Muuttopuuhia ja sekasortoa

Kiirettä pukkaa! Nyt ei ole aikaa kirjoitella eikä kuvata mitenkään upeita otoksia. Meillä on järkyttävä tavaroiden sekamelska kotona ja jaan sen teille kuvien avulla. Alkuun myös muutama muu muuttoon liittyvä otos.

Banaanilaatikoiden hakureissu.

Lainattiin Kauppakeskuksen kärryjä hetkeksi...

Kärryissä matkaaja.

Makkarin sekasortoa.

Topin mennessä nukkumaan, saadaan me pakattua helpommin.

Tyynyliinan naamaanhinkkaus-rutiinit meneillään.

Super sotkuinen kylppäri.

Topin kylpyvedet vielä ammeessa...

Kukkuu! Yläkerran aula; terrat tyhjennetty.

Vierashuone on MELKEIN jo tyhjä.

Kesä ikkunan takana ja nää vaan siivoo ja pakkaa.

Portaikko ja viimeinen koriste paikallaan.

Olohuone. Kyllä siellä vähän mahtuu liikkumaan!

Tavaraa on jopa sohvalla...

Tässä pitäis olla vessan ovi.. heh..

Keittiö.

Hauva muuton keskellä.

Välillä täytyy käydä ulkona tuulettumassa..

Huomenna edessä tavaroiden kantamista, laatikoiden purkamista ja uuusi ihanan jännittävä koti <3

--- --- --- --- ---


Täytyy loppuun vielä mainostaa ihmisille, että lisäilen aika usein kuvia Instagramiin etenkin Topista! Blogin sivussa on palkki, johon päivittyy kuusi uusinta kuvaa. Voit seurata kuvia myös omasta profiilistani:  rosebudlion  :)

Muutamia ihania otoksia lähipäiviltä:

Minäkuva

Mielestäni olin ennen ruma ja tyhmä ja läski.

On jännä miten ihmisen on joskus vaikea katsoa nykyhetken kuvaa itsestään ilman, että se vääristyy. Tänä päivänä en todellakaan näe olleeni erityisen kamala tai lihava, jos katselen muutaman vuoden takaisia kuviani. Tyylitajuton toki olin, kuten edelleenkin. Miksihän katsoin niin inhoten peiliin?

Jälleen kerran koen peilikuvan pettymykseksi. Tarkastelen katkerana vanhaa minääni ja maksaisin paljon, jotta näyttäisin edelleen samalta. Vihattu muuttui halutuksi.

5 vuotta sitten?

Raskaus muuttaa naisen kroppaa paljon. Tiesin sen etukäteen, mutta uskoin palautumisen olevan helppoa. Täytyisi vain ottaa itseään niskasta kiinni.

Jokainen on oma yksilönsä ja jokainen reagoi muutoksiin erilailla. Toinen lihoo montakymmentä kiloa raskauden aikana ja toinen lähtee synnäriltä tikun laihana kotiin. Emme voi valita miten asiat menevät ja haluaisimme olla välittämättä. Mutta uskallan väittää, että aika moni saattaa olla pettynyt itseensä ja siihen mikä tilanne on nyt. Turhaan.

Lihosin hyvin vähän raskauden aikana ja mahani oli aika mini. Päätin jo alussa, etten välitä paljonko kiloja tulee; kasvatanhan minä ihmistä sisälläni. Loppupuolella raskausmyrkytys toi minulle kuitenkin melkein kymmenen kiloa  jo edellisen kahdeksan lisäksi. Turposin muodottomaksi.

Kuukausi ennen synnytystä.

Pahasti turvonneet kasvot pari päivää synnytyksestä.

Synnytys tuli ja meni. Silmäni olivat pudota päästäni, kun synnytyksen jälkeen painoin edelleen yli 10 kiloa enemmän kuin ennen raskautta. Seuraavat kuukaudet menivät arjen pyörittämisessä enkä ehtinyt keskittyä mahaani tai vaa'alla seisomiseen. Yhtäkkiä olin lähtöpainossa ja koko maha tiessään. Olin salaa onnellinen ja helpottunut, että pääsin näin helpolla.

Pari viikkoa synnytyksestä.

Oma paino <3

Ette arvaa mitä kävi, kun imetys päättyi 4 kuukauden päästä. + 6kg! Näiden kilojen kanssa painin edelleen ja olen todella pettynyt omaan naiiviuteeni. Olisiko kenties kannattanut liikkua ja syödä terveellisesti?

_Pullea_

Tällä hetkellä en tykkää ottaa kuvia itsestäni. En tykkää katsoa peiliin. On ihan sama mitkä vaatteet laitan, koska olen muutenkin ruma.

En tykkää kropassani jo ennestään isoista lyhyistä jaloistani enkä takamuksestani. En tykkää mahastani, joka  pullottaa paidan alta. Inhoan pyöreitä kasvojani, jotka ovat vanhentuneet vuosia. Missä ihana sileä iho?

Ennen rakastin paksuja kauniita hiuksiani. Nyt tilalla on roikkuvat, muodottomat ja huonon väriset elottomat suortuvat. Olin ylpeä pitkistä ripsistäni, jotka korostivat mielestäni kauniita silmiä. Mutta mitä tekee näteillä silmillä, jos naama on muuten kuin aasin takamus? Olin joskus kovan sarjan futaaja ja omistin ihanan littanan mahan. Nyt tilalla on perunasäkki ja painan enemmän kuin laki sallii.

"Hyvänlaatuiset" hiukset.

Itsekritiikki. Ihmisen pahin vihollinen.

Pahimpina hetkinä kuitenkin hengitän syvään ja mietin asiaa toiselta kantilta. Minulla on mies, jonka mielestä olen edelleen kaunein maailmassa. Ja minulla on poika, joka rakastaa äitiään ulkonäöstä huolimatta.

Kuusi kiloa ei ole kova homma. Jos haluan niistä oikeasti eroon, se on vain tehtävä! Toiset kamppailevat paljon suurempien ongelmien kanssa ja minä valitan painostani. Äh, kuinka pinnallista!


Tarkoitukseni ei ollut kirjoittaa valitustekstiä. Halusin ensin sanoa, että jokainen on oikeasti kaunis omalla tavallaan. Kovin moni tuskin tuijottaa sinua kaupungilla ja ajattelee, että onpas hirveä nenä. Mutta en sano. Kunnioitan sitä, että jokainen itse tietää minkälainen haluaa olla. Jos ei tykkää kiloistaan, niin tuo lause ei tilannetta helpota. Sanon mielummin, että jokaisessa asiassa on kaksi puolta. Huonoja sekä hyviä. Sen sijaan, että miettisit mikä sinussa on huonosti, mieti välillä mikä sinusta tekee kauniin.

Ulkonäkö ei määritä onnellisuutta kokonaan, mutta se on silti jokaiselle henkilökohtainen ja tärkeä asia.  Itse olen kyllä niin onnellinen, ettei mitään rajaa! Mutta kai sitä saa joskus haikailla vanhojen kuvien perään?

Haluan lopuksi sanoa asiasta, joka harmittaa. Toiset syntyvät niin sanotusti kultalusikka suussaan ja elämässä kaikki tuntuu sujuvan. Hyväkroppaisen on aika tahditonta arvostella pahoin sanoin toisen vartaloa.

Ehkä kaikki tämä epävarmuus ei johdukaan meistä itsestämme? Ehkäpä se on sitä, kun joku tulee sanomaan, että onpa sinulla hirveä kengurun nahkapussi.

Nuoruudesta...

..."vanhuuteen".

Laihasta...

...pyöreäksi.

Paljon olen muuttunut, täytyy sanoa!!


Oletko sinä nykyään erilainen? Mitä mieltä olet asiasta?

Överimuokkaus

Piristävää, hauskaa, rentouttavaa.. 

Jostakin syystä nautin siitä, että joskus vaan räpsin summamutikassa kuvia ja sitten koneen ääressä etsin niistä  "taiteellisia" kohtia. En myöskään odota tuntitolkulla sopivaa hetkeä napata kuvaa Topista, vaan täytän muistikortin usein samantyylisillä otoksilla.

Joskus kyllästyttää käydä samanlaisia kuvia läpi monta sataa kappaletta ja tekee mieli tehdä jotakin piristävää. Silloin muokkaan, rajaan ja lisään efektejä. Parhaita muokkauksia ovat juurikin ihan överiksi vedetyt versiot.

Harvemmin julkaisen näitä omaksi iloksi tehtyjä luonnottomia aikaansaannoksia missään. Nyt kuitenkin päätin muutama päivä sitten otetuista kuvista, joita tosissaan muuttelin railakkaasti, tehdä pienen erilaisen piristyspläjäyksen tänne blogiin.

Kuvissa esiintyy ylläriylläri Topi. Käskin miehen myös napata muutaman kuvan itsestäni. Luonto aiheiset kuvat ovat sitten niitä "kuuluisia" summamutikka-kuvia, joista bongaan "hienot" kohdat käyttöön.

Noh,  risuja/ruusuja? ;)