Kaksin karkuteillä

Arki. Patterit syövä elämän väistämätön tosiasia. Stressin tuova kiusaaja. Väsymyksen, rutiinien ja toistuvuuden keskiö. Kukapa ei haluaisi välillä ottaa ja repäistä itsensä irti kaikesta? 

Haaveilin kuukaudesta Espanjassa, mutta muutama seikka katkaisi suunnitelmat. Pakko sitä on pitää jalat maassa ja ajatella jokseenkin järkevästi. Pidin ajatukset tiukasti kiinni lahjamatkassani eli viikko Lanzarotella. 

Ja täällä sitä ollaan. Kaukana arjen pyörityksestä. Aurinko paistaa, meri hakkaa rantakivia vasten ja ruoka on järkyttävän hyvää. Mieletön tapa aloittaa tämä vuosi. Pääsee hetkeksi irti kaikesta stressistä, selvitettävistä asioista ja siitä pirullisesta arjesta.

Jokuhan neropatti kommentoi jossakin vaiheessa sitä seikkaa, ettei poika ole mukana lomalla. Ai, että olenkin itsekäs lähtiessäni matkalle ilman lastani. Pyh pah sanon minä. Ei äitiys tarkoita, että on 24/7 lapsessa kiinni. Pitää osata huolehtia omasta jaksamisestaan ja opittava olemaan edelleen itseäänkin varten.

Tämä ei kuitenkaan ole syy, miksi poika jäi kotiin eikä lähtenyt matkalle mukaan. Meillähän oli varattuna reissu kolmelle, mutta järjenkäytön seurauksena peruin matkan Topin osalta. Erotilanteissa pitää muistaa aina, että se on kaikesta huolimatta järkyttävää pienelle ihmiselle. Tulee kaksi uutta kotia, vakiot muuttuvat ja arki onkin yhtäkkiä erilaista. En kokenut kamalan hyväksi ideaksi napata pientä muutosten keskellä elävää poikaa mukaani vieraaseen maahan pois turvallisen kodin luota. Topilla on huolehtiva ja rakastava iskä, joka haluaa myös aikaa poikansa kanssa. Se heille suotakoon.

Paikkana tämä olisi ollut unelma lapsiperheelle. Iso ranta, jolla on tilaa leikkiä, hotellilla useampi lastenallas, hiljainen yöelämä ja muutenkin turvallinen ympäristö. Tänne tullaan varmasti joskus pojan kanssa!

On hetkittäin hassua istua rantahiekalla ja katsoa pienten lasten leikkimistä. Tottakai sitä iskee ikävä. Ei kukaan nyt purematta niele, että joutuu olemaa viikon erossa omasta lapsestaan. Sitä kaipaa helliä kosketuksia, märkiä pusuja ja taukoamatta käyvää suuta. Mietin väkisin, että Topi olisi nauttinut pehmeästä hiekasta, hyvästä ruoasta ja lämmöstä, kuten mekin. Tällä kertaa kuitenkin näin.

Reissu on sujunut hyvin. Saavuimme perjantaina ja meitä odotti valtava hotellihuone. Olin ihan innoissani, koska onhan se aika luksusta, että on tilaa! Meillä on iso kylpyhuone, makuuhuone ja sitten olohuone/keittiö. Pystyy helposti viettämään aikaa hotellillakin ilman, että ahdistuisi ahtaudesta.

Lähdettiin tänne viettämään rentoa lomaa. Ei mitään velvotteita, ei mitään stressiä. Kävellään, istuskellaan ja syödään. Saatetaan extempore lähteä käymään paikallisessa Zarassa tai tehdä kävelyretki majakalle. 

Eilen päädyttiin esimerkiksi kiipeämään ihan yllättäen oudon "kukkulan" päälle, joka muistutti kalliota. Ylös mentiin mielettömän jyrkkää rinnettä eikä kumpikaan tiennyt mitä odottaa ylhäällä. Kukkula paljastui lopulta tulivuoreksi. Maisemat olivat mahtavat ulottuen laajalle osaa saaresta ja puhumattakaan tulivuoren sisustasta. Sinne ihmiset ovat vuosien aikana kirjoittaneet nimiään kivien avulla ja mekin kannoimme kortemme kekoon asian suhteen.

Lomaa on vielä jäljellä ja aion nauttia siitä edelleen aika kevyin rantein. Tulen kirjoittelemaan taas tai sitten en. Ihan miltä ikinä vain sattuukaan tuntumaan. Nyt on nimittäin hyvä hetki hengittää ja ladata niitä akkuja!