tasaantui, muuta ei tapahtunut :( Sitten reilun vuoden yrityksen jälkeen päästiin erikoislääkärille ja vastaanotto ei ollut ihan sellainen kun ajattelin. Lääkäri tokaisi: jatkakaa yrittämistä, onhan teillä elävä todiste kotona, että pystyt raskautumaan ja olet vielä noin nuorikin! (olin sillon 28v) Se talvi mentiin sitten vielä yrittäen "luomuna" ja yllätys yllätys ei onnistanut. Keväällä vihdoin sain clomit, mutta siltikään en raskautunut, vasta kun taas monen monen kuukauden jälkeen lääkäri suostui nostamaan annostuksen kahteen tablettiin ja tärppäsi! Primolut ja Terolut ei saa muuta aikaan kun tyhjennysvuodon, sanoi tuo lääkäri minulle.
    Lääkäritkään eivät ottaneet meitä "todesta", kun se yksi lapsi oli aikaan saatu. Oli todella turhauttavaa kun aika juoksi, esikoinen kasvoi ja näin ollen mahdollisen tulevan lapsen ja hänen ikäeronsa. Pahinta oli ihmisten kommentit, et kuulunut oikein mihinkään. Et ollut lapseton, mutta et kuitenkaan oikea perheellinen, kun sinulla oli VAIN yksi lapsi. Sai kuulla, kuinka teillä on helppoa kun on VAIN yksi lapsi. Mutta meillä oli onneksi onnellinen loppu; 2,5vuoden yrityksen jälkeen tärppäsi ilman rankkoja hoitoja. Ja tuo maailman ihanin lopputulos on nyt vajaa 3kk vanha <3
    Tsemppiä ja voimia sinulle! Pysy lujana ja osaa vaatia, että sinut otetaan vakavasti.

    -Marjo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kamalaa... siis tuo miten tritä5 kohdeltiin.

      On myös kamalaa, että ihmiset eivät tajua aina varoa sanojansa.

      Ja ymmärrän tuonkin ettei kuulu oikein minnekään...

      Mutta onnea pienestä 3kk vauvasta <3

      Poista
  20. Anette <3 Näinä hetkinä tunnen suurta syyllisyyttä (mutta myös kiitollisuutta) siitä, että olen aina tullut helposti raskaaksi. En voi mitenkään kuvitella sitä surua, mitä tämä teissä aiheuttaa, mutta toivon jokaikinen päivä, kun blogiasi käyn lukemassa, että NYT olisi se kauan odotettu uutinen kirjoitettu. Kyllä sä sen vielä kirjoitat, ja silloin se tulee tuntumaan uskomattoman hienolta. Voimia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se jonain päivänä <3

      Äläkä tunne syyllisyyttä! Ikinä!

      Poista
  21. Tuttuja tunteita, voimia jaksamiseen niiden keskellä <3

    VastaaPoista
  22. Niin tuttua. Minulla kuusi raskautta takana,joista esikoinen 7v.luomu plussa ja uusin tulokas 5kk ivf-hoidoilla tekemällä tehty. En olisi itsekkään ikinä uskonut,että kokisin niinkin monta keskenmenoa ja ikäeroakin,tulisi seitsemän vuotta ja lopulta rankkoihin hoitoihinkin joutuisin,että saisimme sen kauan toivotun toisen lapsen,mutta niin vain kävi,mutta nyt olen super super onnellinen,että jaksoin uskoa ihmeeseen. Anette jaksamisia ja elä luovu toivosta. Kyllä teille vielä,se toinen lapsi suodaan ennemmin,tai myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että ihmeitä tapahtuu! Onnea siitä!

      Poista
  23. Ei kyllä mikään ihana vuosipäivä :( Se on vaan niin väärin, kun lasta toivovat ei sitä saa, tai menettää jo alkunsa saaneen :( Toivon ihan hirveästi, että saat kirjoittaa tänne vielä, että pikkusisarus on tulossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se sinänsä väärin... :(

      Mutta on tässä vielä toivoa <3

      Poista
    2. No onneks on vielä toivoa! <3 :)

      Poista
  24. Voimia ja tsemppiä raskaaseen tilanteeseen! Toivoa on niin kauan kuin on yritystä.

    VastaaPoista
  25. Voi että. Meillä meni yli vuosi että saatiin ensimmäinen lapsi alulle ja nyt jo pelkään ettei saada toista ollenkaan tai että siihen menee ikuisuus. Minulla siis on pco ja tiedän ettei tästä taas helppoa tule kun alamme toista pientä yrittämään tosisaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että olet väärässä ja toinen tulisikin heti! ♡

      Poista
  26. Voi Anette :(

    Minä tiedän monia, kenellä on tärpännyt vasta reilusti yli vuoden yrittämisen jälkeen eli pidä Toivosta kaksin käsin kiinni <3

    VastaaPoista

Kiitos, kun jätät kommentin!