Näytetään tekstit, joissa on tunniste Loma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Loma. Näytä kaikki tekstit

perjantai 7. marraskuuta 2014

Throwback; Bulgaria Kesä 2014


Naurattaa. Meidän ulkomaan reissusta on aikaa jo muutama kuukausi ja lupaamani matkapäiväkirja jäi yhteen päivitykseen. Tähän on kyllä erittäin hyvä syy! Miljoona kuvaa, jotka makaavat muokkaamattomina koneella. Jokainen tai ainakin moni tietää varmasti sen täyden muistikortin kirouksen. Eräänlaisena perfektionistina haluan vielä käsitellä kuvat ennen niiden julkaisemista. Valottaa, leikata ja valikoida. Se kuuluu valokuvaamiseen vahvasti. En kuitenkaan usko, että haittaisi kirjoitella tuosta matkasta myöhemminkin. Matkoja tulee ja menee ympäri vuoden, google toimii ja kyllähän ne vinkit jää päähän lukiessa. Sain tänään ihmeellisen energiapiikin ja käsittelin kuvia innoissani, josta sitten tulikin mieleeni tämä blogi. Vihdoin aion näin harmaan loskapaskan keskellä kirjoitella tuosta auringontäyteisestä reissusta, joka koostui lähinnä uimisesta!



Poikahan oli reissulla vajaa kaksivuotias ja siinä mielessä jo todella omatoiminen. Lähdin matkalle ainoana aikuisena meidän perheestä, mutta sain toki auttavia käsiä ystävästäni ja hänen läheisistään. Oli kuitenkin aikamoista olla "kaksin" pienen pojan kanssa kokonainen viikko! Uima-altaalla makoilu ei tullut kuuloonkaan, koska poika halusi juosta reunalla edestakaisin. Rannalla sai olla koko ajan silmä tarkkana, ettei Topi juoksisi aaltojen sekaan. Niin mikä rento loma? Oli ehkä vähän kädet täynnä tekemistä, mutta yllättäen nautin ihan kaikesta silti!



Lomalla parasta oli uiminen. Omasta mielestäni oli ihana kuumassa paahteessa kellua altaassa ja Topi rakasti vettä myös. Oli kiva heitellä palloa uidessa, ihana kahlata suolaisessa meressä ja mahtavaa hyppiä altaan reunalta veteen. Kaikki oli uutta ja jännittävää! En edes tiennyt, että mitä tulisi huomioida ja ottaa mukaan reissuun.

Pakkasin itselleni ainakin 4 bikinisettiä ja pojalle 8 erilaista uimapukua mukaan. Luulin liioitelleeni, mutta oikeastaan kaikki tuli tarpeeseen. Uikkarit sai kuivatettua rauhassa eikä koskaan tarvinnut vetää päälleen puolikosteita vaatekappaleita. Tässä asiassa päti selkeästi "useampi parempi" -ajatus. Pyyhettähän en ottanut kummallekaan, vaan päätin investoida niihin paikan päällä. Jos laukku olisi tullut liian täyteen, olisi ne voinut sitten jättää Bulgariaan. Näiden lisäksi uimiseen liittyvä tärkeä seikka, johon sain vinkin täältä blogista joltakin lukijalta; oli UIMAKENGÄT. Voin tässä vaiheessa sanoa, että ilman niitä ei olisi selvitty. Altaan reuna oli mielettömän kuuma, hienojakoinen hiekka poltti jalat melkein heti ja puhumattakaan märistä liukkaista lattioista! Selvittiin monilta sylissä kantamisilta, simpukan tekemiltä haavoilta ja kaatumisilta, kun olin hankkinut H&M:ltä halvat uimatossut. Topi käytti niitä mielellään ja ne oli ihan kätevät uidessakin. 



Bulgariasta ostin sitten niitä kuuluisia uimaleluja. Useimmissa kohteissa ne ovat juuri niitä tavaroita, jotka myyvät ja hintataso on suhteellisen alhainen. Poika pärjäsi ihan hyvin puhallettavalla hailla, pallolla ja sellaisilla käsiin laitettavilla kellukkeilla. Väitin alkuun ihan kivenkovaa, ettei Topi suostuisi niitä käsiinsä laittamaan, mutta annoin periksi ja huomasin olleeni väärässä. Kellukkeet käsissä kaikki muuttui paljon hauskemmaksi eikä itsekkään tarvinnut seurata poikaa sydän syrjällään. Toki on tärkeää muistaa, että vahtiminen veden lähellä on aina välttämätöntä, etenkin jos lapsi ei osaa uida!! Mitä vain voi kuitenkin sattua! Parhaan uimalelun palkinnon sai lopulta kertakäyttöinen muki, josta riitti iloa koko reissun ajan!



Ensimmäiset päivät olivat nihkeitä uimisen suhteen, koska poika oli ihan puulla päähän lyötynä koko tilanteesta. Lapsen mieli on kuitenkin vilkas eikä mennyt aikaakaan, kun leikit rupesivat kehkeytymään Topin mielessä. Rannalla oli kiva heitellä hiekkaa, keräillä erilaisia kiviä ja juosta aaltoja pakoon kiljuen. Välillä käytiin lämpöisessa meressä uiskentelemassa äidin sylissä, vaikka aallot olivatkin hurjan puoleisia. Kannattaa itse arvioida tarkkaan, että uskaltaako lasta sinne viedä. Märkä ihminen on kuitenkin mielettömän liukas ja vähän kovempi aalto voi pyyhkäistä lapsen sylistä pois todella herkästi. Itse oltiin meressä vain matalalla ja pienillä aalloilla, jotka eivät yltäneet oman pääni yli. Kerran kuitenkin sattui niin, että mereltä tuli tavallista isompi aalto ja jäin poika sylissä sen alle. Kaaduin ja mentiin molemmat uppeluksiin. En uskaltanut lähteä nostamaan Topia veden yläpuolelle, ettei ote vain irtoaisi. Vedin tuon pienen ja tärkeän rintaani kiinni ja puristin lujaa itseäni vasten. Aallon mentyä noustiin pystyyn ja mitään ei ollut sattunut. Tiesin sen, että Topi osaa sukeltaessa pidättää hengitystä. Siltikin koko tapaus säikäytti. 




Altaalla ihmisiä nauratti, kun tultiin uimaan. Topin ehdoton lempileikki oli hyppiä altaan reunalta veteen eikä kukaan saanut pitää kädestä kiinni. Poika kiipesi portaat yhä uudelleen ja uudelleen, jonka jälkeen aina loikkasi reunalta altaaseen, meni veden alle ja sitten nousi nauraen pintaan. Käsissä oli toki kellukkeet ja seison itse aina IHAN vieressä. Tuon leikkimisen ja touhuamisen seurauksena Topi oppi oikeasti uimaan vedessä käsikellukkeiden varassa. 







Melkein jokaisessa lomakohteessa on myös jonkintyyppinen vesipuisto. En koskaan itse ole niissä käynyt, mutta tällä kertaa uteliaisuus vei voiton. Osa meistä pakkasi kamansa ja suunnattiin sellaiseen. Siellä oli liukumäkiä, altaita ja yksi upea alue lapsille. En kantanut mukanani järkkäriä turvallisuussyistä, joten kamalasti kuvia ei ole. Muutenkin keskityin siellä pitämään hauskaa! Pojalla meni todella lujaa ja tämä ryntäili altaissa ihan oman mielensä mukaan. Meillä oli todella kiva reissu ja jokainen sai väriä pintaan!








Uimisen kannalta reissu oli onnistunut. Rakastan kyseistä aktiviteettiä ulkomailla ja se voittaa shoppailun ehdottomasti! Aalloissa kelluminen, viilentävään veteen pulahtaminen ja hiekka varpaiden välissä. Ne on niitä tunteita, joita jää kaipaamaan. Jos jotakin kokemusta olisin kaivannut, niin olisin halunnut kokeilla yöllistä uintireissua mereen. Oli kuitenkin tärkeämpää olla äitinä paikalla valvomassa pojan unta, joten sellaiset tempaukset jäi nyt pois tällä kertaa.

Ensi vuonna olisi tarkoitus järjestää asiat niin, että päästään reissuun perheen kesken. Tänä vuonna ei lähdetty, koska pelotti ajatus matkasta kolmisin. Söisikö se meidän jaksamista ja lomasta nauttimista, jos pitäisi jatkuvasti vahtia poikaa eikä omaa aikaa olisi? Miltä tuntuisi jumittaa vuorotellen rannalla ja hengailla aikaisin illalla hotellihuoneessa? Tällä reissulla kuitenkin totesin, että asiat ovat kyllä järjestettävissä ja reissu kolmisin ei olisi yhtään sen hankalampi kuin tämäkään. Kesää odotellessa ja suunnitelmia tehdessä!





sunnuntai 3. elokuuta 2014

Lomalta palattu!



Täällä ollaan taas - Suomessa. Kotiuduttiin itseasiassa jo perjantaina, mutta olin taas ahkerana viikonlopun töissä, joten kirjoittelu jäi.


En vieläkään väsymykseltä kovin pitkää tekstiä jaksa kirjoittaa, mutta aion innoissani kyllä höpistä tuosta reissusta useamman postauksen verran. Varokaan vaan!


Olen kyllä äärettömän iloinen, ylpeä ja onnellinen, että pääsin mahdollistamaan Topille näin mahtavan kokemuksen! Tunnen suurta tyytyväisyyttä siitä, että pieni poika pääsi lentokoneen kyytiin ja uimaan sydämensä kyllyydestä meressä! Tuo elämäni tärkein aarre sai tuntea pehmeän hiekan varpaidensa alla ja katsella vähän erilaista maailmaa.



Oli kyllä upea reissu! (Paljon parempi ja helpompi, mitä alkuun ajattelin!)



Paikka sopi ihan loistavasti myös Topin ikäiselle.. Yöelämä oli vähän kovempaa, mutta ei se sinne hotelliin asti kuulunut ja päivisin kadut olivat siistit sekä rauhalliset. Ei näkynyt mitään tyrkkyjä, kerjäläisiä tai sairaita kulkueläimiä joka nurkassa, vaikka niistä peloteltiin. Ruoka oli loistavaa ja jopa vessat siistejä! Ihmiset olivat todella lapsiystävällisiä ja moni silitteli Topin hiuksia, vilkutteli ja höpötti eri kielillä ties mitä pojalle. Topi loisti hymyilyllään, käden heiluttelulla ja kiittelyllä. Poikahan oppi sanomaan reissussa "hello" ja "thank you". Kielimiehiä!



Lentomatkat eivät olisi voineet mennä helpommin. Topi oli sylimatkustaja eli ilman omaa paikkaa. Poika nukkui melkein koko matkan Bulgariaan päin ja kotiinpäin sama juttu. Helppoa!



Paikka oli älyttömän halpa! Otin mukaan rahaa 500e ja tuhlasin aika huolella, mutta silti kannoin kotiin takaisin noin 100e.



On kyllä niin paljon kerrottavaa ja vinkkejä jaettavaksi, että ehdotan kivaa juttua! Mitäpä, jos tekisin "matkapäiväkirjan" muiden postauksien lomassa ja kirjoittelisin kuvien sekä vinkkien kera jotakin pientä jokaisesta lomalla vietetystä päivästä? Jaksaisiko kukaan lueskella sellaista?



Nyt palaan lepuuttamaan jalkojani työpäivän jälkeen ja hoitamaan keskeneräisiä sähköposteja... Palaillaan pian!


perjantai 25. heinäkuuta 2014

Hyvää matkaa ME!



Se on sitten sellainen juttu, että muutaman tunnin päästä pärähtää kello soimaan ja me suuntaamme pojan sekä ystävän kanssa lentokentälle!


En aio ottaa tietokonetta mukaan, mutta tabletin kyllä. En kuitenkaan saa lomalla siirrettyä kuvia koneelle, joten viralliset lomapostaukset tulevat vasta reissun jälkeen.


Katsotaan teenkö minipostauksia viikon aikana vai en... Ihan fiiliksen mukaan mennään!
(28.7. olen ajoittanut yhden tekstin, joka liittyy yhteistyöhön erään verkkokaupan kanssa.)


Eteisessä odottaa iso matkalaukku, käsimatkatavarat ja kyllä; meidän ykkösrattaat. Päätin ottaa ne SITTENKIN mukaan. Toivottavasti pysyvät ehjinä..



Jännittää hulluna! 



Loppukevennykseksi pakko esitellä Topin ihanampaa ihanampi haalari, joka istuu ihan loistavasti!



Lahkeissa on hyvä mitta mielestäni, ei sitten nouse rasittavasti istuessa!




Palataan taas!




torstai 26. joulukuuta 2013

Me kolme yhdessä



Joulun jälkeen on ihana viettää aikaa perheen kanssa, vierailla sukulaisilla ja vain olla. Jokaisella on omat perinteet ja tapansa. Jokainen perhe tekee niitä juttuja, jotka tuntuvat sillä hetkellä itselle tärkeiltä.


Meillä on ollut yhteinen aika vähissä. Tuntuu, että se on aina minä ja Topi, Samu ja Topi tai minä ja Samu. Harvoin ehditään tehdä asioita samaan aikaan yhdessä kaikki kolme. Tästä voi syyttää esimerkiksi sitä, että tehdään eri vuoroja.


Haluttiin siis viettää ne pari vapaata aaton jälkeen kolmisin. Keskiviikkona otettiin löysästi ja oltiin kotosalla koko päivä. Koira tietenkin lenkitettiin, mutta muuten pestiin pyykkiä, leikittiin uusilla leluilla ja vain oltiin. Yhdessä olo on parhautta! <3


Kenenkään hermo ei kuitenkaan olisi kestänyt toista päivää neljän seinän sisällä, joten päätettiin lähteä Helsinkiin syömään sekä sisäleikkipaikkaan touhuamaan. Olin netistä kurkkinut aiemmin, että olivat varmasti auki.


Lähdettiin liikenteeseen niin, että Topi nukahti rattaisiin päikkäreille. Ajateltiin saada syödä kerrankin rauhassa.


Sinne nukahti... ( Isukki valitsi vaatteet :P )

Päivän look! Kamalasti en laittautunut perhereissulle.

Kampin upeat joulukoristeet ja niiiiin talvinen maisema.

Oltiin päätetty, että näin joulu läskeilyn päätteeksi voisi käydä vetäisemässä kunnon hampurilaiset napaansa. Helsinkiinhän avattiin Burger King, joten pakkohan se oli käydä arvioimassa.

Jono oli PITKÄ, mutta tartuttiin haasteeseen. Paikka näytti viihtyisältä ja ruoat houkuttelevilta. Sisällä oli todella kova häly, johon Topi sitten heräsi pirteänä. Onneksi jonon pituudesta huolimatta ei mennyt aikaakaan, kun oltiin jo tilaamassa. Valitsin itselleni Whopper -aterian, Samu otti jonkun ihme aterian ja Topille tilattiin sitten lastenateria mehulla. Pyydettiin hamppari toki ilman mausteita.

Epäedustava kuva kaksikosta jonottamassa :D

Ruoat..


Täytyy sanoa, että hamppari oli pettymys ja ruoan saamisessa kesti. Systeemikin oli outo, kun kassa käskytti hakemaan limut itse (tungoksen keskeltä) saarekkeesta sillä aikaa, kun laittoi tarjotinta valmiiksi. Topin hamppari tuli kaikilla mausteilla ja lelutkin olivat kamalia, korttipakka lähti mukaan... Ainoat pisteet saa ranskalaiset; muhkeita ja kunnollisia! En ehkä enää koskaan syö tuolla ellen sitten jälkkäreitä käy maistamassa.



Mitä tämä on -ilme.

Mehu maistui ainakin. Kellepä ei Tropicana uppoisi?

Hälyn keskellä.

Topi on kyllä fiksu, kun hetkessä oppi dippaamaan ranskalaisia ketsuppiin itse ja syömään sen jälkeen.

Pöydälläkin tuli käytyä pari kertaa..

Oikeastaan lopulta olikin aika rento ja helppo ruokailureissu.

Hyvästi BK, ei ainakaan vähään aikaan enää!

Syömisen jälkeen oli aika lähteä Ruoholahden Snadi Stadiin riehumaan. Tämä oli ehkä ensimmäinen kerta, kun meillä kaikilla oli tosi hauskaa. Topi ryntäili villinä paikasta toiseen ja osasi jo leikkiä tosi hyvin erilaisilla jutuilla. Kiipeily on nykyään pop, joten leikkipaikka oli taivas Topille! Noh.. kuvat kertovat.


Metro oli "WäUUuu".. ( Naurattaa värien yhteensopivuus vaatteissa.. )

Päivänasua,  jos tästä mitään selvää saa..

Kiipeily oli hauskinta!

... ja pallot myös!





Käytiin ekaa kertaa myös sisä-hiekkiksella.




Jossain vaiheessa Topin silmistä näki, että väsy teki tuloaan ja lähdettiin Kamppiin ruokakauppaan. Haluttiin vielä käydä kahvilla ennen kotiinlähtöä, joten Topille piti keksiä oma maidoton herkkunsa. Löydettiin jäätelöä ja se maistuikin pojulle hyvin!










Kotimatka oli haastava, koska Topia nukutti. Ollaan kuitenkin päikkyjen suhteen toimittu niin, että yhdet päivässä saa riittää. Joskus iltaisin bussimatkalla on hankala pitää poikaa hereillä, mutta onneksi aina löytyy joku keino eikä tarvitse kuunnella huutoa ainakaan. Kotona mentiin suoraan iltapalan ja kylvyn kautta sänkyyn. Me Samun kanssa katsoimme Hobitin ensimmäisen osan muistin virkistämiseksi viihteestä, koska olisi tarkoitus lähipäivinä käydä tsekkaamassa toinen osa teatterissa.



Miten niin Topilla paljon kylpyleluja?

Pojan lempipuuhaa! ♡

Zzz..




Päivä oli oikein onnistunut ja ihana. Nautin siitä todella paljon! Jäin silti miettimään yhtä asiaa.. Snadi Stadissa eräs lapsi osoitti Topia ja kysyi äidiltään; "Miksi noin iso poika konttaa vielä?" Niin... senkun tietäisi itsekin. Toivon, että poika on vain hidas oppimaan, mutta pelkään, että entä jos jokin olisikin vialla? Täytynee kohta varailla meille neuvola aikaa...


Tämän enempää en jaksa turista, vaan pelailen hetken ennen nukkumaanmenoa vielä. Olisi huomisesta eteenpäin rästiluettavaa monessa blogissa. Pahoittelen muutaman kuvan laatua, mutta tämä oli puhelinkuva postaus! ;)


Miten te vietitte lomapäivänne?


Ps. Tiedän, etten kelpaa kansikuvaksi mihinkään lehteen, naamani on tavallinen enkä ole erityisen muotitietoinen. Tiedän, että kropassa on ylimääräisiä kiloja ja hiusten laittaminen tekisi itsestäni kauniimman. En silti jaksa häpeillä ulkonäköäni ja aion jatkossa julkaista itsestäni enemmän kuvia, vaikka ajattelisitte rumaksi. Rehellisyys ja aitous, tämännäköinen minä olen ja sillä selvä!


Suihkunraikkaana terveiset kotisohvalta!