Aika toivottaa; Hyvää Joulua!

Joulu on täällä! VIHDOIN. 


Sitä on hikipäissään tehty töitä, jotta saa ostettua lahjoja. Sitä on juostu kaupoilla hankkimassa tarvikkeita. Sitä on paketoitu ja kannettu kuusi kotiin.


Mikään näistä ei kuitenkaan ole tärkein asia Joulussa. Sanoisin, että nauttiminen sekä yhdessäolo on parhautta! Rakastakaa, syökää ja olkaa rauhallisin mielin!

Me siirrymme huomenna vanhemmilleni viettämään yhtä hienoimmista juhlista. Topi saa toista kertaa elämässään päästä ihmettelemään mitä se Joulu oikein on.


Kun olin pieni, meillä oli tarkat perinteet. Aamulla ampaistiin ylös aikaisin perhoset vatsassa kipristellen. Syötiin aamupalaa ja ihmeteltiin kuusen alle kohonnutta lahjavuorta. Sitten vedettiin talvikamat päälle ja lähdettiin pulkkamäkeen. Laskemisen, riehumisen ja iloisten leikkien jälkeen palattiin kotiin, jossa odotti riisipuuro.

Aika usein puuron jälkeen hiljennyimme omiin sänkyihimme lukemaan ja rauhoittumaan. Joulusauna oli päivällä. Käytiin peseytymässä ja sitten vedettiin upeat vaatteet yllemme. Ruokapöydässä istuttiin monta tuntia syöden äitini tai mummini ruokia. Joskus illalla siirryimme olohuoneeseen ja pukki saapui ovelle lahjasäkin kanssa. Pukin lähdettyä avattiin paketteja ja ihmeteltiin. Syötiin pipareita, juotiin glögiä. Muistoja <3

Viime Joulu oli hieman nopea ja sen halusi pian pois alta. Topi oli vasta kahden kuukauden ikäinen ja huusi mahakipujaan. Koko ajan piti kannella ja kaikki oli muutenkin uutta. Nyt asia on eri. Topi menee, tutkii ja ihastelee. Ymmärtää lahjoja, voi maistaa jouluruokaa. Tämä on ensimmäinen kunnon askel perinteisiin.

Lunta ei ole, joten pulkkamäki jää kokematta. Myös perinteiset joulupukin pelkäämiset jätetään hieman vielä myöhemmälle iälle. Lahjat avaamme jo kotona päivällä ja mummilan lahjat sitten illalla. Riisipuuroakaan ei tule syötyä tänä Jouluna.

Ei se haittaa. Meillä on niin kamalan monta vuotta vielä jäljellä. Aiomme rakentaa yhteiset perinteet, joista tulee sitten pienen poikamme tärkeimpiä muistoja.

23.12. Topi täytti jo 1v 2kk! Aika menee niiiiin nopeasti. En aio tähän listata mitä kaikkea Topi jo osaa, mutta sen vain sanon, että taitava lapsi meillä on! Ehkä poika ei vielä kävele, mutta puhumisesta on tullut jo todella vahvaa! Sanavarastoon kuuluu ainakin 20 sanaa ellei enemmänkin. Topi osaa myös yhdistää kaksi sanaa "ei saa" ja "tää on?" Uusin opittu asia on kiittäminen, miten palkitsevaa onkaan saada oikea konkreettinen "kiitos" ruoan jälkeen <3



Perinteisesti kuvasin Topia "studiossani" ja tässä teille joitakin otoksia:

Tuli yritettyä myös yhteiskuvia Tifan ja Topin kanssa. Se oli oikeastaan aika hankalaa jo... Koira haastoi poikaa koko ajan leikkiin ja koko touhu meni painimiseksi.

Kuvan valitseminen ja muokkaaminen oli vaikeaa, mutta lopputulos on mielestäni hyvä! Täten siis poistun koneelta nauttimaan illasta ja toivotan teille OIKEIN mukavaa ja ihanaa ja kivaa ja mahtavaa Joulua <3

Itsenäisyyspäivä

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Toisille tärkeä ja upea päivä. Kynttilöitä poltellaan, ruoan kanssa hikoillaan ja linnanjuhlia katotaan väkisin. Toiset ottavat rennosti ja tekevät erilaisia asioita.

Me nukuttiin pitkään koko perhe, käytiin koiran kanssa koirapuistossa ja syötiin pizzaa. Illalla katsellaan Dexteriä miehen kanssa ja vedetään järkyttävä määrä karkkia napaan. Just so perfect!

Mitä teillä tapahtui tänään? 

Ps.. Unohdin luukun numero viisi välistä.. Mutta en vaan revennyt millään työpäivän takia blogin puolelle. Tästä syystä odotettavissa huippuluukku lähipäivinä. Pysy lähettyvillä ;)

Muoks. Lisäänpä meidän virallisen Itsenäisyyspäivä-kuvan loppuun...!

1v 1kk!!

Nyt on sitten 13kk Topin syntymästä.. JA kyllä! Lasken kuukausia edelleen. Ei täällä niitä juhlita erityisemmin, mutta on hauskaa ottaa aina joka kuukausi kuva. Voi sitten vertailla sitä kasvua!


Topi kun on kasvanut kamalasti ja alkaa oikeasti muuttua vauvasta "ihmisen näköiseksi". Pyöreys vähenee ja piirteet nousevat enemmän esille.

Taitoja, osaamisia ja oivalluksia on viimeisen kuukauden aikana tullut niin paljon, että en voi niitä kaikkia edes muistaa.

Joitakin uusia asioita:

- Muotopalikoiden laittaminen koloihin

- Rengastornin kokoaminen

- Ruumiinosien nimeäminen ja tunnistaminen (pää, nenä, korva, hammas, silmä, napa, tissi, pili)

- Oman huumorintajun kehittyminen vahvasti

- Tukea vasten kiitäminen paikasta toiseen

- Lusikalla syöminen itse

- Mukista ja nokkiksesta juominen päivisin

- Yömaidon pikkuhiljaa pois jääminen ( Ihan itse jättää pois pakottamatta! Ylpeä olen <3 )

- Viihtyminen omissa leikeissään yksin

- Potalla istuskelu

- Lukemattomat sanat

- Jalat edellä laskeutuminen korkealta



Monella tämän ikäisellä tuntuu olevan esiuhmaa. Itkupotkuraivareita, kiukkuamista ja kieltojen vastustamista. Meillä ei vielä ole se vaihe käsillä, mutta eiköhän sekin sieltä tule. Tai sitten on, mutta Topi vetää tämänkin helpoimman kautta? Koska kyllä tuo poika välillä "hermostuu", jos jotakin ei saa tai tiputtaa jonkun tavaran tahalleen ja varmistaa, että huomaan asian. Noh jää nähtäväksi mihin tämä uhman kehittyminen menee...

Tällä hetkellä tuntuu, että Topilla on "äiti on maailman paras" -vaihe meneillään. Äitin jutut naurattaa, äitillä on parhaat leikit, äitin ruoka on parempaa ja äitiäitiäiti. Kelpaa! Aika usein on iskä ollut se the juttu Topille ja itse olen saanut katsella vierestä noiden kahden erityistä sidettä. Sidettä, josta olen tavattoman ylpeä. Nyt kuitenkin on minun vuoroni olla valokeilassa ja olen siitäkin ylpeä sekä iloinen!

Ensi kuussa täytyy käydä kampaajalla laittamassa tuo kamalan kirjava tukka kuntoon!

Käytiin myös tuossa aikaa sitten 1v neuvolassa, mutta enpä muistanut mittoja tänne blogin puolelle päivitellä. (Ehkä? Kai? Muistinko?) Kaikki oli neuvolassa hyvin ja päästiin käymään lastenlääkärin puheilla. Mitoissa oli tapahtunut ihme kehitystä. Topin pituus oli ampaissut korkealle plussa käyrille (78,6cm) ja paino pudonnut tästä syystä miinuskäyrille (10340g). Pää oli edelleen valtava, kuten aina ennenkin (48,5cm). Topista on kyllä huomannut, että poika on laihtunut ja venähtänyt pituutta kamalasti. Todella outoa ajatella, että kaveri on ikäisistään pisimpiä, kun ottaa huomioon vanhempien lyhyyden...


Loppuun vielä päivän kuvat. Tarkoitus oli olla kuvaamatta "studiossa" vähään aikaan, koska lähiaikoina sitä on tullut tehtyä niin paljon. En kuitenkaan muistanut, että tänään oli 23.pvä, joten olihan se kamera kaivettava taas esiin ja lakana levitettävä sängylle.

1v 1kk -kuva.

Ihan kivoja tuli taas, vaikka itse sanonkin. Tosin tuo taisteluarpi häiritsee hieman Topin poskessa... Kaveri veti kuivattua banaania bussissa ja viilsi sillä poskeensa. Miten näin voi edes käydä? :D


Hieman hutaisten tehty postaus, koska on kiire viettämään aikaa tuon rakkaan mieheni kanssa. Kivaa, kun on joku jonka kanssa herkutella, halitella ja söpöstellä sohvalla! En osaisi varmaan enää edes olla paljoa yksin, koska rakastan perhettäni ja sen seuraa niin paljon!

Mitä te muuten olette tehneet tänään lauantaina?

Me&I hullutusta, päivän tapahtumia ja kuvia!

Kerrankin on ollut sellainen päivä, että siitä löytyy jopa postauksen verran asiaa!

Tiedän, että suurinosa äitiblogeista on täynnä näitä, että mitä tehtiin tänään, mitä opetellaan nyt ja minkälaisia vaatteita tänään ostin. Mutta hei, so what? Tämä blogi toimii itselle päiväkirjana ja kirjoitan tänne ne asiat, jotka haluan muistaa. Kiva piriste touhuun tulee tottakai siitä, että myös joitakin muitakin kiinnostaa nämä sepustukset!


-- -- -- -- -- -- --


Olen lastenvaatefriikki. Voisin ostaa jatkuvasti vain uusia vaatteita Topille, koska ne ovat niiiiin ihania! Mutta järkeä kyllä täytyy osata käyttää ja kaikkea haluamaansa ei tarvitse saada. Näin on opetettu jo lapsesta saakka ja saman aion opettaa myös Topille.

Eikä tietenkään ole järkevää hankkia lipastoa täyteen, koska silloin moni vaate jäisi käyttämättä ja se olisi käytännössä rahojen heittämistä tuuleen. Itse pyrin ostamaan tarpeiden mukaan ja ehkä hitusen enemmän. Jokaista vaatetta tulee silti käytettyä!  ( Jos haluat lukea enemmän aiheesta;  KLIK )

"Siis yksinkertaisesti tämä tyttö on ihan hulluna lastenvaatteisiin ja löydänkin itseni kuolaamasta kivojen yhdistelmien perään aika usein. Jokaisella on harrastuksensa ja mielenkiinnon kohteensa, eikö?"

"Mitä se on lapselta pois, jos vaatteita on enemmän? Eihän pieni vauva ymmärrä paitojen ja housujen päälle yhtään mitään! Se on enemmänkin itselleni tärkeää, että pikkumies on puettu hyvin ja näyttää tyylikkäältä liikenteessä. Turhamaista? Ehkä, mutta ei vahingoita lasta yhtään mitenkään. Jokainen tietää varansa ja ostaa sen mitä kykenee."


Tätä päivää olen odottanut liian innoissani! Turhamaisuus kunniaan; Me&I Outlet avattiin tänään! ( Ja jatkuu tosiaan vielä huomiseen.. ) Kävin yllättäen Espoon omassa, koska asustan lähes vieressä. Toinen Outlet järjestetään Tampereella.

Herättiin Topin kanssa jo kahdeksalta. Poika selkeästi ymmärtää "tärkeiden" tapahtumien päälle, kun ei nukkunut tuon pidempään. Vetäistiin aamupala nassuun ja otettiin matkarattaat esille. Ulkona vaikutti olevan hieman kostea sekä suhteellisen lämmin ilma, ei paha!

Tekeekö muiden blogger joskus näin kuville?? :O
Niin ja kuvateksti; Edes hamsteri ei ollut tajunnut mennä vielä piiloon, kun
herättiin niin aikaisin!

Tiedän, että moni ei hyväksy lasten viemistä tuollaisiin tapahtumiin. Mutta omasta mielestäni lapsen voi ottaa mukaan, jos muistaa toisen olemassaolon eikä shoppaile hullunkiilto silmissä pienen huutaessa kuumuuttaan rattaissa. Sitä voi valmistautua, suunnitella ja arvioida oman lapsen sietokykyä.


Itse halusin ottaa kaikki seikat huomioon. Ensinnäkin päätin jättää rattaat kotiin ja ottaa mahdollisimman pienet sateenvarjorattaat mukaan. Ilman rattaita olisin joutunut maksamaan bussimatkasta ja toisaaltaan en olisi ehkä jaksanut kantaa Topia koko päivää sylissä.

Toisekseen vaatetus on tärkeä muistaa, ettei lapsella tule liian kuuma eikä myöskään liian kylmä. Päätin pukea pojalle päälle Popin iholle laitettavan villakerraston, joka pitää lämpimänä, mutta ei ole kovin hiostavakaan sekä imee mahdollisen kosteuden itseensä tuntumatta märältä. Kerraston päälle laitoin villahaalarin ja haalarin päälle fleecesetin. Valinta oli hyvä, koska pojalla oli sopiva lämpötila koko päivän. Outletissa riisuin fleecen sekä haalarin. Ulkonaoloa varten laitoin rattaisiin lämpöpussin, koska aamuisin on yleensä hieman koleaa.

Vaatetus ja rattaat. (Lämpöpussia ei tarvittu kotimatkalla..)

Kolmannekseen täytyy muistaa, että lapsi ei ehkä viihdy koko aikaa rattaissa --> rintareppu. Nälkä/jano voi yllättää --> maitoa ja ruokaa laukkuun. Tylsistyminen iskee helposti --> rusinapurkkeja ja leluja. Näillä me selvittiin ja hyvin pärjättiin.

Muutenkin tiesin, ettei Topin kanssa tuollainen reissu tulisi olemaan mikään ongelma. Monta kertaa olen sanonut pojan olevan rauhallinen tapaus, joka ei turhista kitise. Eikä kitisty tälläkään kertaa ollenkaan.


Oltiin paikalla jo noin 45 minuuttia ennen ovien avaamista, koska en ollut varma mahtuuko busseihin. Tilaa oli kyllä ja jouduttiin sitten odottelemaan tovi. Ehkä hyvä näin, koska ei mennyt kauaa, kun jono oli TODELLA pitkä. Päästiin sentään ekojen joukkoon. Topi sai konttailla lattialla ja olla välillä rintarepussa. Jätin rattaat ulkopuolelle kamojeni kanssa ja tuumasin kaverille, että jos joku kehtaa meidän hoitolaukun anastaa niin siinähän sitten elää omantuntonsa kanssa. Ovet avattiin ja itse kävelin kylmän rauhallisesti sisälle ja kiertelin pöytiä. Ihmiset ryntäsivät sisälle ja sai kyllä oikeasti varoa, ettei AIKUISET naiset tyrkkineet kyynärpäillään Topia naamaan. (Poju rintarepussa...)  Tuli siinä vaatteita katsellessa juteltua toki muutaman mukavankin ihmisen kanssa, joilla ei myöskään ollut kovin kiire. Ajattelin vaatteita ihmetellessä, että eihän tämä nyt paha ole ollenkaan ja suuntasin jonoon.

Joo... ei ollut paha. Pah. Seurasin jonoa aikani ja totesin sen olevan elämääkin pidempi. Se kiemurteli ympäri ämpäri liikettä. Liikuttiin ensimmäisen vartin aikana varmaan metrin verran? Kassojahan oli vain ja ainoastaan yksi kappale. Aika huonosti suunniteltu mielestäni. Melkein tunnin jonottelimme, kunnes kävin hakemassa rattaat Topille. Jossakin vaiheessa jono siirrettiin kaupan ulkopuolelle ja muutama törkeä AIKUINEN kiilasi suoraan ostoksilta jonon puoleen väliin. Huoh.

Siinä jonottaessa Topi söi kokonaisen purkin kalaperuna-sosetta eli saman verran kuin yleensä syö kolmena päivänä. Sen lisäksi poika veti yhden rusinapurkin napaansa ja tyhjensi toisen pitkin lattioita. Muutama tunti jonossa vierähti, mutta onneksi oli seuraa ja Topi viihtyi hyvin.


Sain sen mitä halusin ja lähdin hymy naamalla, vaikkakin lompakko kevyenä kotiin. Himoitsin muutamaa muutakin, mutta järki päässä päätin olla ottamatta.

IG-kuva. Hyi mikä sävy! Kännykällä näytti aikalailla erilaiselta.....

Käytiin kaupan kautta palkisemassa itseämme onnistuneesta reissusta. Ostettiin hedelmiä ja äitille energiajuomaa, jota himoitsen nykyään liiankin usein. Topi oli onnessaan viinirypäleistä ja naureskeli niille aikansa. ( Video ) Myös äitin kömpelyys syödessä aiheutti jonkin aikaa kestäneen kikatuksen. Mitä hauskaa siinä muka on, että tähtää mandariinin ohi suusta ja se putoaa paidalle?

Syömisen jälkeen kuvattiin päivän ostokset, leikittiin ja puuhattiin. Yhtäkkiä koin ahaa-elämyksen; Topin päiväunet oli unohtunut tältä päivää kokonaan ja kello oli jo melkein kolme! Eipä tuo ollut niitä kaivannutkaan ilmeisesti, kun oli koko päivän ollut kuin naantalin aurinko. Iskin kaverin silti sänkyynsä ja uni tuli nanosekunnissa. Ihanan helppoa!

Loppuilta meni vähän muksahdellessa, kun pikkuinen yrittää kovasti oppia uusia asioita. Lähiaikoina Topi on esimerkiksi oppinut kasaamaan niitä sellaisia rinkuloita siihen ihme keinuvaan torniin.. Haha, tajusitteko yhtään? Ja juuri äsken katselin, kun poika yritti tunkea erimuotoisia palikoita oikeista koloista rasiaan. Tänään on taas pitkästä aikaa myös kävelty kärryllä ympäri kämppää ja välillä pysähdytty taputtamaan itselleen. On se hyvä, että tiedostaa oman talenttinsa!

Yritin tehdä tästä postauksesta eräänlaisen "meidän päivä" postauksen tosiaan, mutta en tiedä tuliko lopputuloksesta liian sekava? Toivottavasti kuitenkin jaksoitte lukea... Nyt puuroa Topille ja sitten viettämään perjantai iltaa miehen kainalossa!

Niin... ne miikkarikuvat:

Yrmishaalari 86/92cm

Nallepaita 86/92cm

Paita on vielä aika iso eikä pysynyt oikein paikallaan Topin myllerryksessä.

Paita sopii esimerkiksi omppupyllyjen kanssa hyvin yhteen.

Pandahousut 86/92cm (MIKSI BLOGGER NÄYTTÄÄ TÄMÄN ILMAN KONTRASTIA??)

Sienihaalari 86/92cm

Sammakkojumppis 98/104cm (Kaappiin odottamaan!)

Ostokset! Paitsi, että kuvasta puuttuu ne itselle ostetut housut!

Hei, alkoi muuten ärsyttämään tosi paljon!! Blogger lataa kuvat jostain syystä iiihan omituisina. Tuo Pandakuvakin tulee ilman kontrastia, vaikka tekisin mitä! Turhauttavaa.......  Muilla samaa ongelmaa?


Onneksi iltaa piristi se, että sain kuulla voittaneeni arvonnan. Arvonnassa palkintona oli Cheap Mondayn setti koossa 86cm. Jei! Vastahan voitin eräästä blogista Tangle Teezer -harjan... taitaa tämän tytön onni olla kääntymässä?

Sain muuten kyselyä siitä arvonnassa olleesta lisäarvonnasta. (Järkevä lause...) Olin itse kipeänä maanantaina, joten en pystynyt mitenkään laittamaan lappusia valmiiksi Topia varten ja loppuviikko menikin töissä. Viikonloppuisin on enemmän aikaa, joten siksi arvonta siirtyi hieman... olosuhteet saattaa joskus valitettavasti muuttua, kun on tässä tämä elämäkin elettävänä blogin ohella ;)

Mukavaa viikonloppua kaikille ja käykää ehdottamassa joulukalenteriin postausideoita!