Ongelmana ajankäyttö. Liian vähäiset tunnit ja tekemisen määrä. Miten tasapainotella kodin, työn, harrastusten, liikunnan ja blogin välillä?
Tuntuuko kenestäkään muusta ikinä siltä, että muutama tunti kelloon lisää tekisi ihmeitä? Haaveileeko kukaan lisäkäsistä?
On oikeasti ihmeellistä ajatella sitä aikaa, kun Topia ei ollut. En yhtään muista minkälaista oli tulla kotiin töistä ja viettää koko loppupäivä ilman vastuuta. Miten sillon keksi tekemistä niin paljon?
Nyt on tullut tässä lapsi-arjessa se hetki, kun oikeasti haaveilee siitä, kun pystyit elämään ilman vastuuta ja jatkuvaa tekemistä. Oli mahdollista vain napata kirja hyllystä ja kaatua sohvalle lukemaan. Sai syödä ruokansa rauhassa, nukkua pitkään, hukata päivänsä tölsön edessä ja lista jatkuu avaruuteen asti....
Arki on tavallaan pelottavan ruutiinimaista nykyään. Asia, josta en ole koskaan pitänyt. Inhoan kun jutut toistavat itseään. Tämä tähän aikaan ja huomenna sama ja ylihuomenna ja ja... En esimerkiksi ikinä voisi olla täysin onnellinen työssä, jossa kaikki olisi täsmälleen samaa viikosta toiseen. Tarvitsen muutoksia ja erilaisia juttuja jokaiseen päivään.
Aamulla herään ensimmäisenä siihen, kun Topi huhuilee makuuhuoneessaan. Vaihdan haisulivaipan. Sitten me kapuamme portaat ylös ja Topi leikkii itsekseen, kun yritän koomailla täysin hereille asti. Tämän jälkeen syödään aamupala ja sitten taas leikitään. Puoleltapäivin Topi väsyy ja mennään nukkumaan yhdessä päikkärit. Heräämisen jälkeen lähdetään liikenteeseen ja tavataan isukki jossakin. Käydään kaupassa ja tullaan kotiin. Iskä leikkii pojun kanssa ja minä pyykkaan tai vastaavaa. Topi syö iltapuuron, kylpee ja menee nukkumaan. Me katsomme Samun kanssa televisiota, kunnes Samu meneekin jo nukkumaan. Sen jälkeen bloggaan kovalla kiireellä ja yritän lukea muiden blogeja. Nukkumaanmeno venähtää aina kahteen tai joskus pidempään.
Aika aneemista. Kuulostaako herkulliselta arjelta?
Tottakai iloa päiviin ja muutosta arkeen tulee kerhojen sekä ystävien kautta. Työ muuttaa päivän sisältöä heti. Silti elämä tuntuu aika usein peruskaavalta.
Nyt haluan painottaa, että tämä teksti ei ole valitus kurjasta elämästä. Tämä postaus käsittelee asioita, joihin toivoisi muutoksia. Vaikka tilanne on tämä, niin silti Topi tuo elämään niin paljon sisältöä, että sitä jotenkin jaksaa ne tylsätkin ajat.
 |
| ©Anette |
Olen miettinyt, että onkohan nyt sitten tultu siihen pisteeseen, että pitäisi palata töihin? Harmittaa sielläkin käydä vain muutamasti viikossa, koska en saa oikein vastuuta ollenkaan. Toisaaltaan taas sitä kautta en ainakaan saisi yhtään enempää aikaa ja voisi olla vielä vaikeampi revetä joka paikkaan.
Minkähänlaista olisi olla yksinhuoltaja? Ehkä sitä joutuisi tekemään enemmän lapsensa kanssa ja olemaan tosiaan yksin vastuussa kaikesta. Ei olisi ketään heräämässä viikonloppuisin puolestasi, ei olisi omaa vapaa-aikaa juuri nimeksikään. Sitä ei voisi ottaa ja lähteä tapaamaan kavereita yllättäen eikä pukea takkia päälle ja yhdellä ilmoituksella painua lenkille koiran kanssa.
Ehkä sitä tosiaan olisi aika kiinni lapsessa ja arki olisi paljon rankempaa, mutta toisaaltaan... Kun lapsi menisi nukkumaan, voisit pyhtittää ajan vain itsellesi. Topikin menee unille jo klo 19-20 välillä, jolloin itselleni jäisi 5 tuntia aikaa blogata rauhassa ja lukea teidän ihania blogeja. Olisi paljon enemmän mahdollista jättää teille yhtä ihania kommentteja, mitä itse saan. Ja pääsisi silti nukkumaan ihmisten aikoihin.
Ei, tämä ei johda siihen, että haluaisin luopua miehestäni. Nautin todella paljon yhteisistä hetkistä, vaikka sitten kuluttaisimme ne television edessä. Kuten alussa sanoin, kaipaan oikeastaan vain sitä muutamaa tuntia lisää vuorokauteen.
Tämä on toive, joka ei koskaan tule toteutumaan. Sitä pitää itse priorisoida ja tehdä valintoja. Mitä minä eniten haluan tehdä?
 |
| Kuva TÄÄLTÄ |
Onhan se toki "kuumottavaakin" jo, että lukijoita alkaa olemaan näin paljon. Ihmiset odottavat uutta postausta innolla ja kyselevät sen perään. Käytänkö siis aikani postaamisen vai jätänkö joskus vain kirjoittamatta ja käytän ajan muiden blogeihin?
Näihinkin etsii ratkaisuja. Lukulistanihan on todella pitkä ja joskus kävin sen yhdessä illassa läpi. Aikaa taisi mennä melkein KUUSI TUNTIA!? En pysty samaan joka viikko, valitettavasti. En kuitenkaan halua myöskään valikoida blogien välillä, koska rakastan lukemista ja ihmisten erilaisuutta. Haluan tietää, mitä sen bloggaajan tytölle nyt kuuluu ja saiko se bloggaaja ratkaisua ongelmaansa.
Olen kiireisinä aikoina nyt tehnyt niin, että omaan blogiini kommentoineet bloggaajat ovat olleet etusijalla. On helppo klikata nimen kautta toisen blogiin ja lukea samalla uusimmat postaukset. YRITÄN koko ajan myös satunnaisesti valita lukulistalta muita blogeja, jotka käyn tsekkailemassa läpi.
Haluan olla oman itseni takia aktiivinen bloggaaja. Haluan olla teidän muiden takia aktiivinen seuraaja, koska välitän ihmisistä. Haluan olla Topin takia läsnäoleva ja rakastava äiti. Haluan mieheni takia olla hetkessä mukana ja lähellä. Haluan ystävieni takia olla jakamassa ilot ja tukemassa suruissa. Haluan työilmapiirin takia kuulua porukkaan ja osallistua.
Jos äitiys on jotakin muuttanut, niin tätä. Aikaa ja sen riittävyyttä. Lapsi vaikuttaa elämän moneen osa-alueeseen, halusit tai et.
Kuten sanoin, en valita tai koe elämäni olevan kurjaa. Olisihan se kiva, jos kaikelle olisi aikaa, mutta joskus on niitä valintoja tehtävä. Liikunta on nyt se, josta olen karsinut. En koe olevani lihava, ainoastaan hieman liian pyöreä. Kelpaan lapselleni ja miehelleni näin, joten taidan pudottaa sen muutaman ylimääräisen kilon, kun aikaa on enemmän. Topikaan ei vaadi varmana koko loppuelämäänsä seuraani 24/7 ja sitä sitten jää enemmän aikaa itselleen. En myöskään mene vielä takaisin töihin, vaikka harmittaa olla kaikkien alapuolella. Tiedän, että jonain päivänä taas palaan töihin ja saan ihan varmana oman roolini takaisin.
Menen sillä mitä annetaan, enkä yritä olla yli-ihminen.
 |
| Kuva TÄÄLTÄ |