Anette testaa osa 1

Nyt on aika kirjoittaa ensimmäinen postaus, jossa arvostelen useita tuotteita. Enkä tee tätä sen takia, että joku olisi pyytänyt, vaan täysin omasta tahdostani!


Ajattelin viettää tänään rennon päivän. Kulkea yöpuvussa koko päivän, leikkiä Topin kanssa sisällä ja mennä aikaisin nukkumaan. Melkein onnistuin tavoitteessani. Yöpaita pysyi päälläni neljään asti päivällä, leikittiin Topin kanssa ainakin suurimman osan päivästä, mutta illalla sitten lähdimmekin liikenteeseen. Kävimme uimassa ja syömässä perheen kesken. Aikataulut viivästyivät ja Topi meni nukkumaan vasta klo 22. Luonnollisesti olen siis edelleen vähän yli yksi kirjoittamassa tätä lupaamaani postausta. Hups.


Ennen arvosteluja pieni kuvakertaus päivästä:

Yökkäri uskollisesti päällä koko päivän. Uusi rakkaus asu! <3

Perus minä. Kuvaamassa lounasta. Haha! Fiksua?

Topi ja lempilelu. Tämä sarja on niiin suloinen! Leikittiin yhdessä "kukkuu" leikkiä.

Topi viihtyi itsekseen myös, kun tein joitakin omia juttujani. 

Käytiin tosiaan uimassa. Topilla oli jotenkin mega kivaa tällä kertaa! :D

Mentiin ekaa kertaa yli kuukauteen pizzalle. Iskä söi suurimman osan, äiti maisteli vähän ja pojulle jäi reunat. Reilu jako?

Illalla Topin tukka katosi vihdoin. Oli jo aikakin päästä siitä pehkosta eroon!

Siinä oli päivän tärkeimmät. Mistä sitten idea tähän tuotteiden arvosteluun lähti? Mitä aion arvostella?



Uutuuksia. RUOKAA. Nam.


Iskä tuli tänään kotiin ison kauppakassin kanssa ja hihkui innosta. Valio oli jättänyt pussillisen ilmaisia näytteitä. Toinen toistaan mielenkiintoisempi maku nousi kassista. Mangopiimää, mehumaitoa.... Kuulostaako jännältä? Noh, katsotaanpas tarkemmin näitä tuotteita!

Tässä siis koko pussin sisältö. #Valio

Ei tarvinnut kauaa miettiä, että mitä näistä testaisin ensimmäisenä. Mango on aina hyvää ja suhteellisen kesy maku yleisestikin. Tykkään myös piimästä, joten korkkasin innoissani tuon juoman. Ehkä vähän myös huolissani, koska tavallaan sana "MANGOPIIMÄ" sai oksennuksen nousemaan kurkkuun.

Arvio:   Maku oli todellakin neutraali. Ja tuttu. Aivankuin olisin maistanut tätä ennenkin. Tuli ensimmäisenä mieleen ne juotavat jogurtit. Silti mitä enemmän join, sitä enemmän pidin. Piimän maku ja makea mango istuu hyvin yhteen! Ja lopputulos on sopiva. Ei tosiaan liian makea eikä liian tavallinenkaan, jos tajuatte mitä haen. Juoman jälkeen oli hyvä olo eikä sellainen kuvotus, joka tulee vedettyään purkillisen maitorahkaa. Koostumukseltaan tämä oli täydellistä ja onneksi sileää! Sanoisin, että tajunnan räjäyttävää omalla tavallaan. Hyvällä sellaisella. OSTAISIN TOISTEKIN!



Seuraavaksi oli pakko maistaa toista mehumaidoista, koska ne kuulostivat liiankin eksoottisilta. Arvoin kumman maun ottaisin ja Persikka-Tyrni voitti tällä kertaa.

Arvio:   Juoma tuoksui jo avatessa aika imelälle sekä makealle. Olin melko varma, etten pitäisi siitä. Itse koostumuksessa tai yhdistelmässä ei sinänsä ollut vikaa. Maito yhdistettynä mehuun ei ole todellakaan niin kammottavaa miltä se kuulostaa. Persikka ja tyrni ovat vain tappavan makeita sekoitettuna yhteen. Tykkäsin periaatteessa, mutta makuyhdistelmä ei ollut mieleen. Juoma oli pehmeän tuntoista ja tavallista maitoa paksumpaa. Sitä oli erittäin miellyttävä juoda eikä se sisältänyt mitään outoja kokkareita. SAATTAISIN OSTAA TOISESSA MAUSSA!



Näytteiden mukana oli myös kermoja. En ehtinyt tätä postausta varten kokeilemaan kaikkia, mutta yhdessä purkissa oli kiva ohje Ciabattan tekoon. Ohje oli tooodella yksinkertainen ja siihen tarvittiin vain vehnäjauhoja, oliiviöljyä, hiivaa, kyseinen kerma ja vähän mausteita.

Arvio:    Aika vahva yrttinen maku. En osaa päättää tykkäsinkö vai en. Ihan loistava idea kyllä laittaa leipään tätä! Lihan kanssa voisi toimia eritavalla, en tiedä. Oli kyllä todella mukavaa syödä vihdoinkin kunnon leipää, joka maistui jollekin ja oli kostea eikä kuiva. Leivästä tuli mehevää, raikasta ja ah niin hyvää! Taisin siis alun epäröinnin jälkeen kuitenkin rakastua!  SAATTAISIN OSTAA MAHDOLLISESTI TOISESSA MAUSSA!


Leivän kanssa päätettiin avata mehukeitto. Kaikkihan tykkäävät mehukeitoista eikö? Itse olen aina pitänyt Ruusunmarja -keitosta ja tässähän se oli toinen maku appelsiinin ohella.

Arvio:   TODELLA HYVÄÄ! NAM! En osaa edes kuvailla sitä, totean vain, että maista itse! Jos tykkää tosiaan ruusunmarjakeitosta eikä vihaa appelsiiniä, tämä on kyllä paras maku ikuisuuksiin! Hopi hopi kauppaan siitä! ;)  OSTAISIN TODELLAKIN!


Tätä kirjoittaessa päätin avata vielä sen toisen piimän eli mustikalla höystetyn. Tuotan sen verran pettymyksen, että toista mehumaitoa ei vielä avattu ja jogurtit saavat jäädä myös kaappiin. Mehuakaan en viitsi avata, koska meillä on toinen purkki jo kaapissa avoinna. Ei ehditä millään juomaan kaikkia näitä kahdestaan muutamassa päivässä, joten pysyköön nyt koskemattomina nuo muutama.

Arvio:   Samantapaista kuin se edellinenkin. Tosin mustikka on mielestäni tavallaan aina "tympeä" maku samalla tapaa kuin piimäkin. Nämä yhdessä eivät ole ehkä niin tajunnan räjäyttäviä, mutta en silti väitä huonoksi. Tykkäsin kyllä ja voisin juoda putkeen toisenkin. Yleisesti mustikkajogurtti saa itseni voimaan hieman huonosti, mutta tämän jälkeen oli raikas ja hyvä olo. Ehkä olen juuri oikea kohderyhmä näille? SAATTAISIN OSTAA!


Tänään kaupassa mietin tätä postausta ja päätin ostaa muutaman muunkin uutuuden testattavaksi. Entisenä sokerihiirenä koin uutuus karkkien testaamisen sopivan minulle täydellisesti! Ostin, testasin ja tässä tulee niiden tulokset!

Arvio:  Muistan, kun näitä oli vielä kaupassa hieman erilaisina versioina. Maya-suklaa lähti mukaan todella usein kaupasta. Olisitte nähneet sen virneen, kun näin näitä karkkihyllyssä. JEE! Ja sama iloinen hymy levisi kasvoilleni ensimmäisen palan tuhottuani. Täydellistä, suussa sulavaa, rapeaa ja pienesti pistävää. Mikä parasta; Fazerin makuista! Todellinen hitti!  OSTAISIN, OSTAN, OSTAMAAN!

Arvio:   En koskaan ole tykännyt Bilareista ja mieskin irvisti, kun näki pussin kädessäni. Voiko kukaan oikeasti tehdä niin kamalia karkkeja? Annoin hieman toivoa tälle uudelle pussille, kun huomasin ihanan värikkäät karkit sen sisällä. Mautkin vaikuttivat normaaleilta... mansikka, cola.. jne. Täytyy todeta, että turhaan ostin kuitenkin koko pussin. Täyttä roskaa. Alkumaku on ihan jees, mutta loppumaku pelkkää esanssia ja hajuvesikarkkiunelmaa. Eli siis sellaista, kun joku olisi tunkenut karkin liian täyteen makuainetta. Maku on kuvottava. EN OSTA ENÄÄ IKINÄ!

Arvio:  Vihaan minttua jäätelössä. Vihaan minttua suklaassa. Vihaan minttua jälkiruoassa. Yök! Paitsi viimeisen parin viikon aikana olen kehittänyt minttusuklaa -himon, jota en ymmärrä yhtään. Uskalsin tästä syystä napata tämän pussin mukaani. Hyvää oli! Rapeita perus Susu-paloja höystettynä lievällä mintun maulla. Minttu ei hyökkää eikä vallitse, vaan sitä on juuri sopivasti! Voisin syödä koko pussin nyt heti.... OSTAISIN!

Arvio:   Remix 2 kuulosti kieltämättä lupaavalta, mutta jo huomatessani pussin värityksen heräsi epäilys. Jotenkin yhdistän tiettyihin väreihin tietyt maut. Täytyy todeta, että karkit maistuvat juuri sille miltä pussi näyttää. En tykkää tämänmakuisista karkeista ollenkaan. Liian makeita, liian tekohedelmän makuisia ja liian ällöttäviä. Ainut hyvä oli musta auto, joka maistuu jollekin lakun kaltaiselle. Rakenne karkeissa on hyvä ja niitä on oikeasti mukava pureskella. Nuo kirpeät karkit olivat itseasiassa todella hyviä myös, jotka siis kuvassa pilkistävät. Miksi niin monessa pussissa on hyvää sekä huonoa? Eikö voisi joskus tulla vastaan vain täydellinen pussi?  EN OSTAISI.



Arviot olivat siinä ja muistakaa, että ne perustuvat vain omiin mieltymyksiini. Jokainen ihminen omistaa erilaisen makuaistin ja harva tykkää samasta. Ehkä tästä postauksesta oli edes jotakin hyötyä silti? Näitte mitä kauppoihin on tulossa! ;)


Kertokaa ihmeessä kokemuksenne kyseisistä tuotteista eli mitä itse tykkäsitte, jos maistoitte!?

Oliko postaus mieleinen vai turha?

Näkymätön kupla ympärilläni

Puhun nyt eräästä tunteesta, joka on itselleni liiankin tuttu. Siitä tilanteesta, kun kävelet täydessä huoneessa, mutta tunnet olevasi erilläsi muista. Kuulet itsesi puhuvan, huomaat itsesi liikkuvan. Silti tuntuu kuin jättimäinen kupla ympäröisi sinut erilleen muusta maailmasta. Tunnen oloni usein eristetyksi. Yritän kuulua porukkaan, mutta tuntuu kuin joku silti sulkisi minut ulkopuolelle. Olen erilainen kuin muut. Erilaisuus on mielenkiintoinen käsite. Sitä on hankala määrittää ja usein se on käytännössä vain tunne. Toisaalta koko maailmassa on kyse vain erilaisista asioista ja toistensa vastakohdista.

Miksi puhun näistä asioista? Miksi aloitin koko postauksen?

Olen huomannut, että olen jotenkin viallinen. En vain osaa. Ulkopuoliselle olen varmasti sujuva ja sosiaalinen, mutta lopulta kuitenkin on kyse siitä, mitä itse tuntee sisällään. Minä tunnen pelkoa, epävarmuutta ja erilaisuutta. Häpeän sisäistä kömpelyyttäni. Haluaisin olla täysillä mukana, mutta se on vain erittäin vaikeaa. Todella usein ihan netissäkin erilaisissa ryhmissä huomaan saman asian. Yritän kuunnella, lohduttaa ja osallistua,  mutta silti jään ulkopuoliseksi. Pelko siitä, että ihmiset eivät pitä minusta sekä epävarmuus ovat niitä asioita, jotka tekevät ison kuilun itseni sekä toisten välille.

Aion aina pysyä ystävällisenä. Aion silti tukea ja välittää. Enkä tee tätä siksi, että se olisi edukasta minulle, vaan koska välitän muiden tunteista. Haluan olla osa sitä joukkoa, johon kuulun. Sitä täytyy edes yrittää!

Olisi TODELLA kiva tietää, että miksi olen tällainen. Miten tämä viallisuus korjataan?

Monelle on ehkä jo paistanut teksteistäni, puheistani ja olemuksestani läpi, että viihdyn aika usein yksin. Toki myönnän ihan perusluonteeni jo sisältävän erakkomaisia piirteitä. Olen eräällä tapaa kotihiiri ja viihdyn itsekseni omissa oloissani. Tavallaan yksin oleminen ja hiljaisuus eivät ahdista ollenkaan. Toisaalta sitten taas ahdistaa, koska tunnen tunnetta yksinäisyys todella usein. Jokainen ihminen tarvitsee lopulta ystäviä rinnalleen, myös minä. Miksi se sitten on niin vaikeaa lähteä ihmisten kanssa jonnekin?  Miksi se on niin hankalaa tutustua toisiin? Harvemmin liikun kenenkään kanssa ja pelkään kauheasti sitä tutustumista. Pienestä asiasta on kehittynyt iso ongelma. 

En pidä yhtään liibalaaba puspus -suhteista. Inhottaa sellainen kaveruus, jossa on PAKKO nähdä, PAKKO soitella ja PAKKO tehdä asioita koko ajan. Joskus saattaakin tulla kausi, että haluaa olla omissa oloissaan ja on todella turhauttavaa, jos se toinen osapuoli ei ymmärrä toivettasi. Koen sen silloin painostavana. Välillä myös pieni tavallinen asia saattaa ärsyttää. Esimerkiksi se, että joku bussissa juttelee aina ne samat asiat läpi koskien lasten ikää, käyttäytymistä ja ruokailua. Sitä haluaisi vain matkustaa rauhassa haaveillen omiaan.

Toisaalta taas olen kuitenkin myös sosiaalinen. Jos putoan tilanteeseen, jossa pitää pärjätä ihmisten kanssa niin hoidan kyllä homman kotiin. Aika moni sanoo, että seurassani on hyvä olla ja minusta hehkuu sisäinen rauha. (Naurattaa kyllä joka kerta, kun tämän kuulen..) Pärjään myös töissäni loistavasti eli tällä hetkellä olen kaupan kassa. On ihanaa jutella asiakkaiden kanssa ihan turhistakin asioista. Kun pääsen itse siihen tilanteeseen, jossa kohdataan joku, niin koen olevani puhelias, avoin ja koko juttu tuntuukin jopa ihan kivalta.

Aika usein koko elämäni aikana suurin kompastuskivi on ollut se LÄHTEMINEN. Saatan valittaa monta päivää etukäteen miehelleni, jos on jotakin sosiaalista menoa tiedossa. Saatan hikoilla, stressata ja ahdistella. Vihaan sitä lähtöä NIIIN paljon. Ihan turhaan, koska en kovin montaa tilannetta muista, joissa se itse oleminen olisi ollut muka jotenkin epämiellyttävää. Pitäisi aina yrittää muistaa tämä!

Bloggaaminen on hyvä tapa luoda suhteita, jutella ja saada sitä sosiaalista kanssakäymistä. En tunne olevani enää niin yksin, kun saan jakaa ajatukseni tänne blogiin. Netissähän on sinänsä helpompaa olla oma itsensä. Siksi tämä bloggaaminen tuntuu olevan "omaa alaani ". On helppo puhua ja kirjoittaa syvimmät ajatuksensa juuri sillä hetkellä, kun ne tuntee. Ei tarvitse miettiä vastapuolen reaktiota eikä tarvitse pelätä tekevänsä itsestään julkista pelleä.

Kammoksuttaa ajatus siitä, että purkaisin näitä asioita naama naamaa vasten jollekin. Värisyttää miettiä, että harrastaisin pientä smalltalkia jonkun tuntemattoman kanssa kahvilla. En ehkä silloin osaisi olla niin rehellinen kuin nyt tälläkin hetkellä olen. Ajattelisin vain sitä sisälläni vallitsevaa pakokauhua ja en tavallaan olisi yhtään läsnä. Tämän blogin avulla saan edes pienen palan lohtua mieltäni askarruttaviin asioihin. Kommenttien kautta ihmiset kyllä antavat tukensa ja mielipiteensä vaikeisiin asioihin, arvostan sitä ihan kamalasti!

Haluan siis pyytää anteeksi sitä, että olen joskus nihkeä lähtemään jonnekin. Olen pahoillani, että olen kömpelö ja tyrmään kutsuja. En halua olla ilkeä enkä tyly. Satun vain joskus olemaan pieni pelkuri, omien ajatuksieni vanki.

Ehkä jonakin päivänä keksin syyn ja ratkaisun tälle kaikelle. Ehkä jonakin päivänä löytyy se paikka minullekin. Tai ehkä olenkin jo löytänyt sen. Tämä blogi. Se kantaa minua eteenpäin tässä vaikeassa asiassa ja saa kaiken tuntumaan paljon paremmalta. Vihdoinkin on paikka, jossa voin olla oma itseni. Tämä on ensimmäinen askel kohti rohkeampaa minää. Seuraavaksi sitten hoidetaan se live-elämän puoli!

Muutoksia lipaston sisällössä..

Meni monen monta kuukautta, kun en ollut yhtään innostunut noista Topin vaatteista. Tuli käytyä harvoin kirppareilla, netissä ei jaksanut selailla myytävänä olevia ja kaupoistakin tuskin tarttui mitään mukaan. Toki sitä tuli katsottua tarjontaa, mutta tuntui ettei mikään kelpaa.


Luulen, että selitys on yksinkertainen. Pienestä vauvasta on kasvanut iso poika, joten tyylikin muuttuu. Kaikki vaatteet eivät vain enää sovi mielestäni tämän ikäiselle. On ollut hankala hakea uudenlaisia vaatteita, kun ennen metsästi helposti vain niitä tuttuja sekä samanlaisia vaatteita.

Nyt lähinnä pyörin kaupoissa ja mietin, että minkälaiset voisivat olla kivoja. Vähän masentaakin, kun en osaa suhtautua niin innolla isojen poikien vaatteisiin. Entä ne suloiset potkikset? Jumppikset? Nallevaatteet?


Pojille on ihan jäätävän hankala etsiä vaatetusta. Tytöille on pyhitetty 75% kaupasta, jolloin poikien vaatteille jää ainoastaan pieni hassu nurkkaus. Kaiken kukkuraksi löytyy Nalle Puhia, Carsia, Angry Birdsiä jne... Jos taas katsoo joitakin yksinkertaisia vaatteita, niin värit ovat melkein aina tummia. Pojille harvoin löytää oranssia, puhtaan vihreää, turkoosia tai keltaista. Aina vain se sama tunkkainen tummansininen. Vihaan sitä.

YÖK YÖK YÖK... ei meidän tyyliä. Tai siis, jos se olen minä joka päättää ! :D

Ennen tykkäsin Me&I merkkisistä vaatteista. Värikkyyttä, lapsekkuutta ja erilaisia mageita malleja. Nyt iski ähky, kyllästyminen ja yksinkertaisesti tulin täyteen niitä. Ne ovat älyttömän suloisia pienillä lapsilla, mutta luulen meidän menneen nyt sen rajan yli. 74/80 oli viimeinen koko, jossa itse tykkäsin niitä Topilla pitää. Lipaston 86/92 eivät ole tulleet edes käyttöön asti. Noh.. muutamaa poikkeusta lukuunottamatta myin kaikki eilen pois. Tuntuu hassulta, kun lipasto ammottaa tyhjillään.


Tällä hetkellä iskee Pop. Ei niinkään sen brändin tai hinnan takia, vaan värien ja kuvioiden. Tykkään todella paljon etenkin värikkäistä raidoista sekä joistakin niistä teemallisista vaatteista. Lyhyesti; Pop on nyt POP!


Ostan edelleen silti Lindexiä, Kappahlia, Seppälää... mitä nyt niitä onkaan. En koskaan ole ollut merkkisidonnainen, vaan aina tykännyt enemmän yksittäisistä hienouksista. Etsin sellaisia vaatteita, jotka huutavat hyllystä "OSTA MINUT".


Mikä sitten iskee? Ainakin se värikkyys ja sitten tähdet. Tähtivaatteita voisin vain haalia loputtomiin. Tällä hetkellä myös yllättäen "värittömyys" on alkanut kiinnostamaan. Se tekee Topin suloisesti pikku aikuisen näköiseksi... Myös yksinkertaiset kuviot tähtien lisäksi miellyttävät silmää. Raita, jotkut pallokuosit jne...


Saa nähdä mihin tämä uusi innostus nyt kääntyy. Kehittyykö tästä joku tyyli vai ei. Ainakin olen innoissani uudistanut Topin lipastoa ja täyttänyt sitä jo koolla 92cm. Satunnaisia 86cm uskaltaa myös ostaa, riippuen vaatteen mallista. Täytyy varmaan laittaa itsensä seuraavaksi nettikirppis kieltoon.. on meinaan tulossa varmaan muutama kymmenen pakettia postissa. Pisteet sille, että ostan käytettynä, jos vähän puolustellaan!



Piti kirjoittaa lyhyt ja ytimekäs postaus. Tästä tulikin romaani. Tarina täynnä ihanaa turhamaisuutta ja jonkun mielestä mahdollisesti tyhmyyttä. Itselleni tämä vain sattuu olemaan se "The Juttu" , enkä välitä muiden tuomitsevista mielipiteistä. En tietenkään koskaan tule pakottamaan Topia mihinkään. Jos poika haluaa AB:n paidan, niin sitten sellainen ostetaan.



Tänään käytiin sitten kaupoilla tuhlaamassa muutama kymppi. Kierrettiin lähinnä alemyyntien viimeisillä voimillaan notkuvat rekit läpi. Lähdin etsimään housuja, mutta totesin, ettei pojille tehdä juuri mitään kivoja. Kyllä tytöillä on legginsejä vaikka jokaiselle tunnille omansa. Poikien suhteen pitää valita joko collareiden tai farkkujen välillä. Miten tylsää! Siis, jos siihen suostuu. Myönnän nimittäin ostavani Topille 100% tyttöjen vaatteita joskus, kun joku vain nappaa. So what?


Nyt yritän saada tarinan loppumaan ja painua pehkuihin. Tuli tehtyä paljon tässä välissä, joten ilta venyi IHAN liikaa. Laittelen (vaihteeksi taas) loppuun kuvia päivän ostoksista ja olinpa muuten niin kamala, että otin myös vaatteista sovituskuvat. Niitä oli sen verran vähän, että Topi ei tästä kärsinyt.

Lindexillä tuli tehtyä todellinen löytö... IHANA paita vain muutamalla hassulla eurolla! Jotain tällaista olen tietämättäni etsinyt.

Tyttöjen housut KappAhlista, tyttöjen tekstillä. Silti pakko saada, koska jalassa eivät näytä ollenkaan tyttöjen housuilta ja tuota tekstiäkään ei näe.

Ihana "hauva" -paita Popilta. Vihdoin löytyi oikea koko! Kympin maksoin tästä!

Lindexiltä ohuet venyvää matskua olevat farkut. Jouduin myymään edelliset pois, kun jäivät pieneksi. Olen siis iloinen, että kävin alerekillä.

KappAhliin oli tullut uusi ihana jumppis! Alkuun en tykännyt yhtään, mutta sittenkun sovitettiin pukua niin rakastuin HETI....

Olen pitkään kuolannut näitä Newbien housuja ja VIHDOIN hankin ne. Tosin ostin vähän liian isot, joten ne saavat odottaa vielä hetken lipastossa.

Monta kertaa on ihmiset toivoneet näkevänsä epäonnistuneita kuvia. Ajattelin nyt teitä ilahduttaa ja laittaa tähän kuvasarjan siitä, kun Topi suuttui. Meillä on oikeasti aika rauhallinen poitsu, mutta kyllä hänkin kiukuta osaa. Säädin kameraa vain hetken ja sen aikana Topi ehti kaivaa hammasnami -rasiansa esiin ja veteli niitä sitten oikein antaumuksella. Tottakai otin rasian pois ja tässä näette sitä seuranneen reaktion, joka onneksi tapansa mukaisesti kesti vain hetken. Itkun jälkeen syötiin iloisena rusinoita.

Näitä tulee ja menee, kun on taapero talossa. Toisilla ne on vahvempia kuin toisilla. Mutta se on vain osa tätä pienen ihmisen kehitystä. Onneksi jokainen surettava asia unohtuu nopeasti ja iltaisin voi mennä hyvillä mielin nukkumaan. Hymyillen.

Minkätyylisistä vaatteista te tykkäätte tällä hetkellä? Onko joku joka ehdottomasti EI iske?


Luvassa on lisää vaatepostauksia tällä viikolla. Tottakai siis vähän muutakin!




Ps. Käykää kurkkimassa blogin Facebook sivuilta video, jossa Topi kertoo minkä vaatteen hän haluaa ja mitä ei. Näköjään kohta en saa enää päättää näistä asioista, nyyh!  KLIKKAA TÄSTÄ 

Iskä postaa; Päivä kuvina.

Niin siinä sitten kävi. Rakas vaimoni "suostutteli" minut (Topin iskän) kuvaamaan Topin seikkailuja yhden päivän ajan, ikään kuin saadakseen tällaisen isä ja poika päivä postin.

No, hyvänä aviomiehenä lupauduin lopulta suorittamaan tämän vaativan tehtävän, ja hajamielisenä ihmisenä en muistanut kaivaa kameraa heti aamusta esiin. Kaikkihan se tiedetään, ettei päivä lähde käyntiin ilman ensimmäistä kahvikupillista.

Parin tunnin aikana ei tapahtunut oikeastaan mitään tavallisesta sunnuntai aamusta poikkeavaa. Noustiin sängystä, vaihdettiin vaippa, leikittiin, siiryttiin valmistamaan aamupalaa, heitettiin aamupala lattialle ja tuolille pöytäliinasta puhumattakaan. Ja niinpä siis, toisen puurokulhollisen jälkeen päivämme alkoi.

Huristeltiin lentokoneella ympäri yläkertaa poika edellä minä vanavedessä.

Hippa leikki alkamassa.

Little Peoplet on ihan parhaita leluja.

Puput on todella kummallisia häkin ulkopuolella.

Pupujen lisäksi myös kaikki uusi on nykyään "pupuja".

Aina kun äitillä on jotain syötävää, niin sitä on aivan pakko saada itsellekin (#PuppyEyes).

Hymyssä suin jätettiin äitille hyvästit.

Leikkialue ennen tornado Topia...

... ja leikkialue tornado Topin jälkeen.

Sitten karjuttiin, vaikka syy jäikin tälle iskälle täysin epäselväksi.

Siis kaikkihan tietää, että joka ikinen palikka ja eläin sanoo "brum brum".

Jotain se tuolta sohvan raosta taas löysi.

"Yksi kana penne pastalla, kiitos!"

Taisi maistua.

On hauska muuttaa pesukoneen säätöjä juuri ennen kuin iskä saa koneen päälle.

Vaipan vaihtoa (tätä tapahtui useamminkin, mutta ei sitä yksi mies kaikkeen pysty).

Vanha pois ja uusi tilalle.

Kyllä uni maistuu ruoan jälkeen.

Meidän hymypoika aina herätessään.

Mikään ei voita karvakuonoa kunnon unien jälkeen.

Yksi hymykuva vielä.

Poitsu katsellut Putousta: Nyt se on auki...

... ja nyt se on kii.

Meinasi itku tulla, kun ovi menikin lukkoon, mutta onneksi se saatiin yhteisvoimin auki.

Tässä on sitä legendaarista oman poitsun vaatteiden valitsemista ja pukemista.

Innolla odotettiin kummille pääsemistä.

"Milloin se tulee?"

Ei tiennyt Topi joutuvansa kahlituksi turvaistuimeen.

Pelaaja jo pienestä pitäen.

Topi katkaisi virrat kummin pelikoneesta. Ups.

Topi + tyhjät pullot = paljon melua pienestä

Ihmeellinen akvaario ja sen ihmeelliset asukkaat.

Kotiinlähdön paikka.

Ja lopulta sänkyyn nukkumaan uudessa pyjamassa. Ehti äitikin toivottamaan hyvät yöt.

Siinä oli meidän päivä vähän eri ihmisen silmin. Kuvien laatu ei ole erityisen hyvä, mutta se ei onneksi haittaa.