Sain tänään hyvän kommentin blogiin! Sitä sitten lähdin pohtimaan kävellessäni sateisessa syysilmassa ja jaan nyt ajatukseni muillekin. Tämä kuitenkin liittyy olennaisesti blogiini ja sen nimeen. Kiitos siis kommentin laittajalle!
"Pieni asia, jota olen miettinyt jo pidemmän aikaa on blogisi nimi. "operaatio äiti". Ei äitiyden/vanhemmuuden pitäisi olla mikään operaatio, jota suorittaa."
Pitkään mietin, että miten tämän asian voisi selittää järkevästi. Miten kertoa jollekin toiselle, mitä blogin nimellä oikein hakee. Nimittäin äitiys ei todellakaan ole suorittamista eikä missään nimessä pakkopullaa. Ei itselleni eikä toivottavasti kenellekään muullekaan. Ei sen ainakaan pitäisi olla! Äitiyshän on ihanaa, eikö!?
Monilla sanoilla on monia erilaisia tulkintoja. Tulkinnat menevät ristiin toistensa kanssa ja osa tarkoittaa jotakin negatiivista, kun osa taas täysin positiivista. Operaatio sanana on laaja ja mielettömän vaikea selittää. Yritäpäs itse kertoa sen tarkoitus! Näen sen ehkä sellaisena asiana, joka on menossa juuri nyt tällä hetkellä. Paremmin en osaa sitä selittää.
Mielestäni äitiys itsessään on asia, joka on meille tuntematon. Ei kukaan synny suoraan äitiksi eikä äitiys ole todellakaan itsestäänselvyys. Se on asia, johon kasvetaan kokemuksien ja tapahtumien kautta. Polku, jolle tietämätön sysätään ottamaan selvää uudenlaisesta elämästä. Todella erilaistahan se elämä on ollut lapsen saamisen jälkeen. Vierasta, mutta mahtavaa!
Sitä ei edes tiedä minkälaista on olla äiti, ennen kuin todella on äiti! Et voi tietää ensimmäisenä talvena, että minkälaiset vaatteet ovat hyviä ja mitkä eivät. Kukaan ei voi käsittää millainen uhma todellisuudessa on ja miten selvitä haasteista, ennen asioiden kokemista. Sitä voi vain kuvitella oman vauvan tuoksua, miltä lapsi tuntuu sylissä ja minkälaista on pelätä maailman vaaroja. Kuvittelu ei kuitenkaan ole sama kuin todellisuus. Moni esimerkiksi tietää, että lapset ovat valvottavia, mutta silti se totuus siitä väsymyksestä iskee pahasti päin naamaa.
Kuten jo sanoin; äitiys ei ole itsestäänselvyys. Ei se ole asia, joka osataan silmänräpäyksessä. Ei kukaan ole seppä syntyessään. Äitiys on matka täynnä oppimista, uusia asioita ja joskus valitettavasti virheitäkin. Tekemällä sitä oppii eikä tekemisen tarvitse olla väkinäistä. Eihän sitä osaa välttämättä uutta harrastustakaan ja silti sen opettelu on mieleistä puuhaa. Pitäisikö sitäkin sanoa sitten suorittamiseksi? Ei eläminen, oppiminen ja tekeminen ole sama kuin pakkopulla.
Ja mielestäni äitiyteen tosissaan kasvetaan kokemuksen kautta pikku hiljaa. Siksi sanon tätä kaikkea operaatioksi. Olen tässä hetkessä kyllä enkä todellakaan suorita, vaan opin juurikin sen elämisen avulla. Äitiys on eräänlainen matka, jonka jokaisen sille polulle astuneen on käytävä. Uusi käännös ja jokainen uusi askel tuo mukanaan paljon opittavaa. En ole valmis äiti, olen vielä hyvin keskeneräinen enkä edes tiedä tulenko koskaan olemaankaan täydellinen. Onko kukaan tässä maailmassa koskaan valmis tai täydellinen? Muutakuin omana itsenään eläen hetkessä. Pääasia, että tietää mitä itse tekee ja elämä maistuu mansikoille.
Se mitä tällä hetkellä tunnen, on tärkeintä. Äitiys on etuoikeus ja nautin jokaisesta uudesta haasteesta. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut tämän mahdollisuuden. Kaikki eivät valitettavasti saa. Joten blogin kannalta nimi kielii ainoastaan siitä hetkestä, jota nyt eletään eikä mistään suorittamisesta!
 |
| Arkistojen kätköstä <3 |