Tunnustus

Olen saanut Tunnustuksen nyt jo kahdesta blogista.

Onni on matka - ei määränpää

Coffee with Tia

Haluan näin neljännessä luukussa tuoda hyvää mieltä ihmisille. Tunnustus siis kiertämään:

OlliE.

Aarrekartta onneen

Downtown

Karkkipurkki

Lindajessica

Sateenkaarivarpaat

Tutipuu

Tää on vain, Sylvin elämää!

4 tupakkaa päivässä

Juteltiin tänään kirpparilla kiertelyn lomassa kaverin kanssa tupakoinnista ja sen haitoista. Ja siis nimenomaan koskien lapsien seurassa röökaamista. Tämä ystäväni kirjoitti asiasta oikein hyvän tekstin blogiinsa.

Olemme asiassa hyvin samaa mieltä ja pistää kyllä tässäkin päässä vihaksi.

Kaduilla, pysäkeillä ja puistoissa kävelee vastaan äitejä sätkä suussaan ja lapsi vierellä. Tulee usein mietittyä, että onko niillä äideillä aivoja tai minkäänlaista ymmärrystä siitä mitä he oikeasti tekevät.

Passiivinen tupakointi on melkein pahempaa kuin se, että itse polttaisi. Ensinnäkin passiivinen tupakoija ei ole valinnut myrkyllistä savua, joka nostaa syöpäriskejä huimasti. Mietin itseänikin. Haluan elää terveellisesti ilman kasvaimia tai muita kauheita tauteja. Inhoan tupakan savua ja siitä tulevaa ällöttävää oloa, mutta miljoonien muiden ihmisten takia joudun sietämään tuon kaiken. Kiva, kiitos vaan teille.

Ymmärrän, että jokaisella on tapansa ja halunsa. Tästä maailmasta ei ikimaailmassa saataisi kitkettyä tupakointia, vaikka tupakka-askin kylkeen tungettaisiin aasin takapuoli. Voitaisiinko siis tehdä diili? Minä en valita ja mulkoile teitä, mutta voisitteko te ottaa huomioon sen, etten halua hengittää sitä tupakan savua? Ärsyttää suunnattomasti kauppakeskusten ovilla norkoilevat ihmiset, joiden takia ulos astuessa likipitäen hukkuu tupakansavuun. Onko se OIKEASTI niin vaikeaa kävellä vaikka 100 metriä pidemmälle ja pitää ovien edusta savuttomana? Onko se tupakka pakko sytyttää juuri liikennevaloissa? Onko pakko vetää keuhkot täyteen röökiä ja hypätä bussiin viime tinkaan samalla saastuttaen hajullaan koko linja-auton? Ilmeisesti on.

Jos tupakoijat eivät halua ajatella sitten kanssa ihmisiään, niin entä sitten lapset? Nuo pienet viattomat sielut, jotka eivät ymmärrä maailman vaaroista ja haitoista. Topi hengitti tänä päivänä tupakkaa, kun astuin Kampin ovista ulos. Topi sai uuden annoksen liikennevaloissa ja kolmannen bussipysäkillä. Onneksi joku ystävällinen henkilö muisti antaa Topille myös iltatupakan polttaen meidän edessämme samalla, kun kävelimme kotiinpäin. Keskimäärin lapseni saa siis 4 tupakkaa päivässä. Valitseeko hän sitä? Ei. Saanko minä valita hänen puolestaan? No en todellakaan. Pistää niin vihaksi.

Mennään vielä asteen syvemmälle asiassa. Ehkä ulkopuolista ihmistä ei siis kiinnosta ollenkaan muiden kauheat kakarat ja heidän raitis ilmansa, mutta onneksi äidit suojelevat omia lapsiaan viimeiseen hengenvetoonsa saakka ja turvaavat heidän elämänsä. NOT. Nostakaa kätenne ylös te, jotka olette nähneet äidin polttavan rattaiden vieressä? Uskoisin, että jokaisen handu on nyt pystyssä.

Itselleni pojan terveys, onnellisuus ja hyvinvointi on etusijalla. En kestäisi ajatusta siitä, että tekemisilläni aiheuttaisin haittaa lapselleni. En kestäisi, jos Topille tapahtuisi jotain. Kuolisin tuskaan ja vihaan, jos joku juoppo ajaisi kalleimman aarteeni päälle. Näin varmasti ajattelee jokainen äiti. Mitä sitten tapahtuu, kun 20 vuoden päästä jonkun tytöllä tai pojalla todetaan keuhkosyöpä. "V***n maailmankaikkeus!" "Miksi juuri me?!"

Ihmiset eivät tunnu tajuavan, että moni kurjista ja hengenvievistä sairauksista on oikeasti itseaiheutettuja. Moni lapsi kuolee syöpään siksi, että sinä vedit sitä ah niin ihanaa nikotiini annosta vitutukseen Prisman edessä.

Jos olisin rohkea tai jos asia YHTÄÄN kuuluisi minulle, tekisin asialle jotakin. Sanoisin savua lapsen naamalle hönkivälle äidille pari valittua sanaa, sakottaisin raskaana polttavaa tai kertoisin enemmän aiheesta tietämättömälle.

Mielestäni tupakka on perseestä. Tupakka saisi kadota maan päältä. Näin ei ole tapahtumassa, joten ehkä kannattaa mielummin toivoa lisää järkeä ihmisiin.

HUOMIOIKAA MUUT. Muistakaa, että lapsi on pieni viaton ihmisenalku eikä oikeasti halua sitä moskaa sisäänsä. Myrkyt siirtyvät raskauden aikana suoraan sikiöön, savu siirtää tappavan vaaralliset aineet taaperon kroppaan ja parvekkeella polttaminenkaan ei ole sen parempi. Äitin hengityksestä leviää myrkkyä pitkään ja tupakansavu menee ilmastointia pitkin kämppään suoraan lapsen luokse.

En tiedä kuinka moni liikuttuu ajattelemaan kuinka väärää on, kun pieni viisi vuotias poika kuolee osastolla syöpään. Ihmiset eivät käsitä elämän julmuutta ja se koskettaa melkein kaikkia syvältä. Muistakaa ajatus kivuista, pienistä kuihtuneista kasvoista ja pysähtyneistä sydämistä JOKA IKINEN kerta, kun sytytätte savukkeen väärässä paikassa.

Polttakaa, jos poltatte. Oikeastaanhan se on vain tapa, josta jokainen pääsee kyllä irti. Jotkut eivät halua ja se olkoon niin. En tuomitse tälläkään mielipiteellä ketään, mutta vetoan savuttelijoihin sen verran, että en millään haluaisi 0 vuotiaasta lapsestani vielä tupakoijaa. Koittakaa jooko please sytyttää se tupakka muualla kuin rakkaan poikani vieressä!

En koskaan tule polttamaan. En voi mitenkään lisätä riskiä niihin vakaviin asioihin, joita pelkään. Haluan suojella rakasta lastani kaikelta pahalta. Toivottavasti muutkin äidit ajattelevat näin. Toivon sitä tosissani ihan kamalasti.

Hyi kamala, näen varmaan painajaisia pienistä vauvoista rattaissa. Äiti suukottaa ihanasti ja samalla puhaltelee savut naamalle. Sydämeen sattuu...