Kuvaamisesta (Sisältää joulukorttikuvat ;)

Tarkoitus oli tänään nukkua, lenkkeillä ulkona ja nyhjöttää kotona. Tekemättä mitään. Sitten rupesin katselemaan tuota pojan kuontaloa, joka on ollut jo hetken aikaa häiritsevän pitkä. Topin hiukset kasvavat noin kuukaudessa takaisin siihen mitä ne olivat ennen leikkaamista. Turhauttavan usein saa siis leikkiä parturia!

Tuumasta toimeen! Alkuun ajattelin laittaa pojan syöttötuoliin ja leikata siinä. Sitten en jaksanutkaan ruveta imuroimaan tai etenkään siirtelemään tuota syöttötuolia. Päätin soveltaa ja laitoin lavuaariin pari pehmeää huopaa. Istutin pojan sinne ja annoin käteen rusinapurkkeja. Leikkuu sujui hyvin ja lopputulos on täydellinen! (Tuloksen näet postauksen alhaalla olevista kuvista, joissa Topilla on Metsolan pallohaalari päällä..)

Hieman tyttömäiset vaatteet, mutta kuvan tarkoitus oli esitellä siis noita pitkiä hiuksia.

Heihei kultakutrit!

Viritelmä.

Tyytyväinen ukkeli.

Kun olin leikannut hiukset, puhkuin tarmoa. Ajattelin, että nythän voisi ottaa samalla ne kuuluisat tonttukuvat ja panostaa samalla enemmän "hiukset jälkeen" -kuviin.


Latailin kameran akun sekä lisäsalaman patterit valmiiksi. Topi kävi päikkäreillä ja sen aikana järjestelin meidän "studion".


Kuvaaminen itsessään on minulle tärkeä harrastus. On kiva oppia, epäonnistua joskus ja loppujen lopuksi olla tyytyväinen kuviinsa. Kuva on toki aina kuva, oli laatu mikä tahansa. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. 

Monta vuotta kuvasin pokkareilla ja sain niilläkin mielestäni upeeta jälkeä. Ei se kuvanlaatu ole kiinni kamerasta, vaan käyttäjästä ja oikeasta valotuksesta. Vaikka omistaisit järkkärin, voi jälki SILTI olla ihan kamalaa. Kuten voi huomata noista yllä olevista kuvista ;)

Pokkari.

Pokkari.

Pokkari.

Pokkari.

Pokkari.

Pokkari.

Pokkari.

Okei, myönnän! Eivät nuo laadultaan niin hienoja ole ehkä, mutta ottaen huomioon, että suurinosa on kahdeksan vuotta sitten otettuja niin en valittaisi. Tiedän myös, että tottakai sillä järkkärillä parempää jälkeä saa, jos kameran ominaisuudet osaa oikeasti hyödyntää. Ehkä vähän turhauttaa, että moni ostaa järkkärin ja kuvittelee kaikkien kuvien olevan heti täydellisiä. Itse kävin aikamoisen koulun tuon kameran kanssa enkä vieläkään ole lähellekään hyvä.

Tässä kuitenkin joitakin otoksia:

Ennen kuvasin PALJON eläimiä, kuten varmaan huomaatte? Siinä oli omat haasteensa, mutta nautin siitä ideoimisesta sekä toteuttamisesta. Eläimet vähenivät ja niin myöskin aika, kun Topi syntyi. Pienen vauvan kuvaaminen ei muutenkaan ollut niin kutkuttavaa, koska kohde vain käytännössä möllöttää paikallaan. Toki joka kuukausi vähintään otin kuvia "1kk ikäinen", "2kk ikäinen" jne...


Nyt olen alkamassa uudelleen innostumaan tästä kuvaamisesta. On niin paljon palkitsevampaa siirtää kuvat koneelle ja nähdä niissä kunnon elämää, asentoja sekä ilmeitä! Näitä kuvia on ilo muokata ja on kivaa, kun sitä haastetta tosiaan löytyy! Itse olen ollut aina sellainen ihminen, että liian helpot asiat alkavat kyllästyttämään nopeasti ja jäävät sille tielleen.


Mitä muuten kannattaa ottaa huomioon, kun esimerkiksi lasta lähtee kuvaamaan?

- Valitse paikka etukäteen, jossa kuvaat.
- Katso ennen kuvaamista, että ympäristö on sellainen, jonka kuvassa haluat olevan.
- Etsi rekvisiittaa, ideoi ja suunnittele ennenkuin roudaat lapsen kameran eteen.
- Kannattaa kuvata esimerkiksi päiväunien jälkeen, kun lapsi on oikeasti vielä iloinen ja jaksaa paremmin.
- Tsekkaa pienet asiat, kuten naaman siisteys ja, että napit esimerkiksi ovat kiinni.
- Malttia, älä hermostu, pidä taukoja.
- Huomioi muuten, että kuvattava paikka on TURVALLINEN. Kameran takaa on hidasta syöksyä ottamaan koppia.
- Ota mieluummin paljon kuvia, koska joku niistä sitten todennäköisesti onnistuu.
- Jos lapsi ei jaksa, niin se ei jaksa. Älä pakota.
- Lisäkädet ja naurattajat ovat aina plussaa.



Oma "studiopaikkani" on ennen ollut nojatuolissa tai sohvannurkassa. Siis silloinkun Topi istui vielä mieluiten nojaten. Pelkkä sohvan kangas on siisti tausta kuvalle, mutta itse tykkään jostain syystä käyttää mälsästi valkoista lakanaa. Tällöin kuvattava kohde erottuu selkeästi, jos halutaan vaikkapa korostaa vaatteita. Nykyään kuvaan sängyllä taustana valkoinen seinä ja pohjana lakana.

Kamerana toimii Canonin 550D ja sen lisäksi omistan muutaman putken; kameran mukana tuli yksi, sain synttärilahjaksi lyhyen matkan putken ja joululahjaksi pitkän matkan, jonka käyttöä harjoittelen kovasti!!

Sisäkuvissa käytän lisäsalamaa, jonka kimmotan katon kautta. Näin kuviin ei tule varjoa eikä itse kohde heijasta valoa takaisin, jolloin kuva näyttää hölmömmältä.

Kameran oma salama pilaa taustan ja kimpoaa kohteesta.

Sohvannurkassa kuvattu lisäsalamalla.

Lisäsalama on luonnollinen myös valoiseen aikaan.

Nojatuolissa lisäsalamalla.

Ulkona kuvaan ilman salamaa. Kameran säädöt oikeasti kannattaa opetella kunnolla. En suosittele IKINÄ käyttämään automaattia, koska silloin olisi melkein aika sama kuin ostaisi pokkarin monta sataa halvemmalla. Kuten ylhäällä sanoin; jos järkkäristä oppii ottamaan hyödyn irti, kuvista tulee mahtavia! Niillä säädöillä pystyy vaikuttamaan valoon, tarkkuuteen sekä taustaan paljon. Loput voi parannella sitten hienoisesti muokkausohjelmilla.

Ulkona kuvaan siis ilman salamaa.

Myös myöhään pimeällä voi saada onnistuneita kuvia.

Jos lasta aikoo kuvata paljon, niin kannattaa sitä vähän totutella siihen ja kuvata useammin. Kannattaa rohkaista, kehua ja myös ohjata. Pikkuhiljaa rakennat lapsen ja kameran välille luottamussuhteen ja oma hommasi helpottuu. Lapsi on rento eikä kankea, hymyjä saat luultavasti enemmän ja lapsi alkaa ottamaan erilaisia asentoja kameran edessä, jolloin kuvista tulee persoonallisia.


Tänään me olemme tässä vaiheessa. Kuvista tulee mielestäni upeita, Topi osaa poseerata ja nämä nähtyään jää hyvä mieli.

Kuvattiin myös jokaisen sukulaisen kauhu eli tonttupoika-joulukortit tänään. Näissä taustahärpäkettä oli niin paljon, että kuvat ovat hieman sekavia. En tiedä jaksanko yrittää ottaa uusia ja sommitella tavaroita paremmin. Toisaaltaan tämä vaati hikeä, kaksi aikuista ja monta sataa kuvaa jo näin, että en ehkä jaksa stressata siitä pysyykö joku tavara prikulleen paikallaan vai ei. Osa kuvista on vähän hassuja ja seassa on myös muutama hieman epäonnistunut kuva mukana.

Tosi edustavaa...

Erilaisia sävyjä!

Omituinen ilme!

Leijuva pallo :D

Topi ei oikein viihtynyt tuolilla vaan yritti koko ajan karata.

Tarkennuspiste meni huti.

Perusilme.

Hankalaa!

Topi rakastaa vähän liikaa.

Pärinäkuvat on aina taattuja!

Kuvia tosiaan muokkaan Picasalla, joka on ilmainen ohjelma. Yleensä säädän sävyjä ja tarkkuutta, mutta muuta en tee. Nämä tässä postauksessa esiintyneet kuvat eivät ole parhaassa laadussaan, koska pudotin kuvien kokoa roimasti, joilloin laatu kärsii. En jaksa koko yötä odotella näiden latautumista ;)  (Sen lisäksi Blogger sinertää taustoja... argh..)


Mitä mieltä olit postauksesta? Oliko tästä hyötyä?

Mitä tykkäät ottamistani kuvista? Mikä kuva olisi paras joulukorttiin?