Ehkä joku onkin päätellyt jo jotain, mutta nyt tosiaan eletään muutoksen aikoja. Etsin tällä hetkellä uutta asuntoa, koitan opetella "yksineläjäksi" ja teen kovaa ajatustyötä vaikeiden asioiden äärellä.
Päätös oli yhteinen ja nähtävissä jo yli puolisen vuotta sitten. Joskus sitä vaan tullaan siihen pisteeseen, että on parempi jatkaa ystävinä. Kaikki on fine, mutta ihan helvetin rikki tässä on kaikki. Haikea hymy huulilla alkaa uusi ajanjakso tämän perheen elämässä.
Sillä perhe me ollaan asiasta huolimatta. Pidetään toisiamme pystyssä, eikä luovuta tästä mitä meillä on. Kukaan ei tule jäämään yksin, vaan pelataan tiiminä.
Muutos tulee kuitenkin vavisuttamaan jokaisen meidän jaksamista, joten pyydän ihan älyttömästi hienotunteisuutta asian suhteen. Mitkään jaxuhalit ei nyt auta. Sitä on vaan yritettävä päästä eteenpäin päivä kerrallaan.
"Näytät samalta
Mutta äänessäs on jotain uutta
Onpa kiva pitkästä aikaa jutella
Vaikka en tunne enää sinua
Koska me ei olla enää me
Ostetaan joululahjat jollekin toiselle
Sä et kuulu enää mulle
Kun lähdet, en perääsi enää kävele
Koska me ei olla enää me
Voit saattaa kotiin, mut et pääse enää sisälle
Ei haavat niitä repimällä parane
Joten käänny ja kävele
Koska me ei olla enää me
Marraskuun viima vasten puhaltaa
Helsingin kadut tulvii loskaa
Mulla on kylmä ja sen kyllä huomaat
Mutta et tarjoo sun takkia
Koska me ei olla enää me
Ostetaan joululahjat jollekin toiselle
Sä et kuulu enää mulle
Kun lähdet, en perääsi enää kävele
Koska me ei olla enää me
Voit saattaa kotiin, mut et pääse enää sisälle
Ei haavat niitä repimällä parane
Joten käänny ja kävele
Koska me ei olla enää me, ei enää me
Katselen sua, sä näytät samalta
Vaikka en tunne enää sinua
Koska me ei olla enää me
Ostetaan joululahjat jollekin toiselle
Sä et kuulu enää mulle
Kun lähdet, en perääsi enää kävele
Koska me ei olla enää me
Voit saattaa kotiin, mut et pääse enää sisälle
Ei haavat niitä repimällä parane
Joten käänny ja kävele
Koska me ei olla enää me, ei enää me"