Pahoittelen, että postaamisessa on ollut aika laiskaa meininkiä havaittavissa. En yhtään osaa taas asettaa arkea kuntoon ja moni juttu jää tekemättä. Nyt on kuitenkin aika kirjoittaa ensimmäinen matkapäiväkirja -merkintä!
Kamerana mukana oli sitten niin kännykkä, ikivanha pokkari kuin järkkärikin. Osa kuvien laaduista on ihan surkeita, mutta tietyissä tilanteissa järkällä kuvaaminen oli mahdotonta. Ja itselle tekstin ohelle on aina kelvannut kuva kuin kuva.
----
Päivä 1 (Pe 25.07.2014) Matka voi alkaa!
En ole aamutyyppiä sitten ollenkaan. Arkkivihollisiini lukeutuva herätyskello päätti kuitenkin pärähtää soimaan siinä viiden kieppeillä. Ei mennyt hetkeäkään, kun jo seisoin silmät apposellaan Topin huoneessa ja värisin jännityksestä.
Kävin mielessäni läpi matkatavaroita ja mietin, että olisinko unohtanut jotakin. Ihan viime tippaan on myös perinteisesti tehtävä päätöksiä ja niinpä jouduin äkkiseltään pakkaamaan meidän Britaxin rattaat mukaan. Tajusin, etten halua istua hotellilla yksin yhdeksän jälkeen ja katsella seinää. Ymmärsin myös, ettei niin vilkkaassa paikassa Topin ole hyvä kävellä kaduilla ja matkustustavan tulisi olla mahdollisimman mukava.
Siinä pohdiskelun ohessa kuiskasin pojan nimeä ja tämä ampaisi heti pystyyn kiljaisten "Mennään!". Lapset ymmärtävät paljon, tuntevat meidän fiiliksemme nahoissaan tai sitten vain sattuvat sanomaan jotakin tilanteeseen sopivaa.
Meiltä on aika lyhyt matka lentokentälle. Silti tuntui, että oltiin todella viime tipassa perillä. Lennon oli määrä lähteä kello 7 ja olimme siinä kuuden aikoihin lähtöselvityksessä. Selvitys oli tosin tehty jo ennakkoon netissä, joten ainoa hoidettava homma oli laukut hihnalle ja porttien läpi käveleminen.
Jätin rattaat jo lähtöselvitykseen, joten kannettiin Topia hetki ja toki poika käveli myös ihan itse. Rattaille Finnair tarjosi paksummasta muovista tehdyn pussin, joka ohjeistettiin säästämään kotimatkaa varten. Periaatteessa olisin voinut vuokrata muutamalla kympillä myös ison laukun niille, mutta sen roudaaminen kahden muun laukun, rattaiden ja lapsen lisäksi ei kuulostanut houkuttelevalta. Olin irroittanut rattaat mekanismeistaan, koska ajattelin sen vähentävän rikkoutumisen mahdollisuutta iskun osuessa.
 |
| Lainarattaatkin löytyi porttien sisäpuolelta! |
Oltiin muuten lopulta ihan viime tinkaan porteilla, vaikka käytiin ainoastaan vessan ja kaupan kautta. Noustiin koneeseen muistaakseni noin viisi minuuttia ennen ilmoitettua lähtöä. Kerrankin jäi kiva kokemus lentokentällä olosta, kun ei joutunut odottelemaan turhia.
Itse lentomatka meni loistavasti, vaikka sitä olin jännittänyt eniten. Topilla oli hauskaa nousun aikana, välissä poika nukkui pari tuntia ja laskun aikana korviin kohdistunut paine helpottui juomalla maitoa. Alle 2-vuotiaille saa ottaa eväät koneeseen ja meillä oli imettäviä soseita, kauramaitoja pillillä sekä naposteltavaa.
Matka kesti sen vajaa 3 tuntia ja perille päästyä tuntui hassulta, kun astuttiin ulos Bulgarian ilmaan. "Täällä sitä nyt ollaan." Oli nimittäin todella epätodellinen olo.. en meinannut uskoa, että ihania asioita tapahtuu, kun vain uskaltaa tehdä päätöksiä.
 |
| Reissussa rähjääntyy? Hikinen ja väsynyt matkustaja bussissa kohti hotellia. |
Itseäni ahdistaa ihan vähän aina saapumispäivä. Jostakin syystä päässä kolkuttaa ajatus siitä, että viikko on toooosi pitkä aika. Meinaan aina tuskastuneena kaivata heti takaisin kotiin. Se on sitä, kun on vieraassa paikassa ja ei tiedä mistään mitään. Epätietoisuus - pahin kaikesta.
Matka hotellille oli aika lyhyt ja siellä saimme huoneet heti käyttöömme. Ne olivat aika pieniä ja KUUMIA. Onneksi hotellissa oli jokaisessa huoneessa ilmainen ilmastointi. Pidettiin sitä kyllä ihan täysillä päivisin! Pieniä palasia huoneista tulee näkymään näiden postauksien kuvissa. Fiksuna tyttönä unohdin kokonaan ottaa erillisen kuvan huoneesta, parvekkeen maisemista ja muista ei niin kiinnostavista asioista.
"Kotiutumisen" jälkeen olikin tutustumisen ilta edessä. Käveltiin rantakadulla, ihmeteltiin kojuja ja kauppoja, vilkuiltiin ravintoloita ja etsittiin reittejä. Katselin ohimennen pojalle tekemistä hotelliin ja eväitä jääkaappiin. Löysin iänikuisen narupallon useammasta kojusta ja Topi ihan innoissaan valitsi itselleen yhden.
Poika näyttää kaikissa kuvissa aika väsyneeltä, mutta onhan se ihan törkeän rankkaa herätä viideltä ja matkustaa koko päivä. Pienet lapset vielä ottavat muutokset isommin vastaan ja jännityskin uuvuttaa.
 |
| On tärkeää muistaa syödä, juoda ja levätä tapeeksi jaksaakseen! |
Bulgariassa kävely on aika rankkaa myös itselle. Ilma on lämmin ja ihmisiä paljon liikenteessä. Vaikka lämpöasteet ovat melkein samat Suomessa niin se ilma on silti ihan erilainen! Kuuma, polttava ja väsyttävä. Vaikea selittää..
Oli aivan ihanaa kävelyn päätteeksi siis suunnata hotellin uima-altaalle. Vesi oli niin virkistävää ja silloin tunsin ensimmäistä kertaa suurta helpotusta. Topi ei alkuun kamalasti ymmärtänyt uimisen päälle ja vierasti ajatusta. Reippaasti poika silti tuli äitin sylissä kokeilemaan ja viihtyikin hetken mukana.
 |
| Vähän suolaista naamariin ennen altaaseen pulahtamista. |
Illalla lähdettiin vasta yhdeksän aikoihin syömään ja hyvä tovi etsittiinkin ruokapaikkaa. Olin iloinen, että otin kunnon rattaat mukaan. Kiitos sinulle, joka vinkkasit asiasta! Topi valvoi reippaasti myöhälle iltaan ja jaksoi vähän maistella ruokaakin. Syötiin kanaa ja parsakaalia, joka oli erittäin hyvää! En tiedä mistä olen napannut itselleni parsakaali-himon, mutta voisin syödä sitä koko ajan kypsänä tai raakana. Nam!
 |
| Väsymyksestä huolimatta; aina niin iloinen. (Pahoittelen huonoa laatua!) |
Hotellille päästyä painuttiin kaikki tyytyväisinä nukkumaan. Oli rankka, jännittävä ja mukava päivä takana sekä edessä monta lisää!
------
En tiedä mitä odotatte näiltä matkapostauksilta. Enkä sinänsä tylysti sanoen nyt välitä kamalasti, koska haluan kirjoittaa nämä ylös ihan itseäni varten. Olen laiska kirjoittamaan käsin päiväkirjaa ja se on yksi syy blogin pitämiseen.
Yksikään postaus ei tule olemaan samanlainen. Toisen päivän saatan kertoa kuvilla ja toisesta pälpättää tylsän metripostauksen. (Kuten tämä!) Kuvien laadut tosiaan vaihtelevat, koska olin lomalla. En tehnyt reissua bloggaamisen takia, vaan muistojen ja elämästä nauttimisen. Tällöin haluan napata otoksia, joissa välittyy se hetki. Sellaiset kuvat eivät ole merkittäviä katsojalle, mutta itselle maailman tärkeimpiä. Lupaan silti, että niitä hienojakin kuvia on tulossa!
Kirjoitin selvennyksen vain siksi, että usein tuppaan olemaan tällainen. Ihminen, joka haluaa perustella ja kertoa. Avata ajatuksiaan.
Kysykää tai kommentoikaa, jos herää ajatuksia! Vastaan kyllä ajallani jokaiseen kommenttiin :)