Skip Hop -arvonta (Palautetta kiitos!)

Olen ollut AINA todella epävarma ihminen. Ainoa asia mistä tunnen olevani täysin varma on se, etten osaa ikinä mitään. En osaa tehdä maukasta puuroa. En osaa valita oikein. En osaa olla hyvä äiti.

Koen olevani huono. 

En tiedä minkä kuvan välitän teille lukijoille, mutta olen myös tässä hommassa epävarma.  Pelokas, ujo ja varmaan täysi katastrofi. En koe kirjoittavani niin hyvin, miten haluaisin. En koe antavani itsestäni tarpeeksi irti.

Kun kirjoitan postauksen ja illalla tarkistan saapuneeksi vain muutaman kommentin, jään usein miettimään. Mitä teen väärin, kun ihmiset eivät ole kommentoineet? Johtuuko se siitä, että postaus oli surkea? Vai siitä, etten pääse vastaamaan kommentteihin samantien ja ihmisiä turhauttaa? Johtuuko se siitä, että jännittää ja ujostuttaa vastata jollekin suoraan henkilökohatisesti, jolloin vastaukseni on ontuva ja heikko?

Mietin usein,  että postaanko typeristä asioista. Onkohan tekstini sekavia ja tylsiä? Onko niissä mitään sisältöä? Jaksaako kukaan lukea niitä?

Koen jatkuvaa syyllisyyttä siitä, että en ehdi olla koko ajan vastaamassa kommentteihin. Koen syyllisyyttä siitä, että en ehdi kommentoida muiden blogeihin reaaliaikaisesti.  Turhauttaa, että kuvani ovat joskus kamalan laatuista suttua. Miten muut bloggaajat tekevät sen kaiken; perhe, työ, bloggaaminen? Vai olenko vain niin urpo, etten edes yksinkertaista asiaa hallitse eli tasapainottelua monen asian välillä?

Jotakin teen väärin, koska kerta toisensa jälkeen saan inhottavia kommentteja blogiini. En julkaise niitä enää vaan suodatan ne suoraan roskakoriin. Olenko tosissani niin kamala, että ansaitsen nämä kommentit?


Näitä asioita tulee pyöriteltyä päässäni joskus. Se johtuu siitä epävarmuudesta ja huonosta itseluottamuksesta.

En hae tällä sääliä. En kerjää päänsilityksiä ja jaxuhaleja. Haluan vain edelleen kertoa rehellisesti ajatuksistani. Jos joku asia tässä blogissa on hienoa, niin aitous ja normaalit asiat. En valehtele enkä kiertele, vaan sanon suoraan mikä ärsyttää, itkettää tai ahdistaa. Jos elämä ei ole ruusunpunaista, miksi se pitäisi maalata sen väriseksi vain pitääkseen yllä valheellista kulissia?

Vuosi lähenee loppuaan. On aika tehdä uuden vuoden lupauksia.

Ilmoitin teille pitäväni arvonnan joulukalenterissa, mutta koko kalenteri kaatui väsymykseen ja ajanpuutteeseen. Arvonnan saatte silti.

Arvontaan pääset osallistumaan jättämällä palautetta blogistani kommenttikenttään. Haluan kuulla, jos jokin tökkii tässä blogissa. Haluan kuulla, jos ette tykkää jostakin asiasta.  Haluaisin myös tietää ne hyvät asiat; miksi seuraat blogiani ja miksi tätä blogia kannattaa jatkaa ensi vuoden puolellakin?

Vastauksen sisältö ei vaikuta lopputulokseen, mutta toivon, että jokainen miettii vastaustaan hetken. Tässä on ideana antaa itselleni mahdollisuus kehittyä ja kuulla muiden mielipiteitä. Ethän siis tekaise päästäsi mitään.

Valitettavasti arvonta on vain bloggerin kautta rekisteröityneille lukijoille. Anonyymien joukossa on mahtavia seuraajia, mutta myös niitä, jotka jatkuvasti terrorisoivat kommenttiboksiani.

Saat lisäarvan tykkäämällä Facebook -sivustani! Päivitän sinne ahkerasti kuulumisia!

Arvonta kestää jopa 31.12.2013 asti. Otan voittajaan yhteyttä tammikuussa, joten jätäthän sähköpostiosoitteesi! Julkaisen tuloksen tällä kertaa myös täällä blogin puolella. Arvonnan suorittaa perinteisesti Topi; nostamalla jonkun nimen kiposta.

Mitä arvonnassa voi voittaa?

Kuvat lainattu Lasten verkkokauppa.fi:n sivuilta.

Kuva lainattu yrityksen sivuilta. Klikkaamalle pääset sivulle.

Eli voittaja saa valita Lasten verkkokauppa-fi -sivuilta noin 15 euron arvoisen Skip Hop-tuotteen. Huomioithan, että jotkut tuotteet ovat saattaneet päästä loppumaan. Valintaa ei tarvitse tehdä osallistumisen yhteydessä. 

Arvonnan palkinnon kustannan minä ja tätä ei ole tehty yhteistyössä kenenkään kanssa.

Kommenteista

Kommentit ovat bloggaajien ilo, kommentit piristävät päivää. Kommentit voivat myös satuttaa ja suututtaa. Ilman kommentteja bloggaaminen olisi todella paljon tylsempää hommaa.


Olen kiitollinen siis teille, jotka jaksatte kommentoida blogiani. Olen kiitollinen mielipiteistä, omista kokemuksista ja kritiikistä. Haukkuminen ja pilkkaminen tosin voisi jäädä pois.


Sain palautetta useammalta anonyymiltä, että olen jyrkkä, tyly ja huonosti lähestyttävä. Se pysäytti ja rupesin miettimään asiaa.

Ensinnäkin lupaan teille, että jos näin todellakin on, parannan tapani. Koska en halua leimautua ylimieliseksi ja kurjaksi ihmiseksi. Tarkoitukseni ei ole olla tyly kenellekään. Oikeasti.

Mikä voisi olla syynä siihen, miksi kommenttini vaikuttavat tylyiltä?


Ensinnäkin kommentoin tosi usein kännykällä. Kosketusnäyttöä näpsyttäessä tulee liian helposti pakottava tarve oikaista, lyhentää ja hutaista vastaus. Sormet viuhuvat ja aivot jäävät jonnekin kauas jälkeen. Yleensä siis kuittaan vastauksen nopeasti, jolloin lopputulos voi olla karu. En siis onnistu tuomaan sitä hyvää fiilistä lukijan kommentista vastaukseeni. Lause voi olla tyhjäpäinen ja mitäänsanomaton. Lupaan keskittyä kännykällä kommentointiin jatkossa paremmin, lupaan vastata vasta sitten kun oikeasti ehdin miettimään tovin. Eihän tässä mikään kiire ole vastata, eihän?


Toinen syy voi olla lukihärö. Sellainen valitettavasti täältä löytyy. Näkisittepä raakaversiot postauksista; puuta heinää, järkyttäviä kirjotusvirheitä ja omituisia lauseita. Joskus menee koko ilta postausta vääntäessä. Itselleni lukihärö ilmenee etenkin vaikeiden sanojen kohdalla tai pitkien lauseiden suhteen. Joudun pyörittämään kirjainten paikkaa tai sanojen sija(?)muotoja yms. Sen lisäksi on vaikea tulkita tekstejä. Helposti tulee ymmärrettyä jotkin asiat väärin tai etenkin kommenttien sävyt. Lupaan siis jatkossa lukea kommentin 10 kertaa ennenkuin vastaan siihen tai vastaavasti kysyä, jos en ole varma mitä kommentoija tarkoittaa.


Kolmas syy joskus vähän veetumaisiin kommentteihini johtuu anonyymeista. Olen saattanut lukea useammankin kommentin, jotka ovat julkaisukelvottomia ja todella törkeitä. Sitten tulee puoli piikittelevä kommentti, joka pääsee blogiin asti. Sitä yrittää vastata siihenkin kommenttiin fiksusti, mutta joskus vastauksesta tulee vähän jähmeä. Lupaan jatkossa julkaista vain sellaiset kommentit, joihin voin vastata normitasolla.


Mitä mieltä muut bloggaajat ovat kommenteista, onko niitä kiva saada?

Mitä sanoo lukijat; mikä saa sinut kommentoimaan blogiin?


Painotan loppuun, että olen kiitollinen jokaisesta kommentista, jossa ei pyritä loukkaamaan meidän perhettämme. Olen pahoillani, jos olen ollut jähmeä vastaamaan. Jatkossa aion panostaa vastaamiseen tosissani.

Kiitos kritiikistä! Sitä on hyvä antaa, koska vain näin pystyn parantamaan blogiani.


Ei ollut kovin kiinnostava aihe, mutta kyllähän sitä töissä ja harrastuksissakin käydään välillä pakollisia kehityskeskusteluja. Olkoon tämä se. Jos jäi jotakin vielä hampaankoloon aiheesta tai tulee mieleen parannettavia juttuja niin sana on nyt vapaa!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Ps. Tähän alle saa myös jättää postaustoiveita, jos niitä sattuu olemaan.