Repost; 4 tupakkaa päivässä

Kirjoitin aikanaan postauksen tupakasta. Pisti niin vihaksi katsella äitejä, jotka savuttavat lapsiaan. Aion nyt nostaa tämän postauksen uudelleen esille. (Kirjoitettu 13.09.2013)

Kaduilla, pysäkeillä ja puistoissa kävelee vastaan äitejä sätkä suussaan ja lapsi vierellä. Tulee usein mietittyä, että onko niillä äideillä aivoja tai minkäänlaista ymmärrystä siitä mitä he oikeasti tekevät.

Passiivinen tupakointi on melkein pahempaa kuin se, että itse polttaisi. Ensinnäkin passiivinen tupakoija ei ole valinnut myrkyllistä savua, joka nostaa riskejä huimasti. Mietin itseänikin. Haluan elää terveellisesti ilman haittoja tai muita kauheita tauteja. Inhoan tupakan savua ja siitä tulevaa ällöttävää oloa, mutta miljoonien muiden ihmisten takia joudun sietämään tuon kaiken. Kiva, kiitos vaan teille.

Ymmärrän, että jokaisella on tapansa ja halunsa. Tästä maailmasta ei ikinä saataisi kitkettyä tupakointia, vaikka tupakka-askin kylkeen tungettaisiin aasin takapuoli. Voitaisiinko siis tehdä diili? Minä en valita ja mulkoile teitä sätkän sytyttäjiä, mutta voisitteko te sitten ottaa huomioon sen, etten halua hengittää sitä tupakan savua? Ärsyttää suunnattomasti kauppakeskusten ovilla norkoilevat ihmiset, joiden takia ulos astuessa likipitäen hukkuu tupakansavuun. Onko se OIKEASTI niin vaikeaa kävellä vaikka 100 metriä pidemmälle ja pitää ovien edusta savuttomana? Onko se tupakka pakko sytyttää juuri liikennevaloissa? Onko pakko vetää keuhkot täyteen röökiä ja hypätä bussiin viime tinkaan samalla saastuttaen hajullaan koko linja-auton? Ilmeisesti on.

Jos tupakoijat eivät halua ajatella sitten muita ihmisiä, niin entä sitten lapset? Nuo pienet viattomat sielut, jotka eivät ymmärrä maailman vaaroista ja haitoista. Topi hengitti tänä päivänä tupakkaa, kun astuin Kampin ovista ulos. Topi sai uuden annoksen liikennevaloissa ja kolmannen bussipysäkillä. Onneksi joku ystävällinen henkilö muisti antaa Topille myös iltatupakan polttaen meidän edessämme samalla, kun kävelimme kotiinpäin. Keskimäärin lapseni saa siis 4 tupakkaa päivässä. Valitseeko hän sitä? Ei. Saanko minä valita hänen puolestaan? No en todellakaan. Pistää niin vihaksi.

Mennään vielä asteen syvemmälle asiassa. Ehkä ulkopuolista ihmistä ei siis kiinnosta ollenkaan muiden "kauheat kakarat" ja heidän raitis ilmansa, mutta onneksi jokainen äiti tajuaa suojella omia lapsiaan viimeiseen hengenvetoonsa saakka ja turvata heidän elämänsä. NOT. Nostakaa kätenne ylös te, jotka olette nähneet edes jonkun äidin polttavan rattaiden vieressä? Uskoisin, että jokaisen handu on nyt pystyssä.

Itselleni pojan terveys, onnellisuus ja hyvinvointi on etusijalla. En kestäisi ajatusta siitä, että tekemisilläni aiheuttaisin haittaa lapselleni. En kestäisi, jos Topille tapahtuisi jotain. Kuolisin tuskaan ja vihaan, jos joku juoppo ajaisi kalleimman aarteeni päälle. Näin varmasti ajattelee jokainen äiti. Mitä sitten tapahtuu, kun 20 vuoden päästä jonkun tytöllä tai pojalla todetaan keuhkosyöpä. "V***n maailmankaikkeus!" "Miksi juuri me?!"  EHKÄ joku näistä tapauksista voikin olla itseaiheutettu? Tai naapurin aiheuttama? 

Ihmiset eivät tunnu tajuavan, että moni kurjista ja hengenvievistä sairauksista voi johtua nykyään tästä ympäröivästä maailmasta. Joku lapsi kuolee syöpään siksi, että sinä vedit sitä ah niin ihanaa nikotiini annosta vitutukseen Prisman edessä. Näin äärimmäisen kärjistettynä. Ei ehkä se yksi kerta aiheuta mitään, mutta entäs sitten tuhat kertaa se yksi kerta?

Jos olisin rohkea tai jos asia YHTÄÄN kuuluisi minulle, tekisin asialle jotakin. Sanoisin savua lapsen naamalle hönkivälle äidille pari valittua sanaa, sakottaisin raskaana polttavaa tai kertoisin enemmän aiheesta tietämättömälle.

Mielestäni tupakka on perseestä. Tupakka saisi kadota maan päältä. Näin ei ole tapahtumassa, joten ehkä kannattaa mielummin toivoa lisää järkeä ihmisiin. 

HUOMIOIKAA EDES MUUT. Muistakaa, että lapsi on pieni viaton ihmisenalku eikä oikeasti halua sitä moskaa sisäänsä. Myrkyt siirtyvät raskauden aikana suoraan sikiöön, savu siirtää tappavan vaaralliset aineet taaperon kroppaan ja parvekkeella polttaminenkaan ei ole sen parempi. Äitin hengityksestä leviää myrkkyä pitkään ja tupakansavu menee ilmastointia pitkin kämppään suoraan lapsen luokse.

En tiedä kuinka moni liikuttuu ajattelemaan kuinka väärää on, kun pieni viisi vuotias poika kuolee osastolla johonkin. Ihmiset eivät tunnu käsittävän elämän julmuutta, vaikka se koskettaa melkein kaikkia syvältä. Muistakaa ajatus kivuista, pienistä kasvoista ja pysähtyneistä sydämistä JOKA IKINEN kerta, kun sytytätte savukkeen väärässä paikassa, hyppäätte kännissä rattiin tai teette jotakin muuta, joka voi vahingoittaa ulkopuolista ihmistä. 

Polttakaa, jos poltatte. Oikeastaanhan se on vain tapa, josta jokainen pääsee kyllä irti. Jotkut eivät halua ja se olkoon niin. En tuomitse tälläkään mielipiteellä ketään, mutta vetoan savuttelijoihin sen verran, että en millään haluaisi 2 vuotiaasta lapsestani vielä tupakoijaa. Koittakaa jooko please sytyttää se tupakka muualla kuin rakkaan poikani vieressä! Kyllähän minäkin osaan väistää ja aionkin sen tehdä, mutta joskus nousee savu korvista, kun joku sokerista tehty pojankloppi sytyttää sateella tupakan bussikatoksen alla ihmisten keskellä.

En koskaan tule polttamaan lapseni seurassa. En voi mitenkään lisätä riskiä niihin vakaviin asioihin, joita pelkään. Haluan suojella rakasta lastani kaikelta pahalta. Toivottavasti muutkin äidit ajattelevat näin. Toivon sitä tosissani ihan kamalasti.

Yhteistyö: Ingela P Arrhenius

Sain tuossa jo jokin aika sitten erään ehdotuksen sähköpostiini. Olin ihan innoissani asiasta, kuten melkein aina olen näiden suhteen. Vaihdettiin muutama viesti, joiden seassa vilahti mielenkiintoisia kuvia. Tuppaan omistamaan todella huonon enkkupään, joten en tajunnut kuvien olevan  tapetteja.

Kurkkasin kuitenkin suunnittelijan töitä ja alkoi harmittamaan, että asutaan vuokrakämpässä enkä osaa oikeasti yhtään tapetoida. Meidän muuttamistahdilla olisi myös ollut vähän turha pistää mitään suurta projektia käyntiin. (Jos joku ei tiennyt, niin vuokrakämppä tulee palauttaa alkuperäiseen tilaan, kun muuttaa pois!)

Aina olen silti haaveillut uusista maalikerroksista sekä tapeteista. Usein on tullut kateellisena katseltua toisten blogeista vinkkejä ja olenpa löytänyt itseni myös kuolaamasta erilaisia kuoseja nettisivuilta.

Tällä kertaa tapetin teema oli SOPIVASTI ajankohtainen, nimittäin kuvioinnit istuvat juuri lastenhuoneeseen hyvin. Sehän meillä onkin työn alla. Hetken aikaa mietiskelin asiaa ja päätin silti ryhtyä yhteistyöhön. Se nyt vain toimii ajatuksella; "Mitä minä valitsisin meille ja miksi?"

Olen ihmisenä vähän ailahtelevainen ja tykkään erilaisista asioista. Mielipide vaihtuu aika usein, mutta jollakin tasolla mielenkiinnon kohteet pysyvät samankaltaisina. Haaveilen usein, että kiinnostuisin neutraaleista vaatteista, väreistä sekä sisustuksesta. Muiden kuvat vaaleista asunnoista ovat kadehdittavan hienoja. Musta ja valkoinen ovat vaatteissa iättömän tyylikkäitä. Kuitenkin tästä huolimatta innostun aina erikoisista sekä värikkäistä kuoseista. Siksi voin sanoa, että halusin ottaa tämän yhteistyön vastaan!

Ensinnäkin haluan linkittää heti aluksi sivun, josta pääsee näkemään kaikki suunnittelijan juuri julkaistut kuosit. Klikkaa tästä!

Kuoseissa vilahtaa paljon lapsekkaita kuviointeja, eläimiä ja otuksia. Voisin jakaa tapetit suunnilleen kahteen kategoriaan; jatkuva säännöllinen kuvio ja miljöö/ympäristö/paikka. 

Esimerkki jatkuvasta kuviosta.

Esimerkki ympäristöstä.

Osa tapeteista on ehkä liian levottomia makuuni. Toki näin näytöltä katsottuna on myös vaikea arvioida asiaa, kun ei ole kokemusta asiasta ihan kamalasti. Jos lähtisin valitsemaan huoneeseen jatkuvaa kuvointia, se saisi olla aika hillityn värinen tai neutraali. Laitan alle muutaman omaa silmääni miellyttävän.. Ja nämä on huomioitu siten, että huoneessa asuu poika.

Tästä tykkään ihan kamalasti. Eläimet, haaleat sävyt ja ylipäätään nuo värit iskevät.

Kuviointi on mahtava, mutta tapettina en tiedä olisiko liian levoton huoneeseen kokonaiselle seinälle.

Voi olla, että joutuisin kyllä tätä miettimään tuon vaaleanpunaisen takia vielä.

Huomio kuitenkin kiinnittyi enemmän tapetteihin, joissa on joku selkeä paikka. Tuntuu, että ne kertovat ihan erilailla tarinaansa. Jos jaksaisin alkaa opiskelemaan tapetointia, haluaisin luultavasti sivuilta löytyvän metsäisen teeman, jossa vierailee erilaisia eläimiä. Tummat värit ovat aina olleet enemmän osa itseäni ja ahdistaa olla liian hempeässä huoneessa. Olisi mahtavaa pistää pojan huoneeseen tuo tapetti ja antaa mielikuvituksen lentää. Se toisi sinne eräänlaista kotoista tunnelmaa. Mielestäni huoneen ei tarvitse näyttää avaralta, vaan mielummin antaa sen kääntyä sisäänpäin. Ajatuksena pesäkolo.

Tässä vähän ideaa ihan käytännössä.

Kuosien joukosta löytyy toki muutama, jotka eivät istu omaan silmääni. En esimerkiksi osaa ajatella meille noita kuviointeja, jotka ovat suunniteltu laatikkomaisesti tai niitä, missä on piirrettyjä tauluja yksi toisensa jälkeen. 

Täytyy sanoa, että oli todella mukavaa pohdiskella tällaisia asioita ääneen, vaikka meille ei nyt niitä tulisikaan tällä hetkellä. Onhan se aina mahdollista, että ollaan muuttamassa joskus omaan asuntoon ja hankitaan paikalle tapetointitaitoinen henkilö. Monesti olen kirjoitellut näissä yhteistyö -postauksissa asioista, jotka ovat itselleni tuttuja ja helppoja. Oli mahtavaa kerrankin poistua mukavuusalueeltaan ja oikeasti joutua alusta asti miettimään aihetta. 

Onko siellä lukijoissa yhtäkään ihmistä, joka tykkää tapeteista? Tai suunnittelee sellaisen laittamista lapsensa huoneeseen? Kiinnostaisi kuulla teiltäkin, että mitä olette mieltä tästä "mallistosta"? Voisitteko kuvitella hankkivanne näistä jonkun? Minkä?

Postaus on tehty yhteistyön kautta ja sain siitä kiitoksena taulun. Mielipiteet ja ajatukset on kuitenkin kirjoitettu ihan omasta vapaasta tahdostani. Postauksesta löytyy linkkejä, joista en hyödy rahallisesti. Kuvat eivät ole omiani, vaan ne on lainattu. (http://www.photowall.fi/)