Minireissu

Tänään oltiin pienimuotoisella reissulla. Käytiin siis moikkaamassa Topin mummin äidin veljeä. Selkeetä?

Meillä on ollut aina tärkeää pitää välit kunnossa kaikkien kanssa ja tarkoitus onkin tavata niitä muita suvun jäseniä niin usein, kun mahdollista. Miten teillä on tapana nähdä, tavata ja sukuloida?

Itse olen todella iloinen, että maailmalla on ihmisiä, jotka ovat aidosti kiinnostuneita meidän kuulumisista ja ilahtuvat pikku-Topin vierailusta.

Tarkoitus oli lähteä siis Topin mummin eli äitini kanssa ajelemaan Hämeenlinnaan lauantaina yhdentoista aikoihin. Tuli yöllä valvottua vähän liian pitkään, kun katsottiin vihdoin Lost loppuun. Onhan sitä tässä jo tahkottu pitkän aikaa. Ei hullumpi sarja, vaikka sekava onkin. Kun oltiin kolmen jälkeen painumassa pehkuihin, alkoi Topin huoneesta kuulua pientä pulinaa. Varmaan toisen kerran puoleen vuoteen poju päätti herätä keskellä yötä.

Pupulle tarinointia.

Hain pirteän pikkukaverin meidän sänkyyn. Pienen painimatsin jälkeen Topi nukahti uudelleen ja heräsi seuraavan kerran vasta vähän ennen yhdeksää. Iskä nousi aamupalalle pojun kanssa ja itse sain nukkua pitkästä aikaa rauhassa kymmeneen! Päivä alkoi hymyillä ja jatkui iloisin mielin. Luulen, että teki hyvää välillä nukkua samassa sängyssä koko konkkaronkka!

Pojun päivän lookkiin kuului Meandin pupujumppis.
(Topi nykyään aina kiipeää lelulaatikkoon sisälle leikkimään.)
((Koira koomailee taustalla...))

Meitsille päälle pirteää oranssia ja naamaan maailman kevyin laiskameikki.

Auto oli ajallaan noukkimassa meitä ja päästiin reissuun sopivasti ennen Topin päiväunia. Meillä tuo automatkustaminen on kyllä aina vähän tuskaista, kun toinen ei vaan voi sietää sitä. Onneksi saatiin maitopullo-tainnutuksella uni tulemaan ja päästiin perille asti ilman vikinöitä.

Matka voi alkaa!

Kylässä meni kaikki hyvin, enkä ole tästä yllättynyt. Topi ei vierastanut ja käyttäytyi suhteellisen kiltisti. Vähän meinasi kiinnostaa kännykkä, levyt sekä tarjolla olleet hedelmät. Jatkuvasti vaan oli pakko kiivetä banaani varkaisiin hyllyn luokse, vaikka kiellettiin. Tästä hyvästä Topille iskettiin 50 euroa kouraan ja sanottiin huumorilla; "Tässä näin, käypäs ostamassa viidelläkympillä itelles banaania!"

Topi söi kinkkupiirakkaa, ihmetteli tyynyjen nappeja ja konttasi ympäri kämppää. Oli ilmeisesti kivaa päästä muualle tämän neljän viikon kotona olemisen jälkeen?

Ennen kotiinlähtöä ajettiin autolla Aulangolle katselemaan maisemia ja ottamaan kuvia. Ei voi taas sanoin kuvailla, kuinka kaunis Suomen luonto on. Itse olen niin metsä ihmisiä ja rakastan kaikkea kaunista. Voisin elää näkemisestä ja luonnon kauneudesta!

Blogger teki jtn tälle kuvalle... ei kuuluis olla näin vaalea :C

Kuvaamisen jälkeen haettiin tavarat mukaan ja lähdettiin ajamaan kotiinpäin. Pysähdyttiin myös syömässä Linnatuulessa. Itse söin pitkästä aikaa lohta, kun iski niin kova himo. Topille tilattiin kanaa ja perunamuussia. Poika ihastui porkkanaraasteeseen hullunlailla, joten aletaankin syömään sitä jatkossa kotona. Jälkkäriksi tuli vielä jäätelö ja se upposi hyvällä ruokahalulla myös. Pienen pojan masu muistutti jalkapalloa syömisen jäljiltä ja autoon päästessä Topi nukahti samantien. Huokaisin siis helpotuksesta, ettei tarvitse kuunnella edelleenkään sitä vinkumista. 

Topin annos, josta äiti söi sipulirenkaat.

"Oooo... leikkipaikka..."

Se on sitten porkkanaraastetta eikä mitään räkää!

Laitetaan tänne välillä vähän epäedustavampikin kuva :D

Väsypeikko iski <3

Loppumatkan katselin kuvia läpi ja luin facebookkia, kunnes Topi heräsi. En tiedä mikä autoilussa mättää, mutta Topi alkoi melkein heti itkemään hysteerisena. Jossakin vaiheessa itkun seasta kuului "aapuuuuaaa, aaapuuuuaaaa.." ja repesin kunnolla. Leluista ei ollut hyötyä, maissinaksut ei auttaneet eikä myöskään piirretyt kännykästä. Itku loppui vasta, kun tajusin näyttää youtubesta pupu- sekä koira-videoita. Hassu vauva!

Miten teillä viihdytään autossa? Vinkkejä ja neuvoja meidän ongelmaan saa antaa!

Pahoittelut muuten, että olette saaneet "kärsiä" huonolaatuisista kännykkäkuvista. En edelleenkään jaksa kantaa sitä järkkäriä mukana, kun muutenkin on kädet yleensä täynnä Topia ja kasseja. Ja nyt on tosiaan meneillään joku ihme vaihe, että tykkään sävyttää kuvat jotenkin jännästi, joka ei ehkä sitten enää koneen isolta ruudulta näytäkkään niin hienolta... Mutta hei, omassa blogissa omalla tyylillä! Tässä silti vielä äitini järkkärillä otetut pari kuvaa:

Eh? :D

Loppuun Topi haluaa toivottaa kaikille lukijoille IHANAA viikonloppua!