torstai 23. huhtikuuta 2015

SYDÄN SYKKII


Jännitti. Oksetti. Näin painajaisia. Pelotti. Sitä se äidiksi tuleminen on.. huolta ja murheita ilon keskellä.

Tänään klo 09.00 vierailtiin Naistenklinikalla kontrollikäynnillä, jossa lekuri tarkisti "tuulimunan" tilanteen. Jokainen arvaa varmaan jo sitaateista, että saatiin kuulla oikein hyviä uutisia.

Sieltä löytyi pienen pieni möykky sikiöpussin sisältä ja mikä parasta.. SYDÄMEN SYKE!! ♡


Rv 6+4


Ehkä paras lahja ikinä tulevalle isälle, joka täyttää tänään vuosia! 

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Huhuilua väsymyksen valtakunnasta


Pää täynnä ideoita. Ihan mieletön inspis kirjoittaa! On suunnitelmia, raskauteen liittyviä postauksia ja uutta kotia. Tuon valtavan inspiraation kaverina on myös loputon väsymys ja huonovointisuus.

Väsyttää. Etoo. Nälkä. Voimat on lopussa. Nälkä. Vois nukkua tirsat. Nälkä. Taas vessaan. Huono olo. Nälkä. 

Raskausoireet ovat täällä. Olen jokaisesta todella iloinen, koska oireiden kehittyminen antaa tavallaan sitä toivoa vielä. En kuitenkaan muistanut, että se olisi ihan näin rankkaa ollut. Voisin nukkua 14 tuntia vuorokaudessa eikä sekään tunnu aina riittävän. Nukuttaa autossa, haukotuttaa jo lounaalla ja sänky huutaa kutsuvasti luokseen. Aina sopivissa väleissä onkin hyvä ummistaa silmät ja levätä hetken, jotta jaksaa. 

Ensin tekee mieli jotakin, sitten tuleekin kauhea ällötys sitä kohtaan. Sitten onkin jo nälkä, mutta mahaan ei toisaalta mahdu mitään sen edellisen aterian jäljiltä, joka oli noin tunti sitten.

Ensimmäisessä raskaudessa ei ollut pahoinvointia. Sitä sanotaan, että raskaudet ovat aina erilaisia ja sen olenkin jo huomannut. Jatkuva pohjaton nälkä aiheuttaa huonovointisuutta ja ruokaa kaipaavaa kipuilua mahassa. Yhtäkkiä saattaa iskeä iso mieliteko johonkin, mutta ruoan valmistuttua tulee kylään ällötys. Olen monta kertaa jo harkinnut ryntääväni vessaan, mutta toistaiseksi on vältytty pöntön halailulta. Huonosta olosta välittämättä on vain pakko tunkea ruokaa ääntä kohti ja nieleskellä se vaikka irvistellen alas. Noin vartissa olo kohenee aina ja taas jaksaa porheltaa tunnin tai pari.

Tuntuu, että kaikki on tosi hektistä nyt, vaikka oikeastaan ollaan paljon kotosalla. On paljon rästihommia ja tekemistä, jotka kasaantuvat toistensa päälle. Ajattelin elää nyt vain rauhallisesti ja olla välittämättä niistä. Pikkuhiljaa voinnin kohotessa sitten ryhdistäytyä normaaleihin rytmeihin.

Raskaana oleminen voi tosiaan olla rankkaa, mutta en todellakaan valita! Toivottavasti nämä oireet olisivatkin merkki oikein kehittyvästä alkiosta. Soitin kontrolliultran suoraan Naistenklinikalta, jotka ehdottomasti ottavat sinne tutkittavaksi tässä tilanteessa. Heidän mielestään asia on hyvä varmistaa jo viikon päästä eli ensi torstaina suuntaamme kohti ultraa. Silloin saamme tietää, että mihin tämä elämä meitä kuljettaa... kohti surua vai suurta ihmettä.

Niin kauan, kun on toivoa.. en aio ahdistua! Niin kauan olen onnistuneesti raskaana, kunnes toisin todistetaan!

Fruit power!

Kuinka moni teistä voi pahoin raskauden aikana? Minkälaista pahoinvointi oli? Koska se alkoi ja koska loppui?



keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Huoli


Tänään elettiin niitä kuuluisia pelonhetkiä raskauden suhteen. Eilen huomasin jo illalla pientä punertavaa vuotoa. Tänään sitä tuli sitten lisää. Halusin uskoa, että kyllä kaikki on hyvin.. mutta kukapa pystyy? Huoli on ollut todella kova ja olen käynyt kaikki tunteet läpi maan sekä taivaan välillä. 

Soitin tottakai heti lääkäriin ja meille suositeltiin ultrausta tarkastaakseen onko kaikki hyvin. Varasin ajan Diacoriin samalla iltapäivälle ja meinasin kuolla stressiin sen muutaman tunnin aikana, jotka jouduin odottamaan. Toisaalta vaisto sanoi, että vuoto olisi vaaratonta.. toisaalta taas joku huusi takaraivossa, että kyllä tämä nyt vain on tässä.

Diacorissa odotti vanhempi mieslääkäri, joka kyseli tarvittavat asiat ja siirtyi sitten tutkimaan. Vuoto ei onneksi kuulemma tule kohdusta ja kaikki näyttää ihan normaalilta. Huh!! Ensimmäinen kivi vierähti pois sydämeltäni. Ultraaminen taas kesti hyvän tovin eikä lääkäri suostunut sanomaan mitään. Nieleskelin hiljaisuudesta syntyvää paniikkiani ja meinasin pyörtyä kauhusta, kun lääkäri pyysi ensin istuutumaan. 

Kohdusta löytyy kuulemma sikiöpussi ihan oikeasta paikasta, mutta se on tyhjä. On kuulemma kaksi vaihtoehtoa.. joko viikkoja on 5+ jotakin eikä sikiön kuulukaan vielä näkyä tai sitten kyseessä on tuulimunaraskaus. Sain kehoituksen olla huolehtimatta ja tulla uudelleen parin viikon päästä.

Nyt on aika ristiriitaiset tunteet. Verenvuoto onneksi on ilmeisesti merkki kiinnittymisestä, mutta onkohan tuonne sikiöpussiin edes tulossa mitään? Vahvistuneet oireet puhuvat kyllä raskauden puolesta, mutta miksi ei ole mitään merkkiä, joka kertoisi onko raskaus normaali ja kehittymässä eteenpäin?

Vihaan epätietoisuutta. Joudun seuraavat pari viikkoa pyöritellä peukaloitani ja ihmetellä. Jos vuotoa alkaa tulemaan runsaasti, on kuulemma kyse tuulimunaraskaudesta, joka menee itsestään kesken. Nyt on jokainen varvas ja sormi ristissä, jotta kaikki menisi hyvin.

On toki ihan 100% mahdollista, että ovis on ollut myöhässä ja raskaus olisikin vasta aika alussa. Kierrot ovat olleet suhteellisen vaihtelevia 30-37 välillä ja siitä saattaa tulla selitys tällekin asialle. Voi olla, että maksan mukisematta uudesta ultrasta jo viikon päästä, jotta nään onko tilanne kehittynyt. Silloin pitäisi näkyä sikiöpussissa edes pieni piste, joka kertoisi kehittyvästä sikiöstä. Kahden viikon päästä näkyisi myös syke. Diacorilla ultrassa käyminen maksoi kelakorvausten jälkeen 70 euroa, joka on suhteessa muualle tosi halpa hinta. Varsinkin, kun kyseessä on iso pelko keskenmenosta. En varmaan uskalla iloita tästä raskaudesta ennen sikiön löytymistä. Näistä tulee pitkät viikot.


Onko teillä mitään kokemusta tällaisesta? Kaikki vinkit, kertomukset ja kokemukset ovat erittäin tervetulleita tähän tilanteeseen!

tiistai 14. huhtikuuta 2015

Yhteistyö: Coolkids.fi (Sisältää alekoodin!)



Nyt on jälleen kerran tarkoitus vinkata teille lukijoille hyvästä verkkokaupasta ja eräästä vaatemerkistä tämän postauksen myötä. Postaus tulee sisältämään suloisia vaatteita, otoksia pienestä pojasta "mallin" tehtävissä, vinkkejä, kokemuksia ja alekoodin. Yhteistyö on toteutettu Coolkids.fi:n kanssa ja testiin lähti meille jo ennestään hieman tuttu merkki; Filemon Kid.



Moni on varmaan aikaisemmin nähnyt Instassa ja Facebookissa vilahtavan eräät legginsit, joissa esiintyy pesukarhuja. Olen saanut paljon kyselyä noista housuista ja useampi on kehunut niiden ulkonäköä. Merkin kerrottuani on suurinosa ollut aika kysyvän oloinen.. mikä tuo merkki oikein on ja mistähän sitä saa? Kannattaako ostaa? Minkälainen laatu on suhteessa hintaan?

Näitä kysymyksiä varten päätin innolla toteuttaa tämän yhteistyön. Pääsette vähän näkemään ainakin käytännössä, miltä vaatteet näyttävät lapsen päällä. Tosi usein toteutan nämä vaatepostaukset posetus-idealla, mutta tällä kertaa päätin ujuttaa mukaan pienen pojan elämää; leikkejä, jäätelöä ja roppakaupalla iloa. 



Näitä vaatteita en ehtinyt iskemään pesukoneeseen, mutta niitä lipastosta löytyviä legginsejä olen pessyt jo useampaan otteeseen ja ne ovat pysyneet hyvinä. Nukkaa ei ainakaan meidän kovalla käytöllä ole tullut eikä myöskään kulumaa. Saumat ovat edelleen kunnossa ja ulospäin housujen lookki on edelleen perfect. Materiaali oli alkuun vähän epäilyttävä ja olin ihan varma, että vaate nukkaantuisi heti. MUTTA EI. Itselleni positiivinen yllätys oli se, kuinka pehmeitä merkin vaatteet ovat olleet pinnaltaan. 


Olen itse tykästynyt tavallisiin ja yksinkertaisiin kuoseihin. Haluan tosin yhdistellä niihin sitten leikkisiä eläinhahmoja, värejä tai vastaavaa. Joskus puen poikaa aikuisten tyyliin, mutta toisaalta kaipaan taas vaatetukseen sitä lapsekkuutta. Voin myöntää olevani tosi tarkka vaatteiden suhteen ja tämänkin olen maininnut blogin puolella varmaan miljoona kertaa. En ikinä ota yhteistyö-juttuihin tuotteita, joista en pidä. Tässä postauksessa vilahtaa neljä erilaista vaatetta Filemon Kid:ltä; pesukarhu-jumpsuit, vyötiäis-legginsit, -shortsit ja -teeppari. Näistä jokaisen voi tilata linkistä:  KLIK  !!


Mitoitukseltaan vaatteet vastaavat aika hyvin kokoaan. Poika oli viimeksi mitattuna 91cm pitkä ja paino oli noin 14kg. Nämä kuvissa näkyvät vaatteet ovat kokoa 92/98 ja juuri napilleen sopivia jokainen. Olen tyytyväinen etenkin jumpperiin, jossa lahkeiden mitta riittää pitkäjalkaiselle kaverille. Teeppari oli ehkä vähän väljä eikä mikään ihonmyötäinen, mutta sopii mielestäni paremmin pojalle. Legginsit taas menevät napakasti ihoa vasten, mutta eivät purista liikaa. Shortseista löytyy nyörit, joten kiristäminen on mahdollista. 



Jos näistä mikään ei iskenyt, suosittelen kurkkaamaan verkkokaupan muut tuotteet! Listoilta löytyy mm.  Papu, Geggamoja, Maxomorra ja Raida. Verkkosivu on yksinkertainen käyttää, koska voit listata vaatteet merkittäin tai kokojen mukaan. Löydät listauksesta myös Outlet -kohdan ja oman osion pelkästään meille äideille

Siteeraan vielä tähän alle verkkokaupan omistajan Inkan sanoja:

"Coolkids.fi on ekologisten ja hauskojen lastenvaatteiden verkkokauppa. Valikoimassa on laadukkaita vaatemerkkejä kuten Papu, Geggamoja, Filemon Kid, ja Shampoodle. Lähes kaikki Coolkids.fi:ssä myynnissä olevat vaatteet on valmistettu laadukkaasta GOTS-sertifioidusta* luomupuuvillasta ja ne on testattu Cookids -perheessä :). Myymme vain laadukkaita tuotteita." 

Verkkokaupan lisäksi käy ihmeessä tykkäämässä Facebookissa heidän sivuistaan, jolloin pysyt hyvin mukana tulevassa. 



Ihan loppuun vielä se lupaamani alekoodi! Nyt saat siis verkkokaupasta -15% alennuksen kaikesta koodilla "Anette". Tarjous on voimassa kuun loppuun saakka eli 30.04.2015 asti.



Lukijoille vielä sellainen kysymys, että onko jollekin tämä verkkokauppa tai merkki ennestään tuttu? Kokemuksia? Iskeekö teihin tällaiset eläinkuosit vai ei? Mukavaa alkavaa viikkoa jokaiselle!

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Alkuraskaus


Siitä on muuten aikalailla tarkalleen 3 vuotta, kun plussasin tuon ihanan esikoiseni. Sen jälkeen on tullut 3 positiivista uutista, joista jokainen on muuttunut nopeasti negatiiviseksi. Tämä nykyinen plussa on siis tähän mennessä pisimmälle kestänyt ja jotenkin tuntuukin erilaiselta. Osittain jopa varmalta. Pelkoja on silti ihan kamalasti, kuten monella muullakin tässä vaiheessa. Sitä miettii, että onko normaalia tuntea näin kovia mahajuilimisia tai onko normaalia olla lähes oireeton. Toisilla saattaa alkuraskaudessa olla pelkona myös verenvuoto, joka voi ihan hyvin olla vaaratonta. Täytyy myöntää, että jännitän kamalasti vessassa käymistä ja aamulla heräämistä. Entä, jos se NYT on mennyt kesken?

Esikoisen kanssa pääsin alkuraskauden aika helpolla. Tein raskaustestin vasta noin rv9 (rv=raskausviikko) tienoilla eli todella myöhään. Olin tällöin kärsinyt pitkään epäsäännöllisestä kierrosta ja olin melkein kokonaan oireeton. Muistan syöneeni vaniljajäätelöä ja haukkuneeni sen valmistajan pataluhaksi, koska jäätelö maistui mielestäni kammottavalta. Vika ei tosin tainnutkaan olla valmistajassa, vaan raskaudessa. Pahoinvointia ei liiemmin muuten ollut, ei liitoskipuja eikä yhtään mitään. Pientä väsyä, isoa nälkää ja päänsärkyä. Siinä kaikki.

Tällä kertaa oireilin jo ennen testin tekemistä, mutta en tajunnut yhdistää niitä vauvaan. Joskus nimittäin tunnen juuri ennen kierron päättymistä samankaltaisia oireita, mitä raskaudenkin sanotaan tuovan. Näin jälkeenpäin voin kuitenkin sanoa, että se vahvistunut hajuaisti, oliivin/fetan/suolakurkun himo ja väsymys olivat ennakkoivia vinkkejä raskaudesta. Miten sitten päädyin tekemään raskaustestin?

Päälle viikko ennen plussaa aloin kärsimään ikävästä vaivasta. Tuntui siltä, että juuri sairastettu virtsatietulehdus olisi jäänyt päälle. Rakko oli täynnä, mutta tyhjentäminen ei onnistunut, kirveli ja sattui. Ravasin tiheään tahtiin yksityisellä, jossa mietittiin ja mietittiin syytä tälle. Kokeiltiin rasvoja, hiivalääkettä ja antibioottia eikä mikään jeesinyt. Oireet palasivat jälleen pitkäperjantaina ja suurinpiirtein nyyhkytin sykkyrässä matolla sitä epämiellyttävää tunnetta. Päätettiin, että lauantaina ajeltaisiin työpäivän jälkeen jälleen kerran Dextraan miettimään syytä sille kaikelle kärsimykselle. Työpäivän aikana mietiskelin vähän  kaikkea ja huomasin jossakin vaiheessa, että mahaa nippaili kivuliaasti sekä erikoisesti. Tästä pälkähti mieleeni, että menkat olivat myöhässä reippaasti, vaikka kierto on pysynyt puolisen vuotta säännöllisenä. 

Kotona mietin asiaa lisää ja päätin, että kaipa sitä voisi testata JOS jemmoista löytyisi joku vanha raskaustesti. Löytyihän sieltä ja hetkeä myöhemmin istuin tikku kädessä vessanpöntöllä. Tuijottelin sitä aika neutraalisti ja tulos näytti negatiiviselta. En ollut yllättynyt, vaan pikemmin ärtynyt kiertoni sekoamisesta. Yhtäkkiä havahduin siihen, että valkoiselle pohjalle oli tullut hennon vaalea viiva. Kädet rupesivat tärisemään, tuijotin viivaa epäuskoisena ja kaivoin kännykän esiin. Iskin kuvan erääseen speciaaliin ryhmään, jossa on kourallinen tyttöjä jakamassa elämäänsä toisilleen. Onnitteluja sateli. Muistan kiskaisseeni ensimmäiset kengät jalkaani ja lähteneeni ilman ulkovaatteita ovesta ulos. Juoksin niin lujaa, kun jaloistani pääsin ja olin ihan varma, että pyörryn kohta. Hetkeä myöhemmin seisoin työpaikalla pukkareilla ja pidin testitikkua  J:n  kasvojen edessä. Kumpikaan ei oikein saanut sanoja suustaan ja päädyttiin halaamaan pitkään.

Lähdettiin kaikesta huolimatta iltapäivällä sinne lekuriin, jossa selitin tehneeni haalean plussan kotona. Lääkäri pisti lähetteen pissakokeeseen SEKÄ verikokeeseen. Hetkeä myöhemmin kävelin ulos Dextrasta paperin kanssa, jossa luki isolla sana POSITIIVINEN. Verikoe antoi HCG:n määräksi 114, joten olin siis todistettavasti ja aidosti raskaana. Vihdoin.

Meillä on ollut paljon puhetta tulevaisuudesta. On puhuttu yhteenmuutosta, lapsista ja tulevista vuosista. Ollaan mietitty sitä, että halutaan perustaa perhe ja hankkia yhdessä paljon lapsia. Kumpikaan meistä ei olisi koskaan uskonut, että juuri nyt oli vauvan aika tulla. Tämä pieni ihme yllätti sekä tulevan äidin että isän. Elämä antaa parastaan, kuten joku lukija kirjoitti kommenttikentässä.

Tein tuon raskaustestin rv4+3 ja tänään ollaan viikko pidemmällä eli rv5+3. Toistaiseksi olen jälleen melko oireeton. Kaikkea pientä vaivaa kyllä löytyy, mutta ei mitään sellaista, joka haittaisi näkyvästi elämää. Pahoinvointia ei ole, ällötystä ei ole eikä enää ole myöskään kipua. Alkuun maha oli vähän sekaisin, kivulias ja täynnä ilmaa. Se aiheutti huolestuttavia jomotuksia ja olin ihan varma, että tämäkin menisi vielä kesken. Väsymys on hiipinyt pikkuhiljaa kylään ja valvominen on liki mahdotonta. Hajuaisti on edelleen aika herkkä, mutta ei aiheuta kuvotusta. Pahin oireista on ehkä nälkään yhdistettynä ruokahaluttomuus. Maha kurnii koko ajan, mutta mikään ei maistu!

Suunniteltiin vähän, että mentäisiin noin rv7+1 varhaisultraan tarkastamaan, että onko kaikki hyvin ja löytyykö masusta ketään. Sykkeenkin pitäisi näkyä noilla viikoilla jo. Tuntuu, että sinne on mahdottoman pitkä aika enkä malta yhtään odotella tässä jännityksessä. Miksi aika matelee, kun on jotakin odotettavaa?  Ensimmäinen neuvola on 27.04., jossa varmaan saadaan niitä kuuluisia lippulappusia. Tässä sitä nyt taas ollaan - matkan alussa kokemassa kaikki uudestaan. Miltähän se tuntuu tällä kertaa? Erilaiselta vai ihan samanlaiselta? Erona edelliseen on se, että pääsen kirjoittamaan tästä raskaudesta kaiken ylös tänne blogin puolelle. Operaatio Äiti. muuttuu siis äitiys-, mielipide-, ja lastenvaateblogin ohella raskausblogiksi! 

En koskaan ole perustanut kamalasti vauvamaha-kuvista, mutta kaikkeahan sitä on kokeiltava. Aion siis näihin postauksiin ujuttaa otoksia tästä kasvavasta pötsistä niin kauan, kun jaksan ja muistan. Otin tänään ensimmäiset kuvat ja "järkytyin" lievästi. Alkuraskaudessa saattaa joskus tulla paljon turvotusta ja uskon tämän olevan juuri sitä itseään. Mahahan vastaa samaa, kun viime raskauden rv16! Apua! Vielä kaksi viikkoa sitten olin huimasti litteämpi keskivartalosta, joten saa nähdä millaiseksi palloksi tässä päädytään! No, olkoon turvotusta tai ei, mutta vauvamaha <3





Minkälaisia raskausoireita teillä oli? Mistä tajusitte testata? Kuinka moni on käynyt varhaisultrassa ja millä viikoilla?


keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

- 25 -


Tämä tyttö täytti tänään 25 vuotta! Onhan se tavallaan 1/4 elämästä siis takana. Pitäisikö tässä iskeä kriisi tai jotakin? Ei ainakaan tunnu vielä mitenkään erikoiselta. Yksi päivä muiden joukossa, mutta erona se, että ihmiset soittelevat ja laittelevat sankoin joukoin viestejä. Ajattelin, että turhaan kirjoitan mitään liirumlaarumia tästä päivästä, menneistä vuosista tai mistään elämänkokemuksista. Päähäni pälkähti paljon parempi idea! Saan usein blogiini haasteita, joissa esiintyy paljon erilaisia kysymyksiä. Kai niissä pyritään tutustumaan bloggaajaan paremmin. En oikein ole kovin innokas vastaamaan näihin haasteisiin, mutta voisin kerrankin tehdä pienen postauksen itsestäni. Aion siis listata tähän alle 25 satunnaista faktaa itsestäni. Tässä tulee:


1. Minulla on kotona kaksi kania ja yksi koira.
2. Potkin usein kiviä ja lumipalloja kävellessäni.
3. Tykkään ihan kamalasti lukea ja uppoutua kirjoihin.
4. Olen muistojen kerääjä ja haalin kaikkea pientä säästöön.
5. En osaa laulaa enkä ole missään nimessä musikaalinen tapaus.
6. Tykkään piirtää ja osaan jopa vähän, jos sille päälle satun.
7. Kun onnistun aloittamaan rakastan laskea matikkaa ja fysiikkaa.
8. Olen ihan hulluna Amerikkalaisiin draamasarjoihin.
9. Järjesteleminen on mahtavaa ja olen pieni perfektionisti.
10. Leikkaan omat hiukseni ja joskus myös toistenkin.
11. Olen huono kokkaamaan, mutta yritän kovasti!
12. Matkustelisin jatkuvasti, jos olisi rajaton määrä rahaa.
13. Ystävystyn harvan kanssa, mutta niistä suhteista tulee vahvoja.
14. Olen LIIAN riippuvainen limuun.
15. Pelasin aikanaan jalkapalloa SM-sarjassa.
16. Ihmettelen maailmaa ehkä vähän liikaakin. Syväluotaaja.
17. Olen mielettömän eläinrakas.
18. Tärkeintä elämässä on se, että on joku josta välittää ja joka välittää takaisin. 
19. Haluaisin PALJON lapsia - ainakin viisi.
20. Ruokapöydässä en ole nirso, vaan ainakin maistan kaikkea.
21. Olen äärettömän tarkka lastenvaatteiden suhteen.
22. Olen myynyt kurkkua Teemu Selänteelle.
23. En osaa koskaan päättää yksinkertaisia asioita, vaan tarvitsen jonkun auttamaan.
24. Uskon Jumalaan.
25. Olen syntynyt palmusunnuntaina, jolloin kätilö virpoi minulle leikillään.




Faktat ovat todella satunnaisia. Heitin päästäni asioita, jotka tulivat ensimmäisenä mieleeni. En kovin usein kirjoita itsestäni täällä blogissa tai siitä millainen olen. Siksi tällainen pieni minä-aiheinen postaus soveltui hyvin tähän syntymäpäivään. Löysitkö yhtäkään kohtaa, jonka sinäkin voisit alleviivata?

Loppuun on pakko todeta, että tämän viikon kruunasi ehdottomasti tieto raskaudesta ja se uutinen, että tämä blogi etenee "urallaan". Siitä lisää sitten myöhemmin, mutta muutoksen tuulet puhaltavat!

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Positiivinen käänne



Eihän sitä koskaan tiedä mitä elämä tosissaan tuo tullessaan. Jonain päivänä saatat istua kädessäsi paperi, jossa lukee ne ihmeelliset sanat. Tunnet samaan aikaan onnea, järkytystä, pelkoa ja suunnatonta rakkautta sisälläsi.

Ensin ajattelin,  että ei.. en varmana kerro asiaa täällä. Tämäkin onni voi kaatua huomenna, ensi viikolla tai vielä kuukaudenkin päästä. Miksi siis nostaa käsiä ilmaan ja tuulettaa, jos kaikki saattaakin huuhtoutua vielä viemäristä alas? No siksi, että tunnen tällä hetkellä mieletöntä järkytyksen sekaista iloa! Ja järkytyksen sävy on positiivinen.

Kirjaimellisesti positiivinen. Eilen 4.4.2015 sain kuulla tulokset; "Onneksi olkoon, raskaustesti on positiivinen." 

Tämä tarkoittaa sitä, että vuoden lopulla Topista tulee isoveli, minusta äiti kahdelle ja J saa ensimmäisen biologisen lapsensa, JOS kaikki menee hyvin. Jos kaikki ei mene hyvin, sitä katsotaan sitten. Ainakin olen asiasta täällä puhunut ja voin sitten purkaa ajatuksiani ääneen.

Mihinkään en kuitenkaan lähde asenteella, että metsään mennään. Aion ottaa ilon irti jokaisesta hetkestä. Tänään ollaan viikoilla 4+4 ja se on jo päivän enemmän kuin eilen. Voittajafiilis!