Tänään koko perhe ampaisi ylös todella aikaisin ja ilmassa tuoksui jännitys. Syötiin, puettiin ja suunnattiin suoraan bussille. Jouduttiin Topikin herättämään 3 tuntia aikaisemmin kuin normaalisti. Kaverilla oli hieman hidas sytytys eikä millään meinannut nousta sängystä seitsemältä. Onneksi kuitenkin lopulta herätessään oli ihan iloinen oma itsensä.
Meillä oli siis tänään mukava päivä tiedossa, koska käänsimme nokkamme kohti Forssaa. Siellä asuu eräs ystäväni, jonka kanssa tutustuttiin jo raskausaikana NETISSÄ. Kuuluttiin samaan vauvaryhmään ja pian poikien syntymän jälkeen alettiin aktiivisesti puhumaan melkein joka päivä sekä yö. Jaettiin ärsytykset, ilot, surut ja ihan hölmötkin jutut.
Alettiin myös samoihin aikoihin kuumeilemaan toisesta vauvasta ja niinhän siinä sitten kävi, että ystäväni raskautui nopeasti ja pääsin lievittämään omaa vauvakuumettani hänen kauttaan, JOS niin voi sanoa kuulostamatta karulta. Jossakin vaiheessa sain erityisen tehtävän ja kaverini pyysi minua syntyvän tytön sylikummiksi. Olin tiedättekö ihan kamalan otettu tästä kunniasta!
Sitä tehtävää suorittamaan me siis tänään lähdimme hymyssä suin. Topi moikkaamaan omaa samanikäistä ystäväänsä, minä sylikummin pestiin ja mieheni toiseksi kummiksi.
Matka sujui hyvin, vaikka jostain syystä sitä kammoksuinkin etukäteen. Helsinkiin matkattiin puolisen tuntia ja siellä vaihdoimme toiseen bussiin, jolla meni pari tuntia itse Forssaan. Topi oli rauhallinen koko matkan, joka ei sinänsä ole yllätys. Saatiin poika myös nukahtamaan tokaan bussiin, joten voiko matka helpommin oikeasti mennä?
Itse ristiäiset menivät nopeasti ohi. Niinhän siinä AINA käy, kun on kivaa... Jännitin alkuun ihan liikaa vauvan sylittelyä, koska en ollut muistanut ollenkaan kuinka pieniä nuo oikeasti ovat. Pikkuhiljaa vanhat otteet löytyivät ja kaikki tuntui luonnolliselta.
Tyttö sai kasteessa nimen Roosa Inkeri; aivan täydellinen pienelle prinsessalle. Oli jotenkin todella luonnollista olla sylikummina, kun nyt oli omakohtaistakin kokemusta vauvoista. Tyttöä meinasi alkaa itkettämään alussa, mutta pienellä heijaamisella ja hyssyttelyllä saatiin uni tulemaan. En siis joutunut pitelemään rimpuilevaa ja äänekästä vauvaa, vaan pääsin todella helpolla. Meillä oli Topin kummi mukana "vahtimassa" poikaa sen aikaa, kun me Samun kanssa seistiin edessä. Ja Topihan istui koko ajan hiljaa ja kiltisti paikallaan. Olen niin hemmetin ylpeä tuosta lapsesta!
Ruoka oli hyvää ja mielestäni sitä oli riittävästi. Jopa lapset oli huomioitu hienosti tarjoilun suhteen ja Topille oli tehty ihan omia pullia, joissa ei ollut maitoa.
Mitä itse Topiin tulee... Poika leikki paljon muiden lasten kanssa, söi sotkematta kiltisti eikä itkenyt kertaakaan koko päivän aikana. Onpa helpottavaa, että pystyy itse keskittymään omiin velvollisuuksiin ja poika viihtyy silti loistavasti.
Juhlavaatteina Topilla oli Lindexin kauluspaita ja samasta liikkeestä rusetti, housut KappAhlista ja kengät olivat Puman sisätossut.
Alkuun Topi näytti kuitenkin vähän nyrpeältä, kun äiti pyörikin vauvan kanssa koko ajan. Pientä mustasukkaisuutta siis ilmassa, joka ilmeni kateellisena tuijotuksena. Kuitenkin fiksuna tyyppinä poika käänsi sen nopeasti pois ja alkoi myös kiinnostumaan vauvasta. Alkuun Topi hiipi ihan hiljaa kopan lähelle ja katseli pitkän tovin nukkuvaa tyttöä ihmetellen.
Kamalasti pienet varpaat ja kädet kiinnostivat. Nenäkin oli mielenkiintoinen ja ne pienet äännähdykset. Varovaisesti yhdessä tutustuttiin vauvaan; kerroin mikä se on ja miten sitä käsitellään. Hymyillen Topi kosketteli noita pikkuruisia varpaita ja silitti hellästi poskesta. Meinasi sydän haljeta, kun poika käyttäytyi ihan liian suloisesti!
Kaikki hyvä loppuu aikanaan.. (..vaan rakkaus ei milloinkaan, kuten mummilla on tapana sanoa!) Meitä tultiin hakemaan autolla kotiinpäin ja oli kurja sanoa heipat kaikille. Päätin, että tehdään mahdollisimman pian pieni reissu Topin kanssa Forssaan ihan koko viikonlopuksi, koska bussimatkustaminen on niin helppoa ja suhteellisen halpaakin.
Ihan täydellinen päivä huipentui helppoon automatkaan. Topi nukahti hetkeksi ja itselläkin oli vaikeuksia pysyä hereillä. Kotona sitten syötiin, käytiin kylvyssä ja nukahdettiin itse kukin. Topi sänkyynsä ja äiti sohvalle. Rankka päivä?
Nyt toivotan mukavaa alkavaa viikkoa kaikille, toivottavasti se on aurinkoinen <3
