Monessa blogissa on nyt pyörinyt joululahjatoiveita. Kerrotaan mitkä olisi mieleisiä, annetaan suuntaa toiveista. Näiden postauksien myötä rupesinkin miettimään sitä joulun ja lahjojen saamisen oikeaa ideaa.
Mitä mieltä te olette; toimitaanko lahjojen suhteen nykyaikana "oikein"?
Itse olen käsittänyt lahjat aina sellaisiksi asioiksi, että niitä saadaan jos saadaan. Niitä ei pyydetä, määritellä ja oleteta saavan jotakin tiettyä. Mielenkiinnon kohteita voi tottakai ääneen sanoa ja jotakin suuntaa antaa, mutta on ehkä vähän vastoin sitä joulun sanomaa vaatia jotakin tiettyä ja olettaa saavansa sen. Sen lisäksi on mielestäni väärin kieltää tuomasta jotakin. Itselleni lahjat ovat spontaani juttu, enkä kuvittelisi koskaan vaativani muita ihmisiä tuomaan jotakin tiettyä tai olla tuomatta jotakin tiettyä. Jokainen tuokoon mitä tuo, jos kokee haluavansa ostaa jotakin minulle tai pojalleni. Otan aina jokaisen lahjan kiitollisuutta pursuen vastaan.
Toistaen itseäni; lahjoja saadaan JOS saadaan ja jokaisella on oikeus tuoda mitä haluaa.
Muita, jotka ajattelee yhtään samalla tapaa kuin minä?
Aion kyllä tehdä oman "toivomuslistani" suuntaa näyttämään, mutta ei se tarkoita, että oletan niiden löytyvän paketeista. Annan ihmisille vapaat kädet enkä rajoita asiaa, joka on oikeasti vain vapaaehtoista.
Sen lisäksi kuulee aina näitä juttuja, että paljon lahjoja saanut kasvaa hemmotelluksi ja on lellitty pilalle. Meidän perheessä on aina saatu sekä annettu paljon lahjoja. Joulun tärkein sanoma on tottakai se yhdessäolo! Mutta meidän yhdessäolo rakentuu siitä päivästä, perinteistä, ruoasta ja myös niistä lahjoista.
Ikinä en ole lahjoihini pettynyt, vaikka kaikkea en ole saanut. Olen saanut vaikka mitä ja silti oppinut, että aina ei voi saada. En ole hemmoteltu enkä lellitty pilalle ja osaan arvostaa joulunhenkeä enemmän kuin niitä paketteja.
Ihan varmana tulemme antamaan Topillekin paljon lahjoja. Lahjalistaa kirjoitellaa pukille ja "pukki" tuo sitten mitä tarpeelliseksi näkee. Aiomme silti opettaa myös Topille sen, että maailmassa ei voi saada aina kaikkea mitä haluaa. Lahjat tulee ansaita kiltteydellä eikä ne ole itsestäänselvyys. Mielestäni se lahjojen määrä ei todellakaan tule määrittämään ihmistä vaan se kasvatus.
Moni valittaa, että leluja on liikaa ja lapsi ei tarvitse niin paljoa. Itse en tätä ymmärrä. Kyllähän aikuisetkin menettävät mielenkiintonsa joihinkin asioihin ja hankkivat uutta. Miksi lasten sitten pitäisi tykätä siitä samasta asiasta monen monta vuotta vain siksi, että sattui sitä joskus pyytämään? Aikuiset vaihtavat kännykkää, kun edellinen kyllästyttää. Uusia vaatteita ostetaan, kun halutaan päivittää tyyliä. Tekniikkaa, sisustusta ja niin edespäin... Ehkä se ei ole niin maailman loppu, jos lapsi kyllästyy Angry Birdseihin ja kiinnostuu Batmanista? Sitä voi sitten opettaa, että vanhasta voi luopua ja antaa/myydä ne ei kiinnostavat lelut pois. Käyttäytymällä hyvin voi sitten ansaita ne uudet Batmanit.
Itse en halua rajoittaa lapsen kiinnostumista, kyllästymistä tai uusista asioista innostumista. En halua rajoittaa lasta leikkimästä. Esimerkiksi kaverit määrittävät aika usein kiinnostuksen kohteet ja ainakin itse olen aina löytänyt uusia mukavia juttuja tuttujen avulla. Olen siis ajatellut, että en aio olla nihkeä asian suhteen. On se kurjaa olla porukan ainut lapsi, joka ei saa niitä uusia pokemoneja sen takia, että äiti käskee leikkiä vanhoilla leluilla. Silloin jää helposti porukan ulkopuolelle ja päätyy jopa kiusattavaksi tai syrjityksi.
Ja ennenkun joku väittää, että hemmottelen Topin pilalle niin kannattaa lukea teksti uudelleen. Koska mikään ei ole itsestäänselvyys eikä mitään saa sormia napsauttamalla. Asiat tulee ansaita ja uuden lelun saa vain käyttäytymällä nöyrästi sekä hyvin.
Saatoin toistaa itseäni monta kertaa, mutta nyt annoin vain ajatuksen juosta. Ja muistakaa! Tämä mitä tässä kirjoitan on VAIN oma mielipiteeni asiasta enkä tuomitse ketään. Jokainen kasvattaa tavallaan ja varmasti tietää parhaiten miten toimia :)
Ja nyt se kuuluisa "lahjalista" suuntaa antamaan siitä, mikä voisi olla kiva löytää paketista:
 |
| Topi rakastaa Brion leluja ja ne kestävät lattialle paiskomisen. |
 |
| Junarataa jaksaa rakentaa, vaikka kuinka usein, joten lisäpalat ei koskaan ole haitaksi. |
 |
| Dubloista tykkää jopa tämä äiti, joten niitä vaan lisää niin päästään leikkimään ja rakentamaan. |
 |
| No se kiikku olisi kyllä kiva juttu! Vielä sellainen, jossa on kunnon istuinosa. |
 |
| Leikkiruokia erilaisissa variaatioissa sekä kokkausvälineitä. |
En tiedä vielä mitä me ostamme, mutta pulkka olisi jees, koska lampaantalja jo löytyy. Sen lisäksi harkitaan muovimopon hankintaa, äänikirjoja sekä kylpyleluja. Jokin oma musiikkisoitinlelujuttukin olisi varmasti pojan mieleen. Niin ja se astiakaappi Briolta, kun se jäi nyt hommaamatta. Oma haukkuva liikkuva koira? Petivaatteita? Leikkipuhelin?
Topi leikkii paljon kotona ja tykkää leluistaan. Ollaan juuri annettu vauvalelut pois ja hankittu taaperoleluja tilalle. Meillä ei ainakaan ole mitään liikaa, koska lelujen avulla poika on antanut meille myös omaa aikaa tehdä ruokaa tai siivota. Sitä omaa aikaa kuitenkin tarvitaan eikä näin pieni jaksa leikkiä kauaa samoilla leluilla... Joten eiköhän sieltä kuusen alta löydy useampi paketti. Mikäli siis Topi käyttäytyy, heh heh :D
Itselle toivon ihan mitä vaan kukakin haluaa ostaa. Pyjamanhousuja, sukkia, karkkia, ripsaria, muumimukeja tai kulhoja, lahjakortteja... lista on loputon, koska tälle tytölle kelpaa mikä vain!
Ethän loukkaannu mielipiteestäni, koska se ei ole kirjoitettu loukkaukseksi kenellekään! Ja mielelläni luen ihmisten lahjalistoja olettamatta omiani siitä, että joku olisi itsekäs vaatija sekä arvostamaton moukka! ;)
.jpg)
