Laahustimme eilen pitkin Ruoholahden Citymarketin käytäviä ja tutkiskelimme vähän kaikkea. Muutin joskus joulukuussa tähän uuteen asuntoon ja silloin meni kaikki tavarat jakoon. Kaapeissa on havaittavissa pientä tyhjyyttä, joten tämän takia joudun aina välillä tarkastelemaan kaupan tarjontaa. Olen varsinainen alehaukka, joten suuntasin innoissani erään pinon luokse, jossa lojui useampia laatikoita. Lootat sisälsivät ison kasan aletuotteita. Eräässä laatikossa näkyi hiustarvikkeita, mukeja ja muuta kivaa sälää. Lähdin kaivelemaan tuota kasaa ja ikäväksi yllätykseksi käteni osui johonkin terävään. Ei - en satuttanut itseäni, mutta eipä se kaukanakaan ollut. Sieltä tavaroiden alta paljastui useampi veitsi, joissa yhdessäkään ei ollut suojaa terän päällä.
Kuvitellaan tilanne, että olet lapsesi kanssa kaupassa. Hän huomaa alelaatikossa pinnejä ja sanot, että sieltä saa valita itselleen mieleisensä. Innokkaana tämä alkaa kaivelemaan tavaroita ja yhtäkkiä kiljaisee. Terävä veitsi törröttää ranteesta. Kenellä on vastuu?
Jaoin tämän kuvan eilen Facebookissa muutamassa paikassa ja kysyin saman kysymyksen. Aika moni heitti alkuun, että tottakai se on äitin vastuulla. Äiti punkee lapsen tähän maailmaan, joten äiti vastaa myös lapsestaan jokaisessa tilanteessa. Oli se sitten yllättävä veitsi kaupassa, mitäs antoi toisen kaivella laatikoita. Ihan samanlailla, jos leikkipuiston keinu on pultattu huonosti ja lapsi lentää turvalleen, se on tottakai äidin vika, koska päästi lapsen keinumaan. Vai onkohan kuitenkaan?
Itse ymmärrän ajatuksen aika todella hyvin. Tottakai äidin pitää katsoa lapsensa perään ja vahtia tätä yleisillä paikoilla. Vaaroja on ympärillä ja silmät pitää olla jatkuvasti valppaina pienten lasten kanssa. Ei sitä voi laskea katrastaan irti kauppaan ja sulkea silmiään koko reissuksi. Ei sitä kuulu näpytellä leikkipuistossa kännyykkänsä välittämättä mistään muusta, vaan vahtia siinä ohella. Lapsi on aina vanhemman vastuulla, mutta onko tilanteet vanhemman vastuulla?
Tätähän voidaan jossitella vielä pidemmälle. Entä, jos kuka tahansa menisi kaivelemaan tuota laatikkoa. Lapsi, minä tai vaikkapa sinä. Veitsi löytyisi ranteestasi ja aiheuttaisi vakavan haavan. Katsoisitko silloin peiliin ja sanoisit; "Tyhmä minä, mitäpäs kaivelin..". En jaksa uskoa, että monikaan ottaisi vastaavaa tilannetta kovin kevyesti. Luulen, että siinä oltaisiin aika nopeasti vaatimassa korvauksia, hyvityksiä tai jotakin selitystä tapahtuneelle. Ei kukaan pakkaa tavaroitaan ja lähde hymyillen pois kaupasta tuollaisen jälkeen, vai lähtisitkö sinä?
Jos sitä menee vartavasten räpeltämään veitsiä, voi mahdollisista haavereista syyttää vain itseään. Entä siinä tapauksessa, kun veitsien olemassaoloa ei voi millään ennakoida?
Kaikkia vaaroja ei voi välttää tässä maailmassa, mutta sitten taas osan voi. Turhien vaaratilanteiden välttäminen on mielestäni tärkeää ja etenkin julkisilla paikoilla, joissa asioita ei tosissaan voi ennakoida. Käyn kaupassa, en oleta iskeväni kättä veitseen. Käyn ravintolassa, oletan ruoan olevan myrkytöntä. En tietenkään voi koskaan vaatia, että joku kauppa ottaisi huomioon sen, että tietyistä ratkaisuista voi tulla vakavia seurauksia. Voin kuitenkin paheksua heidän valintaansa ja jatkossa olla käymättä kyseisessä kaupassa.
Olen myös itse myyjänä ruokakaupassa. Kyllä mielestäni työnkuvaani kuuluu hyllyttämisen ohella siisteys sekä turvallisuuden takaaminen asiakkaille. Tämä tarkoittaa, etten jätä liukkaita muoveja lattialle, tavaroita lojumaan kompastusuhan välttämiseksi ja pidän teräaseita aina taskussani enkä lojumassa hyllyillä. Olen kaupassa auttamassa asiakkaita, mutta kyllä se on osattava nähdä asiat kokonaisuutena. Äidit ovat vastuussa lapsistaan, mutta joskus kuitenkin tapahtuu vahinkoja ja villi taapero karkaa silmistä. On tekopyhää väittää, ettei niin muka ikinä kävisi. Äidit ovat ihmisiä ja heille sattuu vahinkoja, kuten kaikille meille muillekin. Siksi on tärkeää muistaa huomioida asioita kokonaisvaltaisesti.
Itse en jättäisi avonaisia veitsiä muun sälän joukkoon. En tiedä onko edes sallittua myydä veitsiä ilman suojaa.. En myöskään ole ihminen, joka kävelisi tuollaisen tilanteen ohi ihmetellen. Kävimme sanomassa asiasta myyjälle, joka järkyttyi ja nappasi veitset pois. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Nyt haluaisin kuulla TEIDÄN mielipiteenne aiheesta. Kenellä on vastuu?