Tänään iski pitkästä aikaa innostus ottaa meidän perheestä kuvia. Lähinnä siis ihan itseään varten, että saa joskus albumiinkin täytettä. Mitä enemmän Topi kasvaa.. sitä vähemmän tulee kuvattua. Yhteiskuvia etenkin on surullisen vähän!
Alkuperäinen tarkoitus oli itsekkäästi ottaa kuvia omasta kropastani. Rehellisiä tarkkoja kuvia tästä tämän hetkisestä tilanteesta. Muistatteko A Beautiful Body -haasteen? Osallistuin siihen silloin aikanaan.
"MAMI GO GO:sta räjähdysmäisesti levinnyt ilmiö on saavuttanut myös tämän blogin. Kyseisen blogin kirjoittaja on haastanut ihmiset laittamaan itsestään kuvan ja pienen tarinan. Kuvan tulee olla aito ja rehellinen, tästä hetkestä otettu vartalokuva raskauden ja synnytyksen jäljiltä. Haaste on heitetty - ja otan sen vastaan."
Silloisen postauksen voi lukea linkistä ( KLIK ) ja kurkkia vähän miltä silloin näytin. Ainakin astetta muhkeammalta omasta mielestäni.
 |
| Elokuu 2013 |
Olen aika paljon puhunut täällä blogin puolella tästä syömisestä, liikkumisesta ja laihduttamisesta. Tarkoitus on vihdoin päästä sellaisiin tuloksiin, että peilikuva miellyttää. Olen laittanut teille epämääräisiä kuvia itsestäni vaatteet päällä ja peilistä kuvattuna. Eihän niistä oikeasti näe tilannetta ja muhkuratkin jäävät sopivasti peittoon.
Keräsin siis rohkeuteni ja pyysin miestäni tänään nappaamaan kunnolliset kuvat. Kuvat, jotka kertovat sen oikean tilanteen. Koko illan pyörittelin peukaloitani, että olenko muka enää niin rohkea... uskallanko otokset julkaista?
Niin monet lukevat tätä blogia, katsovat kuvia... mahaani. Voi ahdistus! Paino on monelle naiselle se arka paikka. Se mistä ei haluta puhua.
Niin se on itsellenikin. En oikeasti ole pätkääkän itsevarma, vaikka nämä nyt tähän laitankin. Olen vain perus minä. Liian rehellinen. Kirjoitan siitä, mikä mieleeni juolahtaa, vaikka jännittäisinkin lopputulosta.
 |
| Maaliskuu 2014 |
Tässä siis mennään. Kroppa raskaudesta, imetyksestä ja vauva-arjesta muuttuneena. On tullut venyttyä, suurennuttua ja syötyä. Nyt on kova taistelu meneillään siitä, että pääsisin takaisin siihen samaan vanhaan jonakin päivänä.
Yhteiskunta on vain niin viallinen, että nykyään ihannoidaan ihan kummallisia arvoja. Nälkiintynyttä olemusta, suuria rintoja ja virheetöntä ihoa. Miten tällainen pieni tyttö raskausarpineen ja muhkuraisine muotoineen pärjää ajatuksiensa kanssa, kun paine on kova?
Sitä kuvittelee koko ajan, että pitää tavoitella jotakin kovin ihmeellistä ja se alkaa ahdistamaan todella. Mikään ei ole hyvä tai riittävä. Sitä pitää olla jotenkin taas samanlainen kuin ennen, vaikka oikeasti tiedostaakin, ettei paluuta vanhaan ole mitenkään. Kroppa muuttuu raskauden aikana pysyvästi ainakin jossakin asiassa.
Kesällä olin vielä suhteellisen sinut vartaloni kanssa. Kirjoitin omastakin mielestäni tosi fiksusti silloin:
"En tykkää kropastani. En tykkää löllyvästä kengurunnahkapussista mahan tilalla. En tykkää suuresta takapuolestani. En tykkää roikkuvista käsistäni. En tykkää numeroista vaa'an näytöllä. En tykkää pyöreistä kasvoistani. En tykkää pulleasta löllyvästä olemuksestani.
Mutta hyväksyn näistä jokaisen, koska ne ovat jälkiä upeasta matkasta, jonka olen kokenut tullakseni pienen ihmeellisen pojan äidiksi.
Olen aina ollut kapea ja urheilullinen. Nyt lihaksien tilalla on pehmeää kudosta, jota moni tässä maailmassa kammoaa ja välttelee.
En silti vihaa itseäni. Tiedän, että raskaus muuttaa kroppaa ja olin siihen valmis. Tiedän, että synnytyksestä on vasta yhdeksän kuukautta ja pienellä työllä saan varmasti tämänkin ruhon kapeammaksi. Ymmärrän myös, että joitakin asioita tulen kantamaan mukanani loppuelämän, mutta hyväksyn sen.
Minä olen äiti. Tämänhetkinen elämäni on kliseisesti sanottuna niin kaunista, että kyllä sinne yksi virtahepo mukaan mahtuu."
Nyt ajatukseni ovat muuttuneet. Tutkailen virheitäni, puristelen läskejäni ja mietin liikaa. Järki sanoo, että tämä on hyvä, mutta tunne huutaa juoksemaan kovempaa.
En tiedä mistä tämä epävarmuus johtuu ja tunteeksi se on aika stressaava. Toisaaltaan on kyllä ihan tervettä haluta muutoksia. Eihän liikakilot koskaan hyvää tee ja niistä on ihan järkevää hankkiutua eroon. Se pitäisi vain osata tehdä terveen ajatusmaailman kautta.
Noh, tässä oli nyt joitakin ajatuksia painooni liittyen. Tarkoitus on jatkaa juoksemista, kiinteyttää ja taistella terveellisen ruokavalion puolesta.
Ehkä ne ylimääräiset 10 kiloa karsiutuvat tässä vielä pois. Toivon niin.
Mitkä ovat teidän ajatuksenne nykymaailman ihanteista ja niiden aiheuttamasta paineesta?
 |
| Terkkuja Topilta! Lähiaikoina päästään lukemaan enemmän pojusta :) |