Äidinrakkaus on ihmeellinen asia. Oletteko koskaan pysähtyneet miettimään sitä?
Äidinrakkaus on meihin sisäänrakennettu vahva tunne, joka kantaa läpi elämän. Se nostaa toivon pienestä ihmeestä, jonka saisi sulkea syliinsä. Ajatuksen lapsesta, jonka läsnäolo lumoaisi ensi sekunneista lähtien. Tunne, jonka jokainen haluaa kaivaa syvältä kolostaan ja oppia tuntemaan.
Toisilla sen tunteen löytämiseen menee pidempään, kun toisilla. Äidinrakkautta pidetään ihanteena, joka halutaan päästä kokemaan. Joskus ajatukset menevät jopa liioittelun puolelle ja se aiheuttaa paineita asian suhteen. Eivät kaikki löydä tätä piirrettä itsessään heti ja se on täysin normaalia.
Omalla kohdalla oli alkuun ongelmia löytää rakkauden tunteita. En osannut kiintyä ensisilmäyksellä, vaan se vaati aikaa. Aika toi mukanaan syyllisyyden, itsensä ruoskimisen ja monet itkut. Luulin olevani tunnevammainen idiootti, mutta ajan kuluessa hellitin ja tulin sinuiksi asian kanssa. Äidinrakkaus on myös minussa, tiedän sen nyt.
Haluaisin kysyä, että mitä äidinrakkaus sinun mielestäsi on?
Oma vastaukseni olisi selkeä. Mielestäni äidinrakkaus tarkoittaa sitä, että rakastaa ehdoitta, on läsnä ja tekee itsestään vankimman tukipilarin. Oli tilanne mikä tahansa! Lapsen sukupuoli, sairaudet, suuntautuminen eikä virheet saisi ikinä vaikuttaa siihen miten vanhemmat lastaan rakastavat. Ja äidinrakkaudesta kertoo se, ettei tuollaisessa tilanteessa tarvitse valita omaa kantaansa, vaan sitä seisoo tukena pahimmankin myrskyn yli.
Elämääni rikastuttaa pieni ihana poika. Tuo pellavapäinen ilmestys asuu syvällä sydämessäni. Ei ole mitään, mitä en hänen eteensä tekisi. Ei ole päivääkään, jota viettäisin pelkäämättä maailman vaaroja. Jokainen halaus, jokainen kosketus. Ne ovat niitä, joita haluan vaalia.
Mietin usein tulevaisuutta. Mietin sitä kuinka aika kiitää. Pelkään huomista ja odotan ylihuomista. Jonain päivänä pojasta kasvaa iso ja hän suuntaa askeleensa uudelle polulle. Haluan pakata tuolle matkalle mukaan mahdollisimman kattavat eväät. Senkin jälkeen kulkea mukana niin paljon, kun ikinä on mahdollista.
Lapset ovat elämän suola. Äidinrakkaus on elämän voima. Nämä kaksi ovat asioita, jotka kulkevat elämän läpi voimakkaina mukana. Ihmiset eroavat ja asiat voivat sortua, mutta nämä pysyvät vakioina.
Mummilla oli tapana sanoa..
.. Kaikki kuolee aikanaan, vaan rakkaus ei milloinkaan.
<3 Ihanasti kirjotettu. Ihana Topi! :)
VastaaPoistahttp://nuorenamammaksi2011.blogspot.fi/
Ihana postaus, jälleen kerran. :)
VastaaPoistaÄidin rakkaus on ehdotonta rakkautta, juuri niin kuin sanoitkin.
Mihinkäs se kysymyspostaus katosi? Tuliko liikaa kiperiä kysymyksiä?
VastaaPoistaEi tullut, kun pari hassua kysymystä, jotka voin tehdä ihan erillisten postauksien muodossa. Miten tapasitte.. miltä tuntuu olla osittain ilman poikaa jne jne.
PoistaEikä se oikein kyllä ollut mua se kysymyspostaus. Ei noi ikinä oo olleetkaan :)
Peruin siis koko homman.
Mun mielestä äidinrakkaus on vastuunkantamista. Että ajattelee aina lapsen parasta. Että ottaa huomioon lapsen tarpeet ja hyvinvoinnin eikä vain itseään.
VastaaPoistaTein itse postauksen samasta aiheesta ihan muutama päivä sitten Mirumaruun. Oli kiva lukea samankaltaisia ajatuksia.
VastaaPoistaHei jes, käyn lukemassa!! :)
PoistaJos taas löydän sinne :D
Ihana postaus! ♥
VastaaPoistaÄidinrakkaua on monimuotoista, ehdoitta rakastamista, valintojen tukemista vaikkei ne aina mieluisia vanhemmille olisikaan, elämän opettamista, eväiden anatamisya elämän varalle, olla läsnä, saatavilla. Näiden ohella äidinrakkaus on myös sitä että Äiti muistaa pitää huolen itsestään, Äitiys on kuitenkin yksi monista rooleista joita meillä naisilla elämässämme on, ja jotta lapset voi hyvin, täytyy Äidin voida hyvin. Joten kanssasisaret, älkää unohtako itseänne ja omaa hyvinvointianne, se on kaiken hyvän perusta!
VastaaPoista