Tänään elettiin niitä kuuluisia pelonhetkiä raskauden suhteen. Eilen huomasin jo illalla pientä punertavaa vuotoa. Tänään sitä tuli sitten lisää. Halusin uskoa, että kyllä kaikki on hyvin.. mutta kukapa pystyy? Huoli on ollut todella kova ja olen käynyt kaikki tunteet läpi maan sekä taivaan välillä.
Soitin tottakai heti lääkäriin ja meille suositeltiin ultrausta tarkastaakseen onko kaikki hyvin. Varasin ajan Diacoriin samalla iltapäivälle ja meinasin kuolla stressiin sen muutaman tunnin aikana, jotka jouduin odottamaan. Toisaalta vaisto sanoi, että vuoto olisi vaaratonta.. toisaalta taas joku huusi takaraivossa, että kyllä tämä nyt vain on tässä.
Diacorissa odotti vanhempi mieslääkäri, joka kyseli tarvittavat asiat ja siirtyi sitten tutkimaan. Vuoto ei onneksi kuulemma tule kohdusta ja kaikki näyttää ihan normaalilta. Huh!! Ensimmäinen kivi vierähti pois sydämeltäni. Ultraaminen taas kesti hyvän tovin eikä lääkäri suostunut sanomaan mitään. Nieleskelin hiljaisuudesta syntyvää paniikkiani ja meinasin pyörtyä kauhusta, kun lääkäri pyysi ensin istuutumaan.
Kohdusta löytyy kuulemma sikiöpussi ihan oikeasta paikasta, mutta se on tyhjä. On kuulemma kaksi vaihtoehtoa.. joko viikkoja on 5+ jotakin eikä sikiön kuulukaan vielä näkyä tai sitten kyseessä on tuulimunaraskaus. Sain kehoituksen olla huolehtimatta ja tulla uudelleen parin viikon päästä.
Nyt on aika ristiriitaiset tunteet. Verenvuoto onneksi on ilmeisesti merkki kiinnittymisestä, mutta onkohan tuonne sikiöpussiin edes tulossa mitään? Vahvistuneet oireet puhuvat kyllä raskauden puolesta, mutta miksi ei ole mitään merkkiä, joka kertoisi onko raskaus normaali ja kehittymässä eteenpäin?
Vihaan epätietoisuutta. Joudun seuraavat pari viikkoa pyöritellä peukaloitani ja ihmetellä. Jos vuotoa alkaa tulemaan runsaasti, on kuulemma kyse tuulimunaraskaudesta, joka menee itsestään kesken. Nyt on jokainen varvas ja sormi ristissä, jotta kaikki menisi hyvin.
On toki ihan 100% mahdollista, että ovis on ollut myöhässä ja raskaus olisikin vasta aika alussa. Kierrot ovat olleet suhteellisen vaihtelevia 30-37 välillä ja siitä saattaa tulla selitys tällekin asialle. Voi olla, että maksan mukisematta uudesta ultrasta jo viikon päästä, jotta nään onko tilanne kehittynyt. Silloin pitäisi näkyä sikiöpussissa edes pieni piste, joka kertoisi kehittyvästä sikiöstä. Kahden viikon päästä näkyisi myös syke. Diacorilla ultrassa käyminen maksoi kelakorvausten jälkeen 70 euroa, joka on suhteessa muualle tosi halpa hinta. Varsinkin, kun kyseessä on iso pelko keskenmenosta. En varmaan uskalla iloita tästä raskaudesta ennen sikiön löytymistä. Näistä tulee pitkät viikot.
Onko teillä mitään kokemusta tällaisesta? Kaikki vinkit, kertomukset ja kokemukset ovat erittäin tervetulleita tähän tilanteeseen!