Vauvarintamalla on aika tyhjää. Topista on kasvanut jo pieni iso mies; poika joka kävelee, puhuu ja syö itse. Toinen leikkii yksikseen eikä aina kaipaa sitä sylittelyä niin paljoa. Rakastan tätä uutta vaihetta, kuten jokaista muutakin vaihetta. En voivottele menneen perään, vaan ilakoin tulevasta. On jotenkin todella rikasta nähdä lapsen kasvavan samalla tapaa kuin pienestä taimesta tulee suuri ja kaunis kukka.
Koko vanhemmuus on rikkautta. Hienoa aikaa, ymmärrystä paremmasta ja rakkautta. Koen olevani jotakin suurta, kun olen äiti tuolle pienelle pojalle. Olen tärkeä, olen rakastettu ja samalla saan itse rakastaa niin paljon, että halkean.
Olen todella iloinen, että olen siunattu tällä lapsella. En silti häpeä myöntää, että kaipuu siihen toiseen on kova. Unelma siitä, että lapsellani olisi sisarus, kaihertaa sydämessäni. Ei, en ole tyytymätön tai kiittämätön. Arvostan tätä kaikkea niin paljon, ettei ole sanoja. Mutta kukapa ei haluaisi tehdä elämästä vielä vähän rikkaampaa?
On tässä jo yli vuosi taisteltu asian kanssa. Eikä se toinen vieläkään ilmoita tulostaan. Pettymyksiä, kyyneleitä ja turhia odotuksia. Ajatuksia siitä, että tästä ei selviä hengissä. Ahdistusta, itsevihaa ja väsymystä. Joku sanoi joskus, että siihen turtuu kyllä.
Nyt olen jo aika tyhjä. Enää en koe sitä toivon kipinää joka kuukausi, enää se ei satu niin paljon. On vain tasainen kaipuu, joka jossain takaraivossa elää yhä. Ehkä joskus...
Olen toki saanut vastauksia. Aina olen valittanut, että kärsin pitkistä kierroista ja tätä on monesti yritetty korjata keltarauhashormonilla. Tuo hoito on vain ollut mahdollisesti virhe. Kierrot ovat jääneet normaaleiksi, mutta ovulaatio on puuttunut kokonaan. Miksi?
Kroppani ei taidakaan olla sekaisin, mitä siis tulee pitkien kiertojen suhteen. Tajusin sen olevan normaali tila. Ennen e-pillereitä kiertoni oli noin 40 päivää ja niin se on ollut myös nyt. Topi tärppäsi kierrosta, jossa ovulaatio oli vasta kp (=kiertopäivä) 28 eli se päivä, kun yleensä kuukautiset alkavat.
Saatiin teoria todistetuksi ja viime kierrossa ovulaatio tapahtui vasta kp25 eli tosi myöhään. Kauhulla tässä mietiskelin, että onkohan meillä ollut ongelmana vain laskelmointi virhe ja siksi tärppi jäänyt haaveeksi. Tällä hetkellä siis on kaksi vaihtoehtoa.
Yrittää keskittää kp20-28 ja toivoa, että tärppää tai sitten korjata kierto lyhyemmäksi sekä hakea lääke, joka kuitenkin tuo myös sen ovulaation. Katsotaan mitä lekurit tykkää ja jaksetaanko me edes lähteä tähän haasteeseen.
Koska tavallaan olen väsynyt odottamiseen. En tiedä olisiko tässä kuitenkin fiksuinta antaa tauon jatkua ja yrittää uudelleen myöhemmin. Toisaaltaan taas pelottaa siirtää asiaa... entä, jos en koskaan raskaudukaan?
Vaikeita asioita, hankalia päätöksiä.
Juuri tasan nyt aion kuitenkin vain olla ja elää päivä kerrallaan ainakin hetken. Nauttia Topin kasvusta ja lähestyvästä keväästä.
Ehkä joskus....
 |
| Kevät värejä <3 |