Tyttö, joka oikeasti olen.

Yhteiskunta tuntuu pyörivän paljon ulkonäön ympärillä. On tärkeää, että näyttää itsestään ihmisille sen kauneimman puolen. Meikeillä, hiustuotteilla ja vaatteilla on iso osa tässä maailmassa. Kuvat halutaan ottaa täydellisessä valaistuksessa ja siitä oikeasta kulmasta. Vanha vitsi kuuluu; "Jos Facebookin profiilikuvien perusteella pitäisi tehdä katoamisilmoitus, kovin moni jäisi varmaan kadoksiin." ! Tämä jaksaa hymyilyttää usein ja pitää kyllä monen kohdalla paikkansa. 

Itse en kamalasti arjessa mieti ulkonäköä enkä muotia. En ole sellainen tyttö, joka nappailee asukuvia blogiinsa tai hehkuttaa uutta käsilaukkuaan. Vielä ainakaan en ole löytänyt sitä puolta itsestäni. Kuviani tosin käsittelen joskus ja korjailen hienoisia virheitä sekä parantelen sävyjä, mutta se liittyy ainoastaan kiinnostukseeni kuvien käsittelyä kohtaan. Kuvaaminen on tavallaan taitolaji ja siihen oleellisesti kuuluu se, että osaa lopulliset kuvat käsitellä oikein.

Ehkä muistatte, että kerroin rohkeasti eräänä perjantaina kävelleeni kameran ja valkoisen lakanan väliin. Päätin yrittää itselleni jotakin vierasta! Odotin, että lopputulos olisi jäykkä ja kamala enkä muistanut yhtään stressata sitä, että kunnon studiovalaistuksessa korostuu myös ne omat pienet virheet. (Kuten järkyttävä juurikasvu!)

Ihminen on oman itsensä pahin kriitikko. Sitä näkee kropassaan paljon enemmän virheitä, kuin toisten. Kiinnittää helposti asioihin huomiota, joita joku muu ei edes huomaa. Sähköpostiin pärähti vihdoin otokset tuolta aamulta ja meinasin pudota sohvalta. En tiedä naurattiko, itkettikö vai hävettikö eniten. Tunsin punan nousevan poskille ja tutun pakokauhun iskevän itseeni. Ei voi olla totta; epäonnistuin ja pahasti! 

Itsetuntoa voi kasvattaa ja treenata. Sitä voi zempata ja yrittää edes ajatella asiat järkevästi. Koko päivän olen kokeillut siirtyä pois niistä omista kengistä ja tuijottaa kuvia toisin silmin. Opin edes vähän pitämään ensimmäisestä kuvasta, mutta toinen kuva tuottaa edelleen ongelmia. Illalla päätin avata koneen ja korjailla virheitä. Muokkasin, käsittelin ja tein kuvista erilaisia. Poistin kaiken epämiellyttävän ja ajattelin sitten postata kuvat tänne blogin puolelle. 

"Tällaisia niistä tuli. Olen tyytyväinen." En kuitenkaan pystynyt tekemään vain niin. Vaikka kuva olisikin taiteellisesti parempi käsiteltynä, tuntuu se silti valheelliselta tässä tilanteessa. Jokaisella ihmisellä on virheensä eikä kukaan ole täydellinen; iso nenä, pyöreät kasvot tai ohuet hiukset. JOS niitä nyt sinänsä voi virheiksi edes kutsua.. nehän ovat vain erilaisia ominaisuuksia! Aion kyllä käsitellä kuvia jatkossakin ajatuksistani huolimatta, mutta halusin tuoda tämänkin puolen asiasta esille. En halua muokata kuvia häpeän takia, vaan ainoastaan harrastuksen vuoksi. Muokkaanhan Topinkin kuvat aina enkä todellakaan häpeä pojan ulkonäköä!! 

Taas asia, joka vaatii kasvamista ja itsensä hyväksymistä. Jos sitä ei myönnä itselleen tosiasioita, tulee helposti elettyä valheellisessa maailmassa. Siellä mikään ei koskaan ole tarpeeksi hyvä. Pettymyksien, itsetunnon puutoksen ja häpeän ympäröimä elämä ei varmana ole se kaikista tavotelluin. 

Alkuperäisissä kuvissa kuitenkin esiintyy se aito minä. Tyttö, joka oikeasti olen. Kadullakin, jos joku kävelee vastaan, hiukseni saattavat pönöttää hassusti. Olen pyöreä ja silmieni alla on suuret silmäpussit. Ei ole olemassa mitään keinoa peittää niitä tosielämässä. Miksi siis häpeäisin sitä mitä olen? Tai pelkäisin, että joku nauraa kuvilleni? Tärkeintä on se, miten itse suhtautuu asiaan.

Joten totuus tulee tässä. Tältä minä oikeasti näytän kuvissa ..sekä livenä. 

Arvostakaa itseänne!

Monen ihmisen minäkuva on yleensä häilyväinen, heikko ja ehkä jopa rikki. Useimmat etenkin naiset ja tytöt mieltävät itsensä epämiellyttäviksi. Harvoin voi kuitenkaan sanoa, että kukaan ihminen olisi muka ruma tai iljettävä.

Luulen, että rumuus tulee ainoastaan sisältä eikä ulkoa. Jokainen on kaunis omalla tavallaan. Se olet sinä itse joka naarmutat kuvasi pilalle.

(Yrittää symboloida huonoa minäkuvaa.)

Mietitäänpäs tarkemmin... eikö olisikin outoa, jos muut ihmiset kävelisivät kadulla arvioiden toisia?  "Tuolla on iso nenä ja tuolla on kamalan iso maha..."  Vai myönnätkö muka tekeväsi tätä itse? Noh ihan varmana pukeutumista saatetaan katsoa pitkin nenänvartta, mutta kun vaatteethan ei tee oikeastaan ihmistä. Paita on vain objekti, jolla suojaat ihoasi kylmältä.

En väitä, etteikö vaatteilla voi korostaa ulkoista kauneutta. En väitä, etteikö ripsiväri korosta silmiä kivasti. En väitä mitään.

Jokaisella on omat tavoitteensa ja niin saa olla. Ulkoisen kauneuden tavoittelu on normaali asia, mutta pitää muistaa pysyä hyvän maun rajoissa. Onko järkeä toivoa näyttävänsä bussipysäkin kyltissä makoilevalta bikinitytöltä? Koko mainos ei ole lähellekään aito, vaan pelkkää photoshoppia.

Kuten sanoin. Kauneus tulee sisältä eikä ulkoa. Aika usein hyväksymällä itsesi, saat hyväksyntää muilta.

Huomasin tämän viime postauksessa itse. Kerroin ajatuksistani ääneen ja sanoin vähät välittäväni siitä, mitä muut ajattelevat ulkonäöstäni. Sain tästä hyvästä monta ihanaa kommenttia. Tulin iloiseksi. Pieni varma askel antoi ison harppauksen kohti itseluottamusta.

Voin sanoa rehellisesti, että en ole koskaan törmännyt rumaan ihmiseen. En ole koskaan katsonut ihmistä muualle kuin sisälle. Koulussa oli se aika, kun tytöt rankkasivat rajulla kädellä toisiaan. Mitä minä tein? Yhdistin monta yksinäistä ja erilaista persoonaa yhdeksi porukaksi.

Ketään ei tulisi oikeasti sulkea ulkopuolelle. Oli ulkomaalainen, rakasti samaa sukupuolta tai poikkesi muusta massasta jotenkin. Erilaisuus on rikkaus ja sen näkeminen on kuin avaisi aarrearkun.

Tiedän, että blogini on pieni pläntti muiden joukossa. Olisihan se hieno ajatus kuulua blogimaailman kärkeen. En kuitenkaan koskaan aio tavoitella sitä omien ajatuksieni kustannuksella. Tästä ei koskaan tule muotiblogia, vaikka sillä saisi muutama tuhat lukijaa. Tästä ei koskaan tule kiiltokuvablogia, vaikka nuoret tytöt liittyisivät huokaillen seuraaman "ihanaa" elämääni. Tästä ei tule tämän ihmeellisempää.

Kuten olen monesti sanonut... minä olen tavallinen tyttö, joka asuu tavallisen perheen kanssa tavallisesti sisustetussa kodissa. Jos törmäät minuun joskus kadulla, voit huomata, etten ole mitenkään erityinen. Pukeudun luultavasti omituisesti eikä hiukseni ole välttämättä harjatut. Luultavasti et edes tunnista minua, koska sulaudun niin hyvin joukkoon. Tunnistat ehkä todennäköisemmin Topin miljoonien kuvien takia. Astu tällöin askel ja tule moikkaamaan, vaikka olisit ujo. Olen nimittäin ihan varmasti paljon ujompi!



Lupasin hyväksyä oman kroppani ja ottaa enemmän kuvia itsestäni tavallisuudesta huolimatta. Heitin tänään siis pelleilyksi töistä lähtiessäni ja nappasin muutaman kuvan. Oikeasti olen ujo ja huono poseeraamaan. Nyt annoin mennä ja en ehkä osaa suhtautua lopputulokseen iloisesti, mutta päätän nyt julkaista kuvat kuitenkin. Hyväksyn sen, että aina ei voi olla parhaimmillaan ja rehellisesti tuon sen julki.

Listaa voisi kyllä jatkaa molemmissa kohdissa lisää, mutta nämä tulivat nopeasti mieleen ensimmäisenä.

Loppuun vielä yksi meikitön kuva varustettuna isolla nenällä!

Me kolme yhdessä

Joulun jälkeen on ihana viettää aikaa perheen kanssa, vierailla sukulaisilla ja vain olla. Jokaisella on omat perinteet ja tapansa. Jokainen perhe tekee niitä juttuja, jotka tuntuvat sillä hetkellä itselle tärkeiltä.


Meillä on ollut yhteinen aika vähissä. Tuntuu, että se on aina minä ja Topi, Samu ja Topi tai minä ja Samu. Harvoin ehditään tehdä asioita samaan aikaan yhdessä kaikki kolme. Tästä voi syyttää esimerkiksi sitä, että tehdään eri vuoroja.


Haluttiin siis viettää ne pari vapaata aaton jälkeen kolmisin. Keskiviikkona otettiin löysästi ja oltiin kotosalla koko päivä. Koira tietenkin lenkitettiin, mutta muuten pestiin pyykkiä, leikittiin uusilla leluilla ja vain oltiin. Yhdessä olo on parhautta! <3


Kenenkään hermo ei kuitenkaan olisi kestänyt toista päivää neljän seinän sisällä, joten päätettiin lähteä Helsinkiin syömään sekä sisäleikkipaikkaan touhuamaan. Olin netistä kurkkinut aiemmin, että olivat varmasti auki.


Lähdettiin liikenteeseen niin, että Topi nukahti rattaisiin päikkäreille. Ajateltiin saada syödä kerrankin rauhassa.

Sinne nukahti... ( Isukki valitsi vaatteet :P )

Päivän look! Kamalasti en laittautunut perhereissulle.

Kampin upeat joulukoristeet ja niiiiin talvinen maisema.

Oltiin päätetty, että näin joulu läskeilyn päätteeksi voisi käydä vetäisemässä kunnon hampurilaiset napaansa. Helsinkiinhän avattiin Burger King, joten pakkohan se oli käydä arvioimassa.

Jono oli PITKÄ, mutta tartuttiin haasteeseen. Paikka näytti viihtyisältä ja ruoat houkuttelevilta. Sisällä oli todella kova häly, johon Topi sitten heräsi pirteänä. Onneksi jonon pituudesta huolimatta ei mennyt aikaakaan, kun oltiin jo tilaamassa. Valitsin itselleni Whopper -aterian, Samu otti jonkun ihme aterian ja Topille tilattiin sitten lastenateria mehulla. Pyydettiin hamppari toki ilman mausteita.

Epäedustava kuva kaksikosta jonottamassa :D

Ruoat..

Täytyy sanoa, että hamppari oli pettymys ja ruoan saamisessa kesti. Systeemikin oli outo, kun kassa käskytti hakemaan limut itse (tungoksen keskeltä) saarekkeesta sillä aikaa, kun laittoi tarjotinta valmiiksi. Topin hamppari tuli kaikilla mausteilla ja lelutkin olivat kamalia, korttipakka lähti mukaan... Ainoat pisteet saa ranskalaiset; muhkeita ja kunnollisia! En ehkä enää koskaan syö tuolla ellen sitten jälkkäreitä käy maistamassa.

Mitä tämä on -ilme.

Mehu maistui ainakin. Kellepä ei Tropicana uppoisi?

Hälyn keskellä.

Topi on kyllä fiksu, kun hetkessä oppi dippaamaan ranskalaisia ketsuppiin itse ja syömään sen jälkeen.

Pöydälläkin tuli käytyä pari kertaa..

Oikeastaan lopulta olikin aika rento ja helppo ruokailureissu.

Hyvästi BK, ei ainakaan vähään aikaan enää!

Syömisen jälkeen oli aika lähteä Ruoholahden Snadi Stadiin riehumaan. Tämä oli ehkä ensimmäinen kerta, kun meillä kaikilla oli tosi hauskaa. Topi ryntäili villinä paikasta toiseen ja osasi jo leikkiä tosi hyvin erilaisilla jutuilla. Kiipeily on nykyään pop, joten leikkipaikka oli taivas Topille! Noh.. kuvat kertovat.

Metro oli "WäUUuu".. ( Naurattaa värien yhteensopivuus vaatteissa.. )

Päivänasua,  jos tästä mitään selvää saa..

Kiipeily oli hauskinta!

... ja pallot myös!

Käytiin ekaa kertaa myös sisä-hiekkiksella.

Jossain vaiheessa Topin silmistä näki, että väsy teki tuloaan ja lähdettiin Kamppiin ruokakauppaan. Haluttiin vielä käydä kahvilla ennen kotiinlähtöä, joten Topille piti keksiä oma maidoton herkkunsa. Löydettiin jäätelöä ja se maistuikin pojulle hyvin!

Kotimatka oli haastava, koska Topia nukutti. Ollaan kuitenkin päikkyjen suhteen toimittu niin, että yhdet päivässä saa riittää. Joskus iltaisin bussimatkalla on hankala pitää poikaa hereillä, mutta onneksi aina löytyy joku keino eikä tarvitse kuunnella huutoa ainakaan. Kotona mentiin suoraan iltapalan ja kylvyn kautta sänkyyn. Me Samun kanssa katsoimme Hobitin ensimmäisen osan muistin virkistämiseksi viihteestä, koska olisi tarkoitus lähipäivinä käydä tsekkaamassa toinen osa teatterissa.

Miten niin Topilla paljon kylpyleluja?

Pojan lempipuuhaa! ♡

Zzz..

Päivä oli oikein onnistunut ja ihana. Nautin siitä todella paljon! Jäin silti miettimään yhtä asiaa.. Snadi Stadissa eräs lapsi osoitti Topia ja kysyi äidiltään; "Miksi noin iso poika konttaa vielä?" Niin... senkun tietäisi itsekin. Toivon, että poika on vain hidas oppimaan, mutta pelkään, että entä jos jokin olisikin vialla? Täytynee kohta varailla meille neuvola aikaa...


Tämän enempää en jaksa turista, vaan pelailen hetken ennen nukkumaanmenoa vielä. Olisi huomisesta eteenpäin rästiluettavaa monessa blogissa. Pahoittelen muutaman kuvan laatua, mutta tämä oli puhelinkuva postaus! ;)


Miten te vietitte lomapäivänne?


Ps. Tiedän, etten kelpaa kansikuvaksi mihinkään lehteen, naamani on tavallinen enkä ole erityisen muotitietoinen. Tiedän, että kropassa on ylimääräisiä kiloja ja hiusten laittaminen tekisi itsestäni kauniimman. En silti jaksa häpeillä ulkonäköäni ja aion jatkossa julkaista itsestäni enemmän kuvia, vaikka ajattelisitte rumaksi. Rehellisyys ja aitous, tämännäköinen minä olen ja sillä selvä!

Suihkunraikkaana terveiset kotisohvalta!