Naurattaa. Meidän ulkomaan reissusta on aikaa jo muutama kuukausi ja lupaamani matkapäiväkirja jäi yhteen päivitykseen. Tähän on kyllä erittäin hyvä syy! Miljoona kuvaa, jotka makaavat muokkaamattomina koneella. Jokainen tai ainakin moni tietää varmasti sen täyden muistikortin kirouksen. Eräänlaisena perfektionistina haluan vielä käsitellä kuvat ennen niiden julkaisemista. Valottaa, leikata ja valikoida. Se kuuluu valokuvaamiseen vahvasti. En kuitenkaan usko, että haittaisi kirjoitella tuosta matkasta myöhemminkin. Matkoja tulee ja menee ympäri vuoden, google toimii ja kyllähän ne vinkit jää päähän lukiessa. Sain tänään ihmeellisen energiapiikin ja käsittelin kuvia innoissani, josta sitten tulikin mieleeni tämä blogi. Vihdoin aion näin harmaan loskapaskan keskellä kirjoitella tuosta auringontäyteisestä reissusta, joka koostui lähinnä uimisesta!
Poikahan oli reissulla vajaa kaksivuotias ja siinä mielessä jo todella omatoiminen. Lähdin matkalle ainoana aikuisena meidän perheestä, mutta sain toki auttavia käsiä ystävästäni ja hänen läheisistään. Oli kuitenkin aikamoista olla "kaksin" pienen pojan kanssa kokonainen viikko! Uima-altaalla makoilu ei tullut kuuloonkaan, koska poika halusi juosta reunalla edestakaisin. Rannalla sai olla koko ajan silmä tarkkana, ettei Topi juoksisi aaltojen sekaan. Niin mikä rento loma? Oli ehkä vähän kädet täynnä tekemistä, mutta yllättäen nautin ihan kaikesta silti!
Lomalla parasta oli uiminen. Omasta mielestäni oli ihana kuumassa paahteessa kellua altaassa ja Topi rakasti vettä myös. Oli kiva heitellä palloa uidessa, ihana kahlata suolaisessa meressä ja mahtavaa hyppiä altaan reunalta veteen. Kaikki oli uutta ja jännittävää! En edes tiennyt, että mitä tulisi huomioida ja ottaa mukaan reissuun.
Pakkasin itselleni ainakin 4 bikinisettiä ja pojalle 8 erilaista uimapukua mukaan. Luulin liioitelleeni, mutta oikeastaan kaikki tuli tarpeeseen. Uikkarit sai kuivatettua rauhassa eikä koskaan tarvinnut vetää päälleen puolikosteita vaatekappaleita. Tässä asiassa päti selkeästi "useampi parempi" -ajatus. Pyyhettähän en ottanut kummallekaan, vaan päätin investoida niihin paikan päällä. Jos laukku olisi tullut liian täyteen, olisi ne voinut sitten jättää Bulgariaan. Näiden lisäksi uimiseen liittyvä tärkeä seikka, johon sain vinkin täältä blogista joltakin lukijalta; oli UIMAKENGÄT. Voin tässä vaiheessa sanoa, että ilman niitä ei olisi selvitty. Altaan reuna oli mielettömän kuuma, hienojakoinen hiekka poltti jalat melkein heti ja puhumattakaan märistä liukkaista lattioista! Selvittiin monilta sylissä kantamisilta, simpukan tekemiltä haavoilta ja kaatumisilta, kun olin hankkinut H&M:ltä halvat uimatossut. Topi käytti niitä mielellään ja ne oli ihan kätevät uidessakin.
Bulgariasta ostin sitten niitä kuuluisia uimaleluja. Useimmissa kohteissa ne ovat juuri niitä tavaroita, jotka myyvät ja hintataso on suhteellisen alhainen. Poika pärjäsi ihan hyvin puhallettavalla hailla, pallolla ja sellaisilla käsiin laitettavilla kellukkeilla. Väitin alkuun ihan kivenkovaa, ettei Topi suostuisi niitä käsiinsä laittamaan, mutta annoin periksi ja huomasin olleeni väärässä. Kellukkeet käsissä kaikki muuttui paljon hauskemmaksi eikä itsekkään tarvinnut seurata poikaa sydän syrjällään. Toki on tärkeää muistaa, että vahtiminen veden lähellä on aina välttämätöntä, etenkin jos lapsi ei osaa uida!! Mitä vain voi kuitenkin sattua! Parhaan uimalelun palkinnon sai lopulta kertakäyttöinen muki, josta riitti iloa koko reissun ajan!
Ensimmäiset päivät olivat nihkeitä uimisen suhteen, koska poika oli ihan puulla päähän lyötynä koko tilanteesta. Lapsen mieli on kuitenkin vilkas eikä mennyt aikaakaan, kun leikit rupesivat kehkeytymään Topin mielessä. Rannalla oli kiva heitellä hiekkaa, keräillä erilaisia kiviä ja juosta aaltoja pakoon kiljuen. Välillä käytiin lämpöisessa meressä uiskentelemassa äidin sylissä, vaikka aallot olivatkin hurjan puoleisia. Kannattaa itse arvioida tarkkaan, että uskaltaako lasta sinne viedä. Märkä ihminen on kuitenkin mielettömän liukas ja vähän kovempi aalto voi pyyhkäistä lapsen sylistä pois todella herkästi. Itse oltiin meressä vain matalalla ja pienillä aalloilla, jotka eivät yltäneet oman pääni yli. Kerran kuitenkin sattui niin, että mereltä tuli tavallista isompi aalto ja jäin poika sylissä sen alle. Kaaduin ja mentiin molemmat uppeluksiin. En uskaltanut lähteä nostamaan Topia veden yläpuolelle, ettei ote vain irtoaisi. Vedin tuon pienen ja tärkeän rintaani kiinni ja puristin lujaa itseäni vasten. Aallon mentyä noustiin pystyyn ja mitään ei ollut sattunut. Tiesin sen, että Topi osaa sukeltaessa pidättää hengitystä. Siltikin koko tapaus säikäytti.
Altaalla ihmisiä nauratti, kun tultiin uimaan. Topin ehdoton lempileikki oli hyppiä altaan reunalta veteen eikä kukaan saanut pitää kädestä kiinni. Poika kiipesi portaat yhä uudelleen ja uudelleen, jonka jälkeen aina loikkasi reunalta altaaseen, meni veden alle ja sitten nousi nauraen pintaan. Käsissä oli toki kellukkeet ja seison itse aina IHAN vieressä. Tuon leikkimisen ja touhuamisen seurauksena Topi oppi oikeasti uimaan vedessä käsikellukkeiden varassa.
Melkein jokaisessa lomakohteessa on myös jonkintyyppinen vesipuisto. En koskaan itse ole niissä käynyt, mutta tällä kertaa uteliaisuus vei voiton. Osa meistä pakkasi kamansa ja suunnattiin sellaiseen. Siellä oli liukumäkiä, altaita ja yksi upea alue lapsille. En kantanut mukanani järkkäriä turvallisuussyistä, joten kamalasti kuvia ei ole. Muutenkin keskityin siellä pitämään hauskaa! Pojalla meni todella lujaa ja tämä ryntäili altaissa ihan oman mielensä mukaan. Meillä oli todella kiva reissu ja jokainen sai väriä pintaan!
Uimisen kannalta reissu oli onnistunut. Rakastan kyseistä aktiviteettiä ulkomailla ja se voittaa shoppailun ehdottomasti! Aalloissa kelluminen, viilentävään veteen pulahtaminen ja hiekka varpaiden välissä. Ne on niitä tunteita, joita jää kaipaamaan. Jos jotakin kokemusta olisin kaivannut, niin olisin halunnut kokeilla yöllistä uintireissua mereen. Oli kuitenkin tärkeämpää olla äitinä paikalla valvomassa pojan unta, joten sellaiset tempaukset jäi nyt pois tällä kertaa.
Ensi vuonna olisi tarkoitus järjestää asiat niin, että päästään reissuun perheen kesken. Tänä vuonna ei lähdetty, koska pelotti ajatus matkasta kolmisin. Söisikö se meidän jaksamista ja lomasta nauttimista, jos pitäisi jatkuvasti vahtia poikaa eikä omaa aikaa olisi? Miltä tuntuisi jumittaa vuorotellen rannalla ja hengailla aikaisin illalla hotellihuoneessa? Tällä reissulla kuitenkin totesin, että asiat ovat kyllä järjestettävissä ja reissu kolmisin ei olisi yhtään sen hankalampi kuin tämäkään. Kesää odotellessa ja suunnitelmia tehdessä!
