Mini Rodini - Drop 3 on täällä!

Yhteistyössä: Punavuoren Peikko

Lastenvaatehullu, joka odottaa erilaisten merkkien uusia droppeja kuin kuuta nousevaa, innostuisi takuulla erilaisista vaatteisiin liittyvistä mahdollisuuksista. Täytyy myöntää, että tämä kevät on ensimmäinen, kun olen iskenyt itseni odottavien ihmisten sekaan intoilemaan saapuvista mallistoista. Meidän kevään suosikki on ollut sisävaatteiden suhteen ihana Mini Rodini. Merkki, joka jakaa ihmiset kahteen eri kastiin. Toiset nauravat mahat kippuralle, näyttävät oksennuseleitä vaatteen nähdessään ja toiset taas maksavat toista sataa käytetystä herkusta. Drop 1:sen kohdilla tilasin parit takit ja muutakin pientä - varovaisesti tunnustellen. Drop 2:sen kohdalla taas pääsin VIP-tilaisuuteen Punavuoren Peikkoon räpeltämään vaatteita ensimmäisten joukossa. MUTTA tänään.. juuri näillä minuuteilla, kun tämän postauksen julkaisen; alkaa verkkokaupat täyttyä innokkaista ostajista ja jälleenmyyjien ovien takana jonottaa useampikin äiti sormet jännityksestä kihelmöiden. Itse sain aivan loistavan mahtavan ihanan mahdollisuuden päästä valikoimaan haluamani Rodinit jo ennakkoon Punavuoren Peikosta torstai-iltapäivänä. Ideana oli postata uusista Drop 3:sen vaatteista täällä blogin puolella ja loppupäivä menikin pikkuhiljaa kuvaillessa.

Meillä ei aikaisemmin tosiaan ole paljoa Rodinia kaapista löytynyt - ainoastaan muutama hassu. Mopsilegginsit. Kirahvilegginsit. Papukaija-paita. Panda-jumpsuit. Seepra-setti. Ja niin edespäin... En pidä läheskään kaikista kuoseista, valikoin pojan vaatteet tarkasti ja suosin niissä myös sellaisia, joista poika itse tykkää. Topista onkin kuoriutunut pieni vaatefriikki, joka haluaa käydä itse ilmoittamassa äidille, kun kaupassa näkyy ostettavan arvoinen paita tai liian kivat pöksyt. Kenkäkauppaankin poju kinuaa harva se päivä. 

Pidän merkin vaatteissa siitä, että niissä on ajateltu paljolti ympäristöä. Reilu Kauppa -lappu löytyy mielestäni ainakin suurimmista osista - en ole ihan kaikkia syynännyt kuitenkaan läpi. Be kind on nature - wash moderately and help care for the environment. Materiaali on tähän mennessä ollut kestävää, hyväntuntuista ja laadukasta. (Enkä toki väitä, etteikö ketjuliikkeen vaatteet olisi!)

Tänään mallistoa hipelöidessä olisin halunnut valita melkein kaikki. Basic-sarjaa ei ole vielä osunut omalle kohdalleni ja nyt vihdoin pääsin todistamaan sen olemukseltaan hyväksi. Kangas on joustavaa, muotoilu kiva ja värit erittäin toimivat! Ennen ajattelin jotenkin kitsaasti, että tuntuisi hassulta maksaa paljon "tavallisen" näköisestä vaatteesta(mahdollisesti ilman erikoisominaisuuksia), joten tämän takia päätin jättää hankkimiset siihen, että pääsisin paikanpäälle niitä ihmettelemään. Pelikaani-kuosista on syntynyt paljon keskustelua, että onkohan se nyt niin kiva vai ei. OLI!! Meille lähti heti teeppari sekä legginsit! Näiden lisäksi nappasin kesähatun, jolle en kuvauksiin löytänyt oikein sopivia vaatteita oheen. Pyrin ottamaan kuvat pelkissä Rodineissa, mutta sen verran joustin, että osa oli vanhoista mallistoista. Kyllä tuo paperikassi sisälsi muutaman muunkin vaatteen, mutta enempiä höpisemättä siirrytään kuviin, joista ne kyllä erottuvat selkeästi.

Kesä tulee, joten olen alkanut hamsteroimaan hihattomia sekä teeppareita lipastoon. Oli hyvä "mahis" napata kevyitä kuteita tästä dropista, joten niitä myös sitten lähti mukaan. Esimerkiksi tämä "Gone Fishing" -toppi kuului MUST HAVE -listalle. Pidin tällä kertaa uuden malliston väreistä paljon! Tuollainen kevyt hiekkamainen sävy näyttää hyvältä vaaleatukkaisen pojan päällä auringonpaisteessa. Otin topin ja nuo housut koossa 92/98 ja uskon valinnan olleen aika nappi. Pelkään toki, että vaatteet kutistuvat kuivausrummussa hieman eivätkä mahdu kasvavan pojan päälle enää kesällä, mutta pidetään peukkuja kohti kattoa! 

Näissä kahdessa kuvassa näkyy vanhan malliston pöksyt ja ihana pelikaani-paita. Voin sanoa, että tuo sävy on omasta mielestäni ainakin kiva! Tykkään tästä ehkä enemmän kuin siitä ruskeasta, josta näin sneakpeak-kuvia. Valitsin kokeilun vuoksi t-paidasta koon 104/110 ja se on auttamatta liian iso ainakin nyt. Olen kääntänyt paitaa kuvissa housujen takaresorin alle, joten totuus on kuvaa karumpi. Katotaan miten paita sopii kesällä, koska toisaalta tykkään pitää pojalla t-paidat vähän löysempinä malleina. 

Tähän hattuun taisin ehkä vähän jopa rakastua. Tiedän, että rakkaus lastenvaatteeseen saattaa kuulostaa höynähtäneeltä, mutta onneksi lohduttaudun sillä, etten ole ainoa "pimeä" kaveri tämän maan kamaralla tämän asian suhteen. Hakisin hatun kanssa kuitenkin vähän erilaista sävyä vaatetukseen, mutta Rodineista sitä ei meiltä nyt löytynyt. Kesällä tällaiset hatut ovat rikkaus, koska ne peittävät naaman lisäksi niskaa näppärästi. En tiedä kuuluisiko nuo narut oikeasti iskeä rusetille kaulalle, mutta onhan se aika kiva noinkin. Otin lätsästä koon 52/54 ja se vastaa ihan hyvin kokoaan. Pojan pää oli muistaakseni juurikin sen 52cm.

Näissä kuvissa on vuorostaan pelikaani-housut ja sitten se kuuluisa Basic-paita. 104/110 on tässä mallistossa vähän liian iso tuolle meidän päälle 90cm ja 14kg pojalle. Edellisissä mallistoissa on mennyt satunnaisesti koot 92/98 ja 104/110. Täytyy muuten suositella hankkimaan tuo paita sekä housut, koska lintujen nokat ovat hyvin lähellä paidan sävyä. Paitakin on näppärästi unisex-värinen, joten nämähän sopivat tytölle tai pojalle.

Loppuun täytyy iskeä vielä sekametelisoppa. Mielessä se näytti kivemmalta, mutta toteutus oli vähän erilainen. Joskus on hauska leikitellä ja kokeilla villejä settejä pojan päällä, koska se kehittää omaa silmää stailaamisen suhteen hyvin. Idea tässä kokonaisuudessa oli rento kalastaja-lookki. On keltaista takkia, sinistä lakkia ja kaikkea kalaan liittyvää. Eikös ne pelikaanitkin jotain fisuja vetele napaansa? Syteen tai saveen - tulipahan tätäkin kokeiltua. Keltainen Pico on vanhaa mallistoa, sukat ostettu Polarn O. Pyretistä ja kengät napattu mukaan Zaran alemyynneistä.

Loppuun vielä haluan kertoa Punavuoren Peikon Facebook-sivuilta napatusta vinkistä.  "Loppuviikon ajan ilmaiset toimituskulut, kun syötät kassalla kampanjakoodin postarit  (ei koske kotiinkuljetusta)!"

Suosittelen käymään Punavuoren Peikon -nettisivuilla kurkkaamassa vaatteita tai vierailemaan suoraan liikkeessä, joka sijaitsee Helsingin keskustassa! Itse siellä pari kertaa käyneenä, voin suositella siistiä ja viihtyisää putiikkia! Kiva päästä livenä katselemaan vaatteita ennen ostamista.

Lopuksi voisin kuulla teiltä vähän kokemuksia Mini Rodinista! Kiinnostaako merkin vaatteet, löytyykö niitä lipastosta? Mitä mieltä olit Drop 3:sta ja hankitko mitään?

Ajatuksia kropan ihanteista ja kuvia!

Tänään iski pitkästä aikaa innostus ottaa meidän perheestä kuvia. Lähinnä siis ihan itseään varten, että saa joskus albumiinkin täytettä. Mitä enemmän Topi kasvaa.. sitä vähemmän tulee kuvattua. Yhteiskuvia etenkin on surullisen vähän!

Alkuperäinen tarkoitus oli itsekkäästi ottaa kuvia omasta kropastani. Rehellisiä tarkkoja kuvia tästä tämän hetkisestä tilanteesta. Muistatteko A Beautiful Body -haasteen? Osallistuin siihen silloin aikanaan.


"MAMI GO GO:sta räjähdysmäisesti levinnyt ilmiö on saavuttanut myös tämän blogin. Kyseisen blogin kirjoittaja on haastanut ihmiset laittamaan itsestään kuvan ja pienen tarinan. Kuvan tulee olla aito ja rehellinen, tästä hetkestä otettu vartalokuva raskauden ja synnytyksen jäljiltä. Haaste on heitetty - ja otan sen vastaan."


Silloisen postauksen voi lukea linkistä  ( KLIK )  ja kurkkia vähän miltä silloin näytin. Ainakin astetta muhkeammalta omasta mielestäni.

Elokuu 2013

Olen aika paljon puhunut täällä blogin puolella tästä syömisestä, liikkumisesta ja laihduttamisesta. Tarkoitus on vihdoin päästä sellaisiin tuloksiin, että peilikuva miellyttää. Olen laittanut teille epämääräisiä kuvia itsestäni vaatteet päällä ja peilistä kuvattuna. Eihän niistä oikeasti näe tilannetta ja muhkuratkin jäävät sopivasti peittoon.


Keräsin siis rohkeuteni ja pyysin miestäni tänään nappaamaan kunnolliset kuvat. Kuvat, jotka kertovat sen oikean tilanteen. Koko illan pyörittelin peukaloitani, että olenko muka enää niin rohkea... uskallanko otokset julkaista?

Niin monet lukevat tätä blogia, katsovat kuvia... mahaani. Voi ahdistus! Paino on monelle naiselle se arka paikka. Se mistä ei haluta puhua.


Niin se on itsellenikin. En oikeasti ole pätkääkän itsevarma, vaikka nämä nyt tähän laitankin. Olen vain perus minä. Liian rehellinen. Kirjoitan siitä, mikä mieleeni juolahtaa, vaikka jännittäisinkin lopputulosta.

Maaliskuu 2014

Tässä siis mennään. Kroppa raskaudesta, imetyksestä ja vauva-arjesta muuttuneena. On tullut venyttyä, suurennuttua ja syötyä. Nyt on kova taistelu meneillään siitä, että pääsisin takaisin siihen samaan vanhaan jonakin päivänä.


Yhteiskunta on vain niin viallinen, että nykyään ihannoidaan ihan kummallisia arvoja. Nälkiintynyttä olemusta, suuria rintoja ja virheetöntä ihoa. Miten tällainen pieni tyttö raskausarpineen ja muhkuraisine muotoineen pärjää ajatuksiensa kanssa, kun paine on kova?


Sitä kuvittelee koko ajan, että pitää tavoitella jotakin kovin ihmeellistä ja se alkaa ahdistamaan todella. Mikään ei ole hyvä tai riittävä. Sitä pitää olla jotenkin taas samanlainen kuin ennen, vaikka oikeasti tiedostaakin, ettei paluuta vanhaan ole mitenkään. Kroppa muuttuu raskauden aikana pysyvästi ainakin jossakin asiassa.


Kesällä olin vielä suhteellisen sinut vartaloni kanssa. Kirjoitin omastakin mielestäni tosi fiksusti silloin:


"En tykkää kropastani. En tykkää löllyvästä kengurunnahkapussista mahan tilalla. En tykkää suuresta takapuolestani. En tykkää roikkuvista käsistäni. En tykkää numeroista vaa'an näytöllä. En tykkää pyöreistä kasvoistani. En tykkää pulleasta löllyvästä olemuksestani.

Mutta hyväksyn näistä jokaisen, koska ne ovat jälkiä upeasta matkasta, jonka olen kokenut tullakseni pienen ihmeellisen pojan äidiksi.

Olen aina ollut kapea ja urheilullinen. Nyt lihaksien tilalla on pehmeää kudosta, jota moni tässä maailmassa kammoaa ja välttelee.

En silti vihaa itseäni. Tiedän, että raskaus muuttaa kroppaa ja olin siihen valmis. Tiedän, että synnytyksestä on vasta yhdeksän kuukautta ja pienellä työllä saan varmasti tämänkin ruhon kapeammaksi. Ymmärrän myös, että joitakin asioita tulen kantamaan mukanani loppuelämän, mutta hyväksyn sen.

Minä olen äiti. Tämänhetkinen elämäni on kliseisesti sanottuna niin kaunista, että kyllä sinne yksi virtahepo mukaan mahtuu."



Nyt ajatukseni ovat muuttuneet. Tutkailen virheitäni, puristelen läskejäni ja mietin liikaa. Järki sanoo, että tämä on hyvä, mutta tunne huutaa juoksemaan kovempaa. 


En tiedä mistä tämä epävarmuus johtuu ja tunteeksi se on aika stressaava. Toisaaltaan on kyllä ihan tervettä haluta muutoksia. Eihän liikakilot koskaan hyvää tee ja niistä on ihan järkevää hankkiutua eroon. Se pitäisi vain osata tehdä terveen ajatusmaailman kautta.


Noh, tässä oli nyt joitakin ajatuksia painooni liittyen. Tarkoitus on jatkaa juoksemista, kiinteyttää ja taistella terveellisen ruokavalion puolesta.


Ehkä ne ylimääräiset 10 kiloa karsiutuvat tässä vielä pois. Toivon niin. 



Mitkä ovat teidän ajatuksenne nykymaailman ihanteista ja niiden aiheuttamasta paineesta?

Terkkuja Topilta! Lähiaikoina päästään lukemaan enemmän pojusta :)

Haahuilua kamera kädessä

Olen luonnonlapsi. En tiedä, mitä tuo sana KIRJAIMELLISESTI tarkoittaa, mutta yritän tässä sanoa rakastavani luontoa sekä luonnollisuutta. Pidän metsäkävelyistä, olen hulluna eläimiin. Elän luonnon pienistä ihmeistä ja näännytän tuskaani katsomalla kaikkea kaunista. Olen tyttö, joka pyytää miestään jättämään kukkakimput kauppaan, koska ne kasvit kuuluvat yksinkertaisesti vain maahan eivätkä maljakkoon. Haluan suojella luontoa, haluan vähentää saastuttamista.



Tämän lisäksi arvostan ihmisissä aitoutta, luonnollisuutta ja sitä oikeeta minää. Ihmisten kuuluu kelvata sellaisena, kun he sisimmissään ovat.



Nuorena tuli vietettyä pitkiä aikoja metsässä. Leikin siellä, kirjoitin siellä.. kuuntelin musiikkia kivellä istuskellen. Haistelin metsän kutsuvaa tuoksua, seurasin lehtien kasvamista keväällä ja ihailin kukkien loistoa kesällä.


Olen ollut aika pitkään eksyksissä rumassa betonihelvetissä. Askeleeni ovat käyneet eteenpäin asfaltti allani ja ympäristö on rakentunut harmaista taloista. Katulamppujen keinotekoinen valo valaissut yöt ja bussien hurina kulkeutunut korviini.


Nyt olen kuitenkin löytänyt tuon salaperäisen maailman uudelleen. Laittanut napit korviini ja eksynyt muutamaksi tunniksi haahuilemaan metsään. Joskus juosten, joskus kävellen.


Olen rehellinen. Tänään heräsin vasta kolmelta iltapäivällä. En harjannut hiuksia, en pessyt naamaa enkä kaivanut meikkejä laukustani. Nappasin ainoastaan vähän aamupalaa ja painuin pihalle. Tarkoitus oli mennä juoksemaan, mutta päädyinkin kuljeksimaan pitkin metsiä kamera kädessä. Tuli kuvattua itseäni, maisemia ja mitä kummallisempia juttuja.


Olen kuvaajana vähän sellainen, että en edes tiedä miksi haluan ikuistaa jotakin. En mieti sitä, että mistä seuraavaksi nappaisin otoksen, vaan menen täysin fiiliksen mukaan. Moni ei näe kuvissani mitään hienoa, koska tiedättekö.. kukaan ei voi nähdä minun silmieni kautta. Vain sillä, mitä itse näkee on merkitystä. Mielestäni kuvat heijastavat sitä ihmisen omaa persoonaa.


Kuten tuossa ylempänä jo sivusin; tänään oli tällainen röllipeikko -päivä. Olin vain tämmöinen minä. _Tavallinen_  kai sopisi tähän.

Päätin nyt vähän avata tätä sisäistä silmääni teille. Muokkasin kaikki päivän kuvat valmiiksi ja täten tämä postaus muuttuu kuvapostaukseksi. En selittele pahemmin otoksiani. En yritäkään saada teitä ymmärtämään. Nämä minä tänään näin. Näistä halusin jättää ikuisen merkinnän mieleeni.

Tämä kuva on omistettu ystävälle. Anna valon paistaa sydämeesi myös synkkyyden keskellä.

No ehkä sanon sen verran, että huomasitte varmaan paljon pärstäkuvia seassa? Niin, tänään yritin rakastaa myös itseäni ja olla vain se oma "kaunis" minä. Melkein onnistuin.



Mitä mieltä olette kuvista? Herättivätkö ne ajatuksia? Miten teillä sujui Naisten päivä?



Ps. Törmäsimme ihka aitoon ja oikeaan kettuun metsässä. Säikähdin kuollakseni, mutta lopulta pakko todeta; IHAN MAHTAVAA!

Aika toivottaa; Hyvää Joulua!

Joulu on täällä! VIHDOIN. 


Sitä on hikipäissään tehty töitä, jotta saa ostettua lahjoja. Sitä on juostu kaupoilla hankkimassa tarvikkeita. Sitä on paketoitu ja kannettu kuusi kotiin.


Mikään näistä ei kuitenkaan ole tärkein asia Joulussa. Sanoisin, että nauttiminen sekä yhdessäolo on parhautta! Rakastakaa, syökää ja olkaa rauhallisin mielin!

Me siirrymme huomenna vanhemmilleni viettämään yhtä hienoimmista juhlista. Topi saa toista kertaa elämässään päästä ihmettelemään mitä se Joulu oikein on.


Kun olin pieni, meillä oli tarkat perinteet. Aamulla ampaistiin ylös aikaisin perhoset vatsassa kipristellen. Syötiin aamupalaa ja ihmeteltiin kuusen alle kohonnutta lahjavuorta. Sitten vedettiin talvikamat päälle ja lähdettiin pulkkamäkeen. Laskemisen, riehumisen ja iloisten leikkien jälkeen palattiin kotiin, jossa odotti riisipuuro.

Aika usein puuron jälkeen hiljennyimme omiin sänkyihimme lukemaan ja rauhoittumaan. Joulusauna oli päivällä. Käytiin peseytymässä ja sitten vedettiin upeat vaatteet yllemme. Ruokapöydässä istuttiin monta tuntia syöden äitini tai mummini ruokia. Joskus illalla siirryimme olohuoneeseen ja pukki saapui ovelle lahjasäkin kanssa. Pukin lähdettyä avattiin paketteja ja ihmeteltiin. Syötiin pipareita, juotiin glögiä. Muistoja <3

Viime Joulu oli hieman nopea ja sen halusi pian pois alta. Topi oli vasta kahden kuukauden ikäinen ja huusi mahakipujaan. Koko ajan piti kannella ja kaikki oli muutenkin uutta. Nyt asia on eri. Topi menee, tutkii ja ihastelee. Ymmärtää lahjoja, voi maistaa jouluruokaa. Tämä on ensimmäinen kunnon askel perinteisiin.

Lunta ei ole, joten pulkkamäki jää kokematta. Myös perinteiset joulupukin pelkäämiset jätetään hieman vielä myöhemmälle iälle. Lahjat avaamme jo kotona päivällä ja mummilan lahjat sitten illalla. Riisipuuroakaan ei tule syötyä tänä Jouluna.

Ei se haittaa. Meillä on niin kamalan monta vuotta vielä jäljellä. Aiomme rakentaa yhteiset perinteet, joista tulee sitten pienen poikamme tärkeimpiä muistoja.

23.12. Topi täytti jo 1v 2kk! Aika menee niiiiin nopeasti. En aio tähän listata mitä kaikkea Topi jo osaa, mutta sen vain sanon, että taitava lapsi meillä on! Ehkä poika ei vielä kävele, mutta puhumisesta on tullut jo todella vahvaa! Sanavarastoon kuuluu ainakin 20 sanaa ellei enemmänkin. Topi osaa myös yhdistää kaksi sanaa "ei saa" ja "tää on?" Uusin opittu asia on kiittäminen, miten palkitsevaa onkaan saada oikea konkreettinen "kiitos" ruoan jälkeen <3



Perinteisesti kuvasin Topia "studiossani" ja tässä teille joitakin otoksia:

Tuli yritettyä myös yhteiskuvia Tifan ja Topin kanssa. Se oli oikeastaan aika hankalaa jo... Koira haastoi poikaa koko ajan leikkiin ja koko touhu meni painimiseksi.

Kuvan valitseminen ja muokkaaminen oli vaikeaa, mutta lopputulos on mielestäni hyvä! Täten siis poistun koneelta nauttimaan illasta ja toivotan teille OIKEIN mukavaa ja ihanaa ja kivaa ja mahtavaa Joulua <3