lauantai 30. marraskuuta 2013

Infoa kestovaipoista osa 3 !



Tähän väliin vähän käytäntöä vaippojen hankkimisesta. Ihan jo Googlesta etsimällä voi löytää monia paikkoja, joista niitä voi tilata tai ostaa!

Itse suuntasin ensimmäisenä kirpparille. Siellä näkee livenä vaippojen kunnon ja pääsee yleensä halvemmalla. Kannattaa etukäteen listata eri merkkien hintoja, jotta kirpulta ei lähde mitään matkaan ylihintaan.

Toinen tapa ostaa käytettyä on Facebook-kirpparit, tori.fi tai huuto.net. Itse luotan eniten naamakirjaan, koska siellä ryhmät ovat yleensä tarkkaan valvottuja ja sääntöjä pyrkii jokainen noudattamaan.

Nettikaupat, lastentarvikeliikkeet, kaupat... Tutki, vertaile ja käy kysymässä. Oikeastaan jokainen löytää sen parhaan tavan ostaa vaippoja itse, jos jaksaa vähän tehdä taustatutkimusta.

Halvimmalla saa tilaamalla ulkomailta. Itse tilasin alvababy.comin sivuilta 20 vaipan paketin hintaan 79e ja päälle tullin kulut 19e. Suosittelenko?

Ensinnäkin kappale hinnaksi vaipoille tuli alle 5e/kpl ja jokaisessa tuli mukana myös yksi imu. Halpaa. Toisekseen kyseiset sivut olivat helppokäyttöiset ja valuuttaa sai vaihdeltua. Tarjolla oli paljon erilaisia ihania kuoseja ja vaippamalleja. Toimituskulut ovat aina ilmaiset ja pakettia pystyy seuraamaan koko matkan.

Mutkia toki oli matkassa. Ensin yritys veloitti tililtäni väärän summan, joka kyllä palautettiin. Sitten toimitus kesti hieman pidempään. Kolmannekseen kaksi valitsemaani vaippaa oli korvattu tyttöjen värisillä vaipoilla. (Liian laiska, että jaksaisin palauttaa.. ) Pikkuvikoja kaikki! Pääasiahan on, että sain vaipat ja yritys vaikuttaa luotettavalta kaikin puolin.

Tullista sen verran, että kannattaa katsoa ne rajat tullin sivuilta. Netissä on myös tullilaskuri, joka helpottaa paljon. Alla kuvankaappaus laskurin sivuilta.



Itselle jäi siis nimenomaan alvit maksettavaksi ja se summa oli muistaakseni noin 24% loppusummasta.
Eli vaipat tosiaan 79e ja alvit 19e = 98e.
98e/20 = 4,9e /kpl.

Ymmärsikö kukaan vai selitinkö hankalasti?

Nämä kuosit meille kotiutui:
























Kestovaippojahan ei tarvitse pestä joka päivä. Siksi niitä kannattaa olla useampi. Meillä aina vaipasta kipataan isommat jutut pönttöön ja huuhdellaan vaippa puhtaaksi käsisuihkulla pöntön yläpuolella. Pissavaippoja en huuhtele. Sitten laitan vaipat ämpäriin, jossa on iso pesupussi.

Kun pesen vaipat, nappaan vain pussin naruista kiinni, kiristän ja nakkaan vaipat koneeseen koskematta niihin. Olen pessyt vaipat aina 60 asteessa ja laittanut mukaan muutakin pyykkiä. Jos vaippoihin jää muuten tahroja niin sappisaippua ja lämmin vesi yleensä auttaa niihin. (Meillä tosin ei ole jäänyt..)

Pesuaineessa tulisi olla alle 5% saippuaa, ettei esimerkiksi fleece pääse tukkiutumaan. Valkaisuainetta/zeoliittiä tulisi myös välttää. Huuhteluaineessa pätee sama asia, se heikentää imutehoa.

Tiesittekö muuten, että imujen teho paranee vasta noin 5-10 pesukerran jälkeen!? ;)


Kuivaamisen suhteen kannattaa miettiä haluaako päästä helpommalla vai, että vaipat säilyvät pitkään hyvinä? Mitä kovempi linkous, sitä kuivempi vaippa, mutta pidemmällä tähtäimellä myös kuluneempi. Kuivausrummussa voi myös kuivattaa, jos vaipan ohjeissa näin sallitaan. Tosin se saattaa tuhota kosteussulun ja lisätä kustannuksia sähkölaskussa. Itse rummutan imut ja kuivatan vaipat narulla. Yön jälkeen ne yleensä ovat valmiita käyttöön eli kuivuminen on nopeaa.


Vaippoja voi käyttää myös kodin ulkopuolella. Laitat vaipan vaikka minigrip pussiin ja peset sitten kotona mahdollisimman nopeasti. Vaippa alkaa homehtua noin 3vrk sisällä, joten sitä ei kannata jättää pussiin pitkäksi aikaa.


Jäikö jotakin kysyttävää? Tämä oli tällainen lyhyt ja ytimekäs info tällä kertaa!

torstai 28. marraskuuta 2013

Käsi kädessä.



Tuo pieni käsi käteni löytää.
Rakkaus jota häneltä saan, sitä ei voi ymmärtää.
Niin vilpitön hän aina on.
Silmät kirkkaina loistaa, en edes osaa sitä selittää.
Tämä tunne niin outo, en koskaan voi käsittää.
Tiedän ainoastaan, että häntä tahdon rakastaa.
Vaikka sanoja parhaita etsiskelen, niitä kumminkaan löydä en.
Hän lepää kainalossani siihen hiljaa nukahtaen.
Vain pienen pieni hymy huulilla, se riittää.
Hän nukkuu minuun luottaen,
minä hiljaa kuiskailen 
"Sinua Rakastan."





Olen odottanut niitä hetkiä, kun ensi askeleet otetaan. Olen odottanut, kun ensimmäinen lause tulee suusta. Olen odottanut oivalluksia, oppimista ja itsenäisyyttä. Olen odottanut vaipasta luopumista ja isoksi pojaksi kasvamista. 


Käsittämätön ylpeys. Konttaamaan lähtö. Tukea vasten käveleminen. Tuetta seisominen. Ensimmäinen sana. Lusikalla itse syöminen. Ensimmäinen kokonainen yö. Uusi hammas suussa. Itse tehty piirrustus. 


Niitä arjen pieniä isoja asioita, joita kohti tavoitellaan. Kannustetaan ja kiirehditään eteenpäin. Iloitaan yhdessä uusista asioista.


Sitten se yksi sekunti, joka muuttaa kaiken. Se kaiken pysäyttävä hetki, jota et osannut odottaa. Pienen pieni pehmoinen käsi haparoi harsoa, tuttia ja sitten kahisevaa peittoa. Jatkaa matkaansa ja tavoittaa. Nuo hennot sormet, jotka kevyesti kiertyvät omiesi ympärille. Tyytyväinen tuhahdus, silmät sulkeutuvat. Lämmin tasainen hengitys. On turvallista, on hyvä olla. 


Tänään tajusin. Ymmärsin todella.


Pitkään epävarmuus on painanut maanrakoon. Syyttävät katseet saaneet posket punertumaan häpeästä. Ajatukset piinanneet huonoudesta ja epäonnistumisesta. Ahdistus kuristanut jatkuvasta kilpailusta. Pelko vetänyt synkkyyteen "Entä, jos en rakasta lastani tarpeeksi?".


Nyt en ole enää huolissani. 13 kuukauden pelkäämisen jälkeen sain sisäisen rauhan. Tiedän, että äitiyttä ei mitata osaamisessa ja taidoissa. Tiedän, että muiden sanoista ja syytöksistä ei tule välittää. Tiedän, että maailmassa se mitä osaa ja mihin kykenee ei ole tärkeää. Tärkeintä on Rakastaa.


Koska vain rakastamalla tarpeeksi, saat oman lapsesi tarttumaan käteesi ja turvaamaan sinuun.


"Äiti.. pidä minusta kiinni. Minä haluan olla lähelläsi. Rakasta minua ikuisesti."

tiistai 26. marraskuuta 2013

Faktoja vauva nro 2:n yrittämisestä


Mutkia matkassa. (Google)


Olen jo jonkin verran avannut tänne tilannetta tästä vauvakuume asiasta. Olen puhunut tuntemuksista, kurjasta fiiliksestä ja ahdistuksesta. Mutta en kovin tarkkaan ole kuitenkaan selittänyt missä mennään.


Ensinnäkin, yritystä taitaa olla nyt noin 10 kuukautta takana. En enää edes pysy laskuissa. Synnytyksen (sektio) jälkeen menkat alkoivat muutamassa kuukaudessa, vaikka imetin (pumppasin) neljän kuukauden ajan.

Sektion jälkeen suositellaan joskus 6kk ja joskus täydet 12kk odotettavan ennen uutta raskautta. Ohjeet ovat kuitenkin AINA yksilöllisiä. Kohdun tilannehan tarkistetaan leikkauspöydällä ja se voidaan varmistaa vielä jälkeenpäinkin. Itse oman raskautumishistorian takia halusin aloittaa "yrittämisen" mahdollisimman aikaisin. Hakeuduin lääkärille ja kävelin huoneesta lupalappu kädessä ulos.

Lopetin pillerit Helmikuussa. Minipillereistä oli tullut vain ikäviä sivuvaikutuksia ja mieletöntä väsymystä. Ei enää ikinä niitä tähän taloon. Menkat tulivat melko normaalilla ajalla ensimmäisen kerran, mutta seuraavat katosivat tyystin.

Ensimmäinen varhainen keskenmeno. Viiva ehti haaleana välähtää testissä ja sitten alkoi tuskallisen kipeä vuoto. Olin kuolla kipuun ja sain ravata vessassa, kun vuoto oli niin kovaa. Pettymys, heti alussa. Kuinka julmaa!

Olimme ajatelleet ottaa alkuun ainakin kesään asti lungisti. Emme ajattelisi, suunnittelisi tai stressaisi. Mutta tuo keskenmeno muutti kaiken ja ajatus vauvasta juurtui päähäni. Haluan, kaipaan.

(Google)


Siitä sitten alkoi hyvin sekavat kierrot. Menkat tulivat noin 40-60 päivän välein ja aina eri suuruisina. Joskus ovuloin ja joskus en. Turhauttavaa. Miten sitä ikinä tulisi raskaaksi, jos edes kroppa ei toimi? Joka kierto kuitenkin toivoin kädet ristissä, että se viiva piirtyisi tikkuun, mutta joka kerta löysin itseni sohvan nurkasta pettyneenä.

Tuli syksy ja ystäväni vinkkasi Maca-jauheesta. Hän oli tullut jo kahdesti sen aloitettuaan heti raskaaksi. Pitkin hampain päätin kokeilla tuota luonnon omaa ihmelääkettä ja suosittelin sitä myös muutamalla muulle. Siitä kierrosta olin taas raskaana. Ja jälleen kerran se päättyi keskenmenoon. Oireet olivat niin selvät, että olin asiasta varma, mutta samalla tiesin, että oli turha iloita. Tuttu jomotus alavatsalla enteili pahinta ja seuraavana päivänä testistä alkoi tiputtelu.

(Google)


Päätin lähteä lääkäriin. Lääkäri tutki perusjutut, otti papakokeen ja iski keltarauhashormonin käteen. Olihan tässä jo melkein vuosi mennyt epäsäännöllisen kierron kanssa.

En saanut terolutteja, joita yleensä määrätään vaan Primoluttia, joka on astetta vahvempaa. Sain 6 kuukauden reseptin eli näillä eväillä nyt mennään. Jokaisen kierron 16. päivänä aloitan kuurin ja lopetan sen 26. päivänä.

Ensimmäinen kuuri on syöty ja kierto kesti 29 päivää. Vuoto oli kivutonta ja melko niukkaa muutaman päivän ajan. Omituista, mutta en valita.

Nyt on toinen kuuri menossa. Tässä kierrossa bongasin selkeästi ovulaation kivuista juuri ennen kuurin aloittamista. Kierrossa on menossa 24. päivä ja oireita on. On mahassa nippailua, kipuja ja jomotusta. Hajuaisti on oikeasti todella vahva ja tarkka. On turvonnut ja väsynyt olo. Mutta en juhli, koska kuuri mitä todennäköisemmin aiheuttaa kuulemma raskausoireita.


Tuntuu, että lataan kaiken toivoni tähän lääkkeeseen. Viimeksi ehdin sen 1,5 vuoden toivomisen jälkeen aloittaa ehkäisyn ja unohtaa vauvahaaveet. Söin keltarauhashormoni-kuurin ja olin heti raskaana ehkäisyn läpi. Jotenkin ajattelen, että tämä ihmelääke olisi viimeinen toivoni. Se toimi viimeksikin kerta laakista, niin miksi ei tälläkin kertaa?

Nyt on siis ensimmäisen kuurin jälkeinen kierto. En ehkä halua tietää mitä ensi viikonloppu tuo tullessaan. Usko ei luultavasti enää riitä, jos testistä pamahtaa negatiivinen taas.

Kauhun ja pelon sekaisin tunnelmin odotan. Ei ole montaa päivää jäljellä.


Tietäisinpä mihin tämä tie kuljettaa... (Google)

lauantai 23. marraskuuta 2013

1v 1kk!!



Nyt on sitten 13kk Topin syntymästä.. JA kyllä! Lasken kuukausia edelleen. Ei täällä niitä juhlita erityisemmin, mutta on hauskaa ottaa aina joka kuukausi kuva. Voi sitten vertailla sitä kasvua!


Topi kun on kasvanut kamalasti ja alkaa oikeasti muuttua vauvasta "ihmisen näköiseksi". Pyöreys vähenee ja piirteet nousevat enemmän esille.
Taitoja, osaamisia ja oivalluksia on viimeisen kuukauden aikana tullut niin paljon, että en voi niitä kaikkia edes muistaa.

Joitakin uusia asioita:

- Muotopalikoiden laittaminen koloihin

- Rengastornin kokoaminen

- Ruumiinosien nimeäminen ja tunnistaminen (pää, nenä, korva, hammas, silmä, napa, tissi, pili)

- Oman huumorintajun kehittyminen vahvasti

- Tukea vasten kiitäminen paikasta toiseen

- Lusikalla syöminen itse

- Mukista ja nokkiksesta juominen päivisin

- Yömaidon pikkuhiljaa pois jääminen ( Ihan itse jättää pois pakottamatta! Ylpeä olen <3 )

- Viihtyminen omissa leikeissään yksin

- Potalla istuskelu

- Lukemattomat sanat

- Jalat edellä laskeutuminen korkealta



Monella tämän ikäisellä tuntuu olevan esiuhmaa. Itkupotkuraivareita, kiukkuamista ja kieltojen vastustamista. Meillä ei vielä ole se vaihe käsillä, mutta eiköhän sekin sieltä tule. Tai sitten on, mutta Topi vetää tämänkin helpoimman kautta? Koska kyllä tuo poika välillä "hermostuu", jos jotakin ei saa tai tiputtaa jonkun tavaran tahalleen ja varmistaa, että huomaan asian. Noh jää nähtäväksi mihin tämä uhman kehittyminen menee...

Tällä hetkellä tuntuu, että Topilla on "äiti on maailman paras" -vaihe meneillään. Äitin jutut naurattaa, äitillä on parhaat leikit, äitin ruoka on parempaa ja äitiäitiäiti. Kelpaa! Aika usein on iskä ollut se the juttu Topille ja itse olen saanut katsella vierestä noiden kahden erityistä sidettä. Sidettä, josta olen tavattoman ylpeä. Nyt kuitenkin on minun vuoroni olla valokeilassa ja olen siitäkin ylpeä sekä iloinen!

Ensi kuussa täytyy käydä kampaajalla laittamassa tuo kamalan kirjava tukka kuntoon!

Käytiin myös tuossa aikaa sitten 1v neuvolassa, mutta enpä muistanut mittoja tänne blogin puolelle päivitellä. (Ehkä? Kai? Muistinko?) Kaikki oli neuvolassa hyvin ja päästiin käymään lastenlääkärin puheilla. Mitoissa oli tapahtunut ihme kehitystä. Topin pituus oli ampaissut korkealle plussa käyrille (78,6cm) ja paino pudonnut tästä syystä miinuskäyrille (10340g). Pää oli edelleen valtava, kuten aina ennenkin (48,5cm). Topista on kyllä huomannut, että poika on laihtunut ja venähtänyt pituutta kamalasti. Todella outoa ajatella, että kaveri on ikäisistään pisimpiä, kun ottaa huomioon vanhempien lyhyyden...


Loppuun vielä päivän kuvat. Tarkoitus oli olla kuvaamatta "studiossa" vähään aikaan, koska lähiaikoina sitä on tullut tehtyä niin paljon. En kuitenkaan muistanut, että tänään oli 23.pvä, joten olihan se kamera kaivettava taas esiin ja lakana levitettävä sängylle.




1v 1kk -kuva.






Ihan kivoja tuli taas, vaikka itse sanonkin. Tosin tuo taisteluarpi häiritsee hieman Topin poskessa... Kaveri veti kuivattua banaania bussissa ja viilsi sillä poskeensa. Miten näin voi edes käydä? :D


Hieman hutaisten tehty postaus, koska on kiire viettämään aikaa tuon rakkaan mieheni kanssa. Kivaa, kun on joku jonka kanssa herkutella, halitella ja söpöstellä sohvalla! En osaisi varmaan enää edes olla paljoa yksin, koska rakastan perhettäni ja sen seuraa niin paljon!



Mitä te muuten olette tehneet tänään lauantaina?

perjantai 22. marraskuuta 2013

Me&I hullutusta, päivän tapahtumia ja kuvia!



Kerrankin on ollut sellainen päivä, että siitä löytyy jopa postauksen verran asiaa!

Tiedän, että suurinosa äitiblogeista on täynnä näitä, että mitä tehtiin tänään, mitä opetellaan nyt ja minkälaisia vaatteita tänään ostin. Mutta hei, so what? Tämä blogi toimii itselle päiväkirjana ja kirjoitan tänne ne asiat, jotka haluan muistaa. Kiva piriste touhuun tulee tottakai siitä, että myös joitakin muitakin kiinnostaa nämä sepustukset!


-- -- -- -- -- -- --


Olen lastenvaatefriikki. Voisin ostaa jatkuvasti vain uusia vaatteita Topille, koska ne ovat niiiiin ihania! Mutta järkeä kyllä täytyy osata käyttää ja kaikkea haluamaansa ei tarvitse saada. Näin on opetettu jo lapsesta saakka ja saman aion opettaa myös Topille.

Eikä tietenkään ole järkevää hankkia lipastoa täyteen, koska silloin moni vaate jäisi käyttämättä ja se olisi käytännössä rahojen heittämistä tuuleen. Itse pyrin ostamaan tarpeiden mukaan ja ehkä hitusen enemmän. Jokaista vaatetta tulee silti käytettyä!  ( Jos haluat lukea enemmän aiheesta;  KLIK )

"Siis yksinkertaisesti tämä tyttö on ihan hulluna lastenvaatteisiin ja löydänkin itseni kuolaamasta kivojen yhdistelmien perään aika usein. Jokaisella on harrastuksensa ja mielenkiinnon kohteensa, eikö?"

"Mitä se on lapselta pois, jos vaatteita on enemmän? Eihän pieni vauva ymmärrä paitojen ja housujen päälle yhtään mitään! Se on enemmänkin itselleni tärkeää, että pikkumies on puettu hyvin ja näyttää tyylikkäältä liikenteessä. Turhamaista? Ehkä, mutta ei vahingoita lasta yhtään mitenkään. Jokainen tietää varansa ja ostaa sen mitä kykenee."


Tätä päivää olen odottanut liian innoissani! Turhamaisuus kunniaan; Me&I Outlet avattiin tänään! ( Ja jatkuu tosiaan vielä huomiseen.. ) Kävin yllättäen Espoon omassa, koska asustan lähes vieressä. Toinen Outlet järjestetään Tampereella.

Herättiin Topin kanssa jo kahdeksalta. Poika selkeästi ymmärtää "tärkeiden" tapahtumien päälle, kun ei nukkunut tuon pidempään. Vetäistiin aamupala nassuun ja otettiin matkarattaat esille. Ulkona vaikutti olevan hieman kostea sekä suhteellisen lämmin ilma, ei paha!

Tekeekö muiden blogger joskus näin kuville?? :O
Niin ja kuvateksti; Edes hamsteri ei ollut tajunnut mennä vielä piiloon, kun
herättiin niin aikaisin!


Tiedän, että moni ei hyväksy lasten viemistä tuollaisiin tapahtumiin. Mutta omasta mielestäni lapsen voi ottaa mukaan, jos muistaa toisen olemassaolon eikä shoppaile hullunkiilto silmissä pienen huutaessa kuumuuttaan rattaissa. Sitä voi valmistautua, suunnitella ja arvioida oman lapsen sietokykyä.


Itse halusin ottaa kaikki seikat huomioon. Ensinnäkin päätin jättää rattaat kotiin ja ottaa mahdollisimman pienet sateenvarjorattaat mukaan. Ilman rattaita olisin joutunut maksamaan bussimatkasta ja toisaaltaan en olisi ehkä jaksanut kantaa Topia koko päivää sylissä.

Toisekseen vaatetus on tärkeä muistaa, ettei lapsella tule liian kuuma eikä myöskään liian kylmä. Päätin pukea pojalle päälle Popin iholle laitettavan villakerraston, joka pitää lämpimänä, mutta ei ole kovin hiostavakaan sekä imee mahdollisen kosteuden itseensä tuntumatta märältä. Kerraston päälle laitoin villahaalarin ja haalarin päälle fleecesetin. Valinta oli hyvä, koska pojalla oli sopiva lämpötila koko päivän. Outletissa riisuin fleecen sekä haalarin. Ulkonaoloa varten laitoin rattaisiin lämpöpussin, koska aamuisin on yleensä hieman koleaa.


Vaatetus ja rattaat. (Lämpöpussia ei tarvittu kotimatkalla..)


Kolmannekseen täytyy muistaa, että lapsi ei ehkä viihdy koko aikaa rattaissa --> rintareppu. Nälkä/jano voi yllättää --> maitoa ja ruokaa laukkuun. Tylsistyminen iskee helposti --> rusinapurkkeja ja leluja. Näillä me selvittiin ja hyvin pärjättiin.

Muutenkin tiesin, ettei Topin kanssa tuollainen reissu tulisi olemaan mikään ongelma. Monta kertaa olen sanonut pojan olevan rauhallinen tapaus, joka ei turhista kitise. Eikä kitisty tälläkään kertaa ollenkaan.


Oltiin paikalla jo noin 45 minuuttia ennen ovien avaamista, koska en ollut varma mahtuuko busseihin. Tilaa oli kyllä ja jouduttiin sitten odottelemaan tovi. Ehkä hyvä näin, koska ei mennyt kauaa, kun jono oli TODELLA pitkä. Päästiin sentään ekojen joukkoon. Topi sai konttailla lattialla ja olla välillä rintarepussa. Jätin rattaat ulkopuolelle kamojeni kanssa ja tuumasin kaverille, että jos joku kehtaa meidän hoitolaukun anastaa niin siinähän sitten elää omantuntonsa kanssa. Ovet avattiin ja itse kävelin kylmän rauhallisesti sisälle ja kiertelin pöytiä. Ihmiset ryntäsivät sisälle ja sai kyllä oikeasti varoa, ettei AIKUISET naiset tyrkkineet kyynärpäillään Topia naamaan. (Poju rintarepussa...)  Tuli siinä vaatteita katsellessa juteltua toki muutaman mukavankin ihmisen kanssa, joilla ei myöskään ollut kovin kiire. Ajattelin vaatteita ihmetellessä, että eihän tämä nyt paha ole ollenkaan ja suuntasin jonoon.

Joo... ei ollut paha. Pah. Seurasin jonoa aikani ja totesin sen olevan elämääkin pidempi. Se kiemurteli ympäri ämpäri liikettä. Liikuttiin ensimmäisen vartin aikana varmaan metrin verran? Kassojahan oli vain ja ainoastaan yksi kappale. Aika huonosti suunniteltu mielestäni. Melkein tunnin jonottelimme, kunnes kävin hakemassa rattaat Topille. Jossakin vaiheessa jono siirrettiin kaupan ulkopuolelle ja muutama törkeä AIKUINEN kiilasi suoraan ostoksilta jonon puoleen väliin. Huoh.

Siinä jonottaessa Topi söi kokonaisen purkin kalaperuna-sosetta eli saman verran kuin yleensä syö kolmena päivänä. Sen lisäksi poika veti yhden rusinapurkin napaansa ja tyhjensi toisen pitkin lattioita. Muutama tunti jonossa vierähti, mutta onneksi oli seuraa ja Topi viihtyi hyvin.


Sain sen mitä halusin ja lähdin hymy naamalla, vaikkakin lompakko kevyenä kotiin. Himoitsin muutamaa muutakin, mutta järki päässä päätin olla ottamatta.

IG-kuva. Hyi mikä sävy! Kännykällä näytti aikalailla erilaiselta.....


Käytiin kaupan kautta palkisemassa itseämme onnistuneesta reissusta. Ostettiin hedelmiä ja äitille energiajuomaa, jota himoitsen nykyään liiankin usein. Topi oli onnessaan viinirypäleistä ja naureskeli niille aikansa. ( Video ) Myös äitin kömpelyys syödessä aiheutti jonkin aikaa kestäneen kikatuksen. Mitä hauskaa siinä muka on, että tähtää mandariinin ohi suusta ja se putoaa paidalle?







Syömisen jälkeen kuvattiin päivän ostokset, leikittiin ja puuhattiin. Yhtäkkiä koin ahaa-elämyksen; Topin päiväunet oli unohtunut tältä päivää kokonaan ja kello oli jo melkein kolme! Eipä tuo ollut niitä kaivannutkaan ilmeisesti, kun oli koko päivän ollut kuin naantalin aurinko. Iskin kaverin silti sänkyynsä ja uni tuli nanosekunnissa. Ihanan helppoa!

Loppuilta meni vähän muksahdellessa, kun pikkuinen yrittää kovasti oppia uusia asioita. Lähiaikoina Topi on esimerkiksi oppinut kasaamaan niitä sellaisia rinkuloita siihen ihme keinuvaan torniin.. Haha, tajusitteko yhtään? Ja juuri äsken katselin, kun poika yritti tunkea erimuotoisia palikoita oikeista koloista rasiaan. Tänään on taas pitkästä aikaa myös kävelty kärryllä ympäri kämppää ja välillä pysähdytty taputtamaan itselleen. On se hyvä, että tiedostaa oman talenttinsa!

Yritin tehdä tästä postauksesta eräänlaisen "meidän päivä" postauksen tosiaan, mutta en tiedä tuliko lopputuloksesta liian sekava? Toivottavasti kuitenkin jaksoitte lukea... Nyt puuroa Topille ja sitten viettämään perjantai iltaa miehen kainalossa!

Niin... ne miikkarikuvat:


Yrmishaalari 86/92cm




Nallepaita 86/92cm

Paita on vielä aika iso eikä pysynyt oikein paikallaan Topin myllerryksessä.




Paita sopii esimerkiksi omppupyllyjen kanssa hyvin yhteen.
Pandahousut 86/92cm (MIKSI BLOGGER NÄYTTÄÄ TÄMÄN ILMAN KONTRASTIA??)


Sienihaalari 86/92cm





Sammakkojumppis 98/104cm (Kaappiin odottamaan!)







Ostokset! Paitsi, että kuvasta puuttuu ne itselle ostetut housut!


Hei, alkoi muuten ärsyttämään tosi paljon!! Blogger lataa kuvat jostain syystä iiihan omituisina. Tuo Pandakuvakin tulee ilman kontrastia, vaikka tekisin mitä! Turhauttavaa.......  Muilla samaa ongelmaa?


Onneksi iltaa piristi se, että sain kuulla voittaneeni arvonnan. Arvonnassa palkintona oli Cheap Mondayn setti koossa 86cm. Jei! Vastahan voitin eräästä blogista Tangle Teezer -harjan... taitaa tämän tytön onni olla kääntymässä?




Sain muuten kyselyä siitä arvonnassa olleesta lisäarvonnasta. (Järkevä lause...) Olin itse kipeänä maanantaina, joten en pystynyt mitenkään laittamaan lappusia valmiiksi Topia varten ja loppuviikko menikin töissä. Viikonloppuisin on enemmän aikaa, joten siksi arvonta siirtyi hieman... olosuhteet saattaa joskus valitettavasti muuttua, kun on tässä tämä elämäkin elettävänä blogin ohella ;)

Mukavaa viikonloppua kaikille ja käykää ehdottamassa joulukalenteriin postausideoita!