Vaatepostaus. Jee!
Niin se syksy saapuu ja sitä rataa. Kumpparit on hankittu, haalarit hommattu ja hanskat makaa vielä listalla. Pipojakin taitaa olla kokonaisen tarharyhmällisen verran. Pitäähän asusteiden mätsätä... vai kuulinko juuri äskettäin huhun, että coolisti puettu lapsi on nyt not cool?
Noh, tämä tyttö ei ihan kamalasti huhupuheista ja muiden mielipiteistä välitä. Pukeutuminen on niin makukysymys. On ihanaa, kun on oikeasti olemassa asioita, joihin muut eivät voi väkisin vaikuttaa. Saa tehdä, päättää ja miettiä IHAN ITSE!
Sanoin juuri hetki sitten miehelleni, että pahan päivän päätteeksi tarvitsen vain ison Colan mäkistä ja puoli tuntia itsenäistä shoppaamista. Jokainen ansaitsee joskus sitä kuuluisaa omaa aikaa enkä ihan helposti siitä luovukaan, vaikka perhettäni rakastan.
Shoppailu, vaatteet ja kaikki niihin liittyvä turhamaisuus on iso osa nykyistä minääni. Jos blogi joskus tuntuu tökkivän, mutta tekee mieli kuitenkin kirjoittaa, turvaudun mielelläni vaatepostauksiin. Niitä on niin ilo kirjoittaa ja aina löytyy jotakin sanottavaa aiheesta! Hyvänä plussana tietenkin se, että pystyy antamaan loistavia vinkkejä toisille. On vain niin tyytyväinen olo, kun huomaa ostaneensa hienot adidaksen kengät ja joku toinen hyötyy vinkistä/linkistä/avusta. Tai on ihanaa pipon hankkimisen jälkeen kuulla, että toisetkin ovat ostaneet samanlaisen. Tykkään kuvata ostoksia ja leikitellä ajatuksella, että muut saattavat seuraavana päivänä rynnätä hankkimaan samanlaiset. Ei kaikilla ole aikaa norkoilla kaupoilla tai netissä tutkimassa tarjontaa. Blogeista vinkkien lukeminen on puolet nopeampaa sekä helpompaa.
Lastenvaatteet ovat tosiaan osa nykyistä minääni. En halua pitää sitä osaa vain itselläni, vaan jakaa sen myös muille.
Siksi on pakko tulla hehkuttamaan aivan ihanasta löydöstä. Olen niin innoissani asiasta, että kirjoitan koko ajan pieleen ja tekstin tuottaminen on äärimmäisen hidasta.
Olimme nimittäin erään ystäväni (Topin kummisedän) kanssa kaupoilla ostamassa hänelle vaatteita. Olin mukana "stailaamassa" ja valitsemassa paitoja Stockalla, kun törmäsin lasten sadetakkeihin. Rakkautta ensisilmäyksellä.
Sanat kuravaate, kurikset tai sadetakki eivät koskaan ole kuuluneet lemppareihini. Jotenkin en osannut ajatella, että sadevarustus voisi olla oman mittapuuni mukaan tyylikästä. Ainakaan näin nirson näkökulmasta.
Onhan meillä ollut tummansinisiä, keltaisia ja sellaisia tavallisia sadevaatteita. Ne ovat neutraaleja ja kivoja, joita käytän pojalla mielelläni. Ne eivät ole sykähdyttäviä, mutta käytössä ajavat hommansa täydellisesti!
Entä, jos voisi löytää sadepäiviin jotakin erityistä? Toimivaa, kaunista ja täydellistä? Noh.. sitten se napattaisiin käteen ja marssittaisiin kassalle!
Ihan kamalasti en vielä tiedä käyttökokemuksia takista, mutta käsikopelolla se tuntuu erittäin hyvältä. Päällimmäinen pinta vaikuttaa kestävältä, paksulta ja todellakin vedenpitävältä. Sisäpinta on pehmeää froteemaista materiaalia, joka on loistavaa vaihtelua vuorettomiin sadetakkeihin. Edessä on suloiset yksityiskohdat; isot taskut, joihin saa laitettua jotakin. Yksivärisyyden sijasta takkeja oli monissa eri kuoseissa ja toistaan ihanimmissa väreissä!
Tämä postaus ei ole tehty yhteistyössä kenenkään kanssa. Olen vain niin vaikuttunut löydöstäni, että haluan esitellä sen teillekin! Jos yhtään innostuit, kannattaa suunnata Stockan sivuille ihailemaan kuoseja: KLIK ! Kaikista ei valitettavasti taida löytyä kokoja.
 |
| Kuvankaappaus Stockan sivuilta. |
Suurin ongelma meinasi iskeä, kun aloin miettimään housupuolta. En ole niiden kuriksien erityinen fani, joten päätin pistää pojalle sadetakin kanssa Reimatecin punaiset housut. Pieni sävyero - pikkuvikoja.
Asusteina tällä kertaa toimi uudesta lempikaupastani hankitut kengät ja pipo. Liike on tosiaan nimeltään Zara ja se löytyy ainakin Helsingistä. Pipo maksoi 9,95e ja kengät alessa vain 12,95e.
Joku on joskus miettinyt näitä asukuvien ottamista lapsilla. Haluan lyhyesti kommentoida asiaa vielä lopuksi. Itsehän en koskaan ottaisi kuvia lapsen kustannuksella. Meillä kuvien otto ujutetaan leikin ja tekemisen sekaan, kuten tälläkin kertaa. Pojalla täytyy olla hyvä olla ja hauskaa!
Testimielessä piirsin tänään maahan ympyrän ja käskin Topin mennä sinne seisomaan. Poika lompsi paikalle ja tuijotti sitten koko kuvaamisen ajan sitä palloa maassa. Ei toimi näin.
Suurinosa kuvista on oikeasti tärähtäneitä, "epäonnistuneita" ja sellaisia, jossa poika ei katso kameraan. Niissä on silti sitä jotakin ja säästän ne aina kovalevylle.
Nyt on sitten ne kurakelinkin vaatteet hankittuna. Vihreät saappaat eivät tosin sovi settiin, mutta pitää miettiä vaivaudunko värin takia muka hankkimaan toisia. Mitä piditte takista ja sen kuosista? On ehkä ensimmäinen aidosti poikamainen vaate, jonka Topille hankin!
