torstai 28. marraskuuta 2013

Käsi kädessä.



Tuo pieni käsi käteni löytää.
Rakkaus jota häneltä saan, sitä ei voi ymmärtää.
Niin vilpitön hän aina on.
Silmät kirkkaina loistaa, en edes osaa sitä selittää.
Tämä tunne niin outo, en koskaan voi käsittää.
Tiedän ainoastaan, että häntä tahdon rakastaa.
Vaikka sanoja parhaita etsiskelen, niitä kumminkaan löydä en.
Hän lepää kainalossani siihen hiljaa nukahtaen.
Vain pienen pieni hymy huulilla, se riittää.
Hän nukkuu minuun luottaen,
minä hiljaa kuiskailen 
"Sinua Rakastan."





Olen odottanut niitä hetkiä, kun ensi askeleet otetaan. Olen odottanut, kun ensimmäinen lause tulee suusta. Olen odottanut oivalluksia, oppimista ja itsenäisyyttä. Olen odottanut vaipasta luopumista ja isoksi pojaksi kasvamista. 


Käsittämätön ylpeys. Konttaamaan lähtö. Tukea vasten käveleminen. Tuetta seisominen. Ensimmäinen sana. Lusikalla itse syöminen. Ensimmäinen kokonainen yö. Uusi hammas suussa. Itse tehty piirrustus. 


Niitä arjen pieniä isoja asioita, joita kohti tavoitellaan. Kannustetaan ja kiirehditään eteenpäin. Iloitaan yhdessä uusista asioista.


Sitten se yksi sekunti, joka muuttaa kaiken. Se kaiken pysäyttävä hetki, jota et osannut odottaa. Pienen pieni pehmoinen käsi haparoi harsoa, tuttia ja sitten kahisevaa peittoa. Jatkaa matkaansa ja tavoittaa. Nuo hennot sormet, jotka kevyesti kiertyvät omiesi ympärille. Tyytyväinen tuhahdus, silmät sulkeutuvat. Lämmin tasainen hengitys. On turvallista, on hyvä olla. 


Tänään tajusin. Ymmärsin todella.


Pitkään epävarmuus on painanut maanrakoon. Syyttävät katseet saaneet posket punertumaan häpeästä. Ajatukset piinanneet huonoudesta ja epäonnistumisesta. Ahdistus kuristanut jatkuvasta kilpailusta. Pelko vetänyt synkkyyteen "Entä, jos en rakasta lastani tarpeeksi?".


Nyt en ole enää huolissani. 13 kuukauden pelkäämisen jälkeen sain sisäisen rauhan. Tiedän, että äitiyttä ei mitata osaamisessa ja taidoissa. Tiedän, että muiden sanoista ja syytöksistä ei tule välittää. Tiedän, että maailmassa se mitä osaa ja mihin kykenee ei ole tärkeää. Tärkeintä on Rakastaa.


Koska vain rakastamalla tarpeeksi, saat oman lapsesi tarttumaan käteesi ja turvaamaan sinuun.


"Äiti.. pidä minusta kiinni. Minä haluan olla lähelläsi. Rakasta minua ikuisesti."

43 kommenttia:

  1. Aloin itkeä. :') Todella kaunis kirjoitus, liikuttava. Ihana. Olet maailman paras äiti, sinun lapsellesi. Täydellinen juuri omana itsenäsi. Älä anna muiden runnoa sua alaspäin. Se on niiden ongelma jos niillä on jotain sua vastaan, mun mielestä sä olet ihanan oloinen ihminen. Rakastava, huolehtiva äiti. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot hassu :) <3

      Tiedätkö, että jonkun mielestä sun sanat vois olla kliseisiä, mutta mulle ne meinaa ihan kamalasti. Mulle ne on tärkeitä ja sä sait mut hymyilemään sun kommentilla. KIITOS!

      Poista
    2. Kliseisiä juu, ,mutta totta ;) Sun postauksista huokuu rakkaus sun lastasi kohtaan. Ja jos se huokuu jo ruudun läpi, niin voi vaan kuvitella mitä se oikeasti on. Usko itseesi! Jatkossakin, jookos. <3

      Poista
    3. Ihana kuulla :) ....

      Mä yritän muistaa uskoa itseeni! Mä haluan uskoa!

      Poista
  2. Tiedätkö, mä tiedän ton tunteen kun se epävarmuus poistuu hetkessä ja tajuaa tosiaan mikä on tärkeää. Se pieni tuhina ja ne pienet hymyt. <3 Se pysäyttää miettimään ja ymmärtämään asiat erilailla. :)
    Ihana kirjoitus<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että säkin olet kokenut sen hetken!! Oli se jotenkin pysäyttävä ja niin upea... :)

      Kiitos kommentista <3

      Poista
  3. Tää oli niin ihana, alkoi itkettämään! Mulla on ollut samanlaisia hetkiä, kun Laurin on vain pitänyt kesken leikkien päästä äidin syliin ja sitten rauhoittuu siihen kuin itsestään. Se tunne on ihana ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi te ootte ihan hassuja jotka itkette siellä! <3

      Kuulostaa juuri täydelliseltä toi miten kerrot, että sun poika kiipeää sun syliin! :)

      Poista
  4. Voi miten valtavan koskettavasti kirjoitettu!

    VastaaPoista
  5. Pakko kommentoida ekaa kertaa ikinä.. itku pääsi <3 Sitä se juuri on!

    VastaaPoista
  6. Muaki alko itkettää! Miten ihana kirjotus <3 Toivottavasti nyt löysit sen voiman uskoo et oot maailman paras äiti Topille, vaikket täydellinen äiti olekkaan, niinku ei kukaan meistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3

      Mä löysin suunnan sille uskon tielle asiasta. Nyt vaan ei pidä lipsua, vaikka urpot kiusais!

      Poista
  7. Aivan ihanaa Anette! Aloin itkemään <3

    VastaaPoista
  8. Luin tätä aamulla kyynel silmässä, aatu nappas mun sormista kii enkä ja alettiin takas tuutuu :) Nyt luin kunnolla, ihania olette.

    VastaaPoista
  9. Mulla tuli kyllä tippa linssiin! ihanasti kirjoitettu! :') ♥

    VastaaPoista
  10. Joo kittti vaan, nyt aukes itkuhanat. Voi hormonit sentään!!!!!!!!!! Mulla meinas eilen itku tulla, kun Nea konttas eka isänsä luo, nousi seisomaan ja antoi ison halin. Sitten konttas mun luo ja teki saman. <3 Voi vauvat!

    Ihanasti kirjoitettu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eiii :D Ei saa itkeä! Paitsi nojoo, sulla on ne hormonit : D

      Ihana Nea ja Nean iskä! :) Kyllä ne isukit on lapsille <3

      Poista
  11. Mäkin aloin itkemään täällä! :') Ihanasti kirjoitettu. <3

    VastaaPoista
  12. Voih <3 kyynel pääs täälläkin :') se tunne on kyllä niin ihana, kun lapsi "rakastaa takaisin" eli tarttuu kädestä kiinni, halaa tai antaa kuolasen suukon :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaa! Kun lapsi osottaa rakkauttaan, se kertoo että lasta on rakastettu <3

      Poista
  13. Itku tuli täälläkin! <3 muistan itekki sen tunteen kun tajuaa että kaikki on tässä ja nyt ja kuinka sydäntä särkee kun kuvittelee että toiselle jotain pahaa sattuisi.


    Ennen kuin minusta tuli äiti,
    Tein ja söin lämpimiä aterioita.
    Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
    Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.
    Ennen kuin minusta tuli äiti,
    Nukuin niin myöhään, kuin halusin enkä kantanut huolta siitä,
    kuinka myöhään menin nukkumaan.
    Harjasin hiukseni ja hampaani joka päivä.
    Ennen kuin minusta tuli äiti,
    Siivosin kotini joka päivä.
    En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
    Ennen kuin minusta tuli äiti,
    En tullut ajatelleeksi olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
    En miettinyt koskaan rokotuksia.
    Ennen kuin minusta tuli äiti,
    Minun päälleni ei oltu koskaan oksennettu
    kakattu
    syljetty
    pureskeltu
    pissitty
    eikä nipistelty pienillä sormilla

    Ennen kuin minusta tuli äiti,
    Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
    - ajatuksieni
    ja vartaloni hallinta.
    Nukuin koko yön.
    En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta lääkärit
    voisisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.
    En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.
    En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
    En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.
    Ennen kuin minusta tuli äiti.
    En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi,
    etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
    En koskaan ollut tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi
    palasiksi, kun en voinut lopettaa kipua.
    En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni voisi
    vaikuttaa elämääni niin paljon.
    En koskaan tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
    En koskaan tiennyt, että rakaistaisin olla äiti.
    Ennen kuin minusta tuli äiti,
    En tiennyt miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
    En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa.
    En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
    En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan
    itseni niin tarpeelliseksi.
    Ennen kuin minusta tuli äiti,
    En ollut koskaan noussut ylös yöllä kymmenen minuutin välein
    tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
    En ollut koskaan tuntenut sitä lämpöä
    iloa
    rakkautta
    sydänsärkyä
    ihmetystä
    tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
    En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...
    Ennen kuin minusta tuli äiti.

    niin TOTTA <3

    VastaaPoista
  14. Vastavierailulla blogissasi ja lukijaksi jäin minäkin tänne :) Ihana runo ja kauniita ajatuksia <3

    VastaaPoista
  15. :) Ihanaa että sulta tuli tällainen postaus ja että olet kaiken sen nipinän ja napinan keskellä, jota oot osaksesi saanut, oivaltanut jotakin näin hienoa. Oot pienelle pojallesi paras mahdollinen äiti, täysin korvaamaton hänen silmissään, ja se on tärkeintä. <3

    VastaaPoista

Kiitos, kun jätät kommentin!